Tietoa mainostajalle ›

18.1.2017

Tarvitsemme melua musiikkiluokista (pun intended)

Kysyin jouluna Skidiltä, onko hän nyt puolen vuoden perusteella tyytyväinen päätökseen vaihtaa koulua. Vastaus oli selkeä kyllä. Skidi on viihtynyt loistavasti. Musiikkiluokalla on hyviä tyyppejä, hyvä yhteishenki, he esiintyvät paljon ja pääsevät myös konsertteihin yleisöksi. Orkesterissa soittaminen on kuulemma ihan parasta.



Tänään oli Hesarissa juttu, jonka mukaan musiikkiluokille ei enää haeta samaan malliin. Ja jos osallistujia on liian vähän, luokkia ei perusteta.

Missä mättää? Miksi luokille ei haeta? Jutussa esitettiin monta syytä, mutta yhden asian koin itse selkeäksi ongelmaksi: kaupungin viestinnän.

Olen asunut Espoossa samalla alueella koko ikäni, joten tiesin, missä kouluissa on musiikkiluokat. Mihinkään esittelyyn en koskaan törmännyt. Hakuajat ilmoitettiin Wilmassa, mutta viestissä oletettiin ihmisten jo tietävän, mitä oppilaat musiikkiluokalta saavat. Ei ihme, että opettajan pitämä yksi vanhempainilta oli tupaten täynnä. Eikö joku esittelyvideo voisi olla kaupungilla verkossa koko ajan?

Veikkaan, että vanhempi, joka on itse käynyt musiikkiluokan, valitsee sen poikkeuksetta lapselleen mikäli mahdollista. Mutta suurin osa on vanhempia, jotka eivät tiedä, mitä painotettu musiikinopetus tarkoittaa.

En minäkään tiennyt. Olen duunariperheestä, jossa kukaan ei osannut soittaa mitään. Minun musiikkikasvatuksestani ovat vastanneet lähinnä karaokebaarit.

Minä siis kuvittelin, että luokalle päästäkseen pitää olla valtavan lahjakas ja hallita vähintään viisi soitinta, mutta ei se niin mene. Soitinta ei tarvitse olla ollenkaan. Ihan pelkkä innostus ei riitä, mutta absoluuttista sävelkorvaa tai täydellistä rytmitajua ei vaadita. Lapsia ne ovat. Opetukseen kuuluu yhdessä soittaminen ja treenaaminen, kyllä siinä oppii.

Onkin todella sääli, jos musiikkiluokkia puutteellisten tietojen takia joudutaan perumaan. Sillä kun katsotaan tutkimustuloksia, musiikkiluokan edut ovat jokaisen vanhemman unelma: parempi kouluviihtyvyys (erityisesti pojilla!), hyvä yhteishenki, oma identiteetti ja vähemmän opettajien sairauspoissaoloja. Lisäksi musiikin ja matematiikan opiskelu vahvistavat toisiaan. Ei paskempaa.

Musiikkiluokkia (ja taideaineita) vastustetaan monesta syystä. Musiikki on itseisarvollisesti monen päättäjän mielestä turhaa luksusta, elitismiä, hörhöilyä ja turhaa rahanmenoa. Rahaa ei kuitenkaan pala yhtään sen enempää kuin muuhunkaan opetukseen, vaikka tutkimusnäkökulmasta pitäisi.

Musiikillisuutta pitäisi lisätä opetuksessa ihan ilman painotuksiakin. Jos kotona ei ole yhtään soitinta, mistäs se musikaalisuus ikinä selviäisi.

Tekisipä mieli pirauttaa jollekin tutkijalle ja kysyä, miten Pisa-tulokset korreloivat jutussa mainitun musiikinopetuksen tason laskun kanssa.

Hakekaa siis ihmeessä musiikkiluokalle, jos se suinkin perheen pirtaan sopii.

38 kommenttia:

  1. Että minua jurppii kuinka uuden opsin takia musiikkiluokilta on vähennetty yksi musiikintunti ja lisätty liikuntatunti.

    Näin ollenusiikkipainotuksessa lapsilla on musiikkia kolme tuntia viikossa, samoin liikuntaa. Veikkaan, että liikuntapainotuksessa ei mennä samoilla lukemilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm. Ei meillä ole lukkarissa kuin 2h liikuntaa. Mutta musiikkia on varmaan enemmän kuin tuo 3h koska ne kuulemma laulavat kertotaulunkin. :D Mutta toi musiikin vähentäminen on kyllä supertyhmää noiden tutkimustulosten valossa.

      Poista
    2. En tiedä, onko kuntakohtaista, mutta mun lapsi on vitosella. Musiikkia tulee toki muidenkin oppiaineiden tunneilla, mutta varsinaisia musiikintunteja vähennettiin.

      Poista
    3. Helsingissä ainakin vaihtelee koulukohtaisesti, miten paljon painotettua opetusta on ja mistä oppiaineista se on pois. Yhdessä on 3 h joka vuosi 3. - 6. luokilla ja toisessa ekana vuonna 3 h ja sitten 4 h. Jälkimmäisessä lähtee kaikki ala-asteen valinnaiset pois.

      Poista
  2. Voi ei! Entisenä musiikkiluokkalaisena tämä asia on lähellä sydäntä. Olen täällä Hollannissa aina kehunut Suomen musiikinopetusta, sitä kun ei täällä ole hyvin järjestetty. Suomi on tässä suhteessa täälläkin esimerkkimaa. Musiikkiluokalta kun saa mahtavan pohjan paitsi muusikon ammattiin myös tällaiseen harrastusmusisointiin, jota meikäläinen vieläkin nelikymppisenä harrastaa, kiitos kouluaikojen (kirjoitin blogiinikin kerran jutun). Toivottavasti siellä Suomessa keskusteltaisiin aiheesta nyt niin paljon, että vanhempien tietoisuus lisääntyisi! Tosi tosi hyvä, että kirjoitit aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kauhistuin kovasti tuosta jutusta ja oli pakko heti kirjoittaa! Tuo opettajien musiikinopetustaitojen heikentyminen oli myös ikävä tieto. Mä en siis ollut musiikkiluokalla, mutta meidän ala-asteen luokanopettaja oli hyvä soittamaan pianoa ja meillä oli hyvä musikkitunnit (pl. nokkahuilu) ja paljon soitinkokeiluja.

      Poista
  3. Meillä oli hyvinkin osaava ja motivoitunut musiikinopettaja ja soitin pianoa ala-asteen loppuun asti, mutta silti pakolliset musiikintunnit olivat ihan hirveää pakkopullaa koko koulu-uran ajan. En ole mitenkään alleviivatun epämusikaalinen tai muutenkaan koe mitään hirveitä antipatioita musiikkiharrastusta kohtaan, mutta en nyt vielä tähänkään ikään mennessä ole kertaakaan löytänyt sitä musiikin tuottamisen iloa. Kuuntelen kuitenkin monipuolisesti ja mielelläni musiikkia. Itse olen sillä kannalla että koulujen taide- ja taitoaineet pitäisi toteuttaa niin että kaikista on pakollinen kokeiluosuus ja sen jälkeen saisi hakea mieleiseensä jäljelle jääneiden tuntien osalta. Itse olisin ilomielin vaihtanut kuvaamataidon ja musiikin muutamaan ylimääräiseen käsityö- tai puutyötuntiin...

    Siihen vaan tässä yritän päästä, että vaikka musiikki olisi kuinka hyödyllistä, ihanaa ja joillekin se paras juttu ikinä niin ei se kaikkia saa syttymään. Pääkaupunkiseudulla on painotusta vaikka mistä muistakin asioista ja ainakin Helsingin puolella olen kokenut saaneeni ihan riittävästi tietoa tehdäkseni valintoja sen suhteen, haluanko lapseni painotettuun vai normaaliin kouluun. Se että joinain vuosina painotukset eivät toteudu voi johtua vaikka siitä että vanhemmat ovat päättäneet toteuttaa lapsensa musiikkiharrastuksen omalla rahalla ja ajalla sen sijaan että istuttaisivat lastaan mahdollisesti pidemmän koulumatkan takana olevaan painotettuun kouluun.

    Musiikki nyt kuitenkin on laji, josta löytyy harrastusmahdollisuuksia aika paljon helpommin kuin esimerkiksi luonnotieteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mulla on ihan sama juttu. Mä tykkään laulaa mutta en soittaa enkä edes kuuntele koskaan musiikkia. Silti olisi yläasteella ollut mieluummin musiikkiluokalla.

      Ei ole tarkoituskaan, että jokainen aine sytyttäisi. Mutta jos se yhdessä musisoiminen parantaa suurimman osan kouluviihtyvyyttä niin se on mielestäni jo yksin niin iso asia, että se kannattaa tehdä.

      Poista
  4. Meillä päin Espoota oli puolestaan ihan tunkua musiikkiluokalle eikä sinne läheskään kaikki halukkaat päässeet. Piti oikeasti olla taitava. Ehkä tähän käsitykseeni vaikuttaa se, että lapsen 'oma koulu' on musiikkipainotteinen ja asiasta kuuli ekalta lähtien jatkuvasti. Tämä tietysti ihan rehtorin ansiota. Oma lapsi ei musiikkiluokalle päässyt (hakumotivaatio oli 'koska kaveritkin'), mutta on onneksi 'toipunut' ja tyytyväinen nykyiseen luokkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tosi yllättynyt tästä jutusta juuri siksi, että minäkin olen ymmärtänyt niihin olevan tunkua.

      Nää on lapsille isoja juttuja, hyvä jos kuitenkin pääsi pettymyksestä yli. Pääsivätkö kaikki muut kaverit?

      Poista
    2. Kaikki kaveritkaan ei päässeet ja tosiaan kaikki kuitenkin jatkoivat samassa koulussa vaikka eri luokilla. Kuitenkin niistä samalla luokalla olevista kavereista on nyt tullut ne parhaat. Että oli sillä kuitenkin jotain merkitystä pääsikö musaluokalle. ;)

      Poista
  5. Hyvä kun tartuit asiaan, itse olen entinen musiikkiluokkalainen ja lapseni on menossa pääsykokeisiin.. Erityisesti itseäni kaiveli tuo Hesarin jutussakin mainittu kommentti siitä, että musiikkiluokat olisivat elitistisiä. Sitähän ne eivät juuri ole, sinne voi pyrkiä ihan kuka vain, koulunkäynti ei maksa yhtään ylimääräistä, ja silti saa soittaa ja laulaa ja opiskella musiikkia monipuolisesti. Harrastukset ovat kalliita, tätä eivät kaikki hyvin toimeentulevat muista. Toisille perheille musiikkiopiston maksut ovat ylipääsemätön este, eikä kela korvaa työssäkäyvän köyhän perheen harrastuksia.

    Toki on paljon muitakin painotuksia, mutta Suomessa on vahva perinne ollut juuri musiikkiluokkatoiminnasta, ja sen alasajo on todella surullista ja turhaa. Musiikkiluokalta on hyvä ponnistaa niin moneen. Ja se hyvä luokkahenki ei ole mikään pieni asia- kestän kyllä hankalan koulumatkan lapselleni mielihyvin, jos perillä odottaa kiva ja innostunut porukka, joka pysyy samana peruskoulun loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, elitismiä on se, että vain rahalla saa ja pääsee, ja olen oppinut tässä maassa arvostamaan sitä, että tulotason ei anneta määritellä opiskelun ehtoja. Se oman soittimen hankinta voi olla monelle myös ongelma niiden maksujen lisäksi.

      Poista
  6. Eri kaupunki, kuitenkin vähän sama hämmennys. Valitettavan vähän erikoisluokista meilläkin tiedotetaan. Kukaties tiedotuspimentoa pidetään yllä, ettei kysyntää syntyisi ja luokat voitaisiin lakkauttaa?

    Painotteisesta opetuksesta kai yleisellä tasolla pyritään eroon, oletettavasti resurssipulanja elitistisyyden takia.
    Kovin tarkalla silmällä en ole kotikaupunkimme keskustelua seurannut, mutta näkemys koulushoppailusta on musa- ja muiden painotteisuuksien kohdalla nostettu keskusteluissa toistuvasti esiin - kai painotettuun opetukseen noin keskimääräistä enemmän hakeutuvat sellaiset lapset, joiden vanhemmat ovat valppaita kuin pienet kurreoravat.

    Lakkautuksista on siis näilläkin kulmilla toistuvasti puhuttu. Aivan erityisen hämmentäväksi juttu muuttuu, kun isoin kirjaimin uutisoitiin juuri viime viikolla, että kaupungissamme aloittaa kaksi huippu-urheiluakatemialuokkaa yläkoululaisille. (mielestäni on ihan eri asia möyhentää lapseen luovasti tekemisen intoa tai ruveta kasvattamaan huippu-urheilijoita...)

    Miten on mahdollista ja miten toteutuu perusopetuksen yhdenvertaisuus ja vähempi elitistisyys tällä liikuntaluokalla vs. musa- /muissa painotteisuuksissa? Tälle nimenomaiselle luokalle voi päästä vain jo kohtalaisen hyvässä valmennuksessa oleva lapsukainen, koska tavallinen liikunnallisesti lahjakas lapsi ei todennäköisesti tule selviytymään testipatteriston läpi.
    Eihän koko ajatusmallissa ole mitään järkeä.

    On varmasti totta, että koulun profiloituiminen saattaa synnyttää mielikuvan elitistisyydestä, mutta oletettavasti profiloituminen nostattaa myös yhteishenkeä ja kouluviihtyvyyttä.

    Kaiken kaikkiaan suhtaudun asiaan hieman ristiriitaisestikin, tavallaan ymmärrän sen, että perusopetuksen tulisi olla kaikille sama, yhdenvertaisuus jne., toisaalta...koulushoppailijana minun lienee syytä ryömiä pöydän alle häpeämään.
    Olen kumminkin vahvasti painotetun /erikoisluokkaopetuksen kannattaja; ihan omakohtaisen kokemuksen perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öhm.. ainakin helsingissä tuntuu että painotettua opetusta on vain tullut lisää, omankin lapseni lähikoulu sai oman painotetun opetuksen linjansa pari vuotta sitten ja jos listaa katsoo niin harvassa taitavat olla en yläasteet, jossai ei olisi mitään painotettua tarjolla. Ala asteista en niin tiedä, siinä vaiheessa koin että koulumatkan pituus on ykkösprioriteetti ja harrastukset harrastuksina.

      Painotetun opetuksen tarjoaminen ei ole juurikaan eri hintaista normaaliin opetukseen verrattuna. Käsittääkseni painotuksen tunnit kuitenkin pääosin menevät valinnaisaineiden päälle, eli tuntimäärä pysyy about saman kuin mitä lapsille olisi pitänyt muutenkin tarjota.

      Meillä painotusinfoissa on myös toistuvasti painotettu sitä että valinta'kokeissa' ei haeta niitä taitavimpia ja lahjakkaimpia vaan monipuolisesti erilaisia lapsia joilla on motivaatiota opiskella painotettuja kursseja. En tiedä onko tämä yleinen linjaus vai vain niiden koulujen joiden infoissa olen käynyt.

      Olen kyllä monesti miettinyt, johtuuko tuo painotusluokkien parempi ilmapiiri jne enemmän juuri siitä että lasten vanhemmat ovat niitä innokkaampia ja osallistuvampia sekä kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä. Että ei niissä ekstratunneissa musiikissa, ilmaisussa, matematiikassa tai liikunnassa itsessään olisi mitään taikaa, vaan kyse olisi enemmän koulupositiivisuuden keskittymästä.

      Ainoa mikä painotetun opetuksen tarjoamisessa nähdäkseni ehkä rakenteellisesti eriarvoistaa on se että pienemmillä paikkakunnilla painotustarjonta on ihan varmasti eri kuin suuremmissa kaupungeissa ja ala-/yläasteikäiset lapset harvemmin muuttavat opintojen perässä minnekään.

      Poista
    2. Tuo linkkaamani juttu kertoi nimenomaan Helsingistä?

      Mutta olne miettinyt myös sitä, että paljonko on kiinni siitä että musiikkiluokille hakevat lapset ovat motivoituneiden vanhempien lapsia. Se voi hyvinkin olla. Mutta tutkimuksessa kouluviihtyvyys yhdistettiin vain musiikkiin.

      Joka tapauksessa tästä mahdollisuudesta pitäisi kertoa myös niille vanhemmille, jotka eivät muuten asiaa edes harkitsisi. Pienillä paikkakunnila on tässä kyllä omat haasteensa.

      Poista
  7. En tiedä hävisikö kommenttini jonnekin bittiavaruuteen, tässä uusiksi..

    Käsittääkseni musiikkiluokalla opiskelu edellyttää jonkin oman instrumentin hallintaa, ts. viikottaisia soittotunteja ja kotona harjoittelua omalla ajalla ja kustannuksella. Näin oli ainakin silloin kun itse opiskelin ja nyt, kun tyttäreni musiikkiluokalle hakeminen tuli ajankohtaiseksi. Tytöllä on jo suhteellisen vaativa ja aikaavievä muu harrastus, joten emme voi emmekä halua aloittaa enää toista, vaikka musiikkiluokka sinänsä olisi kiinnostaunut.

    Musaluokalla opiskelu poistaa lisäksi (ainakin täällä Vantaalla) muiden valinnaisaineiden, kuten käsityön, kuvaamataidon tai liikunnan, valintamahdollisuuden. Näitäkään pointteja ei valitettavasti mainosteta musiikkiluokan haun yhteydessä, vaan varmistin asian erikseen opettajalta.

    Itsekin kannatan ensin erilaisten taito- ja taideainaiden kokeilumahdollisuuksia ja avoimempaa viestintää eri mahdollisuuksista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai tämäkin riippuu sitten koulusta ja hakijamääristä. Itse opiskelin ala- ja yläasteen musiikkiluokalla vaikka en hallinnut mitään soitinta erityisen hyvin. Kokeillut kyllä muutaman vuoden sitä ja toisen tuota, mutta mitään ns. omaa soitinta ei koskaan ollut. Meillä musiikintunnit olivat sitä, että porukkaa kierrätettiin eri soittimilla ja laulussa. Kaikki pääsivät kokeilemaan kaikkea.

      En nyt aikuisenakaan soita mitään tai edes harrasta musiikkia muuten kuin radiota kuunnellen, mutta silti koen musiikkiluokan olleen hyvästä. Olen lapsesta asti ollut taipuvainen stressaamaan älyttömästi, kova suorittamaan ja suoriutumaan, mutta musan tunneista ei tarvinut stressata. Musan tunnit olivat parasta koulussa :)

      Poista
    2. Ainakaan Helsingissä (Suutarilan ala-asteella toki musaluokka on ollut aika lailla erilainen kuin esim. Vantaalla, bändisoittamiseen keskittyvä) ei vielä 6 vuotta sitten tarvinnut soittaa instrumenttia, tosin se oli suositeltavaa. Meilläkin tyttö haki musaluokalle kavereiden takia (jotka molemmat kävivät soittotunneilla), tytät pääsi, kaverit ei. Sitä parkumisen määrää! Kävi sitten ala-asteen musiikkiluokalla, ei halunnut alkaa soittaa mitään omalla ajallaan. Yläasteelle mennessä ei enää musaluokalle halunnut pyrkiä. Ihan kiva kokemus varmasti oli kuitenkin esim. päästä Haloo Helsingin kanssa Emma-gaalaan.

      Oikeastaan mua on jo pitkään mietityttänyt nuo musaluokkien pääsykokeet: miten niistä pääsee tytöt niin paljon useammin läpi? Meillä on kolme lasta, jotka kaikki ovat niissä pääsykokeissa käyneet - pojat ei läpäisseet, tyttö läpäisi. En näe mitään eroa heidän musikaalisuudessaan. (toki 4v intensiivisemmän musiikinopiskelun jälkeen tytär esim. laulaa paremmin) Tietty ehkä en itsekään ole niin musikaalinen :-). Ja jokin siinä musiikkiluokkajutussa mua kuitenkin häiritsee, ei ehkä Suutarilassa niin paljon, mutta joskus tuntuu että vain musaluokkalaiset on jotakin ja muut sitten ei...

      Poista
    3. Varmasti etenkin lasten kohdalla sitä itsetuntoa on pakko vähän boostata että siitä esiintymisestä tulee mielyttävämpää, mutta ikävän usein kyllä musiikkiluokkalaisista tulee vähän nokkapystyssä-tunnelma ja koulut hypettävät heistä tavoilla jotka jättävät 'tavisluokkalaiset' varjoonsa.

      Itse olen tavannut musiikkiluokkalaisia ala-asteelta lukioon ja (newsflash) heissä on porukkaa laidasta laitaan. Oma kyökkipsykologinen teoriani musiikkiluokalaisten elitistisnobi-vibasta on se että ne jotka sitä toisten naamaan hierovat ovat ehkä niitä jotka vanhempineen ilman musapainotustakin vaikuttaisivat elitistisnobeilta. Niistä normaalimmista ei sitten edes tiedä että he ovat musiikkiluokalla.

      Pääsykokeissa varmasti vaikuttaa aika paljon se että pojat ovat vielä niissä vaiheissa useimiten jonkin verran tyttöjä jäljessä sosiaalisissa taidoissa sekä se että leijonanosa musiikinopettajista on naisia. Eihän sen pitäisi, mutta olen melko varma että tuossa vaiheessa kun päätöksiä tehdään enimmäkseen mututuntumalla se kyllä vaikuttaa.

      Poista
    4. Skidin koulussakaan ei tarvinnut omaa instrumenttia, mutta siitä sai lisäpisteitä. Hölmöä, jos käytännöt vaihtelevat näin paljon. Se on omiaan lisäämään sekavuutta.

      Mitä poikien määrään tulee niin arvelen, että todella moni poika ohjataan liikuntaharrastuksen pariin. Joskus tuntuu, että pojat ovat sukupuolistereotypioidensa vankeja pahemmin kuin tytöt. Varmasti musiikkipedagogeiksi kaivattaisiin lisää miehiä, kuten opettajiksi yleensä.

      Ja tuohon poikien kouluviihtyvyyteen pitäisi paneutua ihan tosissaan. Mutta ei tällä hallituksella tietenkään.

      Poista
    5. Mun kokemuksen mukaan moni poika ei halua valita musiikkiluokkaa vaikka pääsisi. Mukaan lukien oma poika. Yks syy voi olla, että jos haluaa vain yhden aikaa vievän harrastuksen, liikunta vie voiton. Meilläpäin musaluokka tarkoittaa sitoutumista myös kouluajan ulkopuolella: omat soittotunnit ja luokan keikat. Ja tietysti pitää olla jonkin verran esiintymishalua. Sellainen kouluajan puitteissa tapahtuva musapainotus olis voinu olla jees (ellei sitten olis vieny tunteja liikunnasta;)

      Poista
    6. Tähän on pakko heittää, että meidän perheen musiikkiluokkalainen on poika ja että esiintymisissä on myös takarivin paikkoja niin kuorossa kuin lyömäsoittimissa. Pojat laulavat vasta, kun äänenmurros on ohi.

      Poista
  8. Minulla kivistää juuri tuo kohta, että todennäköisesti jokainen musiikkiluokalla ollut yrittää saada lapsensa musiikkiluokalle, jos se vaan on mahdollista. Tässä perheessä se mahdollisuuksien nitistäjä on, uskomatonta kyllä, puoliso. Minä olin musiikkiluokalla (ja musiikkilukiossa), ja musiikki on iso osa elämääni (myös työ-, vaikka en itse muusikko olekaan). Mies on orientoitunut matematiikkaan, talouteen ja luonnontieteisiin, kaikkeen siihen, mitä voi mitata ja mistä saa työelämässä isoimmat rahat. Miten saan hänet vakuuttuneeksi musiikkiluokalle menon kannattavuudesta, kun oma argumentointi on tyyliä "kun se oli koulussa parasta"?

    Tämä on suuri eksistentiaalinen kriisi siinäkin mielessä, että hän kyllä nauttii musisoinnistani ja ihailee taitoani, mutta hänen mielestään sen taidon hankkimiseen ei tulisi lapsena/nuorena hukata aikaa, kun saman ajan voisi käyttää myös johonkin taloudellisesti kannattavaan ( = johonkin, mikä parantaa mahdollisuuksia saada aikuisena hyväpalkkainen työ). Uhhh. Tavallaan hän kyseenalaistaa kaiken hankkimani henkisen pääoman arvon olemalla sitä mieltä, että lapsemme ei tarvitse/kannata sellaista hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kommentissa kivistää se kohta, että lapsen motivaatiosta musiikkiluokan tai tieleellisempien harrastusten suhteen ei ole mitään mainintaa.

      Jos haluat argumentteja miehesi vakuuttamiseksi musiikkiharrastuksen hienoudesta voisit ehkä kertoa hänelle, että esimerkiksi aalto-yliopiston ylioppilaskunnan toiminnassa on _huomattavan paljon_ tavalla tai toisella musiikkiin ja lauluun liittyvää toimintaa joka on ensiluokkainen verkostoitumismahdollisuus. Verkostojen avulla se hyväpalkkainen työ on merkittävästi helpompi saada. Lisäksi musiikkiharrastuksen on todettu tukevan matematiikan oppimista ja ylipäänsä mikä tahansa luova toiminta on kannatettavaa tieteentekijöille, omasta piiristäni voisin sanoa että kaikilla on tekniikan tutkinnon lisäksi jokin luova harrastus.

      Ja eikö Katjallakin ollut musikaalinen koti-insinööri?

      Poista
    2. Puolisolle kannattaa nimenomaan iskeä eteen tuo linkkaamani tutkimus, jossa todetaan, että musiikki ja matematiikka kulkevat käsi kädessä.

      Ja tosiaan Koti-insinööri on tuotantotalouden diplomi-insinööri ja yrittäjä mutta myös säveltäjä ja rumpali. :)

      Poista
    3. Anonyymille: pidän itsestään selvänä, että en suunnittelisi lapseni laittoa musiikkiluokalle, jos hän ei osoittaisi sitä kohtaan selkeää motivaatiota ja myös taipumuksia. Kiitti kuitenkin kuitista!

      Ongelma tuon tutkimuksen kanssa on, että mies itse on matemaattisesti erittäin lahjakas, mutta musikaalisesti täysin päinvastoin, eli hänen kohdallaan eivät kulje käsi kädessä. Ja sehän riittääkin sitten hänelle jo argumentiksi. :( Tämän olisin kyllä voinut muistaa kirjoittaa jo alkuperäiseen avautumiseen.

      Poista
    4. Hah! Jos hän ymmärtää mitään tutkimusotannasta ja tilastollisesta merkittävyydestä niin hän ei käytä omaa esimerkkiään totuutena vaan uskoo selvää dataa. :)

      Poista
    5. Matikkapainotteinen luokka voi tarjota aivan samanlaisia ryhmäytymiskokemuksia kuin musaluokka. Ja loogisen ajattelun on todettu auttavan elämässä yleensä, joten ei se sun mies ihan väärässä ole. Henkistä pääomaa ei synny vain taideaineista.

      Poista
  9. Ihana kuulla, että lapsi on nauttinut! Ovatko koulumatkat sujuneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on kyllä superonnellinen tuolla. :) Soittimen raahaaminen bussiin on vähän hankalaa, mutta ehkä tuosta päästään sitten ensi vuonna...

      Poista
  10. Olen jo päättänyt että meidän lapset pääsee ehdottomasti musaluokalle, jos haluavat. Teen kaikkeni että se onnistuu. Vieläkin korpeaa kun en päässyt, mun vanhemmilla oli ehkä vähän huonot kokemukset kun isosisko meni ja opettaja oli ihan painajainen. Olen itse aika musikaalinen ja molemmissa lapsissa taitaa olla vähän samaa.

    Mutta joo, eipä noita missään mainosteta. Sen sijaan olen saanut esikoisen (3v.) elinaikana jo kolme kertaa mainoksen ranskalaisesta koulusta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musaluokan ope painajainen? Kamalaa! Mutta onpa ranskalainen koulu ahkera mainostamaan, jos ei ole lapsi vielä edes eskarissa. :D

      Poista
  11. Katja, lienetkö bongannut tämän kolumnin jossa lyhyesti sivutaan myös painotettua opetusta: http://yle.fi/uutiset/3-9407598

    "Opettajana törmään tämänkin kääntöpuoleen: kun erikoisluokille pakkautuu yhä enemmän niitä oppilaita, joilla on kotoa opittu opiskelemisen malli ja joiden huoltajat auttavat ja kannustavat oppilaitaan, luokkien taitotaso nousee. Silloin sellainenkin oppilas, joka yleisopetuksen ryhmässä olisi kivaa keskitasoa, on yhtäkkiä kovatasoisen joukon heikoin. Tavalliselta luokalta lähteminen lisääkin epäonnistumisen kokemuksien määrää."

    Öeh...Eli ei taviksia painotusluokalle koska joku voi olla parempi koulussa? Eikö tämä mindsetti juuri tarkoita sitä että painotusluokille pitäisi saada enemmän näitä keskitason oppilaita että se monipuolisuuden kokemus välittyisi kaikille. Tosi hämärä kolumni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkkuaksesta, en ollut tuota nähnyt. Johan oli argumentti. Entäs jos musiikki toisikin niitä onnistumisen kokemuksia joita ei vaikkapa historiasta saa. Ja lähtökohtaisesti opetuksessa on jotain vialla jos epäonnistumisen kokemus tulee kasin keskiarvosta.

      Mutta tosiaan itse näkisin tämänkin perusteena sille, että erikoisluokista pitäis viestiä paljon tehokkaammin, jotta kiinnostus heräisi niilläkin, jotka eivät painotuksista mitään tiedä.

      Poista
  12. Kiitos ajankohtaisesta aiheesta. Juuri palautimme painotetun opetuksen haun paperit ja musiikki olisi toiveena. Meillä painotettua opetusta ei mainostettu mitenkään oman koulun puolelta. Kielivalintainfokin oli ihan erillinen ja siellä oli paikalla vain kielenopettajat; kaikki info jäi siis vanhempien hankittavaksi. Myös netissä tarjottava info saisi olla kaupungin puolelta tarkempi ja eri luokkien painotuksia voisi vertailla. Meillä kaupungin eri kouluissa myös tuntimäärät vaihtelevat, vaikka painotus olisi sama.

    Myös tieto siitä, minkä verran painotettu opetus vie ala-asteen valinnaisaineista mahdollisuuksia pois, on jäänyt hämäräksi. Koulumme kieli-infossa vain suositeltiin, että vanhemmat valitsisivat A1- ja A2-kielet, koska myöhemmin lapsi voi haluta ottaa kaikkea kivankuuloista "höpöä" (= taideaineet, kotitalous, viestintätekniikka), ja kielet jää silloin valitsematta. Valitsemalla kaksi pitkää kieltä on lapsen valinnaisaineet lyöty aika pitkälle lukkoon koko peruskoulun ajaksi. Valinnan jälkeen näistä pitkistä kielistä tulee lapselle pakollisia.

    Meillä painotetussa musiikissa tulee valita oma orkesterisoitin, koska koulussa orkesterisoitto on keskeisessä osassa. Pääsykokeissa soitinta ei tarvitse vielä olla valittuna, mutta keväällä se pitäisi valita. Pääsykokeessa voi antaa vapaaehtoisen näytteen kuitenkin jostain soittimesta.

    Toisen kaupungin kriteereissä musiikkiluokalle katsotaan myös koulumenestystä. Luokanopettaja antaa kai jonkinlaisen puollon. Olen iloinen, että omassa kaupungissamme ei tällaista ole, vaikka lapseni menestyykin ihan ok koulussa. Mielestäni luokanopettajan puolto tuo liikaa subjektiivisuutta valintaan ja lisäksi mahdollisista oppimisvaikeuksista kärsiväkin voi ja saa harrastaa musiikkia (voi olla jopa lahjakaskin!). Ja myös painotetussa opetuksessa olevilla on kai oikeus ainakin yleiseen tukeen; tehostetusta ja erityisestä en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä painotusopetuksessa saa ainakin tehostettua tukea, jos sille on tarvetta. Hyvähenkinen musiikkiluokka voi olla erkkalapselle oikein hyvä vaihtoehto.

      Poista
  13. Tyttäreni meni musaluokalle kolmosella, viihtyi. Haki myös yläluokille musaluokalle ja pääsi, lukihäiriöstä huolimatta. Musiikki on ollut hänelle helppoa, kun muut aineet vaativat enemmän.
    Eilen saattelin tyttäreni uuteen kouluun, kiusaamisen vuoksi. Ei ne musaluokat aina ole niin hyvähenkisiä ja ryhmäytyneitä samanhenkisyydestä huolimatta. Valitettavasti! :(

    - Kiusatun äiti

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...