1.5.2017

Lapsi maksavana asiakkaana - mikä voisi mennä pieleen?

Minulla olisi yksi toive näin suomalaisen työväen juhlan jälkeisissä tunnelmissa. Se liittyy palvelukulttuuriimme. Toivoisin, että lasten kohtelu asiakkaina paranisi.


Kun kersat kasvavat sen verran isoiksi, että ne alkavat ansaita rahaa ja käyttää sitä, heistä tulee asiakkaita ja kuluttajia. Säästämistä ja rahankäyttöä tulee yleensä harjoiteltua yhdessä aikuisen kanssa (ja vahingossa tehtyjen digiostosten kautta), mutta asiointiin liittyy muitakin mutkia kuin kukkarossa olevien eurojen laskeminen. Kuluttajuuteen liittyy paljon vastuuta ja oikeuksia. Kaikenikäisille ihmisille keskeisin kuluttajataito on tietoisuus niistä säännöistä ja laeista, jotka kaupankäyntiä säätelevät. En ole ihan varma, ovatko kaikki aikuisetkaan näistä niin perillä kuin pitäisi.

Mitä ostopäätös tarkoittaa? Miksi pitää pyytää kuitti? Mitä teet jos ostoksessasi on jotain vikaa? Miksi kengistä, joissa ei ole mitään vikaa, ei välttämättä saa rahoja takaisin, ja miksi käytettyä tuotetta ei voi palauttaa ollenkaan?

Olen tässä kevään aikana törmännyt muutamaan keissiin, joissa palvelu olisi takuulla ollut erilaista, jos asiakas olisi ollut kolmisenkymmentä vuotta vanhempi.

Skidi on opetellut kulkemaan itsenäisesti bussilla. Matkakortin lukijan kanssa ei kuulemma saa apua. Kahteen kertaan bussin ovet on suljettu niin nopeasti, ettei Skidi ole ehtinyt ulos. Hän kävi pyytämässä kuskia pysähtymään, mutta kuski ei reagoinut pyyntöön millään tavalla. Toisella kertaa hän nieli tappionsa mukisematta ja roikkui seisaallaan tolpassa seuraavalle pysäkille. On ollut motivoimista saada Skidi käyttämään joukkoliikennetä esimerkiksi harrastuksiin kulkemisessa.

Toinen kriisi iski vappupallon kanssa. Myyjä nyhti 15 euroa puolityhjästä pallosta ja väitti, että se täyttyy lämpimässä. Ei täyttynyt. Kun Skidi meni pyytämään vaihtoa ihan mihin tahansa samanarvoiseen mutta täyteen palloon, myyjä oli todennut, ettei jaksa.

Jos ottaa pahan smoothien se on ns. oma vika. Sen voi yrittää vaihtaa siskon kanssa
joko vinkumalla tai lupautumalla letitettäväksi.

Lapset ovat tällaisissa tilanteissa mahdottoman paikan edessä, tietenkin. Rahan arvon lisäksi pitää ymmärtää, mitä rahalla pitäisi saada. Tämän asian arviointi on aikuisellekin vaikeaa, ja tuotteiden osalta vain marginaalisesti helpompaa kuin palveluissa. Vielä vaikeampaa on tehdä reklamaatio. Mitä voit vaatia, ja miten perustelet vaatimuksesi? Sitten pitäisi vielä uskaltaa avata suunsa.

No, kaikista kokemuksista tietysti oppii jotain, myös niistä hyvistä, ja niistä, joissa tappiot menevät omaan piikkiin.

Kassa on ainakin kertaalleen juossut ipanan kiinni tämän unohdettua vaihtorahat. Ja jos ostaa pihakirppikseltä, tuote kannattaa tutkia kunnolla. DVD-leffa ilman suomenkielistä tekstitystä on kielitaidottomalle vähän huonoa viihdykettä.

Olisi kiva tietää, millä tavalla kuluttajatietoisuus näkyy nykyisessä opetussuunnitelmassa. Taidot kun liittyvät valtavan laajaan pakettiin paitsi lainsäädäntöä myös etiikkaa, vaikuttamista, medialukutaitoa sekä tiedonhankintaa.

Tämän maan yksi hienoimpia asioita on se, että voin luottaa siihen, että kersoja ei kidnapata koulumatkalla sen enempää kuin kuseteta tai ylenkatsota, kun ne harjoittelevat elämäänsä maksavina asiakkaina. Minusta se olisi ihan vaalimisen arvoinen asia.

10 kommenttia:

  1. Tuota turvallisuusaspektia huomataan minustakin arvostaa Suomessa aivan liian vähän. Täältä maapallon toiselta puolelta katsellessa sitä kaipaa eniten kotimaasta. Lapsia kouluun ajaessa lukitsen aina auton ovet, seuraan liikennevaloissa ekstratarkkaan viereen pysähtyviä, eikä mieleenkään tulisi pysäköidä autoa pankin eteen. Paikallinen ystäväni ei käy edes lähikaukaupassa lasten kanssa, koska hänen mielestään lasten nouseminen autosta pois ja takaisin kyytiin vie liian kauan aikaa. Siinä on liian hyvä hetki autovarkaan iskeä ja osa lapsista saattaa olla silloin autossa. Kaupassa sisällä on toki aseistautunut vartija.
    Ei ihme että odotamme koko perhe Suomen-lomaa ja sitä kun lapset painavat pitkin pihoja päivät pitkät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kiitos tästä näkökulmasta! Kai sitä pitää niin itsestäänselvyytenä kun ei sitä juuri mikään uhkaa.

      Poista
    2. Hui,missäpäin palloa asustelet? Etelä-Afrikassa mahdollisesti? Sieltä olen kuullut vastaavia tarinoita eli vaikka asunnot on kauniita ja ympäristö rantoineen ihana niin kyllä noin muuten kuulostaa aika ahdistavalta.

      Poista
  2. Suomessa huonolle käytökselle tuntuu usein olevan puolustuksena juuri se, että kun täällä ei tapahdu mitään pahempaa, eikä oikeasti vakavaa niin tasapainon vuoksi saa sitten käyttäytyä muutoin huonosti.

    Kun lapsia ei kidnapata niin saa sitten tylyttää aspassa ja puhua rumasti. Ja "koko kylä kasvattaa" tarkoittaa Suomessa lähinnä sitä, että kuka tahansa saa puhua rumasti ja käskyttää vierasta lasta. Sehän ei mitään kasvattamista ole lainkaan.

    Ja vaikka bensa olisi Saksassa puolet halvempaa niin ei se mitään, jos se jossain Uzkebistanissa on puolet kalliimpaa.

    Ja jos täällä rakentaminen on sutta ja sekundaa niin sekään ei haittaa, sillä onhan jossain muualla vielä huonommin ja täällä on sentään katto pään päällä lähes kaikilla. Kukaan ei kuole pakkasiin.

    Suomi on monessa asiassa hyvin alkukantainen ja sivistymätön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että käytöstavoissa on toivomisen varaa. Sivistystä mitataan nähdäkseni sillä, miten kohtelee itseään heikompia.

      Poista
  3. Hei,

    kiitos mahtavasta blogista ja ajatuksistasi! Olen tuore seuraaja, mutta jo hurmaantunut.

    Asiasta; Mielestäni lapsiin suhtaudutaan monessa suhteessa epäreilusti. En itsekään ole pitänyt lapsista, ennen kuin sain omani, enkä vieläkään pidä heistä mitenkään kollektiivisesti. Mutta siitähän näissä asioissa ei ole kyse, vaan asiallisuuden vaatimuksesta, joka koskee erityisesti aikuisia ja johon jokaisen itseään aikuiseksi kutsuvan pitäisi pystyä. Tämä on kuitenkin idealistinen toive....

    Ylipäätään olen hieman huolissani siitä, että nykyään ei ole entisenkaltaista vaatimusta sille, että aikuinen ihminen (tai jo lapsikin!) osaisi ilmaista halunsa ja harmistuksensa asiallisesti, kohteliaasti. Tottakai saa ja pitää osata vaatia, mutta verbaalinen lahjakkuus - tai sanottaisiinko sitä tässä yhteydessä vaikka äidinkielensä sujuvaksi hallinnaksi - tuntuu olevan yhä harvempien hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mukaan! Mä ymmärrän hyvin mitä tarkoitat tuolla asiallisuuden vaatimuksella. Ei oikeudenmukaisuuden pidä olla kytköksissä siihen sattuuko pärstä miellyttämään.

      Poista
  4. Niin samaa mieltä!! Mulla oli ihan hirveä palvelukokemus Islannista, josta piti kirjoittaa blogiinkin. Tämän jutun innoittamana se on nyt tehty :)

    VastaaPoista
  5. Yhteiskuntaoppi (tai millä nimellä sitä nykyään ala-asteella kutsutaankaan) sisältää ainakin kuutosluokkalaisilla juurikin noita kuluttamiseen liittyviä juttuja. Vaikkapa siitä, milloin tuotteen voi palauttaa ja koska kauppiaan on pakko se vaihtaa ja milloin muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia.

    Itse olen sitä mieltä, että näitä asioita olisi kyllä hyvä käydä läpi huomattavasti aiemminkin. Sen verran itsenäistä porukkaa ja rahaa käytössä noilla nykymuksuilla.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...