2.9.2017

Kun asukaspuisto on nähty, miten olisi saariretki?



Puksuttelimme tänään australialaisen ystävämme puuveneellä* Stora Herrön ulkoilusaarelle. Teimme hampurilaiset tulentekopaikalla, kiipeilimme kallioilla ja hengitimme meren tuoksua.

Tämä ystävä ei lakkaa ylistämästä Suomen saariston eksotiikkaa. Yhteiskäytössä olevat saaret ovat jo itsessään hämmentävä asia, mutta se, että ulkoilusaarissa on hyvät, katetut nuotiopaikat, halot valmiina katoksessa, roskikset, vesipiste, näköalapaikat ja vessat, on aivan ennenkuulumatonta. Ja jos omaa venettä ei ole ja kajakki on perheen pienimmille varma uimakeikka, kesäkaudella pääsee useammalle saarelle yhteysveneellä.

Alkoi vähän nolottaa. Tarvitaanko aina ulkopuolinen alleviivaamaan, mikä maassamme on uniikkia ja hienoa?

Eikä tosiaan tarvitse lähteä edes kauas, sillä jo pääkaupunkiseudulla on useita upeita ulkoilusaaria, muitakin kuin Suomenlinna. Voisimme hyvin hypätä saaristoveneeseen useamminkin, sillä pääsee neljään Espoon saareen. Olisipa vain liikennöintikausi pitempi! Syyskuu olisi loistavaa saarihyppelyaikaa, mutta huomenna on viimeinen päivä, seuraava mahdollisuus sitten ensi kesäkuun alussa.







Kaupunkia tulee harvoin katsottua mereltä päin. Ipanat olivat fiiliksissä, kun etsivät mantereelta tuttuja rakennuksia ja maamerkkejä ja yrittivät hahmottaa, missä kohtaa menimme moottoritien alitse. Vilkutimme veneilijöille, mutta myös presidentille ja pääministerille.

Vaikka päivä oli pilvinen, mieto tuuli teki kelistä leppeän. Rauhallisena liplattava vesi, varvikkoon hiipivä ruska, kukkivat kanervat, punaiset pihlajanmarjat, harmaat käkkyräkelot ja upeat rantakalliot laittoivat aivot lepotilaan. Paitsi tietysti kersoilta, jotka juoksivat itsensä uuvuksiin.

Sipe ei ollut kotona, mutta vilkutettiin silti.





Jos siis kaikki on maissa nähty, siirtykää vesille. Ottakaa saaristo omaksenne, varsinkin, jos se sattuu olemaan ihan tuossa vieressä.

*Tämä samainen ystävä rakastui saaristoon niin palavasti, että osti melkein satavuotiaan puuveneen ja ryhtyi yrittäjäksi. Ihanalla Skumilla voi järjestää kaikenlaisia tilaisuuksia ja samalla voi hioa aussiaksenttia.

3 kommenttia:

  1. Harmittaa kyllä, että tänä ensimmäisenä kesänä espoolaisena saariristeily jäi kokematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän! On oikeasti vähän pöljää, että liikennöinti loppuu kesken sesongin.

      Poista
  2. Tämä on niin totta myös muualla Suomessa. Mulla on jopa mahdollisuus käyttää venettä, kun huvittaa, ja joka kerta kun lähtee vesille, huomaa, että retkeilyyn pitäisi varata huomattavasti enenmmän aikaa. Retkeily on parasta!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...