Tietoa mainostajalle ›

19.12.2016

Pistä pukinkonttiin todellinen yllätyslahja

Kävin tirauttamassa pari kyyneltä Tukholmassa. Nuoruusvuosieni merkittävin bändi lopetti, joten varasimme liput vihonviimeiselle keikalle, kuten 38000 muutakin ihmistä.


Paluumatkalla mietin suhdettani taiteeseen yleensä. Lopputulema on aina sama: Minun pitäisi altistaa itseäni säännöllisesti muullekin kuin uutisille. Tapasin tämänkin bändin aivan sattumalta.

En harrasta musiikkia (ellei satunnaista karaokea lasketa). En käytä Spotifyta enkä juurikaan käy festareilla tai keikoilla. Innostun hirveän harvoista artisteista enkä raivofanita edes niitä, joiden musiikista pidän. En nähnyt nuorempana mitään syytä lähteä sifonkihuivi ranteessa kirkumaan sen enempää Dingon kuin minkään muunkaan bändin perään.

Tutustuinkin bändiin ihan vahingossa, kun uhmasin vihaani telttamajoitusta kohtaan ja lähdin Ruisrockiin 1996, koska kaveritkin lähtivät.

Kuuntelin keikan ja kiinnostuin. Olen hitaastilämpeävä. Ei se ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta nimi jäi mieleen. Tunneside bändin musiikkiin syntyi pitkän ajan kuluessa. Näitä oman elämän mukanakulkijoita, bändejä, joiden biisit ovat soineet kaikissa merkityksellisissä tapahtumissa, ja joiden takia jaksan vaivautua Tukholmaan joulukuussa massaitkemään, ei ole kovin monta. 

Jos siis vielä mietitte, mitä sinne pukinkonttiin laitatte, niin harkitkaa yllätyslahjaa: performanssit, elämykset, kokemukset, tiede. Myös ja jopa erityisesti lapsille. Lapset ovat erittäin vastaanottavaisia ja avoimia kulttuurikokemuksille, jopa niille, joista ei itsekään tiedä, mitä tästä tulee. Saattaa se keski-ikäinenkin samalla liikuttua.

Tarjonnasta ei nimittäin enää jää kiinni. Minun nähdäkseni lasten kulttuuritarjonnassa on tapahtunut ketsuppipulloilmiö.

Musiikkitalossa järjestetään säännöllisesti lastenkonsertteja, Oopperatalossa on aina koko perheen näytöksiä ja teattereilla on järjestään lapsille suunnattuja esityksiä (ja lastenteattereissa viihtyvät ne pienimmätkin). On Talvisirkusta, taidenäyttelyiden työpajoja, Heurekaa ja Luonnontieteellistä museota, joka on lapsen näkökulmasta aina vähän erilainen.

Näissä yllätyslahjoissa on parasta se, että ikinä ei voi ikinä tietää, millaisen vaikutuksen ne tekevät tai muistijäljen jättävät. (Ja että paketoiminen on helppoa.) Vahingossa voi osua kohdalle elämänmittainen ystävyys, joka tarjoaa sekä inspiraatiota että lohdutusta. Mitä nyt sattuu tarvitsemaan.

2 kommenttia:

  1. Lisään listaan: Disney on Ice, Apassiota hevosshow, elokuvat. Muita kuin kulttuuria, mutta elämyksiä kumminkin ovat jonkin lajin kokeilu (kiipeilypaikat, karting, ratsastusretki/-tunti jne), kylpäläkäynti, risteily jne., sopivat hyvin myös lahjaksi. Museo-/kulttuuriretken voi järjestää myös muihin Suomen kaupunkeihin (jolloin onkin kyseessä luksuslahja "matkapaketti") kuin omaan kotikaupunkiin. Turussa esim. linna tai Aboa Vetus, Tampereella on vakoilumuseota, muumimuseota jne.

    Meillä jo ihan puenestä saakka lapsi saanut paljon aineettomia lahjoja ja suosimme niitä isommankin lapsen kanssa, sekä aikuisten kesken. Yleensä kummi tai mummi saa ostaa yhden paremman/toivotuimman lelulahjan ja muuten sitten pääasiassa tätä linjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomaisia lisäyksiä! Nuo urheilukokeilut voivat olla todella hauskoja, tekisi mieli viedä Skidi kokeilemaan parkouria. Ja leffaliput tulee aina käytettyä (paitsi jos on pahimmat ruuhkavuodet menossa).

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...