28.7.2017

Mitä Pottereiden jälkeen?

Ah, ahmimisikä!, totesi kirjastonhoitaja, kun seisoimme Skidin kanssa hyllyjen välissä neljättä kertaa saman kesänä ihmettelemässä, että mitäs nyt luettaisiin.



Skidi on nopea lukija ja kuluva kesäloma on ollut lukurintamalla kiireinen - saaristossa säät ovat suosineet sisällä viihtymistä! Olenkin tuntenut äärimmäistä kiitollisuutta kirjastojen olemassaolosta, yhä enenevissä määrin. Sieltä löytyy aina jotain, ja henkilökunta neuvoo. Kirjastossa myös huomaa, että ahmimisikää on liikkeellä: joka kerta siellä on joku luokkakaveri penkomassa hyllyjä.

Aika moni vanhempi on pulassa, kun lapsi on saanut Tylypahkan suoritettua. Pottereiden lukurupeama on pitkä ja kokemus intensiivinen, minkä jälkeen on vaikeaa löytää toista yhtä jännittävää ja vetävää tarinaa. Skidi päätyi pitämään Potterien jälkeen fantasiakirjallisuudessa tauon ja vaihtoi hetkeksi Aku Ankan taskukirjoihin. Tänä kesänä on taas ahmittu Simukan Sisarla, Parvelan Kepler 62 -sarja ja Krekelän Hurjalinna ja Säihky. Molemmista on tullut hyväksyvä arvio, mutta ne ovat olleet lukukokemuksena suupaloja.



Päädyimme pähkäilyn jälkeen Hobittiin (eli Sinne ja Takaisin). Emmin vähän, että onko valinta liian hurja, mutta kirjastonhoitaja sanoi, että alunperinhän Tolkien kirjoitti sen lastenromaaniksi (vuonna -37!). Lisäksi kirjat eivät ole niin pelottavia kuin elokuvat, koska lapsi rakentaa tarinan oman mielikuvituksensa rajoissa. En ole itse lukenut kirjaa, mutta kahlasin läpi LOTR-trilogian ehkä kuudennella ja olin aivan myyty.

No katsotaan kuinka tämä lähtee, ensimmäisen illan tuomio oli että vähän tylsä alku. Seuraavaksi ajattelin ehdottaa uusintakierrosta: ainakin Lindgrenin Ronjasta saattaa irrota ihan uusia puolia, kun sen lukee itse.

Jakakaa vertaistukea: mitä teillä on tehty Potter-tyhjiön täyttämiseksi?

Ps. Asiasta kukkaruukkuun: Jos et ole vielä ehtinyt lukea novelliblogin puolelta eronneen kirjastonhoitajan seikkailusta, suosittelen tekemään sen vaikka heti!


89 kommenttia:

  1. Soturikissoja on meillä ahmittu. Niissä riittää luettavaa pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitähän on joku sata! :D Ne ovat jo olleet listalla (samoin Narniat on luettu jo vuosi sitten) mutta niissä imu loppui jossain vaiheessa. Oli kuulemma joku ällö alku jossain kirjassa ja meni maku. O_o

      Poista
    2. Erin Hunter-nimen takana on useampi kirjailija, ja kirjojen tyyli vaihtelee välillä todella, todella paljon, ja yksi kirjailijoista todella kirjoittaa vähän ronskimmin kuin muut. Ja loppua kohden sarja nyt muutenkin menettää otettaan aika reippaasti...

      Poista
    3. Aaaa, no nyt ymmärrän, kiitos valistuksesta! Ehkä annan tuon nyt olla ja siirrytään eteenpäin.

      Poista
  2. Jos ei vielä ole luettuna, niin Cornelia Funken Mustesydän-trilogia on lukemisen arvoinen. Jos vähän kevyemmällä ja vauhdikkaalla kirjoitustyylillä etsii luettavaa, Rick Riordanin Percy Jackson-sarja on uponnut meidän samanikäiseen oikein hyvin.

    VastaaPoista
  3. Mun skidille ei maistu Potterit (en tiedä miksi) mutta nuorten fantasiahyllystä on luettu lähes kaikki Erin Hunter -kollektiivin kirjat, Maameren tarinat ja nyt se tykittelee Perillinen -kirjasarjaa. Huntereita luin itsekin vähän mutta tästä Perillisestä en tiedä muuta kuin että paksuja ovat osat ja ne hujahtaa aika vauhdilla.
    Tolkienia ajattelin yrittää tyrkyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no mutta pääasia että lukemista löytyy. Noi Maameren tarinat vaikuttaa tosi kiinnostavilta, onko tämä Perillinen lienee joku muu kuin Arven, joka tulee googlatessa. :D Kiitti näistä!

      Poista
    2. Joo ole hyvä. Ihanaa kun nää lukee.
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Perillinen_(kirjasarja)

      Poista
  4. Hobitit ja TSH menee täällä jo Potterien rinnalla, joten hyvä valinta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla! Katsotaan onko aika kypsä Keskimaan tapahtumille. ;)

      Poista
  5. Komppaan Rick Riordanin kirjoja, niitä ainakin mun poika sekä kummipoika ahmi todella innokkaasti. Samalla oppii kaiken antiikin tarustosta. Hobittihan ei ole ollenkaan niin paha kuin viimeiset Potterit, joten hyvä valinta nuoremmallekin lukijalle. Tomi Kontion Kun isä sai siivet on myös ollut mun molempien lasten suosikki. Kirjan tarina jatkuu vielä parin kirjan verran, mutta eka on loistokkain. John Stephensin Smaragdiatlas oli myös mieleinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riordanin laitamme korvan taakse, samoin tuon Kontion! Kiitos!

      Poista
  6. Saman asian kanssa painitaan. Täällä 9-vuotias huikean nopea lukija. Yksittäisten romaanien sijaan on selvästi mieltynyt sarjoihin, jotta lukemista riittäisi vähäksi aikaa. Muistelin pikkuveljeni lukeneen aikoinaan Artemis Fowl-sarjaa Pottereiden jälkeen/ohessa, joten lainattiin sitä nyt viimeksi kirjastosta. Ainakin ensimmäinen osa vaikutti tempaavan pojan mukaansa. Oodi Suomen kirjastolaitokselle ja sen työntekijöille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sarjat tuntuvat miellyttävän täälläkin. Niihin on kiva tarttua kun hahmot ovat tuttuja. Yhdyn tähän kirjasto-oodiin!

      Poista
  7. Terry Pratchettin tuotanto on ihan ykköstä��, sekä "lapsellisemmat" että Kiekkomaailmasta kertovat kirjat, ovat huumoripitoisempaa fantasiaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas nimi, jonka tunnistan, mutta tuotannosta en tiedä mitään! Huumorifantasia kuulostaa myös hyvältä, kiitos!

      Poista
    2. Aah, Terry Pratchett! Ihan parasta luettavaa, ihan aikuisellekin. Jotkut osat tosin aika hurjia, esim. Tiffany Särkynen -sarja alkaa oikein kivasti, mutta viimeinen osa Keskiyö ylläni oli jopa näin 26-vuotiaalle hurja, en sitä vielä antaisi alakouluikäiselle luettavaksi, samoin Muks!-kirja Pratchettin tuotannosta, oli paikoin ahdistava. Osa voi toki mennä, ihan oman aika hyvän mielikuvituksen piikkiin... Sen sijään Noita-kirjat Pratchettiltä on hulvattomia (Johan riitti, Noitasiskokset, Noitia maisemissa, Herraskaista väkeä, Naamiohuvit, Carpe Jugulum, ) Pratchett on siitä myös kiva, että siitä aukeaa aikuisellkin uusia oivalluksia, P:n kirjat sisältää usein satiiria yhteiskunnasta ja esim. FC Akatemiset irvailee futishulluudelle :D Ja kaikki enemmän P:tä lukeneet, on varmasti selvillä, että kirjojen kuvitteellinen kaupunki Ankh-Morpork on satiirinen versio Lontoosta ja Ankh-joki on karrikoitu versio Thames-joesta :D

      Muita kirjoja, joita itse muistan tuossa iässä lukeneeni on nämä ihan perinteiset "tyttökirjat" Pikku naisia 1 ja 2 ja Runotyttö -kirjat (Euden kuun Emilia, Emlia maineen polulla ja Runotyttö etsii tähteään) palaan noihin vielä näin aikuisenakin, niiden kirjoitustavassa on vain jotain todella kaunista ja koukuttavaa.

      Poista
  8. Aikoinaan tykästyin itse Prydainin kronikkaan, se voisi olla hyvä Potterit läpikäyneille. Yksittäisistä nuortenkirjoista syvän vaikutuksen teki myös "Sokkeloportaikko", en tiedä saako sitä enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Täytyy luottaa että kirjastosta löytyisi!

      Poista
  9. 39 clues:suomennetut 10 osaa riittivät viikon mökkireissulle.
    Linnunradan käsikirja liftareille kesti vähän kauemmin ja oli varsin tykätty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota 39 cluesia näyttää kirjoittavan myös Riordan, laitan korvan taakse, kiitos! Ja Linnunradan käsikirja löytyy omastakin hyllystä, täytyy tarjota sitäkin.

      Poista
  10. Diana Wynne Jonesin kirjat eli esimerkiksi Chrestomancin maailma- ja Liikkuva Linna- sarjat upposivat mulle tuossa iässä ja uppoavat muuten edelleen melkein kolmikymppisenä. Aikaisemmin mainutut Artemis Fowlit ovat myös tosi kivoja kirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Kiitos tuosta Liikkuva linna -vinkistä, en tajunnut että on romaani... >_<

      Poista
  11. Täällä olikin jo suositeltu näitä, mutta Cornelia Funken Mustesydän-trilogia sekä Eoin Colferin Artemis Fowl-kirjat olivat omia suosikkejani kun Potterien jälkeen mikään ei enää ollut ennallaan. Ja iso peukku lapselle joka lukee, aivan ihanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulin, että on olemassa jopa Post-Pottersyndrooma! Mutta kyllä se näillä vinkeillä taltutetaan, tässä ketjussa on luettavaa pariksi vuodeksi.

      Poista
  12. Terry Pratchettin Vapaat pikkumiehet ja sen jatko-osat toimi ainakin minulla Pottereiden jälkeen. Noitia niissäkin, mutta ihan toisenlaisia kuin Pottereissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Pratchettin tuotanto menee ehdottomasti lukulistan kärkeen, kiitos!

      Poista
  13. Maameren velho on hieno sarja, pitäis varmaaan lukea itsekin uudelleen. Ja muistin sopukoista tulee pinnalle nimi Vihreä (viheriä?) Noita ehkä trilogia, luin se esiteininä ainakin kahdesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi Vihreä noita kuulostaa etäisesti tutulta, pitäis mennä kirjastoon tän postauksen ja ajan kanssa!

      Poista
    2. Viheriä noita kuuluu Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjaan, löytyy vielä osasta kirjastoja. Uppoaa Potter-tyypeille. Meillä Potterit on luettu useaan kertaan, vanhojen kavereiden pariin on kiva palata.

      Poista
  14. Narnian tarinoiden seitsemässä osassa riittää myös lukemista!

    VastaaPoista
  15. Viheriä noita on Susan Cooperin 6-osaisen kirjasarjan 3. osa. :)
    Sarja pohjaa aika paljon kelttiläiseen mytologiaan ja alkaa kirjasta Yllä meren, alla kiven.
    Meillä poika (silloin 9 v.) luki Pottereiden jälkeen Hobitin ja TSH:n. Nyt on mennyt pitkään Aku Ankkoja kun ostin ison laatikollisen vanhoja lehtiä ja eilen just aloitti Soturikissat kaverinsa suosituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastin Susan Cooperin Pimeä nousee-sarjaa pienenä. Luin sen aikuisenakin vielä, mutta olihan se terävin kärki 20 vuodessa vähän tylsistynyt. Toki vei mukanaan edelleen!

      Rakastin lapsena myös klassikoita: Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesit, Viidakkokirja, Tuhannen ja yhden yön tarinat (ihan mainio!), Kolme muskettisoturia, sitten vähän vanhempana Sinuhe egyptiläinen... Saisipa vielä lukea ne kaikki ensimmäistä kertaa! Viisikot ynnä muut teillä varmaan on jo löyty läpi? Pikku vampyyri muistaakseni kolahti myös.

      tse en ihan Pottereihin ehtinyt, mutta luin niitä teininä ja luen nyt niitä tyttärelleni. Jostain syystä nolottaa sanoa, että tuntuvat minusta vähän kömpelöiltä. Samaa sarjaa kuin Da Vinci koodi: tempaisee mukaansa, mutta vähän on kökköä.

      Poista
    2. Oi Sherlock! Tulee ihan ikävä teiniaikoja, jolloin sai lukea kaiken liikenevän vapaa-ajan!! Viisikot sai vanhentuneen tuomion, ei saanut potkia koiraa! O_o

      Poista
  16. Philip Pullmanin trilogia, alkaa kultaisesta kompassista. Entäs Sofian maailma? Tuo Tomi Kontion Kun isä sai siivet on ihana kirja vaikka luin sen vasta aikuisena. Ääni myös Terry Prachetille.

    -Sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, taas tuli uusia! Tää ketju on kyllä aivan huikea. <3

      Poista
    2. Philip Pullmanin trilogiaa suosittelen minäkin! Se on harvinaisen hyvin kirjoitettua nuorten fantasiaa. Bonuksena vielä naispuolinen päähenkilö, rinnakkaismaailmoja ja kiehtova daimonisysteemi, joka vetosi minuun eläinrakkaana esiteininä kovasti ja vetoaa vieläkin.

      Poista
  17. Onko Supermarsu jo tuttu? Loistavaa huumoria ja äänikirjana Susanna Haavisto lukee loistavasti. Mitens klassiset Neiti Etsivät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on jänniä juttuja, jostain syystä Puluboit ja Supermarsu eivät ole ihan täysillä pudonneet. Neiti Etsiviä vois tosiaan testata!

      Poista
  18. Rick Riordanille yksi ääni lisää. John Stephens on kirjoittanut kolmiosaisen fantasiasarjan: Kirja aikojen alusta.
    Kun tytär oli noin 10, nousi Pottereiden yli Brandon Mullin Myyttihovin kirjalla alkava sarja.

    Välipaloina meni mm. Supermarsu-sarjaa pähkähulluudessaan. Sekä Siri Kolun Rosvolat-sarja.

    VastaaPoista
  19. Menisikö Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogia? Ensimmäinen osa on "Kultainen kompassi" =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku muukin näitä jo suositteli eli saattaisi toimia!

      Poista
  20. Paljon jo hyviä vinkkauksia täällä! Suosittelen kyllä käymään uudelleen läpi Lindgreniltä ainakin Ronjan ja vaikkapa Veljeni Leijonanmielen (ekan supersurullisen luvun jälkeen ehtaa seikkailua), alkuperäiset Muumit on myös ihania, mutta voi olla ettei mene tuossa fantasia-vaiheessa, vaan pitää jättää myöhemmälle. Itselle tuon ikäisenä tärkeä sarja oli Pikkuvampyyri, veljeni taas luki Surkeiden sattumusten sarjaa. Ja Keväällä isä sai siivet on ihana. Niin ja mites
    Roald Dahl! Kuka pelkää noitia ja Iso Kiltti Jätti nyt ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on aikoinaan lukenut Roald Dahlin aikuisten kirjoja (mm. sekopäinen Oswald-eno...) on vaikea uskoa että sama tyyppi on kirjoittanut ihan hauskoja ja yksimielisiä lastenkirjoja...

      Poista
  21. Sisko aikoinaan ahmi Potterit ensin suomeksi. Sen jälkeen englanniksi & ruotsiksi ja viimeisimpänä Saksaksi, kun muutti saksankieliseen maahan. Opetellut siis kieliä näiden avulla. Vinkki siis siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Whoah! Ei kyllä Skidillä ole vielä mitään käryä kuin englannin alkeet mutta hyvä vinkki kyllä noin kielen omaksumista ajatellen!

      Poista
    2. Kannattaa ilman muuta testata. Luin ne ensin saksaksi Saksassa kun asun, sitten englanniksi, suomeksi ja ruotsiksi. Uskaltauduin jopa lukemaan puoliveriprinssin ranskaksi, vaikka siinä meni puoli vuotta. Paras ranskankielinen sana ikinä "la baguette magique" = taikasauva !

      Poista
  22. Ahmintaikä jatkuu täällä vielä, terv. Ana 56 vee.

    VastaaPoista
  23. Lukeeko nykytytöt Anna-kirjoja tai Dana-tyttöjä? Tai Jules Vernen kirjoja? Tai Astrid Lindgrenin?

    Agatha Christiet alkoi maistua mulle aika varhain. Jo kolmannella muistan lukeneeni kirjan Eikä yksikään pelastunut.

    Vanhemmat
    Reuhurinteet on ihania, joskin suupaloja, mutta niistä olisin itse tykännyt lapsena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lindgreniä ymmärtääkseni luetutetaan koulussakin. Mulla on jotain noita Anna-kirjoja olemassa, mutta toi fantasia-puoli on sen verran pinnalla nyt että en ehkä tähän mieleintilaan niitä yritä. Mutta Christiet tosiaan voisivat piankin olla listalla! Ja Vernekin oli hyvä vinkki, kitios!

      Poista
  24. Jo Nesbo tohtori Proktori kirjat ovat olleet meillä tykättyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täh, en tiennytkään että Nesbo tekee lapsille, kiitos tästäkin!

      Poista
  25. Surkeiden sattumusten sarja! Sisältää 13 osaa, ja Potter-fanina tykkäsin aikoinaan myös tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, kitios! Leffana tää ollaan muistakseni katsottukin!

      Poista
  26. Potter-tyhjiötä ei voi täyttää millään muulla kuin Sormusten herralla, mutta Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogia on uutta ja laadukasta nuorten (ei ihan pienten nuorten) fantasiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pettersen lähtee testaukseen ehdottomasti!

      Poista
  27. Hei, Parvelan Ellat on varmaan luettu? Meillä tykättiin myös Disneyn Helinä-keiju elokuviin perustuvista ihan oikeista kirjoista, niitä on kymmeniä. Michelle Harrisonin 13 lahjaa-trilogia voisi kiinnostaa myös.

    Ja laita jo nyt mieleen Keplo Leutokalma, siitä tulee teillä vielä iso suosikki ;) tosin sarjan viimeisimpiä osia ei ole suomennettu, niitä luetaan nyt meillä alkukielellä.
    Ps. Nykyteinit näköjään siirtyvät sujuvasti 13-14-vuotiaina lukemaan englanniksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi Ellat *näyttää* pikkulasten lukemistolta, eli ollaan skipattu tsekkaamatta. O_o Mutta Keplo kuulostaa hauskalta, kiitos!

      Poista
  28. Itse täytin Pottereista jääneen tyhjiön juuri Hobitilla ja Taru Sormusten Herrasta! Suosittelen myös ehdottomasti L.M.Montgomeryn Anna-sarjaa! Ne on lapsuuden ehdottomia suosikkeja ja luen niitä vieläkin silloin tällöin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä TSH vaikuttaa ihan hyvältä strategialta. Anna-sarja kuului munkin suosikkeihin mutta ehkä vähän lällyjä Potterin jälkeen. ;)

      Poista
  29. Me ollaan päädytty käyttämään sopivan ikähaarukan määrittämiseen sekä kirjojen että leffojen suhteen Common Sense Media -sivustoa. Sieltä löytyy sekä vanhempien että lasten itsensä tekemiä ikäarvoita sekä myös vanhemmille hyviä tukikysymyksiä tarinan keskuteluttamiseen sekä usein siellä on avattu mitkä voivat olla sellaisia asioita, joita tarinan jälkeen olisi hyvä pohtia porukalla. Toki tuolta ei kotimaisiin lyödy tietoa, mutta varsinkin englantilaiset ja yhdysvaltalaiset kirjat ja leffat on hyvin edustettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, totta, olinkin unohtanut tämän olemassaolon, hyvä vinkki!

      Poista
  30. Mulle isä lykkäs hobitin käteen suunnilleen skidin ikäisenä ja sanoi, että tää pitää lukea ennen sormusten herraa. Mutta alku oli musta niin tylsä, että jäi sormuksetkin vuosiksi. Eli jos hobitti tuntuu tylsältä, vaihtakaa suoraan sormusten herraan. :)
    En ole varma tuliko jo, mutta mun suosikkeja on myös narnia, pullmanin trilogia, ruohometsän kansa, tarina vailla loppua ja keskiyön kansaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se alku on tosiaan tylsä! Katsotaan lopahtaako into ja pitää vaihtaa. ja kitios noista vinkeistä, Ruohometsän kansa taitaa löytyä jostain pahvilaatikon pohjalta!

      Poista
  31. Eoin Colferin sarja lapsinero Artemis Fowlista on kevyt ja koukuttava. :) Rikoksia, keijuja ja huumoria.

    VastaaPoista
  32. Jos lapsi kaipaa breikkiä fantasiasta, suosittelen lämpimästi David Walliamsin lastenromaaneja. Gangsterimummi ja Poika ja mekko on parhaat, Herra Lemu ihan ok. Isoista fantasiasarjoista komppaan myös Universumin tomua ja Percy Jacksoneita (jotka ovat ihan erilaisia). Tuutikki Tolosen Mörkövahti ja Mörköreitti on taas mainioita kotimaisia tapauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toistaiseksi fantasia on ylitse muiden, mutta pistän nämä mieleen - lapsuutta riittää vielä pitkään. :)

      Poista
    2. No David Walliamsin kirjat ovat ihan huippuja! Meillä lapsi tykkäsi paljon. Samoin Johanna Hulkon Geoetsivät -sarja on hauska ja koukuttava.

      Poista
    3. Minulta myös vahva kannatus Tuutikki Tolosen Mörkövahdille ja Mörköreitille, näistähän on kuulkaa hankittu filmatisointioikeudet Ameriikkaan! Suomi-möröt maailmankartalle!

      Poista
  33. Jos lapsi tykkää muustakin kuin fantasiasta, olisivatko Road Dahlin kirjat mieluisia? (Mustaa)huumoria, erikoisia aikuisia ja nokkelia lapsia. Jos hän tykästyy perusfantasiaan, voisi David Eddingsin kirjoittama Belgarionin taru miellyttää. Alku on kyllä ekassa kirjassa hieman hidas kuten TSH:ssäkin. Jos hän kaipaa fantasiaa, jossa nykyaikaan yhdistyy fantasiaelementtejä, voisi kokeilla J.P. Koskisen kirjoittamaa lasten fantasiasarjaa, jonka ensimmäinen osa on Haavekauppias. Myös hänen kirjoittamansa merirosvotarina Benjamin Hawk on tutustumisen arvoinen ja saanut juuri muistaakseni jatko-osankin. http://luetaankotama.blogspot.fi/2016/05/viihdyttava-merirosvotarina-benjamin.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan loistavia vinkkejä, kiitos! Roald Dahl on erityisesti kuopuksen suosikki, joten täytyy perehtyä mitä kaikkea on tehnyt.

      Poista
  34. Jules Vernen seikkailukirjat!

    VastaaPoista
  35. Walter Moersin Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää. Tämä tuli luettua monen monta kertaa ja aina nauratti. Seikkailua ja huumoria sopivassa suhteessa. :)

    VastaaPoista
  36. Menovinkki: Helsingissä on ke-su 9.-13.8. scifi-fantasia -tapahtuma Worldcon, joka on siis iso kiertävä tapahtuma, jonka kävijät äänestivät että vuonna 2017 se järjestetään Suomessa. Paikkana on Messukeskus ja vaikka pääsymaksu eli jäsenyys (membership) on jokseenkin tyyris näin suomalaisesta näkökulmasta, on tekemistä ja näkemistä paljon, ohjelmaa aamusta iltaan ja taidenäyttelyitä ja myyntipöytiäkin löytyy. Lapsille ja nuorille on omaa ohjelmaa työpajoista oikean astronautin kanssa jutteluun ja vinkkaisin myös lauantai-illan jättiohjelmanumerosta eli Masquerade-pukukilpailusta. Pääsylippuja eli tapahtuman jäsenyyksiä (tapahtuman järjestävät fanit faneille ja käytännössä myös esiintyjät ostavat jäsenyyden) saa myös yksittäisille päiville ja niitä saa ostaa paikan päältä tai etukäteen netistä, tässä hinnat ja tietoa: http://www.worldcon.fi/memberships/day-passes/

    Ohjelmaa voi yrittää sisäistää täältä: http://www.worldcon.fi/guide/

    VastaaPoista
  37. Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka!

    VastaaPoista
  38. Tää ketju on niin TIMANTTIA. <3

    VastaaPoista
  39. Timo Parvela on kirjoittanut myös kolmiosaisen Kalevalavaikutteisen fantasiasarjan Sammon vartijat. Ensimmäinen kirja Tuliterä.

    Kirjastosta löytyvät myös Anni Swanin kootut kertomukset, kymmenkunta kirjaa esim Ollin oppivuodet, Sara ja Sarri, Tottisalmen perillinen. Meillä ahmisikäisiin tepsivät nämäkin.

    VastaaPoista
  40. Täältäkin ääni Tomi Kontion Keväällä isä sai siivet -kirjalle, joka aloittaa Austraasian lapset -trilogian :) Myös tuo Pullmanin Universumin tomu -trilogia on mahtava, mutta viimeinen osa voi kaikella uskonto-filosofia-pohdinnallaan mennä pienemmälle lukijalle liian vaikeaksi. Ja pakko vinkata oman kirjailijaystäväni teosta, joka on enemmän lapsille kirjoitettua maagista realismia kuin fantasiaa: Briitta Hepo-ojan Hylättyjen lasten kaupunki :)

    VastaaPoista
  41. Kerstin Gier: Rubiininpuna ( ja jatko-osat) tuli ekana mieleen, se meni kummitytölle kuin häkä, itse taisin tuon ikäisenä hurahtaa Christien kirjoihin, Herriotit kahlasin myös vaikka ei fantasiaa olekaan, mutta jos tykkää eläimistä =)
    Lisää vinkkejä jos kaipaa, niin joku hyvä kirjablogi lukulistalle, vaikka tämä: http://luetaankotama.blogspot.fi/search/label/romaani
    Sieltähän niitä vinkkejä sitten tippuu tasaiseen tahtiin, itse hyödynnän näitä paljon (kiitos vaan Kialle ja muille :)

    VastaaPoista
  42. Mulle on luettu Hobitti neljävuotiaana iltasaduksi... Vanhempien puolustukseksi on sanottava että ne oli tosi nuoria ja aika kujalla :D Mutta se oli 80-luvulla paras gateway drug fantasiaan. Elokuviin olen kyllä pahasti pettynyt.

    Myös Pratchettille tulee suuri suositus, ne on pysynyt mulla lempparikirjoina aikuisikään asti. Suomeksi kaikki vitsit ei ihan aukea joten siirryin niissä englanninkielisiin heti kuin kielitaito riitti. Itse aloitin kirjasta Mort, mutta tuo Tiffany-sarja voisi olla hyvä alotus nuoremmalle.

    Ahmimis-fantasiaa omassa nuoruudessani oli David Eddingsin sarjat, Belgarionin- ja Mallorean tarut, yhteensä 10 tiiliskiven kokoista kirjaa. Tyyli on vähän vanhoillinen mutta upposivat 10-vuotiaaseen useana kesänä. Myöhemmin hylkäsin Eddingsit hieman lapsellisen ja mustavalkoisen maailmankuvan takia, mutta tilalle nousi Robin Hobbin Salamurhaajan taru (ja sen jatko-osat). Sitä voisi suositella ehkä vähän vanhemmalle teini-ikäiselle, sen teemat on vähän synkempiä mutta tarinankerronta parempaa ja maailmankuva rikkaampi. Hobbin kaikkia kirjoja ei ole suomennettu, mutta tähänastiset suomennokset on ollut niin hyviä etten viitsisi vaihtaa kieltä kesken.

    Jos fantasia puree hyvin niin kannattaa kokeilla myös skifiä, Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille on ehdottomasti kahlaamisen arvoinen klassikko, joka kuuluisi osaksi perusopetusta.

    VastaaPoista
  43. Itse ihastuin suuresti pienempänä(n.10-12v.) Jules Vernen tuotantoon, samoin kuin Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut ja Tom Sawyerin seikkailut kirjoihin. Sitä ennen Enid Blytonin Viisikko, SOS ja Salaisuus kirjasarjat meni moneen kertaan läpi. Onkohan nuo jo nykyään ihan liian vanhanaikaista lapsille? Itse ajattelin omille lapsille esitellä nuo kunhan lukuikään tulevat.

    -Mies 34v.

    VastaaPoista
  44. Riordanin Percy Jackson -sarja on kyllä hyvä, tosin sarjan keskimmäiset kirjat eivöt hirveästi eroa juoneltaan, mutta samalla kaavallahan ne Potteritkin on kirjoitettu.

    Ellat on kyllä ihan hauskoja, aikuisellekin. Ei kannata hylätä lukematta.

    Henkka ja Kivimutka koettiin meillä vähän raskassoutuiseksi ja puuduttavaksi, eikä sarjaa jaksetty yhtä kirjaa enempää lukea. Sitten on vielä Henning Mankell: Tähtiin Karkaava Koira ja sen jatko-osat

    VastaaPoista
  45. Neil Gaimanin kirjoja kannattaa kokeilla, esim. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Neverwhere_–_maanalainen_Lontoo

    VastaaPoista
  46. Maria Gripen Varjo-sarjassa on ihanan mystinen tunnelma. Myös pörriäinen lentää hämärissä ja Vieras aikojen takaa ovat hienoja. Ainakin ruotsiksi! Burnettin Salainen puutarha on kans ihana.
    Muumit, Lindgreniä ja jopa Sinuhe tuli luettua ala-asteikäisenä. Ja jossain vaiheessa ahmin Christien kevyitä dekkareita. Oih ne pitkät kesät, kun ei muuta tehnyt kun luki kirjan toisensa perään!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...