20.1.2017

Project mama esiteini-iässä

Blogini ensimmäinen postaus kirjoitettiin kesäkuussa 2007. Tiedättekö, mitä se tarkoittaa? Tällä hengentuotoksella on tänä vuonna kymmenvuotisjuhlat! Esiteinari!



Se on aika pitkä aika, vuosikymmen. Ja aika paljon enemmän kuin ikinä kuvittelin kirjoittavani.

Alussa en käyttänyt kappalejakoja, saati kuvittanut tekstejä. Otsikointini oli vähintäänkin erikoista. Kirjoitin ajatuksiani työkavereilleni, joilta olin blogin saanut äitiyslomalahjaksi. Sitten kolmiosaisen, vanhemmuustilitystä parhaimmillaan edustavan "Epämiellyttävä totuus"-sarjan jälkeen täällä alkoi pyöriä muutakin porukkaa.

Tälle kirosanojen höystämälle, äitiysjärkytykseen perustuvalle, sivuduunina hoidetulle marginaaliblogille on kertynyt tarkalleen ottaen 8073456 sivulatausta, julkaistuja postauksia on 1667. Täällä ei haistella vauvoja, surautella superfood-smoothieita, esitellä haalariuutuuksia eikä ommella kestovaippoja, vaan puidaan meidän semiomituisen perheemme arkea: miten tulla toimeen kun olemme maksimierilaisia luonteita, kuinka monta kertaa viikossa voi syöttää nirsoille kersoille einespinaattilettuja, mitä tapahtuu jos yliarvioi uhmaikäisen, miten käy jos ei saa ikinä nukkua ja miksi jojolaihduttaminen on valitsemani tie. Ja tietenkin se totuudenmukainen raskausviikkopostaus.

Ihan trendiaiheet.

Keväällä 2010 päätin perustaa blogille sivun Facebookiin. Siellä on postausten lisäksi lähinnä kersojen lasautuksia. Eilen tuolla sivulla meni rikki 9000 tykkääjän raja.

Instan käytön aloitin reilu pari vuotta sitten. Jo kolmosluokkalainen tietää, että käytän sitä väärin: kuvani eivät ole järin kauniita (aloitin rikkimenneestä ikkunasta), en esiinny niissä itse kuin poikkeustilanteissa ja kännykkäni kamera vastaa laadultaan siemenperunaa. Niin vain sielläkin on 2500 seuraajaa, joka on noin 2500 enemmän kuin odotin.

Jos olisin joku laifkoutsi, sanoisin, että ihmisen kannatta asettaa tavoitteita ja pyrkiä tarmokkaasti niitä kohti, korkeammalle ja kovempaa. Mutta koska olen minä, sanon, että helvettiin kaikki tavoitteet ja pyrkimiset. Aivan yhtä onnellinen voi olla ajelehtimalla. En jaksa stressata siitä, olenko etujunassa, jälkijunassa vai laiturilla. Ihassama, sanoisi esiteini. Ja sanonkin.

En ole koskaan listannut unelmiani (paitsi sen, että jossain vaiheessa lopetan tämän jatkuvan palelemisen ja asun jossain lämpimämmässä maassa), koska kivoja asioita tapahtuu ilmankin.

Kaikesta tästä sekoilusta ja epätäydellisyydestä on nimittäin seurannut uusia mahtavia ystäviä, kustannussopimuksia, luottamustehtävä ja jopa työpaikka, telkkarijakso ja radio-ohjelma. Otan myös hieman kunniaa siitä, että sanasta mutsi on nähdäkseni tullut ihan normikieltä!

Väheksyä ei sovi myöskään henkistä kehitystä. Paitsi että olen oppinut ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla, kommenttilootan kautta olen tullut paljon paremmin tietoiseksi omasta kuplastani, jossa isät pitävät aina vanhempainvapaat ja lapsilla on äitinsä sukunimi. En tiedä, mistä muut näitä toisenlaisia tarinoita eteensä saavat. Kiitos, että osallistutte!

No mitä seuraavaksi? Mistäs sen tietää. Kirjoitan vielä tämän vuoden. Sitten luulen, että pitää tehdä jotain muuta.


32 kommenttia:

  1. Voixä odottaa pari vuotta että sun nassikat kasvaa nuorisoksi ja sitten aloittaa jotain yhteisblogia niiden kanssa? Tyyliin sama päivä tai sama aihe sun ja "niiden" näkökulmasta? Teinielämä on ihan erilaista, mutta ainakin tämä teinin mutsi (mutsi vuodesta 2000) kaipaa ko. aiheeseen liittyvää järkevää kirjoittelua. Sitä sä tuotat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Toihan olis kyllä ihan mahtavaa! Tiedän jo kavereita joiden lapset ovat alkaneet pitää vlogia vähän yli kymmenvuotiaina joten eihän tässä nyt ihan hirveän pitkä aika olisi. O_o

      Poista
  2. Pakko myöntää, että olen hitusen pettynyt että teinikuvioden kanssa selviäminen jää kuulematta, itse olen tällä hetkellä siinä elämäntilanteessa että lapsi ei muuta tee kun kasva, syö ja vittuile :D

    Mutta jokaisella asialla on kai aikansa, ja jos blogin osalta se aika on ohi vuoden päästä niin sitten olkoon niin. Vaikka varmasti moni muukin lukija jää tätä kaipaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tuo kasvaa syö ja vittuilee -konsepti kestänee jonkin aikaa että ehkä teen paluun kun aikaa taas löytyy!

      Poista
  3. Harmi, jos lopetat. Mulla on suht samanikäisiä lapsia ja olet täydellinen vertaistuki. :) eipä tässä olla täydellisiä, vaikka esikoinen täyttää ens kuussa 10v...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tosiaan samanikäistä siellä. :) Mä lähden siitä että jotain pitää lopettaa että voi avata uusia ovia. Olen tullut tän kroonisen aikapulan kanssa pisteeseen, jossa teen kaikkea huonosti ja siksi ajattelin että voisin pitää vähintäänkin luovan tauon ja katsoa mikä näistä vapaa-ajan projekteista lentää ja mikä ei.

      Poista
  4. Blogia n.7 vuotta seuranneena (ja hävettävän harvoin kommentoineena) täytyy sanoa KIITOS, aniharvaa blogia olen jaksanut seurata näin pitkään ja innolla luen aina uudet postaukset sekä hihittelen Facebook -päivityksillesi.
    Toivon, että et lopettaisi vielä tähän vuoteen. Onnittelut kuitenkin 10-vuotiaalle!
    -Pie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootpa pitkään ollut mukana, siistiä! Ja kiitos onnitteluista! Mä varmaan jatkan tuota FB-ryhmän ylläpitoa, koska se ei vaadi niin paljon aikaa kuin tämä.

      Poista
  5. Elä vaan lopeta. Yleisön pyynnöstä. Olet ainoa bloggaaja, johon voi realistisesti samaistua, jolla huumori on mustaa ja ah, niin vapauttavaa, jonka kanssa on tässä vuosien myötä äidiksi kasvettu (samanikäiset ipanat) ja jonka sanojen myötä saa lohtua, tukea ja ymmärrystä silloin kun niitä muualta ei kehtaa häpeissään edes hakea.
    Jos lopetat, niin vähintään pitää sitten joku AA-tyyppinen vertaistuki perustaa tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ihana palaute! Mutta tosiaan, olen kyllästynyt siihen että teen kaikkea huonosti, kun en ehdi paremminkaan. Toinen vaihtoehto olisi tehdä tästä joku uramuuvi kirjoitusyrittäjäksi mutta ei hyvänen aika, ei jaksa. :D

      Poista
  6. Aaw! Ethän sä voi lopettaa, mistä sitten tulee luettua lapsiperheen arki(sur)realismia ja havaintoja yhteiskunnasta lapsiperheiden näkökulmasta huumorilla. Sitä paitsi juurihan on tulossa se vertaistuen the kausi - se teini-ikä nimittäin. Onnittelut kuitenkin 10-synttäreistä!

    - Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Tiedostan että aika jännät ajat on tulossa ja varmasti kaikenlaista uutta pukkaa mutsiudessakin. Tuolla jo ehdotettiin yhteisblogia Skidin kanssa, pistetään mietintään!

      Poista
  7. Täällä samaa mieltä: voi kun et ikinä vaan lopettaisi! Ihan paras blogi.

    VastaaPoista
  8. Ymmärrän kyllä, että kymmenen vuoden jälkeen kiinnostaisi tehdä jotain muutakin, mutta tiedä että tämä on ainoa perhe-/lapsi-/äiti-/whatever-blogi, jota tämä vapaaehtoisesti lapseton nainen on säännöllisesti lukenut. Ja myös pitänyt. Paljon. Siihen on pääasiassa kaksi syytä:
    1. Hauskuus. Monet jutut ovat hauskoja ja huvittavia näin VeLankin näkökulmasta ja toisaalta sinulla on sana hallussa, välillä blogissasi tulee vastaan sanoja, lauseita ja vertauskuvia, joille ei voi olla nauramatta. Esimerkkinä yhteyttävä viisivuotias.
    2. Rehellisyys. Okei, myönnän että minulla ei ole todellakaan minkäänlaista vertailukohtaa sille, kirjoitatko aivan puutaheinää lapsiperheen arjesta. Jos kirjoitat, niin teet sen ainakin uskottavasti. En tiedä mitä se kertoo minusta ihmisenä, jos mielestäni tällainen vähän raadollinen, keskinkertaisuuteen keskittyvä blogi kuulostaa uskottavammalta kuin vaaleanpunainen hattara, jossa joskus ehkä viitataan epämääräisesti hankaluuksiin, mutta muistetaan aina liittää söpösti pehmentelevä loppukaneetti "... en silti päivääkään vaihtaisi pois".

    Niin että blogimaailmaan jää kyllä ammottava aukko, jos lopetat tämän blogin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on tässä yöduunissa ehdottomasti parasta: että voi kirjoittaa perhearjesta niin että se kiinnostaa myös lapsettomia! Ja mitä rehellisyyteen tulee niin ei tätä pystyisi kirjoittamaan hatusta, koska u can't make this shit up. ;)

      Poista
  9. Kirjoitin pitkästi bittiavaruuteen, joten nyt vaan: Kiitos ja olet hyvä kirjoittaja.

    Ja: avantouinti karaisee kylmänsietoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! En muuten aio lopettaa kirjoittamista, teen sitä vähän eri muodossa vaan! Avantohommia olen kokeillut ja niitä pitäisi jatkaa. Ehkä ensi vuonna olisi aikaa. :)

      Poista
  10. Eijei, vastahan tämä hauskuus alkoi! Mä hyppäsin kelkkaan 2011 alussa oman pikkuapinan myötä, eikä kyllä vielä oo kiire pois kyydistä :) Vertaistuki ja toisaalta uudet näkökulmat täällä (siis myös komenteissa) on ihan huippua. Juuri tuosta whatsappkeskustelustakin tajusin vasta, että millaisia ongelmia meilläkin saatetaan joskus ensi syksyn paikkeilla kohdata..silmiä avaavaa o.O kiitos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet ollut mukana noinkin kauan! Ei hätää: tätä vuotta on onneksi vielä jäljellä, joku vajaa parisataa postausta tulossa. ;)

      Poista
  11. Tää on ainoa blogi, jota seuraan säännöllisesti. Tunne siis vastuusi ja vinkkaa vähintään korvike. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Käviskö Salamatkustajan Satu? Hyvin samankaltainen kottarainen kuin minäkin. :)

      Poista
  12. Voi piip jos vaan lopetat! Mistä sitten järjen ääni löytyy? :/ siusta on vuosien varrella tullut suuri idoli tällaiselle (ainakin vielä) lapsettomalle tavikselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, mussa on kyllä aika huonot idoliainekset! Mutta tätä vuotta on vielä plajon jäljellä ja lupaan jatkaa päivystämistä tuolla facebookin puolella. <3

      Poista
  13. No nyt kun olet kuullut hätähuutomme, ettemme halua pärjätä ilman sun blogia, niin voisitko jo vihdoin vastata faneillesi ettei meidän tarvitsekkaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tätä vuotta on vielä jäljellä laskujeni mukaan 11 kuukautta. Itketään myöhemmin jos en vuoden mittaan pyörrä päätöstäni!

      Poista
  14. Mä eksyin aikoinaan tänne googlatessani imetyksen lopettamista :) Noh, siihen ei infoa löytynyt, mutta moneen muuhun asiaan kyllä, ja sitä vertaistukea varsinkin! Kiitän ja kumarran, ja toivon jatkoa - jossain eri muodossa?

    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun olet mukana! Katsotaan jatkoa loppuvuodesta, ainakin fb-ryhmä jatkaa, eikä kirjoittaminen tietenkään lopu.

      Ps. Tiedätkö, toi imetyksen lopettaminen on yksi tämän blogin yleismmistä hakusanoista! Anteeksi kaikki, joille ei ole kuin yksi hihasta revitty artikkeli. :D

      Poista
  15. En ole koskaan kommentoinut, mutta nyt sen teen. Tämä on mun lempiblogi, ainoa jota säännöllisesti seuraan. Korkeatasoista sisältöä, vapauttavaa vertaistukea. Blogimaailmaan jää kyllä aukko jos lopetat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Mun blogin lukijat on jotenkin ihan erityisporukkaa kun monelle tämä on lähes ainoa kosketus blogimaailmaan. Jatkan ainakin keskustelua fb-sivulla, auttaisiko se?

      Poista
  16. Tunnistan tuon, kun aika ei vain riitä.
    Mutta silti voi surku :( Toisaalta tuleeko mulleki sit lisää aikaa, kun en yrityksistä huolimatta saa luettua kuin kolmea blogia (tämä, Salamatkustaja ja Lähiömutsi) ja kohta on enää kaksi.

    Pidäthän sen faceprofiilin, muksujen kommentit on niin parhautta!

    VastaaPoista
  17. Tuon oman karvani kekoon. Oon itsekin ollut mukana todella pitkään, mutta en juuri kommento. Osin siksi, että oon tätä VeLa-katrasta, mutta tätä jaksaa lukea ja ihailla toisten elämää (ihailla siksi, että kuka muka jaksaa?!). Toisaalta, voin ehkä jotenkin (lue: en ollenkaan) kuvitella ajan puutteen. Niin sun näin, toivon mukaan blogi tai joku muu blogi jatkuu nyt tai joskus! Ja onneksi on vasta tammikuu :) -Elina

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...