Tietoa mainostajalle ›

1.6.2017

Kaikilla muilla on

"Vain ekaluokkalaiset kulkevat kukkaistyttövaatteissa."



Skidi sai vihdoin kakaistua ulos, miksi ei käytä erästä violettia tunikaa, joka on ollut kaapissa jo pari vuotta käyttöä odottamassa. Tyyppi käyttää vaatekaapistaan muutenkin noin kymmentä artikkelia, joten halusin tietää, mikä tunikassa oikein oli vikana.

Ja se olikin tällä kertaa tyyli. Eli periaatteessa ei mikään mutta käytännössä kaikki.

Tunikasta virisi muutenkin hyvä keskustelu siitä, miten luokassa pukeudutaan. Kaikilla muilla on Adidaksen raitaverkkarit ja tossut ja musta bomber. Tai jos verkkarit ovat pesussa niin superpillit farkut. Pyörän pitää olla Jopo. Kukaan ei käytä ulkkareita tai kumisaappaita. Yhdenmukaisuuden pakko koskee myös poikia. Kaikilla on samanlainen etuheitto.



Ymmärrän.

Mutta kun minä muistan heimovaatepakon vasta yläasteelta. Ja olen vähän yllättynyt, että tämä ahdistus on siirtynyt jo ala-asteikäisille. Miksi ihmeessä jo kolmasluokkalaisen täytyy näyttää samalta kuin muut? Minun ala-asteellani suurin osa jengistä oli sellaisia, jotka eivät kiinnittäneet yhtään huomiota siihen, mitä toisilla oli päällä (minulle tämä on edelleen tehdasasetus, anteeksi kaikki, joiden uusia vaatteita en huomaa.).

Omaa heimoahdistustani lisäsi 80-luvun lopulla se, että yksinhuoltajaperheessä vaatteista tingittiin ensimmäiseksi. Kaikki vaatteeni tulivat kirppiksiltä, mikä tarkoitti sitä, että en ikinä saanut uutta ja muodikasta, toki sinnepäin, mutta ei sertifioitua heimokamaa. Kun yhdeksännellä luokalla vihdoin sain kansitakin, muistan hämmästyneeni, että olin edelleen nolo. Tavallaan rauhoittavaa tajuta, että olisin ollut out joka tapauksessa.

Olen ollut tosi ylpeä siitä, että Skidillä on aina ollut hyvin pragmaattinen lähestyminen vaatteisiin. Mukavat leikkaukset ja materiaalit ovat olleet tärkeämpiä kuin merkki. Onhan se ollut rasittavaakin: häntä ei ole saanut vaateostoksille, ei sitten millään.

Mutta mitä nyt pitäisi tehdä?

Minun äidilläni ei ollut valinnanvaraa silloin, mutta minulla olisi. Voisin käydä ostamassa Skidille heimovaatteet. Koska sekin on kannanotto, jos ei halua pukeutua bomberiin, heimon tyyliin. Mutta kun se tuntuu tyhmältä. Skidi on sielultaan kukkamekkotyttö. Onko sen oman tyylin hintana hyljeksintä?

Asia ratkesi vähän itsestään. Kävimme nimittäin kokeilemassa bomberia. Takki näytti pöhköltä ja yllättäen Skidi oli samaa mieltä. Hän totesi viileästi, että ei, tämä ei ole hänen tyyliään, vaikka se onkin kaikkien muiden. Toistaiseksi tärkeämpää kuin olla samanlainen on erottua pikkuisista. Se onnistuu ihan jo jättämällä kukkaistunikat pois.

Täti esittää silti toiveen. Eikö joku nuorisotubettaja voisi kertoa, että oma tyyli on se koko homman pointti eikä se, että jengin vaatekaapit koostuvat samoista vaatekappaleista. Ja että se kukkamekko on ihan ok, oli ihminen kolme-, yhdeksän- tai kuusikymmentävuotias.

18 kommenttia:

  1. Kyllä muistelen, että Espoossa piti olla heimovaatteeet jo ala-asteella, silloin kun itse olin sen ikäinen eli 80-90-luvun taitteessa. Adidasverkkarit ne oli silloinkin (!), tosin sellaiset missä meni nepparit ulkosaumaa pitkin ylös asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä niin muistan nää neppariverkkarit myös yläasteella! Muistaakseni en vain itse niitä saanut. Ja ala-asteella oli Bula-hatut ja "aidot" Moon Bootsit se juttu.:) Nyt asutaan Britanniassa ja täällä mun aluksi vierastama koulupuku on osoittautunut käteväksi.Ei tarvitse yhtään miettiä trendivaatteita ja aamulla säästyy vaatteenvalintatappelulta kun vaihtoehtoja ei juuri ole.

      Poista
  2. Mun kolkkiluokkalaiset pukeudyvat onneksi kaikki omalla tavalla. Mutta tyttäreni kutosluokalla on kyllä raitajuoksuhousut/pillifarkut-bomberi-lenkkarit-uniformu.

    VastaaPoista
  3. Jaaha, nyt ymmärrän miksi ekaluokkalaiseni riitelyyn asti vaatii saada pitää koulussa mustia adidaksen raitaverkkareita, jotka oon ostanut futistreenivaatteeksi ja yrittänyt pitää siinä kategoriassa. Myös etuheitto on tavoitteena, viimeksi tänään vaati että hän sitten itse antaa ohjeet huomenna parturissa.

    Mietin kovasti tuota samaa, että mihin asti pitää suostua näihin jatkuviin "kun kaikilla muillakin on" toiveisiin ja missä on sopiva raja, sillä kaikkea ei voi saada. Toiveet on kuitenkin vielä sitä luokkaa, että taloustilanne kestäisi vaikka niiden kaikkien toteuttamisen, mutta sillä tekisin vaan omalta osaltani paineen kovemmaksi niille, joille ostamattomuus ei ole valinta vaan pakko.

    Ollaan jo muutaman kerran käyty keskustelua siitä, että "muut luulee ettei meillä ole rahaa" kun jotain ei olla suostuttu ostamaan. Jo ekalla siis selvästi asemoidutaan sen mukaan, kenellä on rahaa ja kenellä ei ja sen lisäksi että joutuu kestämään jonkun statustavaran puutteen, joutuu myös kestämään köyhäksi leimautumisen!

    Raitaverkkarien ja otsaheiton lisäksi tällä viikolla on jo itketty sitä, kun kaikilla muilla on fidget spinner. Todella itketty, kahtena iltana. Kaupoista ei kuulemma edes löydy vaan tilata pitäisi. Ensin ajattelin että en todellakaan rupea tilaamaan jotain trendilelua vaan siksi kun muillakin on. Sitten toisaalta mietin, että jos itse yhtä paljon jotain yhtä pientä hankintaa haluaisin, olisin sen jo tilannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän sukulaislapset ovat itse tehneet isänsä kanssa polkupyörän laakereista fidget spinnereita :) Se voi ehkä olla teille hyvä kompromissiratkaisu :) Itse kuulin kyseisen termin ensimmäistä kertaa vasta kaksi viikkoa sitten...

      Poista
  4. Aikaiselta kuulostaa minustakin, voih. Onkohan tässä eroa riippuen siitä, asuuko kaupungissa vai maaseudulla / taajamassa?
    Meillä kolme lasta pitävät koulussa koulupukua - on kyllä ihan äärimmäisen käytännöllistä ja helppoa. Toki ilmastokin on sellainen, että t-paita ja shortsit tai shortsihame riittävät ympäri vuoden. Enkä ole huomannut, että vapaa-ajallakaan vaatteiden merkitys korostuisi. Vanhin olisi Suomessa nelosella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko että maaseutu / taajama -jako tässä vaikuttaa suuremmin. Mulla on myös kolmannelta juuri päässyt skidi eikä sillä ole mitään hajua mistään trendeistä tai "pakollisista" tyyleistä. Eikä näytä olevan kovin monella sen luokkakaverillakaan - joillakin kyllä. Me asutaan Helsingin kantakaupungissa.

      Mä en muista milloin itsellä alkoi olla noi vaatteet tärkeitä. Hämä muistikuva ois että jo neljännellä oisin istunut koulunpihalla ja yrittänyt tunkea farkkujeni leveitä lahkeita pohkeiden alle että ne ois näyttäneet kapeammilta.

      Poista
  5. 80-luvulla pukeuduimme (tai vähintään halusimme pukeutua) heimoksi just ala-asteella, yksilöllisyys ja erottuminen nousivat pintaan vasta sitten isompana.

    Mulle yks äitikollega avautui äskettäin niistä adidasverkkareista ja kehotin pyörähtämään koulun pihalla. Täällä ainakin 29/30 mukulaa pukeutuu just niihin ja ymmärrän hyvin, että ottaa pannuun jos on se erottuva huutomerkki kolmiraitameressä :) Itse olen säästänyt itseäni, eikä kumpikaan lapsista edes omista tällä hetkellä mitään muuta kuin parit heimohousut... farkkuja eivät suostu edes harkitsemaan (nämä ovat siis poikia, joten hameista ei keskustella). Tietysti muitakin tappelunaiheita sitten riittää silti - luojan kiitos ulkohousuista ei tartte nyt hetkeen taistella.

    VastaaPoista
  6. Meillä asuu juurikin tällainen raitajuoksuhousut/pillifarkut-bomberi-lenkkarit + lyhyet sukat pukeutuja. Itse päädyin siihen, että ostan mielelläni nuo heimoverkkarit, kun tiedän, että niitä todella pidetään. Turha ostaa jotain muuta, jos ne ovat kaapissa... Nyt siis menossa jo kolmannet ja kahdet ekat ovat ihan riekaleina, harva vaate on näin loppuun käytetty ja kyseessä kuitenkin tyttö ;)

    Yläasteella oleva isoveljensä ei taas enää noita verkkareita halua pitää, vaikka ne kaapissa onkin. On siistimpää pitää jotain muuta kuin mitä ihan jokaisella on. Mutta toki hänellä on punainen lippis, kuten ihan jokaisella muullakin samanikäisellä :D :D

    Itse olen muistellut omaa kouluaikaani, jolloin kaikilla oli pakko olla Levikset, pike-paita ja kansitakki...

    Onneksi nyt sentäs tulee kesä ja noi lyhyet sukat on ihan ok. Talviaikaan en niitä antanut käyttää ja olin maailman tyhmin äiti, tietenkin!

    Rita

    VastaaPoista
  7. Mä tiedän vanhempia, joille lapsen tyyli on niin tärkeää, että he ovat evänneet esim kaikki tv-sarjavaatteet pois lapsilta. Munkin omaan visuaaliseen silmään sopii enemmän muut kuin Star Wars vaatteet, mutta niillä nyt mennään koska ne on tärkeä juttu lapselle ja hän ILMAISEE ITSEÄÄN pukeutumisensa kautta.

    Kyseessä on tietenkin myös ryhmäilmiö, johon suhtaudun melko suopeasti. Ryhmäytymiseen kuuluu monenlaisia asioita lapsillakin, meillä ei ala-asteella ollut tuollaista adduverkkaripakkoa ihan siksi, ettei sellaisia trendejä ollut koska lapset luki koululaista ja katsoi telkkariohjelmia lauantaiaamuna, asia eri kuin nyt. Mutta oli meillä silti ne Bulalakit yms.

    Toki vaatteiden tehtävä on ensisijaisesti lämmittää, mutta saa ne myös miellyttää kantajansa silmää ja jos lapselle on tärkeää kuulua joukkoin vaikka nyt verkkarien kautta, se hänelle suotakoon jos verkkarit on ostoslistalla muutenkin. Mun tehtävä vanhempana on kuitenkin kasvattaa lapsi niin vahvaksi, että jos hän ei halua kuulua massaan, hän uskaltaa myös olla kuulumatta.

    Mun lasta kiusataan päiväkodissa hänen tyylistä. Glitterikengät ja pitkä tukka pojalla on vähän liikaa monille, mutta lapsi ei aio niistä luopua koska tykkää niistä. Tiedän, että joku päivä se yhteneväisyyden tarve ajaa oman tyylin ohi, mutta se on mulle haaste, ei niinkään lapselle. Itse keskityn siihen, että mitään daijuideologiaa ei vaatteet tuo esiin, siksi esim pilottien läpilyönti on musta mahtava juttu. Lapset ja nuoret leikkasi sen natsifiiliksen niistä pois ottamalla bomberit omaksi jutukseen.

    VastaaPoista
  8. Mä oon tossa aamuisin jo katsellut poikaa eskariin viedessä niitä naapurirakennuksen koululaisia, että jahas, taitaa syksyllä olla addun verkkareiden osto edessä meillä :D Tähän asti kyllä kaikki on pitkälti kelvannut, mitä kaupasta raahaan ja farkuista joutuu aina vähän vääntämään, kun kollarit ois mukavemmat.. päikyssä ollaan säästytty (tietääkseni) heimottumiselta, mutta uskon, että koulu on tässäkin suhteessa armottomampi paikka. Toisaalta en jaksa kaikesta sitten taistella vastaankaan vaan sen takia, että "ihan hölmöä sen takia vaan kun muillakin on". Niinhän sitä itekin tulee toisinaan muodin mukana juostua ja mielitekoja hankittua. Vaatteita kuitenkin tarvitaan, niin miksei sitten ostaisi mieluisia (se mikä vaatteesta tekee mieluisan voi tietysti olla keskustelussa mukana). Ja pidän tärkeänä, että oli sitten itsellä päällä mitä tahansa, niin muiden annetaan käyttää omiaan rauhassa.

    VastaaPoista
  9. Meidän lapset ovat pienessä maalaiskoulussa. Nämä mainitsemanne muoti-ilmiöt ovat ihan vieraita minulle. Kutosluokkalainenkin on halunnut pitää ulkohousuja. Tuollaista köyhyyskeskustelua meillä ei ole käyty koskaan, vaikka melkein kaikki vaatteemme ovatkin käytettyjä (tosin paljon myös merkkituotteita).
    Luulen, ettei täällä maalla olla niin ajan hermolla, eikä mietitä kavereiden perheiden rahatilanteita. Neljäsluokkalainen voi vetää talvella toppapuvussa huoletta :)

    VastaaPoista
  10. Meilläkin on kaapit täynnä kaikkia minun mielestäni kauniita vaatteita, mutta silti tokaluokkalaisella on joka päivä koulussa Adidaksen verkkarit ja huppari. Verkkarit tyttö osti itse omilla rahoillaan, kun totesin että minä en 50 euroa verkkareista maksa! Huomaan kyllä silti, etä tosi helposti ostan lapsilleni samaa mitä kaikilla muilla on, koska itsekin köyhän yksinhuoltajaäidin lapsena en IKINÄ saanut mitään muotijuttuja mitä muilla oli. Ja kyllä niitä jo 80-luvullakin oli ;) Tai sitten sain korkeintaan jonkun halpisversion, mutta en ikinä just niitä oikeita ruutuhousuja tai henkseleitä. Ilmeisestikin asiasta on jäänyt jonkinnäköinen trauma, kun nyt toteutan omien lasteni lähes kaikki kohtuulliset toiveet, joita esittävät. Muutenkaan en pidä pahana sitä, jos haluaa näyttää samalta kuin kaikki muut, kaipa se on noille koululaisille sitten tärkeää. Omalle tytölleni olivat luokan pojat sanoneet, että sä olet hyvä tyyppi, kun sulla on Adidaksen uikkarit. No toivottavaa tietenkin on, että on hyvä tyyppi ihan omana itsenään, mutta silti kyllä vähän nauratti tuo kommentti. Ilmeisestikin Adidas sitten on melkoisen kova juttu koululaisten keskuudessa ;)

    VastaaPoista
  11. Meillä tämä ei ole onneksi vielä ihan ajankohtaista, mutta olen kyllä asiaa jo ehtinyt pohdiskelemaan. Olen aika samoilla linjoilla kuin täällä moni, suhtaudun aika suopeasti nuoren tarpeeseen ilmentää joukkoon kuuluvuuttaan vaatteilla. Se on tietyssä kehitysvaiheessa tärkeää, eikä sen mahdollistaminen tee lapsesta aivotonta tai typerää. Joku sen hyvin sanoikin, tuntuu ehkä vähän teennäiseltä kieltää lapselta kasvatusmielessä jotain, jonka olisi itse samassa tilanteessa hankkinut jo aikapäiviä sitten vain koska voi.

    Ja skidillähän oli aivan mahtavan edistyksellinen asenne pukeutumiseen; jätti muotihirviön kauppaan koska se näytti loppujen lopuksi päällä hoopolta. Isot pointsit siitä.

    VastaaPoista
  12. Jouduin googlaan kaikki noi partikkelit (verkkareita lukuunottamatta) :D

    VastaaPoista
  13. Asutaan Englannissa ja meillä vanhemmilla alakoululaisilla pitää nyt olla tiettyjä Niken tuotteita (kaikki Niket ei kelpaa). Koulussa niillä on koulupuvut, mutta välillä on non-uniform days, jolloin sitten vertaillaan vaatteita...

    VastaaPoista
  14. Esikoiseni 14v ei ole halunnut ikinä Jopoa tai muita niitä juttuja, mitä kaikilla on. Reppu on tilattu briteistä (halvempi kuin kaikkien haluama Kånken), takkina ei ole bomberia ym. On vaikeaa löytää joskus vaatteita, kun haluaa myös pitää oman tyylinsä. Joskus pari vuotta sitten kaikissa mekoissa on ollut vain röyhelöitä, joita lapsi on aina vihannut. Onneksi nyt teininä aikuisten naisten vaatteiden taivas on avautunut ja löytyy vaihtoehtoja. Nimittäin koululaisten vaihtoehdot menevät kauppoissa liian tiukasti parin muotioikun mukaisesti. On ollut erittäin epätoivoisia hetkiä vaatekauppoissa pitkän ja hoikan muotijuttuja vieroksuvan neidin kanssa vuosien varrella.

    Juniori 9v (poika) miettii enemmän liikkumismukavuutta, mutta merkeistä on alkanut olla kiinnostusta sen mukaan, mitä lempijalkapalloilija mainostaa..

    VastaaPoista
  15. Mun esikoinen pukeutui vuosikausia mustiin kollareihin, t-paitaan ja huppariin. Seiskalla tapahtui joku ihme herääminen, halusi farkkuja ja muutakin väriä kuin mustaa ja ruutupaitoja. Nyt päättyneen kasin aikana lapsi löysi itseytensä eli on ns. trashmetallisti (pillifarkut, maastohousut, bändipaidat, nahkatakki ja ns. battle vest), tukka on irokeesi ja kengät pääkallomaiharit. Ei oo tosiaan koulun massaa, ei oo kyl koskaan ollut eikä oo kiusattu. Ehkä Vantaalla on helpompaa olla erilainen :D

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...