12.3.2017

Kiusaajan hyväksyntää on turha hakea

Tulipa tästä Maria Veitolan ulkonäkökohusta johtuen puhuttua Skidin kanssa kiusaamisesta. Skidi nimittäin näki lööpit ja ihmetteli, miten aikuisetkin tekevät tuollaista. Hän rakastaa Veitolan rohkeaa tyyliä. Jep.


Olen muutaman kerran törmännyt sellaiseen ajatteluun, että enkö pelkää, että lastani aletaan kiusata, jos teen / en tee asiaa X. Eli enkö pelkää, että Skidiä kiusataan, koska olen luokan WhatsApp-ryhmässä, enkä suostu ostamaan niitä mulkosilmäisiä pehmoeläimiä tai kallista puhelinta, saati anna ladata kaikki pelit.

Veitolan keissi vahvisti sen, mitä olen oppinut kiusaajista.

Jos kiusaaja haluaa kiusata, hän löytää kyllä siihen syyn. Ihan oman käden kokemukseni mukaan kaikki kelpaa: harrastukset, ulkonäkö, vaatteet, vanhemmat, sisarukset, koulumenestys, allergia, reppu, ihan mikä vain. Hän sanoo kaunista rumaksi, fiksua tyhmäksi, menestynyttä luuseriksi ja rohkeaa nynnyksi. Kiusaaja on valeuutinen ihmisen muodossa.

Ymmärrän kyllä ajatuksen varomisen takana. Siinä on vähän sama logiikka kuin neuvossa, että naisten ei pitäisi ehdoin tahdoin käyttää minihametta ettei vaan joudu rikoksen uhriksi. Toki olisi varmaan jollain tavalla fiksua ennakoida, olla antamatta kiusaajille ilmiselviä "täkyjä". Mutta enhän minä voi tyttärilleni kertoa, että elämässä pitää yrittää sopia muottiin, varoa näkymästä ja kuulumasta, ettei vaan kukaan ala kiusata.

Minun mielestäni on suurempi virhe lähteä tavoittelemaan kiusaajan hyväksyntää. Ensinnäkin se on mahdotonta, ei sitä voi saada. Joukkoon ei voi koskaan sulautua niin, ettei oma olemassaolo ärsyttäisi ketään. On ihan turha laihduttaa, lihottaa, meikata, ostaa merkkifarkut tai viimeisin pelikonsoli. Kiusaaja jatkaa kyllä, jos haluaa.

Kiusaamisen tunnistaminen ja esiinnostaminen on vaikeaa, koska kiusaajaa on helppo uskoa, erityisesti jos kyseessä on isompi porukka. Kiusaamisesta seuraa häpeää. Olennaista onkin selvittää itselleen, millainen käytös on väärin. On pakko muistaa sekin, että ihan kaikki arvostelu, konflikti tai palaute, josta tulee paha mieli, ei ole kiusaamista.

Jotkut lapset ovat myös mieluummin kiusattuja kuin yksin. Näennäisesti reippaastakaan lapsesta (tai aikuisesta) ei välttämättä ole tomeraksi rajanvetäjäksi, vaikka hyvin tietäisi, että käytös häntä kohtaan ei ole reilua eikä oikein.

Mutta vain avoimuudella ja puhumalla me näytämme, miten kiusaamiseen pitää suhtautua. Siinähän ei loppujen lopuksi ole kyse kiusatusta, hän on syytön. Kiusaaminen on aina osoitus kiusaajan ongelmista, kuten keskenkasvuisuudesta, itsehillinnän puutteesta, huomionkipeydestä tai oman identiteetin heikkoudesta. Häpeä kuuluu hänelle, ei kiusatulle. Samalla logiikalla kiusaamisesta on puhuttava, koska kiusaaja tarvitsee apua. Erityisesti jos kyseessä on lapsi.

Lapsille on joskus vaikea selittää abstrakteja asioita, mutta "onneksi" aikuisten maailma tarjoaa konkretiaa lööppien kautta. Toivottavasti nämä tarinat hiljalleen muuttuvat historiaksi.


9 kommenttia:

  1. Just näin. Tiukkaa asiaa aiheesta myös Sarasvuolla:

    http://areena.yle.fi/1-3704555

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarasvuo on kyllä ihan ytimessä. Aikuisten ja lasten harrastamassa kiusaamisessa on paljon yhteistä.

      Poista
  2. Wau. Olet kirjoittanut aiemminkin monesta asiasta hienosti, mutta tämä teksti tekisi mieli panna kehyksissä seinälle. Olisipa joku sanonut minulle nämä asiat, kun olin kiusattu noin 25 vuotta sitten. Milloin mihinkin suuntaan muuttumista nimittäin suositeltiin joka tuutista.

    "Kiusaaja on valeuutinen ihmisen muodossa". Ei sitä voi tuon paremmin sanoa. Ei vain voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, olen pahoillani että sullekin suositeltiin muuttumista. Ihan kuin se mitään ratkaisisi. Mutta kiitos kitioksista. <3

      Poista
    2. Niin no, muuttuminen on se nopea ja kätevä one size fits all-ratkaisu, kunhan ei ryhdy tarkemmin miettimään, ja kiusaamisejutut haluttiin ainakin minun lapsuusympäristössäni pyyhkäistä äkkiä pois silmistä ja mielistä. Itseäni haukuttiin mm. samaan aikaan liian laihaksi ja liian lihavaksi (eri ihmiset toki olivat asialla). Että mihin suuntaan siinä sitten olisi kannattanut muuttua...

      Poista
  3. Minäkin ihailen tätä tekstiä, ihan älyttömän hienoa sisältöä ja tärkeitä ajatuksia täynnä. Suurkiitos kullanarvoisista sanoista.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli (taas kerran) hieno kirjoitus. Oivallat ja osut:-). Kiitos

    VastaaPoista
  5. Kiitos Katja, tämä on loistava kirjoitus. Luin ja luetutin tämän kutosluokkalaisillani ja jokainen kirjoitti ylös siitä heränneitä ajatuksia. Muutamalle tämä aiheutti ihan selvästi epämukavan olon, eli todellakin herätti niitä ajatuksia joita toivoinkin.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...