Tietoa mainostajalle ›

28.4.2017

Neljä viikkoa kotirouvan elämää

Näin hujahti neljä viikkoa. Tänään on käytännössä viimeinen lomapäiväni. Viikonloppu menee vappuriennoissa, joten yhteenvedon voi tehdä jo nyt.


Kesti vähän aikaa päästä yli siitä syntisestä olotilasta, että minulla on mahdollisuus elää kuukauden ajan kotirouvan elämää asiantuntijan palkalla. Mutta ihan törkeän siistiähän tällainen työloma tietenkin on ollut. Pari havaintoa matkan varrelta.

1. Kiireen tuntua aiheuttavat etappiaikataulut, eivät niinkään työt.

Vaikka kirjotusprojekteja on ollut kolme päällekkäin (eivätkä ne ole vähentyneet vaan lisääntyneet!!), olen voinut käyttää aikani tehokkaasti ilman jatkuvaa kellon vilkuilua. Erityisesti joustavan aikakäsityksen ihmiset ymmärtävät tämän tärkeyden: ei etappeja joissa täytyy olla tietyllä kellonlyömällä. Olen siis herännyt ihan normaaliaikaan ja luotsannut kersat kouluun ja päiväkotiin, mutta elämä on silti tuntunut ihanan rauhalliselta.

Kirjoittaminen on nimittäin siitä jännää puuhaa, että se on täysin mahdotonta, jos ei ole inspiraatio. Ja kiire tappaa inspiraation. Sovittamaton ristiriita tulee siitä, että flow vie viimeisenkin käsityksen ympäröivästä maailmasta, mikä taas ei ymmärrettävästi käy päiväkodille ja joukkoliikenteelle. 

2. Kuinka paljon rakastan sitä, että ainoat äänet ympärilläni ovat kodinkoneiden hurina ja näppiksen näpytys.

Kun olen tullut päiväkotikierroksen jälkeen kotiin, olen pistänyt pyykkiä pyörimään ja keittänyt kahvit. Hiljaisessa kodissa on mahtavaa avata kone ja valita, mihin hommaan ensimmäiseksi tarttuu.

Etätyö ei tietenkään sovi kaikille aloille ja kaikille ihmisille, mutta silloin kun se sopii, liitto on täydellinen. Tehokkuus on parempi ja työn jälki paljon laadukkaampaa kuin toimistossa ikinä. Tein investoinnin hiljaisuuteen jatkossakin ja ostin vastamelukuulokkeet. En tiedä, otanko niitä pois päästä illallakaan.

3. En voi luopua 80% työajasta ikinä. 

Kokopäivätoimiseksi yrittäjäksi en sentään halua, mutta tykkään näistä kirjoitushommista ihan perkeleesti. Ei tätä ehkä voi lopettaa vaikka yrittäisi.



Summa summarum. Mitä olen saanut aikaiseksi?

  • Romaanin kirjoittaminen on ollut kokemus sinänsä. En ole maratonlajien ystävä ja pitkän tarinan koostaminen edellyttää vähintäänkin puolimaratonia: rungon kirjoittaminen, deletointi, hahmojen parantelu, deletointi, kohtausten lisääminen ja deletointi. Tekstiä saa kirjoittaa noin 50% enemmän kuin mitä lopputulokseen jää.
  • Olen perustanut yhden uuden blogin! Siitä tietoa myöhemmin toukokuussa.
  • Mörököllitarinoiden taitto valmistuu (seuratkaa ihmeessä instassa kuvittaja Annukkaa) ja toivon mukaan kirja näkee valon vielä tänä vuonna.
  • Olen opetellut istumaan kunnolla. PT löysi lonkastani itseaiheutettuja liikerataongelmia. 
  • Kävin kerran aamulla salilla. Ei se niin kamalaa ollut. Jos ei nyt mahtavaakaan.
  • Otin jouluvalot pois. Samana iltana satoi lunta.
  • Tein simaa.
  • Opettelin kävelemään ja kuuntelemaan yhtä aikaa, eläköön podcastit!
  • Woman caveni kirjoituspöytä on ollut superhaastava projekti, joka on mennyt sata kertaa jo mönkäänkin, mutta nyt pöydälle on vihdoin toimituspäivä.
  • Olen käynnistänyt keskusteluja Satun kanssa kolmannen kirjan tiimoilta.

Lisäksi olen kaksi kiloa plussalla.

Mitä en ole saanut aikaan? Kierrätystä, varaston siivousta ja pihatöitä. Enkä mitään muutakaan mälsää. Anteeksi. Mutta onpa ollut huippuloma, keleistä huolimatta. Ensi viikolla uudet kujeet!


3 kommenttia:

  1. Voi kyllä, tunnistan täsmälleen nuo fiilikset, mistä puhut! Joustavan aikakäsityksen ihminen, hep! Ihanan rauhallista, hep! Ei etappiaikatauluille, hep!

    Meidän perhe elää vuoroviikko-elämää, kun mies on joka toisen viikon töiden vuoksi pois kotoa ja silloin on pakko rytmittää omakin työpäivänsä päivähoito-etappien mukaan. Niillä viikoilla, kun mies on kotona, karkaan pariksi päiväksi mökille elämään ja tekemään töitä omassa aikataulu-vapaassa kuplassani. Aamulla herään kun herään (en koskaan laita herätyskelloa soimaan siellä), keitän kahvit ja laitan uuniin tulet, sitten avaan koneen ja ryhdyn töihin. Päivästä ja fiiliksestä riippuen kuuntelen samalla joko musiikkia tai sitten hiljaisuutta (=mökin ääniä, palavien puiden rätinää, lintujen ääniä ulkoa...). Ja mahtavinta on juuri se, ettei tarvitse missään kohtaa katsoa kelloa! Kun ajatus herpaantuu, on yleensä aika syödä jotain ja tehdä jotain muuta. Sitten, kun tuntuu siltä, palaan töiden äärelle ja yleensä havahdun flow-tilasta 7-8 aikaan illalla olotilaan, että työpäivä on tällä erää valmis. Ihan parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sullahan on loistava etätyökonsepti! Mä niin rakastan kellotta elämistä, turhan harvinaista herkkua. <3

      Poista
    2. Kotona työskentely on just <3
      Nyt on menossa pohdinta, menisinkö 2pv viikossa tekemään markkinointia vanhalle työnantajalle. Paikka ja kaikki kaksi työkamua on huiput, mutta niin on oma kotikin. Jäis mulle vielä kaks päivää kotonakin (80% työaika muksujen takia, tai itseni, mitenvaan).

      Ja hei! Kolmas kirja Satun kanssa?? Oujee! Myös mörököllit ja uusi blogi tutkassa!

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...