Tietoa mainostajalle ›

22.8.2017

Kuinka minusta tuli ryijynhalaaja

Ostin ryijyn. Kun kyselin Facebookissa ryijytangon perään, syntyi pieni ryijykohu.

Lokki, Kehrä, Ikea, Muurame, 60-luvun tiikkikaappi sulassa sovussa.


Ryijytankoa oli hirveän vaikea löytää. Kehitin Fidasta hätäratkaisun,
mutta jospa sille vielä maalia ja rautasahaa vähän näyttäisi.

Osa oli ostoksestani aivan mehuissaan ja halusi välittömästi perustaa ryijykerhon, osa taas piti minua mielenvikaisena. Siinä missä 50- ja 60-luvun kalusteet ovat jo päässeet takaisin suomalaisten sisustukseen, 70-luku on vielä sijoitettu henkiseen hirvitysosastoon.

Kun ostimme tämän asunnon, täällä oli muutama asia, jonka olin valmis repimään heti pois. Tummanruskea kankainen seinä ruokailutilan päädysä, samaa tummanruskean sävyä oleva eteisen laattalattia sekä keltainen lasiovi. En tehnyt niille mitään. Tuli nimittäin sellainen fiilis, että ne kuuluivat tähän taloon samalla tavalla kuin luomi keskellä otsaani kuuluu siihen. Että teen peruuttamattoman virheen, jos poistan ne.


Olen nykyisin tykästynyt tähän kangasseinäänkin. 

Tämä talo ei ole mikään viimeisen muodin mukainen Avotakka-koti vaan 60-luvun tuotos, sieltä täältä vähän rempallaan. Mutta jos kangasseinän edessä on Muuramen moderni kirjoituspöytä, niin ehkä siihen tulee hauska kontrasti. Ja jos meillä on keltainen ovi niin laitetaan sitten kämppään jotain muutakin keltaista. Jos seinät maalaa valkoiseksi, ruskea klinkkeri näyttää aika dramaattiselta.

Sama tunne tuli ryijyn kanssa. Ryijy voisi hyvinkin kuulua tähän taloon. On tietenkin jokaisen omassa silmässä, miltä ryijy seinällä näyttää. Huonokuntoinen, ei-huollettu mökkiryijy, joka repeilee liitoksistaan ja haisee tupakalle on tietenkin aivan hirveä. Ryijy vaatii ympärilleen tilaa ja valoa, se on kuin valtava taulu. Ja koska Koti-insinööri pitää kiinni minimalismin vaatimuksesta, sille löytyi tila. Ja rakastan sitä!

Joku arvostaa seinätekstiileitä ehkä akustiikkasyistä, mutta minulle ryijyn arvo on siinä, että niitä ei tehdä kaakkois-Aasiassa tuhatta kappaletta minuutissa. Ja siinä, että tuijotin kakarana yläpetistäni juuri samaa kuviota ja haistelin villan tuoksua.

Neljänkympin nostalgiakohtaus, sanoisi joku. Ja saattaa osua ihan oikeaan.


24 kommenttia:

  1. Ryijyt on ihania! Meillä ei ole vain oikeas ryijyn paikkaa. Mutta siinä seuraavassa kodissa todellakin tulee olemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tosiaan vaatii vähän miettimistä ja kunnon paikan. Mutta onneksi sen voi ottaa huomioon jo sitä uutta kotia etsiessä. ;)

      Poista
  2. Ryijyt <3 ja etenkin juuri tuo kuvio. Mun suvussa on tuo sama ryijy perintöryijynä. Ensin mun mummo peri sen veljeltään ja mun lapsuuden se roikkui mummolan seinällä. Sitten mun isä peri sen mummolta ja se roikkui kodin seinällä. Kun isäni perintöä jaettiin, oli vähän haikea päätös tehtävänä. Kun mun täti kovasti arvostaa vanhoja tavaroita (siis aidosti arvostaa) ja oli isälleni vähän suuttunutkin kun isä ryijyn halusi...ja taas itse kovasti pidin ryijystä, mutta tiesin että mulle päätyessään se joutuisi vuosiksi varastoon (koska nykyisessä kodissa ei ollut eikä ole edelleenkään 10 vuotta myöhemmin sille paikkaa ja en tiedä saanko miehen ikinä pitämään ryijyistä). Niinpä mummon ryijy päätyi tätini kotiin ja siellä se on kunniapaikalla tänä päivänäkin (ja päätös ei minua kaduta, tiedän ryijyn tuottavan iloa mun rakkaalle tädille ja minä itse taas aion jonakin päivänä löytää tuollaisen samanlaisen ryijyn ja saada sellaisen kotini seinälle :)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta ihanaa kun ryijylle oli niin paljon ottajia. Mä myös tykkään tuosta Kehrästä, se on niin valoisa ja positiivinen. <3

      Poista
  3. Mulla myös ongelmana, ettei ihanille ryijyille ole sopivaa paikkaa. Mummon perintöryijy odottaa paikkaa varastoituna ja itsetehty (kohtuullisen pieni kuitenkin...) on vanhempien seinällä omaa paikkaa odottamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, vielä ihan lähikäsityötä. Toivottavasti paikka löytyy!

      Poista
  4. Talojen remonteissa ja sisustuksissa pitäisi todellakin kunnioittaa niiden aikakautta. Mun silmiin ottaa kun 80-luvun omakotitalojen tummat ulkovuorauslaudat maalataan valkoisiksi ja ovetkin vaihdetaan saman värisiksi. Ei ne sovi siihen taloon kun se on suunniteltu tummilla ovilla. Mäkin sisustaisin eri aikakauden talon/asunnon aina vähän eri tavoin. Yksi yleinen moka on myös vaihtaa talon räystäät alkuperäistä pidemmiksi (rintamamiestalot) ja sitten mun mielestä myös pihat pitäisi tehdä talon aikakauteen sopiviksi. Ei mitkään reumuskivi-istutuslaatikkoalueet ole vanhempien talojen juttu.

    Toi on hieno ryijy. Mut on niitä aika rumiakin ryijyjä paljon liikkeellä. Väriyhdistelmät voivat olla aika jänniä joissain. Sit on me muutkin seinävaatteet kuten täkänät ja raanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on jännä kun jotkut sisustusratkaisut alkaa näyttää ihan photoshopatuilta kun ne eivät noudattele talon henkeä.

      Ja on niitä rumiakin ryijyjä tosiaan, tummat isot ryijyt on kuin mustia aukkoja, imee kaiken valon! Raanut tiedän, mutta täkänä piti googlata!

      Poista
  5. Onpa upee, ja sopii loistavasti teidän kotiin. Meilläkin oli lapsuudenkodissa 70-luvulla ryijy seinällä. Sen sijaan meillä on nyt seinällä useita anopin tekemiä ristipistotauluja :D Tykkään tosi paljon - ja niillekkin löytyy omat puolesta- ja vastaanpuhujansa :) Meeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, tekstiilikohuja voi olla enemmänkin! Mummo teki ristipistotauluja mutta en tiedä missä ne mahtavat enää olla.

      Poista
  6. Aivan kertakaikkisen hieno! :)

    Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan hankkivani ryijyä, mutta nykyään - miksi ei? Itse asiassa luulen, että jossain lapsuudenkotini vintillä on minulle jemmassa yksi. Ehkä piakkoin voisi ottaa asiasta selvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota ihmeessä selvää!! Sama mulla, tämä ihastus syttyi pikkuhiljaa. Kohta sulla on ryijy seinällä. ;)

      Poista
  7. Mulla on toi ryijy. Ryijysamikset! =) Rakastan sitä, enkä vähiten koska se on mun isomummon tekemä. Joskus teen vielä itse ryijyn, on ne niin hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryijysamixet on kyllä niin nelikymppisten juttu!! XD

      Poista
  8. Ihanat värit! Mulla on olohuoneen seinällä paraatipaikalla itse ommellen tehty ryijy, josta en luovu ikinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onko sulla kuvaa siitä missään, jos on niin käy laittaa fb-ryhmään? Sääli kun tänne ei voi vastailla kuvilla.

      Poista
  9. Saimme juuri tuon samanlaisen ryijyn häälahjaksi -87, pari vuotta sitten se otettiin alas seinältä, siihen vaan kyllästyi. Tallessa on, joskus se taas ripustetaan seinälle kun sopiva tila ja seinä tulee eteen, jos en minä niin ehkä joku lapsista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olihan se teillä seinällä pitkään! Kyllä tuossa ajassa saa jo kyllästyä. :)

      Poista
  10. En tajuu peittoja seinillä :D Mutta ehkä kuuden vuoden päästä tajuun kun alkaa ikä nelosella...

    VastaaPoista
  11. Mää vähän kateellisena seuraan tätä keskustelua. Kateellisena siitä, että en vois kuvitellakaan ryijyä seinälleni ja tajuan, että en saa osallistua tähän huumaan ollenkaa :) Olen myös samaa mieltä, että aikakautta on syytä asunnon kunnostuksessa vaalia, mutta olis kyllä tosi vaikea jättää tumman ruskea seinä omaan kotiin.
    Olette kyllä rohkeita sisustuksissanne! Mulle se valkoinen ja valo on vielä ainoa oikea..

    VastaaPoista
  12. Oikein! Ryijyt ovat niin kauniita ja hienoa suomalaista käsityöperinnettä. Omalla seinälläni roikkuu kohta äitini 70-luvulla valmistama ryiji. Ah.

    VastaaPoista
  13. Pst. Onko Kehrä pyörähtänyt seinälle ylösalaisin?

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...