Tietoa mainostajalle ›

18.7.2017

Kaunis ja hurja Örö tarjosi elämyksiä lapsille ja aikuisille

Meri on tummansininen, valkoisia vaahtopäitä näkyy siellä täällä. "Jos lähtee uimaan tuonnepäin, seuraavaksi tulee vastaan Gotlanti", toteaa opas.













Olemme Örössä, ulkosaaristossa. Kersat meinasivat kuolla nauruun kuullessaan tämän vuoden saaristokohteemme. Vaikka nimi on foneettisesti kaikkea muuta kuin kaunis ja pikkuiselle saarelle kestää pääkaupunkiseudulta autolla ja yhteysaluksella useamman tunnin, matka on vaivannäön arvoinen.

Vanha linnoitussaari kunnostettiin ja avattiin kävijöille muutama vuosi sitten. Saaren palvelut ovat tällä hetkellä erinomaisella tasolla: majoitusvaihtoehtoja on monenlaisille seurueille (tämä on myös suht vaunuystävällinen paikka!), luontopolut on hyvin merkitty ja ruoka on erinomaista. Fillareitakin on vuokrattavana kaikenikäisille ja pienestä kaupasta saa evästarvikkeita.

Muistan kun alle kouluikäisenä matkustin juhannuksen viettoon Utöseen. Moottoriveneellä tehty matka oli pomppuisa. Tukka liimautui silmille ja suolaiset pärskeet kuivuivat poskille. Kun pääsimme perille, muistan sileät ja lämpimät kalliot, rakkolevälautat ja huikean keltaisen maksaruohon. Ja sen, että vastarantaa ei näkynyt missään. Meren ja taivaan välinen ero oli epäselvä. Keskiyöllä vilkkuva majakan valo oli epätodellinen.

Nyt kun vein omat kersat samantyyppiselle reissulle, huomaan, että he nauttivat ihan samoista asioista: meren tuoksusta, perhosten bongaamisesta, sileistä kivistä ja tuulessa lentävien hellehattujen metsästämisestä rantahiekasta. Näimme Örön saarikierroksella merikaalia, kuulimme saaren kummituksesta ja kävimme tykin sisällä. Oppaan jutut lomittuivat hienosti sodan ja luonnon välille. Tarinat Bengtskärin taistelusta ja harvinaisista paahdeniityistä upposivat kiinnostuneeseen yleisöön.

Luontoihmisille tämä on ihan pakollinen retkikohde. Tuntuu, että ulkosaaristossa kaikki nupit ovat kaakossa. Mutta Örön luonto on olosuhteista huolimatta kukoistavaa, kitukasvuisuudesta ei ole tietoakaan. Yksityiskohdat, värit ja muodot hivelevät silmää. Luulenpa, että meren katselemisen terveysvaikutuksista pitäisi tehdä samanlaisia tutkimuksia kuin metsässä kävelemisestä.

4 kommenttia:

  1. Näyttää ihanalta, mutta en tiedä uskaltaisinko punkkihysteerikkona viedä lapsia sinne. Miten te selätitte vaaran mahdollisuuden? Onko lapsille otettu rokotukset? En haluaisi antaa pelolle valtaa, mutta pahoin pelkään etten osaisi olla rentona saaristossa. (Varsinkaan luontoretkeilemässä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä ei ole yhtään punkkia ollut kiinni, varmaan siksi että otettiin ne rokotukset koko perhe! Ja toisaalta kun on asunut meren rannalla koko varhaislapsuutensa ja punkkeja on irroitellut harva se viikko ihosta niin en osaa niitä edes pelätä. Tarkastuksia tehdään tietty (kun muistetaan). Menoksi vaan!

      Poista
  2. Saaristo...mä niin haluaisin asua siellä...ehkä vielä joskus kun lapset on kasvaneet isoiks.

    Pikaensiapuna onneks on myös nämä pk-seudun ulkosaaret. Kuten Isosaari. Paremman puutteessa käy jopa istuskelu Lauttasaaren kallioilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks on hienot lähisaaret ja saaristoveneet! Mutta kyllä tuossa ulkosaaristossa tosiaan on sitä jotain, röyhkeän yksinkertaista vetovoimaa, ota tai jätä -asennetta. <3

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...