20.6.2017

Juhannusklassikko ja ekologinen kipsi

Vedin fillarilla ns. kaupunkiklassikot. Eturengas lipesi märillä ratikkakiskoilla uraan ja kaaduin kyljelleni mukulakiville. Sormi murtui, ranne venähti ja polvi on musta. Suht joka paikkaan sattuu. Aloitan taas vaihteeksi loman vammaisena.



Pääsin sairaalassa kipsaajalle, ensimmäistä kertaa elämässäni.  Kiinnostava ammatti, jolle on olemassa oma tutkinto! Tyyppi muotoili minulle sormeen sopivan tuen odottaessa ja samalla kävimme keskustelua kipseistä.

Näin kipsaushuoneessa kummallisia puulevyjä ja uunin ja uteliaana kysyin niiden tarkoitusperää. Kuulin, että ne ovat puukipsejä. Ja mikä hienointa, myrkytön ja ekologinen Woodcast on suomalaisen Onbone Oy:n keksintö. Levyt on tehty FSC-sertifioidusta haaparouheesta (ja se tosiaan tuoksuu puulle!) ja biohajoavasta, elintarvikelaatuisesta muovista.

Lasta valmistetaan niin, että levyä lämmitetään hetki pienessä uunissa, jolloin materiaali pehmenee. Sen jälkeen lasta on muotoiltavissa tuettavaan kohtaan. Jäähtyessään siitä tulee kovaa. Materiaalia käytetään myös futiksen säärisuojiksi.

Kipsaaja oli treenannut tekemällä jämäpaloista ruusuja!


Minulla ei ole ikinä ollut perinteistä kipsiä, mutta olen ymmärtänyt, että se on painava, kuuma ja hikoiluttava. Woodcastiin tulee muotoiltaessa pieniä rakoja, mikä tekee kipsistä hengittävän ja ilmavan. Tuskin tämänkään pitäminen herkkua on mutta ehkä vähän vähemmän epämiellyttävää.

Tälle tuotteelle on myös globaalit markkinat. En ollut tullut ajatelleeksi, että kipsituen työstämiseen tarvitaan vettä ja kumihanskoja ja perinteiset kipsaus­ma­te­ri­aalit ovat kierrätykseen kelpaamatonta ongel­ma­jä­tettä. Tämä on esimerkiksi kehitysmaaoloissa mahdoton yhtälö. Osa kipsausmateriaaleista myös sisältää isosyanaattia,  joka vaatii suojautumista niin potilaalta kuin kipsaa­jal­takin sekä kohdeimurin. Tuli heti mieleen, että en ainakaan sellaista kipsiä haluaisi moneksi viikoksi iholleni asentaa.

Ja mikä tärkeintä: näitäkin lastoja saa eri väreissä. Tuo turkoosi on ainakin superhieno.

Näköjään aina oppii uutta. Siis sen lisäksi, että jatkossa mieluummin talutan pyörää jalkakäytävällä kuin ajan ratikkakiskoilla.

11 kommenttia:

  1. Materiaalitekniikassa on kyllä yksi mielenkiintoisimpia aloja ja tuntuu, että joka viikko saa lukea jostain uudesta innovaatiosta. Tämä kyllä luo uskoa siihen, että ehkä tämä meidän planeettamme ei olekaan ihan niin nopeasti tuomittu tuhoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kipsaaja kyseli, olenko teknisellä alalla, mutta ei hitto kun olen humanisti, joka on kiinnostunut maailman pelastamisesta!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kirjoitus. Meinasin ensin kirjoittaa kiva, mutta eihän murtuma ole kiva juttu.
    Asiallisia kirjoituksia tekniikasta ja kemiasta ei ole koskaan liikaa. Joten kirjoita humanisti vaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vähän harmittaa, että näihin törmää jotenkin vahingossa. Tilaisin ehdottomasti lehden, joka kertoisi tällaisista uutisista säännöllisesti.

      Poista
    2. Miten olisi Tekniikka & Talous? Siinä esitellään usein insinöörien ihmeellisiä keksintöjä, joista osa jää elämään, osa ei.

      Poista
    3. Tiede -lehdessä on tämänkin tyyppisiä juttuja. t. tilaaja vuodelta yks ja kaks :)

      Poista
    4. Kemia-lehti on yksi parhaita. Mun sähköinsinöörimieskin lukee sitä säännöllisesti.
      "Kemia-Kemi on kemian ja bioalan yleistajuinen ja arvostettu erikoislehti. Monipuolinen lehti on tärkeä tiedonlähde alalla toimiville ja antoisaa luettavaa kaikille luonnontieteistä kiinnostuneille. "

      Poista
    5. Tästä pääsee tutustumaan viimeisimpään numeroon:

      http://www.kemia-lehti.fi/kemia-kemi-42017/

      Poista
  3. Kuulostaa ihan mahtavalta! Ei se murtuma, mutta puukipsi!

    VastaaPoista
  4. Upea tuote! Ja mieletön puukipsiruusu.

    Itse viimeksi pari vuotta sitten heitin samaiset klassikkolipat. Selvisin ilman lääkärireissua, mutta itku tuli kun yritin pyörää kotiin taluttaa (ei onnistunut, hylkäsin lähimpään telineeseen). Sympatiani!

    VastaaPoista
  5. Onpa sulla harmillinen traditio!
    Toivottavasti sun pienimuotoinen puukipsi toimii toivotusti.

    Mäkin ilahduin vajaa puoltoista vuotta sitten, kun värttinäluun murtumani hoidettiin samalla metodilla. Mulla vaan kaikki meni pieleen. Viikkojen kuluessa sitä muotoiltiin uudestaan ja lopulta kipsattiin perinteisesti. Avauksen yhteydessä peukalo oli ihan "kuollu". Siitä oli jänne katkennu ja vetäytyny sykkyrälle ranteeseen asti. Leikkaushoitoa tarvittiin, eikä siitä entisen veroista tullut.
    Nyt sitten väännetään kättä, kuka on ollut suurpiirteinen ja missä vaiheessa, kun kokonaiskuva selvis vasta kuukausien kuluttua. Lopputulosta odotan ensi keväänä, pari vuotta tapaturmasta.
    Mulla on se puuukouru edelleen hallussani.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...