Tietoa mainostajalle ›

7.3.2017

Mihin hittoon kehonkoostumusmittausta tarvitaan?

Kävin viime viikolla kuntotestissä ja kehonkoostumusmittauksessa. Pari ajatusta.


Hapenottokyvyn mittaamiseksi tehtiin polkupyöräergometritesti, jossa poljetaan kuntopyörää niin kauan kuin kroppa jaksaa, noin 70 rpm vauhtia, ja kahden minuutin välein vastus nousee. Lihaskuntoa varten tehtiin viisi kappaletta 30 sekunnin liiketoistotestejä.

Sitten oli vielä sähkönjohtavuuteen perustuva kehonkoostumusmittaus. Mittauksessa astutaan laudalle ja kehon läpi johdetaan heikkoa sähkövirtaa. Lihaksessa oleva vesi johtaa sähköä paremmin kuin rasva ja laite tekee siitä omat johtopäätöksensä.

Sain ihan huippuhyvät tulokset: hapenottokykyni sai arvosanan erinomainen (vaikka talvikausi vähän näkyikin) ja lihaskestävyydessä kaikki tulokset olivat vihreällä. Mutta kehonkoostumuksesta tuli kummallinen tuomio.

Olen rasvaprosentin mukaan ylipainoinen ja "metabolinen ikäni" (joku ikätasoa vastaava perusaineenvaihdunnan luku) on 52 vuotta. Kun ihmettelin, että mikä helvetti se tämä on, niin testaaja totesi, että se johtuu painostani. Painoindeksini on korkea, aineenvaihduntani matalasta päästä ja olen kuiva.

Jäin jälkikäteen ihmettelemään, onko näistä mittauksista nyt mitään hyötyä. Mihin minä tätä omituista tietoa nyt voisin käyttää? Miten tähän pitäisi suhtautua? Alanko jumppaamaan, koska metabolista ikää täytyä laskea nuoremmaksi?

Minulla on myös nimittäin vaihtoehto b ja se on fuck this shit -metodi.

Ymmärrän mitattavuuden pointin silloin kun on tavoitteita. Lähtötaso on hyvä tietää, jos henkilö haluaa hiihtää 50 kilometriä puoleentoista tuntiin. Mutta mittaaminen on ihan turhaa kun hyvä kuntoilujakso menee vessasta alas vähintään kolme kertaa vuodessa kun lapset ovat kipeitä tai tulee duunikaaos. Tai marraskuu. Miksi pitää esittää tällainen lukukimara taviskuntoilijalle, jonka pitäisi löytää liikunnan ilo? Onko huonommuuden kautta motivointi todella hyvä idea?

Minähän olen jo siellä fucking kuntokeskuksessa. Tiedän jo että jotain pitäisi tehdä. Ei minulla ole mitään harhakuvitelmia, että olisin ruumiinrakenteeltani keijukainen. Mutta en jumalauta ole mitenkään ylipainoinenkaan.

Mitä yritän sanoa? Olemme ihmisiä, emme koneita. Tykkään syödä irtiksiä, juoda punkkua ja istua sohvalla. Tykkään myös syödä salaattia, työmatkapyöräillä ja käydä jumpassa. Toista ei ole ilman toista. Jos se tarkoittaa että joku lukema näyttää pahalta niin sitten se on niin. Saatana.


15 kommenttia:

  1. Hmm...Itse kävin vuosia sitten kuntoiluviikonloppuun kuuluneessa kehonkoostumusmittauksessa eikä sen raportissa olleeseen metaboliseen ikään erityisesti tartuttu.

    Pt joka minulle sitä numerolappua tulkkasi keskittyi lähinnä siihen mikä sen hetkisillä reunaehdoilla (arkiliikuntaa, lapsia, töitä...) olisi suunnilleen se haarukka jossa painon olisi hyvä olla. Ja kertoi perustelut miksi näin, omalta osaltani tilanne oli BMI:n antamaa suuntaviivaa huomattavasti parempi, rasvaa oli, mutta ei juurikaan sisäelinten ympärillä.

    Suurin 'ongelma' mikä mittauksista nousi oli lihaksiston epätasaisuus, alakroppa oli hyvässä kunnossa mutta yläkroppa...ei niinkään. Pyöräily...pyöräily ilman erityisiä ambitioita kehittää erikseen niitä lihasryhmiä jotka ei siinä joudu töihin. En voi väittää ottaneeni opikseni, joten eiköhän tilanne olisi kokolailla sama nytkin :D

    Mutta siis...Kai noissa aina on se, kuka tulkitsee ja minkäkin lasien läpi. Omasta saamani tulkinta oli kannustava, koko homma keskittyi siihen että itsekin ymmärsin mitä siinä printissä luki ja miksi jotkut arvot ovat 'hyviä' ja toiset 'huonoja'. Ja kuinka oleellisia nämä arvot ovat juuri minun tilanteessani. Esim rasvaprosentti oli ns. punaisella, mutta koska peruskunto ok ja rasvaa ei sisäelinten ympärillä olisi painonpudotusta tärkeämpi kohde ollut tuo lihasepätasapainon korjaaminen. Lapussa ollutta 'ihannepainoa' nostettiin myös noin viisi kiloa koska 'ei tää arvio ole kovin realistinen suurimmalle osalle'.

    Itse kokisin että kehonkoostumusmittauksesta voi olla hyötyä, jos sitä tulkitaan ihmisen kanssa joka tietää asiakkaan realiteetit ja tavoitteet. Silloin se voi olla ihan hyvä tapa konkretisoida tavoitteita tai osoittaa että tässä nyt ois asia jolle ois hyvä tehdä jotain. Mikään absoluuttinen totuuskone se ei parhaimmillaankaan ole ja saadut tulokset ovat aina tulkinnanvaraisia. Ikävä kyllä ihan jokaisella PT:llä ei ole sitä kokemusta ja asiantuntemusta niiden tulosten tulkkaamiseksi asiakkaalle hyödylliseen muotoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, lihaskunnossa oli muuten mulla ihan sama huomio: kädet on huonommat kuin jalat (joilla oli poljettu jo se 20 minsaa kestänyt testi). Fillarointi ei tosiaan kehitä tuota yläkroppaa. ;)

      Ehkä se tulkinta jäi tosiaan vajaaksi. Mutta silti noilla luvuilla ei ole mun tavallisen ihmisen tavoitteiden kannalta mitään merkitystä. Mä olen hyväkuntoinen ja viskeraalisen rasvan määrä oli normaali. Mutta tulipahan hetkeksi sellainen olo, että olen sata ja mulla on vakava paino-ongelma. Jee.

      Poista
  2. Tästä syystä en ottanut tarjottua kehonkoostumusanalyysiä vaikka se olisi kuulunut ottamaani pt-pakettiin. Monta kertaa pt sitä ehdotteli mutta sanoin, että mun tavoitteisiin ei kuulu kehonkoostumuksen muuttaminen, joten reenataan mieluummin sekin minuutti :)

    VastaaPoista
  3. Asiaa, mittaamiset on ihan turhaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin tällaisten asioiden. Pidän kyllä mittaamista tärkeänä esimerkiksi tieteen puolella. :)

      Poista
  4. No noista on paljon kritiikkiä, että ne eivät näytä oikein. Olisko jokin pihtimittaus ollut luotettavin. No siis anyway. Rasvaprosentilla on sikäli merkitystä, että jos se rasva on syrjäyttänyt lihasmassaa. Ihmisen EI tarvitse olla paksukainen, että hänellä on liikaa rasvaa. On monia, jotka ovat superhoikkia, mutta heillä on liikaa rasvaa. Yleensä sitten on niin, että lihaksia on tosi vähän, mutta toki tuo näkyy lihaskuntoa testatessakin.

    No sitten jos on vähän tanakampi täti :D (kuten minä, BMI kyllä normaali, mutta en ole siro) niin rasvaakin voi olla mutta toisaalta lihasta voi olla yli keskiverron.

    Mutta onhan rasvalla haittojakin, jos se on keskivartalossa. Yleensä silloin jokin osa siitä on sisäelimissä myös. Ja kai sekin ratkaisee mikä on rasvan määrä.

    Eli pitkän tarinan lopputulos on, että mielestäni tilanteeseen tulee kiinnittää huomiota jos on 1) viskeraalista rasvaa 2) paljon rasvaa ja vähän lihasta. Muuten antaa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanakka täti on osuva kuvaus! ;) Tuossa raportissa näyttää olevan se viskeraalisen rasvan osuus mukana, joka on mulla ihan bueno, jopa enemmän terve-akselin alapäässä. Kai niistä lihaksista voisi pitää huolta ihan siksikin että ne alkaa kadota keski-iän myötä.

      Poista
  5. Miten sen viskeraalisen rasvan määrän saa tietää? Millä mittauksella? Mulla on painoindeksi lievästi ylipainon puolella, mutta mielestäni olen ihan ok kunnossa. Tuo viskeraalisen rasvan määrä kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin se masiina sen laski, ei hajua miten.

      Poista
  6. Mä olen järkeillyt tämän asian niin, että koska olen sellainen perusliikkuvainen ihminen ja suhtaudun monipuoliseen, terveelliseen liikkumiseen lähtökohtaisesti myönteisesti, niin en mittaa mitään. En painoa, en askeleita, en kulutusta, en kaloreita, en hiilareita, en kehon koostumusta. En edes juostuja kilometrejä enkä nostettuja rautakiloja. En ole yhtään kiinnostunut mistään lukemista.

    Sen sijaan yritän aina, kulloisenkin elämäntilanteen sallimissa rajoissa, liikkua niin paljon ja niin monipuolisesti kuin mahdollista. Ja syödä niin terveellisesti ja monipuolisesti kuin mahdollista. Se saa riittää.

    Joskus se tarkoittaa sitä, että työmatkapyöräilyn lisäksi ehdin kolmesti viikossa jumppaan ja syön lautasmallin mukaisesti. Toisina aikoina ehdin salille joka toinen viikko, ja arkiliikunnaksi jäävät pulkkamäki- ja uimahallihommat lasten kanssa. Enkä aina jaksa sanoa ei noutopitsalle tai punaviinille. En tässä arjessa.

    Näillä mennään. Pyrkimyksenä olisi elää terveenä, hyvinvoivana ja suht onnellisena. Ja lisätä liikkumisen määrää pikkuhiljaa sitä mukaa kun lapset kasvavat. Mittailut jätän muille.

    VastaaPoista
  7. Ainakin tulos tulisi selittää todella tarkkaan, syyt ja seuraukset sekä toivottavat toimenpiteet. Omalla kohdallani (tästä on jo aikaa) koostumusmittauksen mukaan kehossani oli kohtuullisen paljon rasvaa. Minä olin kuitenkin kaikkien muiden mittareiden (painoindeksi, vaaka, vaatekoko, SILMÄ) mukaan oikein hoikka. Eli mitä, laihduttaako olisi pitänyt..? Perustelut ja selitys aina tulosten mukaan!
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
  8. Niin, nää mittailut ja tavoitteet on tosiaan hyödyllisyydeltään vähän kyseenalaisia. Sitähän on tosiaan tutkittukin, että ihmisen vaan on tosi vaikea sitoutua mihinkään pitkän aikavälin tavoitteisiin, koska ei se tavoite itsessään tuo motivaatiota, eikä pelkkä päätös riitä. Ja tosiaan: nyt tiedän nämä faktat itsestäsi, mitä sitten? Se saa sut ehkä pari kertaa käymään salilla ja treenaamaan jotain tiettyä asiaa, mutta kantaako sen pidemmälle?

    Mulla toimi liikunnan starttina pari vuotta sitten juoksukoulu jossa opettelin juoksemaan 10km. Sen kesto oli riittävän lyhyt ja ohjelma sellainen jonka pystyin toteuttamaan. Siinä tuli sujuvasti samalla liikunnan iloa, alkoi jo tuntua että pitääkin lähteä liikkeelle, ja kyllä se jonkun aikaa kantoi.

    Ongelma vaan on, että aina tulee tosiaan joku flunssa tai vastaava. Pitäisikin varmaan olla jatkuvasti joku tollanen vastaava projekti päällä: riittävän helppo ja ymmärrettävä, selkeä tavoite joka on saavutettava. Ainakin mulla kuitenkin se tavoite kyllä motivoi, mutta jos se on liian kaukana, noi flunssat sun muut alkaa haitata. Ehkä mittaus voisi siis auttaa asettamaan jotain lyhyemmän aikavälin tavoitteita, jos siihen yhdistäisi selkeän toteutustavan?

    Toisaalta uskon kyllä enemmän näihin liikuntasuorituksiin liittyviin tavoitteisiin ("jaksan juosta 10km"), koska kropan koostumuksen kohdalla on vähän hankalampaa tehdä selkeitä ohjeita joilla "varmasti" toteutuu (Esim. sen oman juoksuohjelmani kohdalla voinee sanoa, että jos tekee kuten siinä sanotaan niin vaikka tulisi viikon flunssa johonkin väliin niin kyllä siinä sen 10km oppii juoksemaan). En vaan tiedä, mistä löytyisi vuosittain pari kappaletta tollasia toimivia tavoitteita ja niiden toteuttamiseen ohjelmat. Kun ainakin mulla molempien pitäisi olla riittävän konkreettiset, mikään "lisää pikkuhiljaa matkaa" ei riitä. No, pt:ltä kai, mutta ei mulla ole sellaiseen varaa.

    VastaaPoista
  9. Joo, kerran olen käynyt kehonkoostumusmittauksessa ja se tuntui niin epämiellyttävältä ja epämääräiseltä, etten toiste aio mennä. Tiedän kyllä että kehossa on ylimääräistä rasvaa ja tiedän myös, että viimeisen vuoden aikana rasvan alla piileksivät lihakset ovat saaneet uutta ytyä. Jos uupuu tasaisin väliajoin lapsiperheen ja työn alla ja iltaisin puputtaa natua ja satunnaisdrinksun, niin ihan varmasti on turhaa läskiä kropassa. Kehonkoostumusmittauksella ei saa silloin kun pahan mielen, eikä minusta mikään satunnainen mittaaminen auta yhtään mitään.Paitsi jos erityisesti haluaa piehtaroida pahoittunein mielin.

    Minä käyn niillä hävyttömän hauskoilla tanssillisilla liikuntatunneilla, kävelen portaat ylös ja teen himapilatesta aina silloin kun siltä tuntuu. Sillä mennään, eikä tartte katsoa kuin peiliin ja kuulostella omaa kroppaansa tietääkseen missä mennään. Nih.

    VastaaPoista
  10. Kehonkoostumusmittaus kertoo pelkkää vaakaa paremmin, miten rasvan ja lihasmassan suhde kehittyy. Se on hyvä työkalu heille, jotka laihduttavat ja/tai treenaavat ja/tai pyrkivät kasvattamaan lihasmassaa. Koska lihas painaa enemmän kuin rasva, voi käydä niin, että oikeanlaisen treenin ja ruokavalion ansiosta henkilö kasvattaa lihasmassaa ja polttaa samalla rasvaa, mutta painossa ei tapahdukaan kovin suurta muutosta.
    Pelkkä yksittäinen mittaus ei vielä kovin paljon kerro, mutta jos henkilö on käynnistämässä jonkinlaista "projektia" tai elämäntapamuutosta, alkumittaus on hyvä ja vaikka muutaman kuukauden päästä seurantamittaus.
    Laitteita on erilaisia ja jotkut antavat kattavampia raportteja kuin toiset. Edellisessä omassa mittauksessani raportti oli hyvä ja vekotin laski mm. keskimääräisen energiankulutukseni -> sen avulla voi rakentaa ruokavalion.
    Yhteenvetona: kehonkoostumusmittaus on hyvä työkalu heille, jotka vartalonmuokkausta harrastavat - mutta jos tiedoilla ei lähtökohtaisesti mitään tee eikä ole aikomusta muuttaa kehonkoostumusta, niin tavallinen vaaka on riittävän hyvä mittari arvioimaan sitä, että syökö liikaa vai liian vähän.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...