Tietoa mainostajalle ›

1.8.2017

Lapsiperheiden kirjoittamattomat säännöt

Lapsiperheissä vallitsee monimutkainen oikeudenmukaisuuden laki- ja sääntöviidakko. On tiettyjä hiljaisesti hyväksyttyjä käytäntöjä, joiden rikkominen aiheuttaa paheksuntaa ja aiheellista syyllisyyttä.


Meiltä on löydettävissä ainakin seuraavat.

1. Inflaatiosyistä tonttu-uhkailun voi aloittaa vasta siinä vaiheessa, kun joulu ilmestyy jälkikasvun tapahtumahorisonttiin. Yleensä heinäkuun lopulla.

2. Jälkiruoalla lahjomiskortin saa käyttää vasta kun lautasen pohja näkyy. Siihen asti pitää patistella ihan pelkällä auktoriteetillä.

3. Hammaskeijun kannattaa pitää jotain kirjaa rahalahjoituksista, sillä kersat MUISTAVAT KYLLÄ. Lisäksi on tarkistettava, ettei toinen vanhempi ole jo laittanut rahaa tyynyn alle, koska "Wää, tuo sai euron naurettavasta etuhampaasta."

4. Aikuinen, joka sanoo keittiössä ääneen, että "Ai, oot ostanut suklaata" on virallinen idiootti. "Mitä on ostettu??!!" + Sitä suklaata ei enää näy.

5. Nuorin saa punaisimman metsämansikan ja hissinnappulaetuoikeuden. Hissin nappuloita ei kertakaikkiaan paina aikuinen ennen kuin kersat muuttavat pois himasta.

6. Ranet ja nakit / soijanugetit / pakastepizza on pääsääntöisesti tarkoitettu yh-viikonloppuihin ja juhliin, mutta niitä voi tarjoilla myös loman jälkeen ensimmäisenä maanantaina ja silloin kun kaikilla on yskä.

7. Komentamisen 3+1 käytäntö: kolme kertaa pitää pyytää nätisti ja vasta sitten saa huutaa niin että naapurikin siivoaa piirustustarvikkeensa olohuoneen lattialta ja tulee syömään.

8. Jos omassa päässä soi joku kauhea renkutus sitä EI saa levittää koko perheelle hyräilemällä sitä repeatilla, varsinkaan jos kyseessä on joku lastenohjelmatunnari. Grr. Koska duuneista ei tule mitään, jos päässä soi "Pikku perunat".

9. Kiroilla ei saa, ellei huomaa, että tehnyt rakennusvirheen legotalossa sivulla 2 ja joutuu purkamaan koko paskan. Tai muutamassa muussa erikoistilanteessa.

10.  Pyritään pääsääntöisesti käyttämään perheenjäsenistä etunimiä sekä suurta skaalaa lempinimiä, mutta hyväksyttyjä lasten kutsumanimiä ovat myös tonttu, orava, diginatiivi ja viljelijä. Hyväksyttyjä aikuisten kutsumanimiä ovat taas mummo, pappa, dinosaurus, fossiili ja Paavolan tammi. Huom. Takapenkillä vieruskaveria saa haukkua vauvaksi vasta kun on itse ensin ottanut täydestä pillimehupurkista kiinni puristamatta.

Mitäs teillä on?

17 kommenttia:

  1. Kiitti tuosta Pikku Peruna korvamadosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kestä! Pahempi kuin Ryhmä Hau mielestäni.

      Poista
  2. Jep, pikkuperunat täälläkin.

    Mutta noin muuten voin allekirjoittaa nämä hyvin (paitsi meillä yh-päivien vakkarina on lapsen rakastama "pelkkää makaronia"...isänsä kun vaatii että makaronin kanssa syödään kastiketta, vaan äiti antaa lapselle makaronin erikseen (ja proteiini sekä kasvisosuus voi hyvinkin tulla sit side orderina olevista nakeista ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, meillä oli pitkä kausi, jolloin vain värittömät ruoat olivat syötävissä. Silloin muistaakseni tarkistin että esim. pelkässä makaronissa on tosi hyvin proteiinia!

      Poista
  3. Tämä oli loistava!

    Tässä yksi lisää: smoothien sisältöä ei kysytä lasten kuullen tai on uskottava, että siinä on vain jäisiä banaaneja ja pikku tilkka mangomehua. Jogurtin sekaan kun saa upotettua kaikkea terveellistä kuten avokadoa, jota lapset eivät sellaisenaan suostu syömään.

    VastaaPoista
  4. Leipää ei nosteta ruokapöytään ennen kuin on pääruoka syöty (miten sen sitten kukakin tulkitsee).
    Telkkaria tai ipadia ei avata ennen lounasta. Mutta ilapäiväkahvilla (ja joskus vähän sen jälkeenkin..) voi katsoa tai pelata.
    "Nyt äiti juo kahvia", on pyhä asia, silloin ei saa häiritä. :)
    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. + Kauppakassin sisältö puretaan ja näytetään valikoiden.

      Tulevista tapahtumista, matkoista, kyläilyistä tms. puhutaan ääneen vasta kun se on 100% varmaa.

      Poista
  5. Hahaa, tutulta kuulostaa :D Meillä lisäksi mm. tämmönen:

    Joka ottaa viimeisen munkin/jätskin/tms. herkun, varmistaa (ainakin nimellisesti), että kaikki muutkin ovat saaneet. Jos joku on pois kotoa sinä aikana kun em. herkkua on tarjolla, asiasta ei mainita jälkikäteen ja mahdolliset todistusaineistot hävitetään.

    VastaaPoista
  6. Tällaiset postaukset on vaan aina parhaita. <3
    (ja joo, Pikkuperunat alkoi heti soida täälläkin)
    Meillä käytössä myös tuo, että leipää (tai salaattia / lisukkeita / muita ei-pääruokia, joiden jälkeen lapsen on helppo sanoa, että "maha on täynnä!" ilman, että on koskenut muuhun annokseen) ei tarjoilla ennen kuin on syöty edes vähän ns. oikeaa ruokaa.

    Sääntöjä kyllä löytyy, mutta nuo pikkuotukset horjuttavat meitä niiden noudattamisessa liiankin usein, kun ei-vaan-pysty.
    On tainnut aika usein tulla sanottua, että yhtään lelua ei enää tule tähän taloon, ennen kuin opitaan pitämään huoli nykyisistä. Mutta silti meille eksyy uusia juttuja aina silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tuo leipäsääntö on meilläkin! Leipää saa ottaa jälkkäriä ennen jos vielä tarvitsee. :D

      Poista
  7. Aikalaillapa samoilla säännöillä mennään ja lapsetkin muuten juuri saman ikäisiä kuin teillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut huomaavinani että tässä iässä alkaa sääntöinputtia tulla jo kersoiltakin. ;)

      Poista
  8. 5-lapsisen/teinisen uusperheen myötä opittu: Limua ei osteta isoissa pulloissa vaan tölkeissä, joita on laskettu tasamäärä kaikille. Samoin karkit jaetaan valmiiksi erillisiin kippoihin. Lapsista osa on rohmuajia, toiset taas säästelijöitä, joten tässä säästyy jatkuvalta "toi sai enemmän, mä en ehtiny saada yhtään" -vonkunalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tmä oli hyvä vinkki! Tuo on muuten jännä tuo jako rohmuajiin ja säästelijöihin. Joskus tuntuu että säästelijät tekevät sen ihan vain siksi että voivat syödä nautinnollisesti vielä kun rohmuajilta on kaikki loppu. :D

      Poista
  9. Huonon äidin keittiössä kolmannen ruokakutsuhuudon jälkeen kolautetaan kapustalla koiranruokastiiaa että jaha Musti syökin tänään hyvin...tepsii lähes aina. Likavaattet liikahtaa lattioilta kun otan jätesäkin ja rapisuttelen että nyt äiti konmarittaa ylimäärärääsyt...

    VastaaPoista
  10. Tunnustan laulaneeni työmaalla titinallen pyöri ympäri laulua. Se biisi hyppää jopa suhteellisen säännöllisesti korvieni väliin renkuttaan.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...