Oletteko kuulleet tämän sanonnan joskus? Kyseessä on hieno filosofinen ajatus. Mutta kyseinen henkilö ei ole varmaankaan ikinä pakannut lapsiperhettä reissuun. Koneeseen ehtiminen ajoissa on keskikokoinen ihme.
Vaikka lapset ovatkin kasvaneet ja olemme oppineet alkuaikojen kommelluksista kantapään kautta, prosessissa on edelleen haavoittuvuuksia. Tässä hiihtoloman kynnyksellä siis 6 syytä, miksi ihan parasta on kyllä lähtöportille pääsy.
1. Pyykkääminen. Tämä on syytä aloittaa vähintään viikkoa ennen. Kersoille (ja itselle) pitää olla viikoksi vaatetta. Ja lisäksi olisi hyvä jos paluupäivänä ei ihan kriittisenä prioriteettina tarvitsisi ruveta pyykkäämään pikkareita.
2. Travel heavy. Mukaan pakataan puolet irtaimistosta. Varmuuden vuoksi -vaatteet. Laturit, passit, aurinkorasvat, unikaverit. Yöpuvut, kellukkeet, puuhakortit, hammastahnat. Kynät, sadetakit, satukirjat, allaspyyhkeet. Korvatulpat, panadolit, hellehatut, käsidesi. Olisi ihanaa optimoida kamamäärä, mutta se harvemmin onnistuu, päinvastoin: mitä pienempi lapsi, sitä palavammin tarvitsee jo matkustamoon koko matkalaukullisen tavaraa.
3. Sesonkiongelma. Paria iltaa ennen lähtöä käy ilmi, että viime kesän vaatteet ovat kahta numeroa liian pienet. Mistä kehitetään *helmikuussa* isommalle shortsit ja sandaalit? Missä laatikossa mahtoi olla koon 120 kesämekot ja uikkarit? Ööö. Puhumattakaan siitä, että keli perillä saattaa yllättää.
4. Pikku apulaiset. Kun olet saanut viikattua vaatteet matkalaukkuihin siisteihin nippuihin niin eikö joku käy etsimässä sieltä mustaa t-paitaansa, vaihda kolmeen kertaan mukaan haluamansa kirjat tai piilota esimerkiksi sakset matkalaukun sivutaskuun.
5. Päästäänkö ihan oikeasti lähtemään? Rosvosektorissa joku herää kuumeessa tai laattaa yöllä. Ymmärrän, että lasten tulee oppia käsittelemään pettymyksiä, mutta joululahjojen ja perhelomien ei soisi olevan opintomateriaalina.
6. Onko nyt varmasti kaikki? Ei tietenkään. Jotain jää aina, vähintään sinne lentokenttätaksiin. Koti-insinööri on hajamielisyyksissään kamojen viljelijöiden aatelia ja lapsiperhematkat tarjoavat tälle harrastukselle erinomaiset puitteet.
Turvatarkastuksen jälkeen voi jo vähän tuulettaa -- ellei tarvitse juosta tukka putkella koneeseen. Yli-inhimillinen suoritus jälleen kerran!
Tässä(kin) jotenkin huomaa oppimista tapahtuvan, kun tarpeeksi usein pakkaa matkalaukkuja ja käsimatkatavaroita. Iso helpotus tosiaan tulee myös siitä, että lapset kasvaa. Omallani ja lasten (3 kpl, vanhin saman ikäinen kuin esikoisenne, nuorin vuotta nuorempi kuin nuorimmaisenne) joululomalla (1,5 kk) lentoja kertyi 14 kpl ja pelkästään koneessa tuli vietettyä n. 80 tuntia (kentillä toki paljon lisää). Vielä vuosi sitten en olisi tällaiselle lomalle lähtenyt tällä kokoonpanolla, mutta nyt meillä oli ihan tosi kivaa eri puolilla maapalloa ja lennot ja odotukset sujui mukavasti. Eikä pakkaaminen ja purkaminen ja pakkaaminen ja... tuntunut mitenkään ylivoimaiselta. Haasteellisinta oli varautua sekä -15 että +35 keleihin.
VastaaPoistaAinoa huolenaiheeni lasten kanssa yksin matkustaessa on, että mitä jos minulle sattuu jotain yllättävää, sairaskohtaus tms.
Se on totta, harjoitus & kasvaminen jeesaa. Ihme kyllä tällä kertaa mullakin oli aika hyvin kamat kasassa.
PoistaKun itse pakkaa, pienet kädet purkaa. Homma kestää kauan... ;)
VastaaPoistahttp://westendmum.fi
Jep! Ja turvatarkastuksessa voi sitten ihmetellä että kuka hemmetti työnsi fiskarssit käsimatkatavaralaukun sivutaskuun.
PoistaMutta aika pian ne pakkaa itse! Mun tarvii enää palata omat kamat ja vähän tarkistaa kuopuksen 10v valintoja sekä esittää teineille muutamia hyvinvalittuja kysymyksiä. Oon itse asiassa ihan ylpeä siitä että olen ikuisena huolehtijana malttanut antaa lasten ottaa itse vastuun pakkaamisesta. Ja hyvää lomaa teille jos olette johonkin lähdössä! Meillä lauantaina lähtö ja jopa juuri 18v täyttänyt esikko halusi lähteä mukaan ihan perus Kanarianlomalle. Ei ehkä enää montaa kertaa tällä kokoonpanolla matkata niin nautitaan nyt siitä. ☺️
VastaaPoistaIhana tilanne! Tää ei vielä jotenkin ole mun tapahtumahorisontissa. Ysi veen pakkaukset oli täysin järjettömät. >.<
PoistaHahhah, jeppisjepulis, kokemusta on. Meillä lapset, 3 kpl, ikähaitarilla 1-10v. Pakkaamista riittää ja olen melko katkera siitä, että pakkaajan rooli kerta toisensa jälkeen napsahtaa aina meikäläiselle. Toisaalta tässä kohtaa se lienee ihan viisasta. Viimeksi kun mies lähti yksin(?!) reissuun se jumalauta unohti oman ulkotakkinsa. Oli kuitenkin matkalla ihan ulkoilmaharrastuksensa parissa, niinpä ei auttanut muu kuin ostaa lentokentältä parin sadan euron Haltin takki. �� Mä voisin samalla periaatteella siis seuraavaksi unohtaa vaikka käsilaukkuni tai korkkarit..��
VastaaPoistaAiniin ja vieläkin tykyttää, kun muistelen, et me suht kokeneet reissaajat meinattiin kerran juurikin missata Kanarian lento. Unohduttiin syömään sämpylöitä leikkipaikalle, kunnes ihan sattumalta kuulin miehen nimen ja jotain portin sulkeutumisesta. Kumpikin varmaan odotti toiselta lähtökäskyä tai jotain. Rynnittiin sit sisään viime hetkellä koneeseen. Et älä ihan vielä tuuleta sen turvatarkastuksen jälkeen.
Sylvia
Pakkaaminen lukee siinä meidän kotityöezxelissä mun kohdalla, joten en pysty valittamaan. Ainoastaan kouluttamaan.
PoistaMe muuten tehtiin toi ihan sama, istuttiin ihan rauhassa kahvilla ja pillimehulla kun yhtäkkiä kuulin nimeni keskusradiosta. O_o Hyvä fiilis.
Ei vitsi, mikä kirjoitus! Hihittelen täällä itsekseni. Asun Aasian puoleisella Venäjällä ja meillä on kolme mukulaa, joten otsikon sisältö tulee todeksi lähes joka reissun yhteydessä. Oon yrittäny vähentää kaman määrää ottamalla n. puolesta irtaimistosta puolet pois, mutta ei sekään vielä ihan toimi; lisäksi on ikävästi muistissa Kroatian -matka, jolla asuimme kivitalossa, vettä satoi ensimmäiset kolme päivää kuin aisaa, eikä kellään naisväestä ollut mitään lämmintä vaatetta mukana. Etsiskelimme esikoiselle farkkuja turistirysästä - truloksetta. Seuraavalle lomamatkalle lähdimme muuten vähin varustein, mutta villavaatteet oli jokaiselle. (Niitä ei tarvittu.) Pitäis ottaa mallia supermatkustelija-aviomiehestä, jolla on kapsäkissä suunnilleen kalsareita, sukkia, vaihtopaitoja ja yhdet verkkari ja jolla on lähestulkoon vain hyviä reissuja.
VastaaPoistaVoi ei! Tuo kohteen säätilan yllättäminen on paha. Olennaisten vaatteiden etsiminen turrekohteesta on jokseenkin hankalaa. Aika kertakäyttövaatetta joutuu ostamaan.
PoistaTsekkaa Maria Nordinin blogi...hänhän pärjää kuukauden lomalla lasten kanssa yhdellä käsimatkatavaralla :D
VastaaPoistaJa sit jos lähtee pohjoiseen päin, niin jumankauta kun ne talviurheiluvälineet ja -vaatteet vie tilaa!!
VastaaPoistaMä yritän pitää vaatemäärän pienempänä etsimällä sellaisen majoituspaikan, jossa on pyykkikone. Pienten kanssa on kätevä mennä vuokrakämppään, jossa on keittiökin.
VastaaPoistaSe ei tietenkään ehkäise ihan kaikkia ongelmia. Kerran saavuttiin Amsterdamin lentokentälle, mukana vauva ja 2,5-vuotias ja asianmukainen määrä kamaa. Siellä sitten huomattiin, että majoituspaikan avain oli jäänyt Helsinkiin. Oikeasti.
Minulla on ollut useammalla lentomatkalla minun ja lasten tavarat yhdessä matkalaukussa. Miehen kamat yhdessä pienemmässä kassissa. Sen lisäksi jokaisella käsimatkatavarat. Eniten pakkaamisongeömua on reissuissa, jos pitää olla sekä talvi- että välikausivaatteet. Näilla matkoilla olen myös tienyt perillä olevan mahdollisuus käyttää pyykkikonetta. Ajattelin, että tuohon on pakko pystyä, koska ystäväni saa pakattua yhteen matkalaukkuun (lämpölomalle) omat ja viiden (5!) lapsen vaatteet (+käsimatkatavarat).
VastaaPoistaJa sitten on vielä muistettava hajautettu ja hallitse -metodi. Itse opin sen sen jälkeen, kun matkalaukku, jossa oli omien matkatavaroiden lisäksi 1- ja 2,5-vuotiaiden lasten tavarat, jäi Helsinki-Vantaalle, mutta me oltiin Kööpenhaminassa. Laukku tuli vasta melkein 2 vrk myöhemmin.
VastaaPoista