20.12.2016

Näkemykseni lahjapaketoinnista (sisältää karkeaa kieltä)

Joulusiivoaminen on ihan hauskaa, pipareiden leipominen onnistuu koska valmistaikina ja lahjaostokset on hyvin suunniteltuna puoliksi tehty. Mutta sitten on tämä paketointi.

Minulla ei ole kuvia paketeistani sattuneesta syystä, joten tämä saa kelvata.

Paketoiminen on jouluhommista kusisin, väitän. Jos ei olisi, maailma olisi täynnä paketoinnista innostuneita valkoisia miehiä. Sen sijaan lähipiirissäni on muovikasseja ja jesaria käyttäviä miehiä useampi.

Joulu on paskan paketoijan painajainen. Pakkaustarvikelaatikkomme on täynnä erilaisia kiertolahjakasseja ja nauhoja, joita haukkana säästän synttäreiltä, mutta joulupaketointia ei oikein voi paeta. Sisäinen (ja ilmeisen estoinen) jouluihmiseni paheksuu, jos yritän työntää appiukon kirjaa pinkkiin Hello Kitty -kassiin.

Vietän siis joka vuosi yhden illan elämästäni rapsuttamalla teipistä leikkauskohtaa, kihartaen narua väärältä puolelta ja väärinarvioiden lahjapaperin kulutusta kaikkien mahdollisten ja mahdottomien pakkausmuotojen päälle.

Mikä hirveintä, paketteja pitäisi vielä koristella. Tiedätte. Kakkupaperit, ruusukkeet, kanelitangot. Niin ja voitteko kuvitella -- koristehavuja. HAVUJA? Miten estetään se skenaario, jossa lahjakassin pohjalla on paketeista irronneita neulasensa pudottaneita risuja? Jollekin tuhmalle lapselle sitten ne. Tirsk.

Paketointivaiva palkitaan samaan tapaan kuin vastatuuleen pissiminen.

Lopputulos on poikkeuksetta semihirveän näköinen tilataideteos. Lahjapaperi on revennyt kulmasta tai loppunut kesken, päätyjen taittelussa on todella monta tapaa epäonnistua ja nyhrätyissä teipinpätkissä on mustia sormenjälkiä ja toinen pää yleensä aika rispaantuneen näköinen. Ja kuka saa sen lahjanarun solmun ikinä kiristettyä?!

Mikä hienointa, tällä vaivannäöllä ei takuulla ole mitään merkitystä noin 99%:lle lahjansaajista. Yli kymmenvuotiaat viisveisaavat ja alle kymmenvuotiaat riipivät aikaansaannokseni paskaksi sekunnissa - paitsi ne, jotka alkavat kiljua, jos naru ei irtoa ilman saksia. Useimmiten naru on kuitenkin pakettikortin kanssa siellä lahjasäkin pohjalla. Mutta eipä sen niin väliä, käärön ulkomuoto paljastaa kyllä antajan.

Entä anteeksi jo etukäteen. Käytän niitä samoja viinipullolaatikoita, muropaketteja ja lahjakasseja kuin viime vuonnakin, mutta teen parhaani, että saan jotenkin teipattua piiloon edellisen vastaanottajan.

Kuten ystäväni sanoisi: it's the thought that stinks.

58 kommenttia:

  1. Mun sisäinen paskartelija meni onnesta sekaisin kun tajusin joitakin vuosia sitten, että pakettien koristelussa voi käyttää myös mielikuvitusta! Sen jälkeen äiti on ruvennut hommaamaan kaikennäköisiä nauhoja ja papereita yms ja ulkoistanut lähes kaiken paketoinnin minulle. Vinkkinä siis: osta niin houkuttelevia materiaaleja Skidille että se ei voi pitää näppejään erossa ja ulkoista sille kaikki muu paketointi paitsi sen omat lahjat. Niiden kanssa joudutkin sitten skarppaamaan, mutta vähemmän niitä kumminkin on sitten enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä loistovinkki!!! Paperin ja teipin kanssa nysvääminen on Skidin ominta aluetta, ei tarvita edes houkuttimia! Palkinnoksi riittää, että se saa valvoa vähän myöhempään ja mä juttelen sille mukavia viinilasin äärestä. <3

      Poista
  2. Onnea on mies, joka hoitaa paketoinnit! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäh! Eivät miehet paketoi, ne muovikassittavat! Vain naiset suostuvat kärsimään tämän saatanan ruljanssin kanssa. >.<

      Poista
    2. Joo joo, kuule näpertää vimpan päälle ja kähertää narut kans! :D Sama äijä hoitaa meillä myös leipomiset niin säästyn siltäkin - en tiedä mistä hyvästä oon saanut niin paljon hyvää karmaa, että tommonen löyty :D

      Poista
    3. Pyhä jysäys, hänen pitäisi vetää jotain miestaitojen kurssia!

      Poista
  3. Youtubeen!!! Siellä on paketointi oppaita jokaiseen pakettiin.

    Itse olin töissä konvehtikaupassa kolme vuotta elämästäni ja opin aika hyvin paketoimaan suklaalaatikkoja kolmen joulun, pääsiäisen, isänpäivän, äitienpäivän, valmistujaisten ja ystävänpäivän jälkeen.

    Tän viikon vietän siis töissä paketoijana, se on ihanaa kun omaksuu sen oikean paketointityylin 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori yhdyssanavirheestä. Vähän vois petrata tätä kirjottelua..

      Poista
    2. No Siperia kyllä opettaa. :D Mutta veikkaan että yhdessäkään videossa ei puhuta minun tasoiselleni paketoijalle vaan spreijataan jollain lumihileellä havuja.

      Poista
  4. Pakettikortit kannattaa korvata tarralla tai sitten ihan vaan tussilla paketin kylkeen saajan nimi. Koska ei kortit tosiaan pysy kiinni.

    Mä tykkään paketoida (ja muuten koulukirjojen kontaktointiin mulla on mini intohimo), mutta kun nykyään ei oo oikein lahjoja mitä paketoida :( Lapset saa niin hitosti lahjoja muilta niin me ei hankita ja sit taas muiden muksuja ei ole lahjalähipiirissä. Tälle joululle säälittävät 6 pakettia :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäis vaan olla parempi hankkimaan lahjoja. Voishan niitä antaa vaikka naapureille kun keksis jotain järkevää eikä mitään suklaarasia/viinipullo -tyylistä. Ne mä vedän itse, heh.

      Poista
    2. Joo, ja pitäis joskus käydä siellä pakettivarusteosastolla päivittämässä antiikkisia varastoja. Aktiivisesti aina unohdan sen että kääriminen tulee eteen ennemmin tai myöhemmin ja sitten himassa itekn että tarat on loppu.

      Poista
  5. Rakastan paketoimista! Se on oikeastaan joulun paras puuha! Mulla on yleensä joku teema, tänä vuonna olen ostanut Ikeasta karkin värisiä nauhoja ja laitan todennäköisesti ruskeaa paperia ja karkkivärinäuhoja, hieman graafiseen tyyliin. Ei siis kihartelua.

    Ärsyttää, kun kaikki muut paketoi rumasti rumiin papereihin, menee mun panos kuusen alla ihan hukkaan :/

    Eli en osaa neuvoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun päinvastoin! Me paskakäärijät aiheutetaan se, että sun paketit näyttää aivan upeilta!

      Poista
  6. Mikset hommaa joulukasseja ja -pusseja niiden hellokittyjen sijaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska ne maksaa jotain 5 egee kappale! Ja kaikki ei mene niihin pusseihin. Heti jos on vähänkin vaativampi muoto kuin suorakaide, pussit ovat out.

      Poista
  7. Olen niiiin samaa mieltä. Tai no, paketoin kyllä pakolliset lahjat, mutta en todellakaan nauti siitä. Saati sitten yritä värkätä mitään ekstraa. Ja mikä hyöty on hienosta paketista? Joko se revitään atomeiksi alta aikayksikön tai sitten esteetikko-lahjansaaja ihastelee sitä aikansa, mutta avaa joka tapauksessa ja paperit päätyvät roskalaatikkoon. Tai sitten niitä säästetään, mutta jäävät kuitenkin käyttämättä ja viimeistään perikunta heittää rypistyneet tollot energiajätteen keräykseen.

    Pitäisi palata Hesarin käyttämiseen lahjapaperina. Teininä jopa suosittelin, että mun lahjat saa jättää paketoimatta tai sitten kiertää pari sivua D-osaa siihen ympärille. Sarjakuvasivut ihan parhaita. Eikä sitten mitään turhia naruja siihen päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hesari on hyvä! Mä itse olen myös joskus käyttänyt lautasliinoja kun taittuvat vähän helpommin kuin paperi eikä ole niin kallista jos repeää...

      Poista
  8. Mä vittuunnuin vakavasti lahjanaruihin ja pakrttikortteihin, joten kivannäkönen paperi ja musta permanent-tussi it is. Enkä pode ees huonoa omaatuntoa :D
    Ja sen jälkeen kun näin pikkusiskon ex-poikaystävän räpellykset (paikkapaloja paperista ym) ni kaikki muu on näyttäny hyvälle ;)
    Toi skidin innostaminen oli kyllä huippu idea! (Jos ei hän enää usko joulupukkiin) :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän! Olen panostanut hyvään tussiin koska vihonviimeistä on se, jos siihen fucking käärepaperiin ei tartu muu kuin permanent. >.<

      Poista
  9. Mäkin tykkään paketoinnista. Tykkäsin jo pienenä, ja joo, olin tosiaan meidän perheessä se, joka sai kaikkien muiden lahjat paketoitaviksi. Se oli ihan parasta! Yhtä kivaa kuin kuusen koristelu. Että lapsityövoimaa peliin vaan!

    VastaaPoista
  10. Mä niin tiedän kuinka sä tunnet :D
    Mut KELAA mä joudun pakkaan joku sata muumimukia joka helvatan päivä monta viikkoa ennen joulua. Mä kysyn paketointia pyytävältä asiakkaalta joka kerta etukäteen, että ootko ihan varma että haluat mun paketoivan tämän - lopputulos voi olla aika hirveä. Heh. Yleensä ne kiinnostuvat siinä määrin, että jäävät siihen viereen seuraamaan ja heittämään läppää. Ja neuvomaan. Voi luoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh mi god, kauppiaan piinasesonki! Eiks valmistajalla vois olla joku hieno Muumi-brändätty pahvilaatikko, johon ne lykkäis?

      Poista
  11. Suosittelen ostoskeskuksissa olevia urheiluseurojen paketointipalveluita. Sinne vaan pakettien kanssa, niin saat lahjasi pikkurahalla nättiin pakettiin ja tuet samalla nuoria urheilijoita.

    Miksei tätäkin hommaa kannattaisi ulkoistaa kun kaikkea muutakin ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on ihan uutta! Mitä paketointi maksaa ja osaavatko nämä nuoret urheilijat paketeerata?

      Poista
    2. Meillä päin ne paketoijat on yleensä vanhempia, eli niitä mokkapalamutseja ja -faijoja. Mutta jälki on hyvää! Tästä syystä miehenkin hankkimat paketit näyttävät hyvältä ;)

      Poista
    3. Niin ja maksu on aina vapaaehtoinen eli kolikkopussin sisällön ja omantunnon mukaan vaan!

      Poista
  12. Voi kullanmurut! Markettien aulat pursuavat niitä äitiparkoja, jotka lastensa harrastusten vuoksi joutuvat paketoimaan vielä toistenkin lahjat. Siellä arvostelevien katseiden alla! Ei muuta kun kiikuta lahjat paketoitavaksi ja kiillota odotellessa omaa sädekehää kun tulee samalla tehtyä päivän hyvä työ ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä siis tällaisia on? Mitä maksaa? Mä en juurkoskaan käy kauppakeskuksissa tai marketissa niin ei mitään kokemusta!

      Poista
    2. Ainakin meidän lähimarketeissa. Eikö sulle ole tullut kutsua paketointitalkoisiin minkään harrastuksen kautta?

      Poista
    3. Mä en ole koskaan törmännyt muihin kuin mokkafuckingpalaleipojaisiin. O_o

      Poista
    4. Ainakin Sellossa Prisman ja Cittarin välissä on yksi paketointipalvelu, jonkun urheiluseuran. Sello on muutenkin monipuolinen lahja-apaja, sieltä saa jokseenkin kaikkea!

      Poista
  13. En saa siistiin kääröön edes kirjaa ja sitten tuohon soppaan voi lisätä kaksi uteliasta kissaa, joiden mielestä on tosi jännää nuuskia ja metsästää saksia /teippiä /paperia, jotka kierivät paperissa, tunkevat nenänsä teippiin ja liisteröivät häntänsä myös teippiin.
    Ulkoistaisin nuorisolle paketointipuuhat, mutta eivät ne saa kissaeläimiä sen kummemmin järjestykseen.

    Pakettinaru sentään on meillä kiellettyjen listalla, koska kepeä aattoillan visiitti päivystävälle eläinlääkärille kuoleman kielissä ketturoivan eläimen vatsahuuhteluun/leikkaukseen maksaa enemmän kuin koko pukin lahjasäkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan kisset! Syökö katit siis pakettinarua?

      Poista
    2. Siskon koira oli syönyt hopealametta ja tuli kaunista kakkaa. Siis siinä vaiheessa vasta tajuttiin että oli hörinyt kuusesta alimmat huitulat. Eläimet ja yksivuotiaat syövät ihan mitä vaan.

      Poista
  14. Todellakin samat kokemukset. Yhtä kaveria jo varoitin että paketti saattaa jäädä postiin tai supolle koska näyttää pommilta tai pernaruttolähetykseltä. Oman perheen lahjat pistän kangaspusseihin, jotka kerään aattoiltana takaisin seuraavaa vuotta varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. XD Mut hei aina vois syyttää tyrivää postilaitosta.

      Poista
  15. Vaihdetaan. Minä paketoin teidän lahjat sillä aikaa, kun sinä näytät meillä, miten hauska (voiko siivoaminen olla hauskaa?) joulusiivoaminen tehdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hauska joulusiivoaminen edellyttää sitä, että käy siivooja. Sitten voi itse tehdä kaikkea sellaista syvästi tyydyttävää ja palkitsevaa hommaa kuten lakanoiden vaihto, hanojen kiillotus, saippua-annostelijoiden täyttö, vessanpöntön painikkeen irrottaminen ja putsaaminen jne. mitä ei ikinä tee.

      Poista
    2. Oh my, pitääkö vessanpöntön painike joskus irrottaa :o mä harmittelen myös joka vuosi pakettien vähyyttä just paketoinnin kivuuden vuoksi. Lapsena jopa leikittiin joulua kesälläkin, kun äiti oli säästänyt vanhat ehjät lahjapaperit - leikki yksinkertaisuudessaan oli sellainen että kaikki mahdollinen krääsä kiedottiin paketeihin ja sitten avattiin uudestaan ja uudestaan :D

      Poista
  16. Itse tykkään paketoinnista ja aikoinaan myös vuosia karkkikaupassa töissä olleena on tullut satoja karkkipusseja, erilaisia karkkirasioita ja konvehtirasioita paketoitua naruineen kaikkineen, mutta mies inhoaa - kerran pyysin sitä paketoimaan yhden (oltaisko oltu jonnekin synttäreille lähdössä ja mä tusasin jotain lasten kanssa ja oli vähän kiire) - no se hävisi lähes puoleksi tunniksi (tai ainakin musta siltä tuntui) makuuhuoneeseen suljetun oven taakse ja mä mietin, että mikäköhän hirvityspaketti sieltä tulee - no sehän ilmestyi sieltä viime tinkaan aivan täydellisen paketin kanssa. Se siis vihaa sitä hommaa, mutta kun sen luonteella ei vaan PYSTY tekemään mitään huonosti, niin se sitten väsäsi sitä yhtä pakettia sen puoli tuntia, jotta tuli hieno! Mutta juu, ei tuolla panos-tuotos-tuskastuminen -suhteella kaikkia joulun lahjoja paketoida... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala, repesin panos-tuotos-tuskastuminen -suhteelle! Mikä ihana luonteenpiirre juuri paketoinnin kanssa. ;)

      Poista
  17. Mun mutsi lopetti hyvin aikaisessa vaiheessa narujen laittamisen paketteihin. Saivat muksut revittyä helpommin auki ilman niitä saakelin nartsoja...

    Olen samanlainen lahjapakkaamisen vihaaja. Mies on joskus sanonut, että vaimon olemassaololle on kolme hyvää syytä: se muistaa synttärit, paketoi lahjat ja kodista löytyy aina vanupuikkoja. En olen kovin hyvä kahdessa ensimmäisessä, joten tsemppaan ihan hulluna tuossa viimeisessä ;-)

    Erilaiset lahjapussit ovat pelastus. Seuraava pelastus onkin se, että emme oikeastaan enää osta lahjoja kenellekään. Omia lapsia ei ole ja kummilapset ovat alkaneet saada aineettomia lahjoja jouluisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanupuikkoja?! Omg, olen virallisesti hyödytön vaimo. :D

      Poista
  18. Voi ei :) Musta paketointi olisi ihanaa, mutta on tosi vähän keitään semmoisessa lahjustelukulttuurissa omassa piirissä. Aina harvoin kun pääsen paketoimaan, jyrään täysillä!

    VastaaPoista
  19. Osui ja upposi! Puit ajatukseni sanoiksi! Viimeiset vuodet olen pakannut kaikki lahjat poikkeuksetta paperisiin lahjapusseihin. Ja niitä kierrätetän niin kauan kuin koossa pysyvät.
    -Henrika-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Kauhea homma muuten siinä, että ehtii väliin jos joku meinaa riipiä pussin auki niin ettei se enää kelpaa paketiksi. :'D

      Poista
  20. Kokeile paperin sijasta huivia! Taittelemalla ja solmimalla esimerkiksi pullon tai kaksi saattaa onnistua käärimään ihan nätiksi nyytiksi. Eikä haittaa, jos menee ensin pieleen, huivi ei repeile tai rytisty. Tämä ei tosin ratkaise korttiongelmaa... Ehkä kankaaseen voi liimata tarran.

    VastaaPoista
  21. Ja muuten, liikuttava piparitalosi on oikein herkullisen näköinen!

    VastaaPoista
  22. Arrrg! Mä niin vielä tänäänkin huojuessani hyvän ja huonon olon välillä pohdin, että joka jumalan ilta on tässä huushollissa sakset leikanneet lahjapaperia ja samalla on pohdittu, mitä vielä puuttuu, vaan mitään ideaa ei tämä pää enää anna. Vielä pitää heittää keikka lahjamarkkinoille, mutta sitä ennen on vedettävä kaikki superceet, deet, buranat ja beet kaapista, ettei homma kaadu ihan käsiin. Tietenkin jännätään tuleeko joku tauti jouluksi. Mä aina vannon, että ensi vuonna ollaan ajoissa. Ensi vuonna istun lattekuppi kädessä Stockan lahjapakkaamossa ja vain odotan vuoroani. Tsemppiä sinnekin!

    VastaaPoista
  23. Mä tykkäsin ennen tätä joulua paketoinnista. Eilisilta pilasi paketoinnin riemun ikiajoiksi. Tokaluokkalainen esikoiseni oli kavereineen löytänyt lahjajemmani ja "pikkuisen" kurkistelleet pakettien sisälle. Omasta mielestään olivat pakanneet lahjat uudelleen yhtä nätisti kuin olivatkin, mutta minun silmääni lopputulema oli pikemminkin luokkaa paperit revenneet, rutussa ja teippiä pari metriä ympärillä ja puikkoliimallakin oli paketteja yritetty epätoivoisesti pelastaa. Tuskin tarvitsee edes mainita, että nauhat pakettikortteineen olivat tietenkin pahvilaatikon pohjalla!

    Kuopuksen ja osan kummilasten lahjoista paketoin uudelleen, mutta neiti saa nautiskella aattoiltana ihan itse paketoimistaan ruttukasoista ja yksi lahja on alepan pussissa kun oli kärsinyt täystuhon.

    En-paketoi-enää-ikinä! (tai en ainakaan ennen ensi joulua :))

    VastaaPoista
  24. Mä tykkään paketoinnista ja askartelusta, ja paketointi ja joulukorttien teko onkin ainoat kivat asiat joulussa. Lapsena itse asiassa leikin kauppaakin sen takia, että sain paketoida asioita.

    Valitettavasti nykyään aikaa on niin vähän, ettei paketteihin pysty panostamaan niin paljon kun haluaisi...

    Onneksi ainakin esikoinen on samanlainen väkertäjä, joten saan hänestä pian hyvän apurin. Sitten voikin alkaa taas panostamaan. :)

    VastaaPoista
  25. Konkarin vinkit:

    1. Älä osta halpaa, ohutta paperia. Ihan sama miten taitava on, niin sellainen nurkista heti repeävä paperi on ihan vitun perseestä. Ei sillä saa paketoitua mitään. Näitä ovat mm. kaikki Ikean lahjapaperit. Parasta on ainakin Suomalaisessa myytävä vaaleanruskea pakettipaperi (löytyy joskus myös sininen ja vihreä), joka oikeasti kestää.

    2. Kiepauta naru kerran paketin ympäri, siis vain yksi kerta esim. pitkittäin ja länttää tarralla kiinni.

    3. Vie se pakettikassi PrismaMarketin aulaan, jossa luistelijat, partiolaiset ja niiden mutsit paketoivat. Useimmat osaavat kyllä ja jos eivät osaisikaan, niin niistä tulee yhtä "rumia" kuin jos itse tekisit, plus että niitä ei tarvinnut tehdä itse. Omantunnon mukaan maksu, 0,50-2 e on varmaan yleisin skaala.

    4. Käytä kangaskasseja tms. aina kun mahdollista, eli esim. oman perheen kesken voi hyvin pistää kangaskassiin ja kerätä sen talteen sitten kun lahja on avattu. Erilaisiin kierrätyslaatikoihin pakkaaminenkin on jees, onhan se nyt hemmetin hauskaa pyöritellä cornflakes-pakettia ja miettiä että mitähän hittoa siellä on.

    5. Osta kunnollinen teippiteline ja laadukasta teippiä (Scotch), niin ei tartte arpoa että missä se teipin pää on. Helpottaa ja nopeuttaa.

    6. Tussilla nimi pintaan ja menoksi.

    Hyvää joulua!

    VastaaPoista
  26. 2 vuotta lihatiskillä töissä opetti pakkaamaan. Kun vihdoin sai onnistuneesti kääräistyä limaiset lohet vähän liian pieniin papereihin, niin ettei läjä hajoa ainakaan ennen kassaa, niin sen jälkeen joululahja paketoinnit ovat olleet heleppoo! :D

    VastaaPoista
  27. Pakettiin voi laittaa narun näpräämisen sijaan teippikiinnitteisen ruusukkeen ja pakettikortin voi korvata tarralla. Paperiksi kannattaa valita kunnollinen paksu lahjapaperi ja hyvä teippi, kuten tuolla aiemminkin mainittiin.

    Minnaryyni

    VastaaPoista
  28. Olin just tänään töissä Prisman paketointipalvelussa kaksi tuntia. Ihan vaan huvikseni. Jeesasin työpanoksellani työkaverin pojan pesisjoukkuetta rahan keruussa. Mukavaa oli. Laitoin pakettiin niin liukureita kuin jyrsijöiden siementuutteja :) Avainsanana onnistuneeseen paketointikokemukseen on laadukas teippi/teppirullapidike. Eikä laadukkaat paperit, nauhat ja saksetkaan ole pahitteeksi. Välineurheilua siis tämäkin. Mulla joulun ehdottomiin kohokohtiin kuuluu kotonakin lahjojen paketointi: lapset nukkumaan, joulumusat soimaan, glögit äärelleen, ehkä vähän suklaata. Siinä syntyy paketti jos toinenkin. Ja kyllä, mies on ehdottomasti touhussa mukana!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...