Tietoa mainostajalle ›

17.11.2016

Se parempi korppikampanja

Someäidit ja korpit osa 2. Jäi harmittamaan tämän alkuperäisen kampanjan kohtalo.



Kukaan ei kiistä someaikakauden ongelman olemassaoloa, joten vähemmän absurdi kampanja olisi varmasti tarpeellinen. Tehdään siis itse parempi!

Mistä aloitetaan?

Näkökulmasta. Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen toteaa, että paineet vanhemmuuteen ovat julkisuudessa kovemmat kuin koskaan – etenkin äideille.

Yleensä syyllistyvätkin ne, joiden ei tarvitsisi. Tehdään siis syyllistämisen sijaan ratkaisukeskeinen ja kannustava kampanja, joka tarjoaa työkaluja itsetutkiskeluun ennemmin kuin neliraajajarrutukseen. (Ja nämä ratkaisut olisi myös syytä esitellä omalla kampanjasivulla, joka ei kertakaikkiaan voi olla kaupungin lähisuhdeväkivallasta kertova sivu.)

Toiseksi, todella mielelläni näkisin kaikkien muutosta tavoittelevien kampanjoiden lähtevän liikkeelle tosiasioista ja tutkimustiedosta. Jos ongelman laajuus ja syyt eivät ole tiedossa, on aika vaikea lähteä (mitattavia) tavoitteita asettamaan.

Tämänhetkisen tiedon mukaan

Kun syyllistämisestä päästään lapsiperhearjen työkaluihin, kampanja syntyy kuin itsestään.

a) Jaetaan tietoa. Some koukuttaa. Jatkuvasti päivittyvä uutisvirta on suunniteltu mukaansatempaavaksi, oma aika on kortilla ja vanhempainavapailla voi olla yksinäistä. Millainen läsnäolo riittää, mikä on haitallista?

b) Helpotetaan ongelman tunnistamista. Vaivaako yksinäisyys, kiireen tuntu vai raskas työ ja väsymys? Seuraavatko työt kotiin vai onko somen kyttääminen tai pelaaminen muuttunut pakkomielteeksi? Testaa, oletko nettiaddikti.

c) Kannustetaan toimintaan. Onko somettamisen taustalla addiktio vai yksinäisyys ja se että ainoat aikuiskontaktit ovat facebookissa? Onko lasten kanssa vaikea keksiä mielekästä tekemistä? esitellään ratkaisuja perheistä, joissa ongelma on tunnistettu ja sitä on lähdetty ratkomaan. Tarvitaanko mindfulnessia, unikoulua, kotiapua, hätäkahveja vai perheen yhteinen kännykäetiketti?



Ja jotta kampanja ei jäisi vain kampanjaksi vaan tähtäisi siihen muutokseen, nämä materiaalit pitäisi saada mukaan neuvolaprosessiin. Neuvolajärjestelmä tarjoaa vertaansa vailla olevan kohtaamiskanavan vanhempin kanssa: olisiko mielialojen ja alkoholinkäytön lisäksi tarpeen tehdä myös älylaitteiden käyttökysely?

Noin. Lopuksi vielä aiheesta meidän perheen esimerkin verran. Jatkuvaa 100% läsnäoloa meillä ei ole tarjolla 24/7. Koska se on paitsi mahdotonta myös tarpeetonta. Tyypit ovat jo niin isoja, että he osaavat vaatia huomionsa, jos eivät sitä koe saavansa. Siihen heillä on aina oikeus.

Meidän perheessä aikasyöppö on työnteko, ei some. Minä kirjoitan koneella ja yrittäjä-muusikko taas puhuu puhelimessa ja tarvitsee välillä sävellysrauhaa. Suurimmaksi osaksi nämä hoidetaan yhdeksän jälkeen kun lapset ovat nukkumassa (ja tuosta nukkumaanmenoajasta pidetäänkin suht tiukasti kiinni), mutta välillä pitää pyytää anteeksi huonoa läsnäoloa.

Somen plaraaminen ja tabletilla pelaaminen ovat minulle matalan kynnyksen ajantappamista, joka on helppo aloittaa ja lopettaa, ja jota tehdään kun siihen tulee sopiva sauma: bussissa, aamulla sängyssä ennen nousemista, ipanoiden kylvyn aikana. Suurimman osan ajasta puhelimeni on äänettömällä - anteeksi vain kaikki, joille en vastaa.

Kokonaisuus ratkaisee, kuten aina. Ipanoilta ei puutu facetimea. Yhteistä aikaa on aamulla, syömme usein päivällisen yhdessä eikä meillä ole koskaan tv illalla auki. Lasten iltatoimet sisältävät aina pitkän lukutuokion ja juttelua. Yhdessäolon yliannostus otetaan lomilla ja viikonloppuisin.

Noin muuten olisi virkistävää nähdä joskus kampanja, jossa vanhempien annettaisiin tuntea iloa vanhemmuudesta. Suurimmalla osalla kun menee ihan hyvin.


23 kommenttia:

  1. Mahtavaa, Katja. Tässä olisi ihan oikeaa potentiaalia. Mutta ennen kaikkea, miten loistava idea tuo viimeinen. Kampanja jossa hyväntuulisesti kehuttaisiin nuoria vanhempia ja muistutettaisiin että kivaahan näiden lasten kanssa on. Nyt rahaa tuolle jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, innostamista ja rohkaisua pitäis miettiä kampanjakäytössä enemmän. :)

      Poista
  2. Mitenköhän paljon netissä roikkuminen on aivokemiaa? Käsittääkseni netti on omiaan tuottamaan dopamiinia, joka taas on aine joka saa ihmisen klikkaamaan vielä kerran ja vielä kerran - hyvä olo ei dopamiinissa tule siitä klikkaamisesta vaan sen odotuksesta, että seuraavalla klikkauksella saattaa tulla jotain todella jännää ja kiinnostavaa. Siis sama vika kuin vaikka peliaddikteilla, jotka pelaa "vielä yhden". Dopamiinin erittymistä ei kai voi oikein mitenkään estää ja ainakin mun on todella vaikea sitä vastustaa. Tämän taas huomioonottaen ainoa järkevä tapa on olla koskematta puhelimeen. Mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla tekstissä linkkasinkin erääseen infograffaan, jota olin mukana tekemässä, jossa käydään läpi somen addiktoiva vaikutus ja se on juurikin aivokemiaa. Ymmärtääkseni nettiaddiktiota ei voi hoitaa ihan samalla tavalla kuin muita päihderiippuvuuksia. Tästä olisi kiva tietää lisää.

      Poista
  3. Nyt kun koululaisella on itselläkin kännykkä, joutuu väkisinkin miettimään omaakin puhelimen käyttöä. Ei oikein toimi kieltää kännykän näpräys lapselta, jos sitä koko ajan itse tekee ;)

    Minusta koko suhtautuminen digimaailmaan on vähän kaksijakoinen. Toisaalta lähes kaikki arkiasiat ja muutkin jutut voi nykyään hoitaa kännykän kautta ja lapsiakin käsittääkseni ihan virallisen opetussuunnitelmankin mukaan opetetaan 'diginatiiveiksi'. Toisaalta sitten demonisoidaan se, että hups vaan siellä netissä sitten tosiaan hoidetaan asioita ja muuten vaan höntsäillään.

    Itse ainakin kaipaisin enemmän vertaistukea siihen, että miten järkevästi opettaa pientä koululaista kännykän käyttöön, ettei tulisi ylilyöntejä millään osa-alueella. Toistaiseksi meillä ei lapsella ole nettiä ollenkaan, mutta sehän ei ole pysyvä olotila. Sitä puhelinta näplätään jo nyt muuten sen verran paljon, että huh vaan, kun nettimaailmakin tässä vielä joku päivä aukeaa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kaksijakoinen suhde on totta. Vaikka itse olen digipuolen hommissa ollut 15 vuotta niin huomaan arvioivani aina kaikkia uusia juttuja että mihin hittoon tätäkin nyt tarvitaan. :D Pitäisi varmaan itsekin kirjoittaa tästä enemmän.

      Mä olen Skidin luokan Whatsapp-ryhmässä valvojana ja taustajäsenenä (sen pellekiertokirjehässäkän jälkeen) juuri siksi, että voin puuttua kaikkiin väärinkäsitykseen ja ajattelemattomaan toimintaan ennen kuin tilanne eskaloituu johonkin suuntaa.

      Poista
  4. Mä oon hieman aseeton noitten teinien kännykänkäytön kanssa. Kun nykyaika ja 'kaikki muutkin' ja ne nyt on kuitenkin kavereittenkin kanssa ja harrasaa ja joskus riittää äidillekin aikaa. Mutta eniten ottaa päähän 10v joka seuraa sisarusten jalanjäljissä.ja koko ajan on luuri kourassa. Tänään just asetin 3h/päivä ruutuajaksi, katsotaan kuinka toimii. Se on tietenkin omastakin someajasta pois, mutta jospa keksittävä jotain yhteistä kivaa tekemistä. Kun ei.ne kaveritkaan halua muuta kuin pelata. :-o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella! Teineillä on varmasti se sosiaalisessa viiteryhmässä mukanapysymisen pakko yksi koukuttava tekijä. Mutta kokonaisuus se tässäkin ratkaisee: jos on muuten monipuolinen seura- ja harrastuselämä niin kyllä se kännykkäkin sinne mahtuu. Käytösnormisto kun vielä olisi selkeämmin sisäistetty ja medialukutaito-opetusta koulussa niin monelta surulta vältyttäisiin.

      Poista
  5. Kiitos mainiosta tekstistä!

    Kirjoitin tästä samasta aiheesta yrityksemme blogissa: http://idafram.fi/2016/11/korppikampanja-huonoa-markkinointia/. Korppikampanja on mielestäni huonoa markkinointia, koska se ei toteuta tarkoitustaan. Tästä lisää blogitekstissäni.

    Tämä sinun kirjoituksesi on Katja yksinään parempi markkinoinnin ratkaisu kuin Korppikampanja tähän mennessä kokonaisuudessaan. Jos kuitenkin tällaisia ulostuloja saadaan lisää ja keskustelu siirtyy kampanjan vikojen päivittelystä varsinaiseen aiheeseen, voi kampanjakin samalla muuttua toimivaksi. Sitä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä kiitellä! Olen sun kanssa ihan samaa mieltä siitä, että tuo alkuperäinen kamppis lähti ihan väärille urille. Ehkä se johtui tavoitteiden epämääräisyydestä, en tiedä, mutta aiheesta puhumiseen ei annettu mitään työkaluja.

      Jos kohderyhmää mietitään niin näillä "ole parempi ihminen"-kamppiksilla ei ikinä saada kiinni niitä ongelmavanhempia vaan just se mediaa seuraava, tiedostava ja herkästi syyllistyvä normi-ihminen. Hänelle tämä ei antanut mitään.

      Poista
  6. Mä oon ihminen, joka tykkää esimerkiksi liikuntaan liittyen selkeistä ohjeistuksesta. Tykkäsin hirveästi, kun lääkäri sanoi että 2,5h reipasta liikuntaa olisi hyvä tulla, ja vielä tähdensi että reipas tarkoittaa sellaista missä hengästyy.

    Luulen, että moni meistä aikuisista (siis ei vain vanhemmista) kaipaisi vähän vastaavia selkeitä ohjeita netin suhteen. Ongelmahan vaan on, että ei tästä aiheesta vielä ole riittävästi tietoa.

    Mua ärsyttää tosi paljon se, että monet aikuiset (ja erityisesti vähän varttuneempi polvi?) niputtaa suurinpiirtein kaiken koneen naputtelun samaan kasaan ja pelkästään pahaksi. Sillä ei päästä mihinkään. Sekin on huomattava, että tosiaan nykyisin monet tärkeät jutut hoidetaan netissä - ja oliko se pankkien yms auloissa odoteltu aika sitten jotenkin parempi? Netti voi myös tuoda sosiaalisia kontakteja esim. kiusatuille lapsille, jotka ennen jäi ihan yksin. Mun läheisimmät kaverit teininä asui yli 200 km päässä, netti oli mulle pelastus. Toisaalta myönnän, että se varmaan entisestään sai kääntämään selän kaikelle kotikaupungissa. En siis tiedä, kuinka paljon olisi sydäntä valittaa jos oman lapsen sosiaaliset suhteet tulisi suurelta osin netin kautta.

    Mutta jos vanhemmat ei huomioi lasta vaan kännykkää, onko ongelma aina kännykässä? Kuinka iso tämä ongelma ihan oikeasti on? Nyt olen lukenut monta kommenttia siitä miten julkisissa kulkuvälineissä ja ties missä on nähty vanhempia, jotka katsoo kännykkää eikä huomioi lapsen puhetta/valitusta. Näissä pitäisi aina muistaa, että me nähdään siinä vain pieni pätkä toisten arkea. Mistä me tiedetään, mitä se äiti tai isä siinä puhelimen ääressä tekee - ja toisaalta niinkin, että jokainen tietää kuinka raskasta joskus voi olla viihdyttää lasta. Haluaisin siis asiasta jotain ihan oikeaa, tutkittua tietoa, en arvailuja edes lasten kanssa työskenteleviltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä kanssasi! Esim. "puoli kiloa päivässä" on ihan älyttömän hyvä slogan, sillä se on samalla selkeä ja napakka ohje kasvisten syönnistä. Joku vastaava olisi varmasti tähänkin löydetty, jos lähtö olisi valittu toisin.

      Samaa olen pohtinut noista liikennevälineissä nähdyistä vanhemmista ja suhtaudun myös hyvin kriittisesti kaikkiin huhupuheisiin, samanlainen tarina kun on liikkunut nyt jo jonkin aikaa netissä. On aina ikävä nähdä julksilla paikoilla päreensä polttanut vanhempi, mutta me emme tosiaan tiedä tilanteesta mitään muuta kuin sen yhden kohtauksen.

      Itse ehkä kysyisin vastaavassa tilanteessa lapselta, haluaisiko hän tulla juttelemaan meidän lasten kanssa tms.

      Poista
  7. Tuo televisio. Lapsuuden kodissani telkkari oli auki joka päivä klo 06-08 ja 16-00. Syyllistettiinkö vanhempiani "ruutuajasta"? Tuskin. Lisäksi mokomat lukivat päivittäin lehden, kuuntelivat joskus musiikkia ja puhuivat sukulaisten ja tuttavien kanssa puhelimessa.En silti kokenut etteivät he olisi läsnä

    Itse luen lehtiä kännykällä, ylläpidän sosiaalisia kontakteja somessa, relaan blogien ja youtuben kanssa. Telkkaria en katso koskaan (joskus netin kautta), puhelimessa puhun harvoin ja musa on korvissa vain työmatkat. En ihan saa kiinni mikä tässä on lopulta erona 1980-90-lukuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieheni toi viime viikolla täppärin meille kotiin ja opetteli sen käyttämistä. Meillä katsotaan telkkaria, luetaan lehtiä ja kirjoja, kuunnellaan musiikkia jne., mutta koskaan ennen en ole tuntenut itseäni yksinäiseksi mieheni vieressä. Paitsi nyt, sen illan kun mies tökki ruutua ja kynnys ottaa laite "ihan hetkeksi" käteen madaltui koko ajan. Ei todellakaan tuntunut mukavalta.

      Poista
    2. Anita, minulla aivan identtinen kokemus tästä. Meillä ei plajon lehtiä lueta, koska ei siihen ole sellaista rauhallista hetkeä tarjolla. :)

      Anonyymi, on varmaan ihan luonnollista että uusi laite kiinnostaa. Miehen kanssa kannattaa ottaa puheeksi että tunnet olosi vähän ulkopuoliseksi ja pyytää häntä vaika esittelemään sen toimintaa sinulle.

      Poista
  8. Eikös se ole ihan hyvä jos se alkuperäinen kampanja sai nämä mietteet aikaiseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutsa olisi ollut olennaista tarjota näitä työkaluja, keskusteluja ja toimenpiteitä ihan itse kampanjassa. Johon siis käytettiin valtavasti rahaa. Ei tämä kirjoitus valitettavasti tavoita kuin muutama tuhat vanhempaa. :(

      Poista
  9. Todella hyva kirjoitus ja ilahduttavia ideoita. Sain siita itse asiassa sanat omalle kaytokselleni: jos koen etta lasten kanssa on vaikea keksia mielekasta tekemista (2.5v ja 6kk) ja vain hengailemme kotona, hakeudun usein etsimaan virkistysta ja inputtia itselleni kannykalla. Tama yleensa hankaloittaa entisestaan tylsaa tilannetta kun taapero arsyyntyy katseensa muuaalle laittavaan musiin.Musta on oikeasti ihan aina ensisijaisesti hauskinta elamassa viettaa aikaa lasteni kanssa mutta mutta..joskus se vaan puuduttaa ja taman verran pienet lapset ei tee kotona mitaan niin pitkakestoisesti etta kutsuisin sita itselleni mielekkaaksi. Ulkona ja kerhoissa on helppoa ja someen en tosiaan edes ehtisi kun ollaan liikkeella, mutta illat on pitkia.. Mita muut tekee iltaisin? Onko tasta sattumoisin jotain ohjeita olemassa? :) Haluaisin mieluummin niin menevat illat kotona ettei kannykkaa kaipaisi oman tylsistymisen takia naperrella. Mutta 2.5vn leikit on valilla niiiin kuivia ja imetys toisella lailla rajoittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan klassikkotilanne! En tiedä itse mitään kamalampaa kuin lomapäivä jolloin ei voi mennä ulos / ei ole mitään tekemistä - ja vielä raskaampaa se oli kun oli ihan pienet lapset joiden kanssa leikkiminen oli sitä ikuista kahvikutsua. On ihan normaalia että siinä tylsistyy jonkin ajan kuluttua. Mulla muuten on postaus, jossa on listattu erilaisia leikkejä jotka eivät edellytä aikuiselta mitään suurta panosta, täytyy kaivaa se esiin. :)

      Poista
    2. Hehee, kiitos ymmarryksesta! Ois mahtavaa lukea tuo postaus :) Taalla on nyt toista tuntia leikitty etta erilaiset esineet on "jumissa" ja niita pitaa sitten irrotella.. Joten harhauduin aitina ja loggasin someen : D

      Poista
  10. Hyvä Katja, sä oot niin mun idoli! Lisäisin listaan vielä, että kun yhteiskunta digitalisoituu, niin kaikki asioiden hoitokin tapahtuu juuri ruudun ääressä. Siihen menee yllättävän paljon aikaa päivässä. Toisaalta eipähän tarvitse raahata ipanoita fyysiseen pankkiin ja virastoon, vaan saavat sen aikaa leikkiä kotona. Laatua kai sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, totta sekin! Ja mehän sometetaan kersojen kanssa ihan yhteistuumin: katsotaan eläinvideoita, kuunnellaan musiikkia ja etsitään netistä tietoa asioista.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...