Tietoa mainostajalle ›

26.9.2017

Kaikki ne tavat, joilla en kuuntele



Olen tällä viikolla istunut työelämän tarjoamalla johtamistaitokurssilla. Muutaman vastaavan koulutuksen perusteella osasin jo odottaa, että mieleenpainuvinta sisältöä on metatason ymmärrys omasta käytöksestä sekä teorioiden kytkökset perhe-elämään. Niin nytkin.

Tänään kävimme läpi niinkin yksinkertaiselta kuulostavaa konseptia kuin onnistunut keskustelu. Kaikki yli viisivuotiaat tietävät että keskusteleminen on vaikeaa, väärinymmärtäminen helppoa. Teema aloitettiin sillä, että puhuttiin keskustelun mahdollistajista, kuuntelemisen pointista (vaikuttaa itsestäänselvyydeltä) ja testattiin aktiivisen kuuntelemisen tapoja. Esimerkkien kautta kartoitettiin, mitä on ei-kuunteleminen.

Ei-kuuntelemisella ei viitata siihen perustilanteeseen, jossa ipanoita saa pyytää sataan kertaan korjaamaan sukkansa lattialta, vaan vääränlaisista reaktioista keskustelunavauksiin. Näitä keskustelua lyttääviä reaktioita voi tulla eri syistä (väsymys, stressi)  ja niitä ovat mm. syyllistäminen, viisastelu, neuvominen, nokittelu, minäkeskeisyys, mitätöinti, tyrmäys, puolustautuminen ja selittely.

Nyökyttelin kiivaasti työelämästä poimituille esimerkeille, kunnes päähäni pälkähti ajatus: entäs jos kysyjänä olisikin lapsi eikä kollega? Että jos tapahtumapaikkana olisi koti? Etten vaan käyttäisi vähintäänkin joitain näistä kersoihin?

Niin. Seuraavat - tietenkin täysin fiktiiviset ja kärjistetyt - esimerkit ehkä valottavat asiaa.

- Mun pyöräilykypärä hävisi!
- Niinpä tietysti. Ihan oma vika. Olisit pitänyt siitä parempaa huolta.
Syyllistäminen, viisastelu.

- Meille tuli ystävän kanssa riitaa.
- No nyt teidän sitten täytyy vain selvittää se.
 = Neuvominen. (Ja vielä paska neuvo. Ihan kuin riitaa ei olisi selvitetty jo, jos se olisi helppoa).

- Mä nukuin huonosti kun aurinko paistoi silmiin.
- Kuule, mä olen nukkunut kymmenen vuotta huonosti.
Nokittelu, minäkeskeisys.

- Pääsisinkö mä ens viikonloppuna Lintsille kaverin kanssa?
- Et. Me ollaan oltu siellä jo kerran tänä kesänä, ei siellä tarvitse alvariinsa rampata.
Mitätöinti, tyrmäys, tässä mahdollisena myös ignooraus.

- Sä lupasit, että katsotaan tänään leffaa.
- Kuule, tässä on nyt kaikkea muutakin kuin leffaa, enkä mä nyt varsinaisesti edes luvannut, kunhan sanoin, että se on yksi mahdollisuus.
Puolustautuminen, selittely.

Näitä samoja hienoja palautuksia voi tietenkin käyttää myös parisuhteessa. Mikäs sen mukavampaa kun tulla kertomaan puolisolle päivän tapahtumista ja saada vastaukseksi jotain yllä mainituista piristävistä vastapalloista! Uh.

Sieluni kutistui tämän harjoituksen myötä jäiseksi rusinaksi, mutta hyvät uutiset ovat, etten tee näistä ihan kaikkia. Ja että tiedostaminen on sentään muutoksen alku.

Ps. Suosittelisin muuten näitä tiiminvetosisältöjä ihan ala-asteellekin. Olisi jännä nähdä, miten se vaikuttaisi niin välitunneilla kuin eduskunnassa.

15 kommenttia:

  1. Kiitos että jaoit tänkin! Ei sillä, että tää mua mitenkään koskettais mutta JOS olis vaikka JOSKUS sortunu tällaseen käytökseen ni nyt olis hyvä kohta tsempata. Kröhöm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä on ollut ihan suosittu postaus, joten veikkaan että kaverin puolesta kysyjiä on enemmänkin.

      Poista
  2. Tuli mieleen postauksesi vanhempainvapaista. Minulle jäi sellainen fiilis, että vähättelit niiden vanhempien mielipiteitä, jotka puolustivat äitien oikeutta hoitaa lasta pidempään. On todella tärkeää pystyä kuulemaan toisia ja näkemään myös asioita muilta kuin omalta kannaltaan. On helppoa vain lytätä toinen kommentillaan ja olla oikeasti kuulematta.

    Itse olen kaksinkertainen filosofian maisteri, nykyiseltä ammatiltani luokanopettaja ja kotona alle kaksivuotiaan poikani kanssa. Kyllä, minulla on virka johon palata, mutta ei ole ollut kiire. Olen lukenut siis kasvatustieteitä ja mietin monesti tässä keskustelussa, että miksi lastenpsykiatrien mielipidettä ei kuulla. On paljon lapsesta kiinni, miten hän selviää monien eri hoitajien kanssa, mutta selväähän on että alle kolmivuotiaan omalta kannalta paras paikka on kotona. Sen lisäksi on lapsen etu, että sama pääasiallinen hoitaja on hänen kanssaan.

    Näen päivittäin leikkipuistossa perhepäivähoitajia pienien lasten kanssa. Hoitajat, jotka käyvät samassa puistossa päivittäin kanssamme, ovat todella omistautuneita työlleen. Silti pienet alle kolmevuotiaat itkevät harva se päivä ikäväänsä usean tunnin ajan, he kertovat. He arkipäivän ammattitaisina ovat kannustaneet minua olemaan kotona niin kauan, kun lapsen kannalta parhaalta tuntuu. Tässä hieman kuunneltavaa ja luettavaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota, se ei ollut ihan ensimmäinen kerta kun aiheesta postasin. :) Olen kyllä kuullut kaikki argumentit, satun vain olemaan täysin eri mieltä niistä.

      Poista
    2. Katja kylläkin kritisoi lähinnä sitä, pitäisikö lasten kotihoitoa tukea verovaroin vai ei. Ja siis ei pitäisi. Kotonahan voit sinäkin olla omalla kustannuksella vaikka siihen asti kunnes lapsesi täyttää 18v. Lisäksi Katja puolusti myös isien oikeutta jäädä lapsensa kanssa kotiin. Sinä et oman lapsesi isää maininnut sanallakaan.

      Poista
    3. Onko ne erityisluokan oppilaat siis päätyneet sinne siksi, että heidän isänsä on pitänyt osan perhevapaista?

      Poista
    4. Ei hyvää päivää. Vieläkö 2010-luvulla joku oikeasti ajattelee näin? Olen minäkin ktm mutta voin vaan kysyä, että kuinkahan monesta lapsesta sielläkin koulussa näkee missä ne on olleet hoidossa?! Ja eikö pointti nimenomaan ollut se,että pitääkö yhteiskunnan maksaa se kotona hengailu ja eikös ne isätkin pitäis huomioida?!

      Poista
  3. AAAGH! Eihän siinä keskustelussa ja postauksessa puhuttu siitä että saako lapsi olla kotihoidossa vai pitääkö laittaa päivähoitoon, vaan isien roolista. Et sinäkään maininnut sanallakaan lapsen isää tuossa kommentissasi, ihan kuin lapsen kotihoito olisi vain sinun asiasi. Siihen suuntaan Katjakin yritti keskustelua saada, puhumaan asiasta eikä kertomaan kuin "minä (joka kommentissa äiti) ainakin olen koulutettu ja minulla on töitä mutta haluan olla kotona".

    Keskustelu netissä onkin sitten todella vaikeaa, kun aina voi alkaa puhumaan asian vierestä ja käyttää sopivia kortteja. Nyt on pelattu "äitinä...", "kasvatustiedettä opiskelleena..." ja aina yhtä hyvä "olen kuullut päivähoidon ammattilaisilta että siellä ne itkee tuntikausia äitiä surkeasti kaivaten". Jäi puuttumaan natsit, nekin varmaan yritti parantaa isien kotihoitomahdollisuuksia, prkl...

    Joo ei tämä minunkaan kommenttini mitään keskustelutaidon priimaa ole. Sori siitä.

    VastaaPoista
  4. Olen monesti tuskaillut työelämässä sitä, miksi näitä oikeasti tärkeitä TYÖELÄMÄtaitoja, joita ihan kaikki tarvitsisivat, opetetaan lähinnä JOHTAMISkursseilla. Niitä kuuluisi tarjota kaikille, ei vain esimiestehtävissä oleville. Johtamiskursseille piilotettuna ne ovat käytännössä keskivertotyöntekijöiden ulottumattomissa, vaikka kiinnostusta ja motivaatiota itsensä kehittämiseen löytyisi. Voihan sitä tietysti lukea kirjoja, mutta vuorovaikutusta oppii kyllä parhaiten vuorovaikutuksessa kurssilla, ei kirjasta lukemalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurssit on ihan älyttömän hyviä juuri sen läsnäolovaatimuksen takia - joudut itse työskentelemään sen ymmärryksen eteen mikä tekee muistijäljestä paljon pysyvämmän.

      Mutta hei, tämä kurssi on sellainen, jota vedetään kyllä ihan mille tahansa tiimille (mäkin olen konsultti enkä tällä hetkellä esimiesasemassa) ja tää hyödyttää nimenomaan koko tiimiä. Että jos vaan mitenkäään saat puhuttua läpi niin on varmasti hyötyä!

      Poista
    2. Maksamaton mainos... partiossa saa puoli-ilmaiseksi todella laadukasta johtamiskoulutusta. Ainakin itse olen kokenut sen todella hyödylliseksi työelämänkin kannalta. Teen vaativaa asiantuntijatyötä ilman alaisia.

      Poista
  5. Aika paljon kertoo blogin luonteesta, että poistit vastaukseni liittyen kommentteihin vanhempainvapaa-aiheesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä nämä kiintymyssuhdeteorian väärinkäyttäjien kommentit on kyllä saaneet olla täällä ihan rauhassa eikä sinun kommentissasi ollut mitään uutta, joten vähän vaikea uskoa, että mistään tahallisesta sensuurista olisi kyse.

      Poista
  6. Niin, siis minun kommenttini aihehan oli kuunteleminen. Mutta siihen ei ilmeisesti tässä yhteisössä riitä kapasiteetti.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...