Tietoa mainostajalle ›

30.9.2017

"Mitä vähemmän nukut, sitä vähemmän elät"



Mitä terveyteen tulee, olen aina ollut paljon enemmän kiinnostunut nukkumisesta kuin syömisestä. Hyvillä unilla on minun elämääni paljon suurempi konkreettinen vaikutus kuin millään mitä syön. Huonosti nukutun yön (alle 7,5h)  aiheuttama aivolamaannuksen tunne on kamalampi kuin mikään, mitä voisin syömällä saada aikaan (jos ei nyt pilaantuneita ostereita lasketa). Vatsani kestää, pääni ei.

Samalla kun jotkut ihmiset näyttävät porhaltavan eteenpäin muutaman tunnin yöunilla aivan ongelmitta, minä en uskalla lähteä yöksi mihinkään, mistä en tiedä, millaiset nukkumisolosuhteet paikassa vallitsevat. En tiedä, onko tälle fobialle omaa nimeä, mutta kutsun sitä itse unettomuusallergiaksi. Ja tämä pelko näyttäisi vain pahentuvan iän myötä.

Kun luin tätä Guardianin tekemää haastattelua unitutkijan työstä, tuli taas mieleen, että milloinkohan unet pääsisivät samalle trendiviivalle chia-siementuorepuurojen kanssa? Tai että jonkinlainen huoli näkyisi vaikkapa koulujen alkamisajoissa tai kolmivuorotyöläisen mahdollisuudessa osallistua vuorojen jakamiseen?

Tutkija toteaakin jutussa, että jos joku kysyy, mitä hän tekee työkseen, hän vastaa olevansa delfiinikouluttaja. Niin on helpompaa. Muuten päästään aika nopeasti syvään päähän.

"When Walker talks about sleep he can’t, in all conscience, limit himself to whispering comforting nothings about camomile tea and warm baths. It’s his conviction that we are in the midst of a “catastrophic sleep-loss epidemic”, the consequences of which are far graver than any of us could imagine. "
Todistusianeistoa on jo ihan riittävästi. Tutkijan mukaan univaje vaikuttaa jollain tavalla jokaiseen soluumme ja se voidaan jo yhdistää syöpään, alzheimerin tautiin, mielenterveysongelmiin, lihavuuteen ja diabetekseen - ja loppuviimeksi lyhyeen elämään. Aivot paitsi lepäävät myös puhdistuvat ja kehittyvät unen aikana, mutta silti väsymykseen tarjotaan lähinnä kahvia ja myötätuntoa, toisinaan vinkkejä. Ja ne vasta ovatkin naurettavia, sen tietää jokainen unettomuutta kokeillut. Aamuvirkkujen suosima klassikko "Mene aikaisemmin nukkumaan" toimii vain niihin, jotka valvovat vapaa-ajan takia.

Vaikeaa näyttää olevan myös hyväksyä sitä, että ihmiset ovat kronotyypeiltään erilaisia. Iltavirkut kuolevat nuorina eikä ihme. Valitettavasti kyse on periytyvästä ominaisuudesta. Siinä missä Snadi on nukkunut laitokselta asti 12 tunnin yöunia (ja nukkuu edelleen jos annetaan), Skidi on herkkäuninen. Hän on aina välillä iltaisin tahtomattaan hereillä, vaikka noudattaa tasaista unirytmiä. Voisiko olla, että lastenkin unettomuus tyrkätään liian herkästi liiallisen ruutuajan piikkiin? Huonoja jaksoja voi sattua myös niille, jotka yrittävät pitää unistaan huolta.

Kirjoitan tätä työmatkalla, jonne en halunnut lähteä, koska en voi tietää saanko nukuttua. Muut ovat baarissa. Minä olen luojan kiitos keski-ikäinen ja saan mennä nukkumaan ilman että kukaan ihmettelee.


10 kommenttia:

  1. Olipas hyvä artikkeli, kiitos. Olen huomannut itsekin, että tarvitsen väh. 8 tuntia unta. Oon myös huomannut tuon unisyklin pituuden lasten kanssa, 90 minuuttia oli meillä kaikilla neljällä se toimivin päikkäriaika.

    Mun oli pitänyt kysyä sulta yhtä uneen liittyvää asiaa, joten siinä mielessä tuli hyvään sauman tää sun uusin postaus: oot kertonut usein, että oot iltavirkku ja aamuntorkku ja että meitä ei pitäisi pakottaa agraariyhteiskunnan säveltämään aamuvirkeyteen (olen itsekin yökyöpeli). Luin eräästä tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että arvokkain ja palauttavin vaihe on klo 22-02 välillä nukuttu uni. Noiden neljän tunnin aikana erittyy eniten kasvuhormonia ja melatoniinia. Palautuminen tapahtuu tuona aikana kaikista parhaiten ja tuota arvokasta aikaa ei voi saada enää esim. aamuyöstä. Joskus voi olla väsynyt olo, vaikka olisi nukkunut määrällisesti riittävän monta tuntia, mutta unen aika on osunut väärään kohtaan, eli ollaan valvottu myöhään ja nukuttu myöhään.

    Eli kysymys on: onko siltikin parempi, että yhteiskunta toimii early to bed, early to rise-periaatteella? Ja oletko huomannut eroa unen laadussa ja seuraavan päivän toimivuudella jos olet mennyt nukkumaan aiemmin vs. valvonut myöhään, vaikka unen määrä olisi ollut sama? Mua kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys! Olen itsekin kuullut tuosta, mutta yhdistin sen lapsiin? Iltavirkun ongelma on sisäinen kello jätättää, joten ei ole mitenkään mahdollista päästä aikaisemmin nukkumaan ellei takana ole unikuormaa eli todella surkea edellinen yö tmv. Mä tunnen itseni virkeäksi kun olen saanut riittävän monta sykliä unta tuossa optimiaikavälillä. Olen siitä onnekas että työelämäni joustaa.

      Poista
  2. Iltavirkku ilmoittautuu täälläkin. Olen myös samanlainen siinä suhteessa, että haluan aina (äitinä usein haastavaa) varmistaa unensaannin. Mitä tulee siihen, että menisin aikaisemmin nukkumaan, voin kyllä tehdä niin, mutta en nukahda. Siksi en osaa sanoa mitään aiemman unen palauttavasta vaikutuksesta. Vaikka olisin päivisin umpiväsynyt, virkistyn iltaa kohti mentäessä, siitä lienee kysymys, kun puhutaan illan virkuista. Teen silloin myös parasta ajatustyötäni ja ärsytän aamuvirkkua miestä ideoillani. Tosin hän sitten tyrkkii minulle hyviä ideoitaan aamuisin, jolloin en itse kykene niitä prosessoimaan. Hyvä on tasapaino. Toteankin yleensä aamuisin: "Mun aamu on sun ilta" ja jatkan muristen matkaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän aina säännöllisin väliajoin käydä nukkumaan yhdeltätoista. Tuleehan se uni sitten tunnin pyörimisen jälkeen. -_- Toi iltavirkistyminen on kyllä jännä ilmiö. Moni ihmettelee miten jaksan kirjoittaa blogia ja kirjoja. No koska 21-00 välinen aika! :D

      Poista
  3. Minäkin olen unifani. Kommentoisin vaan sen verran että kyllähän onneksi unelle on tullut lähiaikoina paljon puolestapuhujia, kuuluisimpana ehkä Arianna Huffington, mikä tuntuisi nostaneen unen trendikkyyttä. Huffingtonillahan on asiasta kokonainen kirjakin mitä en kyllä ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta tuokin, puolestapuhujia on jo tullut (varmaan ihan tutkimsutiedon lisääntymisen myöstä), mutta jotenkin se käytännön muutos tuntuu todella hitaalta. Kiitti kirjavinkistä, täytyy vilkaista tuota!

      Poista
  4. Minä en ole iltavirkku, mutta tunnistan täysin tuon pelon mennä paikkoihin yöksi, joista ei tiedä miten siellä saa nukuttua. Joskus tuntee itsensä vähän ilonpilaajaksi tai rutiinien orjaksi, kun ei halua lähteä mihin tahansa reissuun, jossa nukkumisjärjestelyt eivät ole etukäteen tiedossa tai muuten mieleen. Mua esim. stressaa yökyläilyt sellaisten sukulaisten luona, joissa ei ole tietynlaista rauhaa nukkumiseen. Tosiaan iän myötä tästä on tullut helpompaa, kukaan ei enää oleta, että lähtisin nukkumaan johonkin festaritelttaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri! Lisäksi olen oma patja -addikti. :D

      Poista
  5. https://www.facebook.com/yletiede/videos/1623766294317125/?hc_ref=ARRGevbfZMGDNhv6pCYIDns8B_18um676t_Gi9r8T0L2FE7_v9sIq0JKUyY5nTKto2Q&pnref=story

    Toivottavasti linkki toimii :)

    VastaaPoista
  6. Minä taas olen se klassinen "huono nukkuja", jonka on supervaikeaa nukahtaa illalla. Rauhoittua pitäisi alkaa jo varmaan seitsemältä, mutta kun lapset ovat nukuksissa vasta puoli kymmeneltä, niin minulla ainakin silmissä vilisee vielä puoli yhdeltätoista :D Alan nukkua (tai yrittää nukahtaa) noin yhdentoista aikaan... Lapset ovat aamulla vähän erilaisia keskenään - nykyisin nuorimmainen herää noin kahdeksaan ja vanhempi herää seitsemän ja puoli kahdeksan välillä, jos saa nukkua niin pitkään kuin haluaa. Vielä ei ole selvinnyt, onko heillä iltaisin aikainen vai myöhäinen rytmi. Agraariyhteiskuntamme voisi minun puolestani aloittaa toiminnan edes yhdeksältä, kahdeksan tuntuu erityisesti talvipimeillä ihan kamalalta.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...