Tietoa mainostajalle ›

22.11.2016

Päiväkoti onkin mainettaan parempi

Korppikampanjan varjoon jäi viime viikolla tutkimus, joka kertoi, että alle kolmivuotiaina päiväkodin aloittaneet kouluttautuvat pitemmälle kuin kotihoidetut verrokit.


Jutussa todetaan, että suuren osan tuloksista selittää koulutustaustan periytyminen. Koulutetut vanhemmat vievät lapsen päivähoitoon aikaisemmin, koska heillä on kiinnostava työ, johon palata. Ei ole mikään salaisuus, että se millaisessa sosioekonomisessa asemassa vanhempi on, vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen enemmän kuin se, millaisia ratkaisuja hän vanhempana tekee.

Mielenkiintoni herätti ennemminkin tutkimusuutisen kommentointi. Tutkimusta lytättiin monella eri argumentilla. Koulutus ei kuulemma takaa onnellisuutta (no ei takaa kouluttamattomuuskaan) ja että päiväkoteja on huonojakin (niin on vanhempiakin). Ja sitten tietenkin klassikko että minä kasvatin kyllä itse ja hyvä tuli.

Suomessa on pitkät kotihoidon perinteet, ja kunnalliseen varhaiskasvatukseen osallistuu tällä hetkellä 63 prosenttia lapsista, mikä on vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Johtuisiko tämä päiväkotien huonosta maineesta? Täällä on ollut tapana päivitellä päiväkotien hirveyttä sekä syyllistää päiväkotipalvelua käyttäviä vanhempia, vaikka totuus on paljon mutkikkaampi.



Maine vaikuttaa myös hoitopäätökseen - eihän kukaan normaali vanhempi halua lapselleen pahaa. Mitä vanhemmat oikeasti tietävät päiväkodista päätöstä tehdessään? Eivät ehkä riittävästi.

Koska kuuluin siihen joukkoon, joka ei ollut koskaan ollut päiväkodissa eikä ikinä edes koskenut vaippaan ennen ensimmäistä omaa lasta, en tiennyt mitään tästä julkisesta palvelusta. Tiesimme jo etukäteen, että Skidin hoitotaival alkaisi 1,5 vuotiaana, kun molemmat olivat pitäneet oman osansa vanhempainvapaista. Paikkaa haettiin kuitenkin ihan sokkona. Mielikuva päiväkodista oli epämääräinen.

Olisin synnytysvalmennusta enemmän kaivannut päiväkotivalmennusta. Mitä varhaiskasvatus on, mitä siellä oikein tapahtuu? Keitä siellä on töissä? Mitä minulta odotetaan? Entäs, jos se ei suju?

Yllätys oli iloinen. Muistan jo ensimmäisessä varhaiskasvatuskeskustelussa hämmentyneeni siitä, miten tarkkaan ja monipuolisesti lapsen kehitystä dokumentoidaan. Nyt sekä perhepäivähoitoa, päiväkotiarkea ja eskarielämää nähneenä en voi muuta kuin ihailla sitä, miten hienosti molempien lasten tarpeet on huomioitu. Hoitajat ovat järjestään fiksua ja huumorintajuista porukkaa.


Tutkimusta kannattaisikin tulkita niin, että suunnitelmallinen varhaiskasvatus on yhteiskunnan näkökulmasta kannattavaa eli tukemisen arvoista. 

Päivähoitopalveluja kannattaa kehittää, erityisesti sen ei-niin-hyväosaisen lapsen kannalta. Riskien ottaminen laadun suhteen ja päätösten jättäminen kuntatasolle on astronomisen typerää. Karsimisen ja mustamaalaamisen sijaan varhaiskasvatukseen pitää panostaa ja osallistumisen esteitä purkaa, ei rakentaa lisää. Paras ja huonoin hoito annetaan kotona, ja päiväkodissa autetaan rikkomaan se huono-osaisuuden perintö. Se on kova juttu.

Muistan joskus miettineeni, miksei päivähoidon asiakkaita ole tutkittu enemmän. Tutkikaa lisää!

45 kommenttia:

  1. Olen tässä vuosia seurannut kasvuasi, miten ennakkoluulot muutuivat tyytyväisyydeksi. En ole tainnut koskaan kirjoittaa, että oma tietopihjani oli aivan yhtä vajavainen silloin kymmenen vuotta sitten, kun esikoisen päiväkotitaival alkoi kypsässä 9 kk iässä.

    Nykyään arvostan kovasti laadukasta varhaiskasvatusta, mutta tiedän myös, ett kaikki lapset eivät päädy yhtä loistavaan päiväkotiin ja ryhmään kuin tämä meidän nuorimmaisemme.

    On lohdullista huomata, että joistakin keljuista kokemuksista huolimatta esikoisesta on kasvanut reipas musiikkiluokkalainen. Lasta itseään ei kohdeltu huonosti, mutta lto vaihtui vuosittain ja vähän erikoisemmalla luonteella varustettuun lapseen ja tämän perheeseen tutustuminen vei jokaiselka lto:lla aina oman aikansa. Samalla tuli sitten opittua, että vain lto:n ammattitaito riittää huomaamaan, millaista tukea lapsi ja perhe tarvitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä 10 vuotta tekee tehtävänsä. :) Ehkä tässä ihmettelyssäni on taustalla se, että raskauden seurantaan ja ensimmäiseen neuvolavuoteen laitetaan valtava satsaus mutta sitten muut isot päätökset ja muutokset saa tehdä ihan keskenään. Kokeeko kaikki näin?

      Poista
  2. Ei minusta päiväkodeilla Suomessa ole huono maine. Toki syyllistämiskuorosta kuulee että kaikki mitä äiti tekee (poislukien
    lapsen kanssa kotona olo) on huonoa ja väärin, mutta jos sen jättää omaan arvoonsa niin minun mielikuvani päiväkodeista on vähintäänkin neutraali.

    Mutuilen tähän nyt, tietoa ei ole, mutta voisiko osittain olla kyse siitä että muissa pohjoismaissa perhepolitiikka on tehnyt äitien paluun työelämään helpommaksi. Aina kotona olo lapsen kanssa ei ole oma ykkösvalinta, enkä nyt edes lähde keskusteluun kotihoidontukiloukusta.

    Vaikkapa Ruotsissa:
    http://yle.fi/uutiset/3-7639842

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tämä liittyy myös työvoimapoliittiseen (ja tasa-arvon yms) agendaan. Meillä on mielestäni poikekuksellisen voimakkaana eetoksena tämä "perheiden oma valinta" joka ei ole valintaa nähnytkään tilastojen perusteella.

      Poista
  3. Kyllä varhaiskasvatuksesta voisi tosiaan kertoa enemmän ennen kuin vanhemmat tekevät päätöksiä lapsensa hoidon suhteen. Avoimet ovet ja tutustumispäivät vaan päiväkoteihin. Ehkä se vähentäisi vastakkainasettelua ja alettaisiin vihdoin kunnioittaa vanhempien valintoja. Lapsen voi olla hyvä sekä kotona että päiväkodissa, kumpikaan ei ole absoluuttisesti parempi paikka eikä kummankaan valinnutta vanhempaa ole syytä syyllistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jotenkin paremmin tästä pitäisi viestiä. Tuo avoimien ovien päivä voisi olla hyvä. Veikkaan että se hoitajien tapaaminen on ihan avainasemassa sen luottamuksen syntymiseen.

      Poista
  4. Ainakaan kuvaa päiväkodeista eivät paranna ne lastentarhanopettajat ka lastenhoitajat, jotka kailottavat kylillä että omaa lastaan eivät omiin työpaikkoihinsa hoitoon veisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä totta. Meidän asuinalueen pk-tädit eivät ikinä vie isosisarusta hoitoon, kun pitävät nuorempaa kotona ja pitävät nuoremmankin yleensä 2-3 v kotona.
      Enpä nyt tiedä, voinko omankaan lapsen päiväkotia kauheasti kehua. Aina on sukat märkinä, kun haen lapsen. Voisivat pieneltä lapselta edes sen verran katsoa. Sitten hanskoja ei viitsitä laittaa hihojen päälle vaan ne retkottavat onnettomasti kädessä ja ranteet paljaana, ulkohousujen puntteja ei vedetä kenkien yli vaan rotkottavat saappaiden päällä ja kylmä ja märkä pääsee välistä, itkevää ei lohduteta jne. Ja tämäkin on "hyvämaineinen" päiväkoti. Mistähän ne maineetkin aina tulee...

      Poista
    2. Pilamin kanssa samaa mieltä. Toivottavasti he myös yrittävät vaikuttaa työpaikkansa huonoon tilanteeseen.

      Varmasti lastenhoitajiksi hakeutuvat ihmiset, joilla on jonkinlaista hoivaviettiä (toisin kuin minulla). Silloin tietysti löytyy intohimoja jäädä kotiin.

      Poista
    3. Kukin tulkitsee asioita omista mieltymyksistään käsin, mutta minä tulkitsen tuon päiväkotien tätien toiminnan siten, että he tietävät tasan tarkalleen päiväkodin olot, niin eivät ole sinne omia lapsiaan tunkemassa liian aikaisin, eivätkä laita isosisaruksiaankaan sinne. Tietävät, että isosisarukset eivät jää mistään paitsi, vaikkeivät käy päiväkodissa.

      Poista
    4. Minusta tämä on ihan itsestäänselvää. Pedagogiasta tutkinnon suorittaneet ihmiset ovat juuri niitä, jotka osaavat ja haluavat tarjota lapsilleen loistavaa kotihoitoa.

      Poista
  5. Olet varmaan lukenut tutkimuksen jälkipyykkiä eli tulokset eivät pidä paikkaansa. Mm. http://www.aamulehti.fi/kotimaa/tutkimus-suositteli-aikaista-paivahoitoa-lapsille-tutkija-asia-ei-ole-niin-yksinkertainen-24080151/
    Lisäksi Psykologian laitoksen psykometriikan opettaja on avoimessa fb päivityksessään ottanut kantaa tähän tutkimukseen ja todennut, että kaikki positiiviset tulokset selittyvät vain ja ainoastaan vanhempien koulutustaustalla.

    VastaaPoista
  6. Anteeks tää pommitus, en vaan osaa laittaa tuota linkkiä aktiiviseksi.
    Mutta laitetaan tähän samaan syssyyn myös tämä:

    Geenit ja kasvuympäristö vaikuttavat koulutukseen

    Korkeasti koulutetut vanhemmat myös laittavat lapsensa todennäköisemmin nuorena päivähoitoon.



    Helsingin Sanomat




    75














    Sosiologian professori Jani Erola kehotti vanhempia laittamaan lapsensa nuorempana päivähoitoon (HS Kotimaa 18.11.). Alle kolmevuotiaana päivähoidossa olleiden lasten havaittiin kouluttautuvan aikuisena pidemmälle kuin kauemmin kotihoidossa olleiden ikätovereidensa.

    Erolan suositus voi olla kannatettava muista syistä, mutta hänen omaan tutkimukseensa se ei perustunut. Päivähoidon mahdollisia suoria vaikutuksia ei nimittäin voitu erottaa niistä taustatekijöistä, jotka vaikuttavat sekä päivähoidon aloitusikään että lapsen myöhempään kouluttautumiseen.

    Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset kouluttautuvat pidemmälle geneettisten tekijöiden ja kasvuympäristön vaikutuksesta. Korkeasti koulutetut vanhemmat myös laittavat lapsensa todennäköisemmin nuorena päivähoitoon.

    Kun tutkimuksessa huomioitiin vanhempien koulutustaso, yhteydet päivähoidon ja lapsen koulutustason välillä hävisivät tai jäivät heikoiksi. Vielä vahvempi testi olisi ollut verrata sisaruksia, jotka aloittivat päivähoidon eri iässä. Tämä asetelma olisi huomioinut geenien ja kasvuympäristön vaikutuksia ja antanut siten parempaa tietoa siitä, vaikuttaako päivähoidon aloitusikä todella koulutustasoon.

    Tutkimuksen aineisto oli myös pahasti valikoitunut, sillä sen ulkopuolelle jäivät yksinhuoltajien ja uusperheiden lapset. Näiden ryhmien huomioiminen olisi saattanut muuttaa tuloksia ratkaisevasti.

    Antti Latvala

    tutkijatohtori, Helsingin yliopisto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkös minä juuri näin todennut tuossa kirjoituksessani? :) On kuitenkin kiistatonta että varhaiskasvatus hyödyttää erityisesti huono-osaista.

      Pointti oli keskustella päiväkotien maineesta.

      Poista
  7. "kunnalliseen varhaiskasvatukseen osallistuu tällä hetkellä 63 prosenttia lapsista" -- siis anteeksi kielenkäyttö, mutta mitä helvettiä?! On kyllä todella matalat lukemat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kotiäitien luvattu maa. :)

      Poista
    2. Mutta vaikka lapsensa haluaisi hoitoon, paikkaa ei välttämättä saa. Koska kaikki päiväkodit ovat tupaten täynnä. Että mitä siitä sitten pitäisi ajatella?

      Poista
    3. Sen päivähoitopaikan on löydyttävä, sillä se on kunnan lakisääteinen velvollisuus - toki se voidaan osoittaa niin pitkältä että sinne on vanhemman kannalta mahdoton päästä tms. Jos päivähoitopaikat eivät riitä, pitää rakentaa lisää päiväkoteja ja se on poliittinen päätös.

      Poista
    4. Kyse siis _kunnallisesta varhaiskasvatuksesta_. Mukaan ei ole ilmeisesti laskettu yksityisissä päiväkodeissa tai yksityisellä perhepäivähoitajalla olevia lapsia tai esim. seurakuntien kerhoissa käyviä lapsia, joiden määrä on huomattava. Kaikki nämä yhteenlaskettuna, se lapsimäärä, joka jää kokonaan kaiken varhaiskasvatuksen ulkopuolelle on erittäin pieni. Varsinkin jos kyse on yli kolmivuotiaista. Valtaosa yli kolmivuotiaista käy jossain, ainakin siellä kerhossa.

      Poista
    5. Tarkennan itseäni. Tässä tilastossa, joka kylläkin on vuodelta 2014, mutta 63% osuus täsmää, mukaan lukuun on laskettu yksityisissä päiväkodeissa olevat. Mukaan ei ole laskettu kerhoihin ja leikkitoimintaan osallistuvia, oli järjestäjänä kunta tai seurakunta.

      EU tarkastelee varhaiskasvatukseen osallistumista 4-6 -vuotiailla, mikä Suomessa on 84%, EU:n keskiarvo 93,9%. Jos mukaan laskettaisiin kerhoissa annettava varhaiskasvatus, olisi Suomen luku paljon korkeampi kyseisessä ikäluokassa. Monissa maissa päiväkodissakin käydään "kerhotyyppisesti", joten sikäli kerhot voitaisiin hyvin laskea mukaan varhaiskasvatuslukuihin Suomessakin.

      http://www.oph.fi/tietopalvelut/tilastotiedot/103/0/kuukauden_tilasto_varhaiskasvatus

      Poista
  8. Päiväkodin työntekijät ovat ihmisiä hekin, ja samasta päiväkodista voi olla hyvin eri kokemukset eri lapsilla ja vanhemmilla. Jos vanhemmista pidetään, niin lapsestakin pidetään. Jos vanhemmista ei pidetä, se heijastuu myös lapsiin. Näin on, vaikka päiväkodin työntekijät esittäisivät kuinka ammattimaista tahansa.

    Jos tiedetään, että lapsen äidillä on makee duuni, on kaunis, rikas jne. niin kyllä se nostaa lapsenkin pisteitä. Jos taas äiti on vanhempi, rumempi, tavis, niin vaikka lapsi olisi kuinka ihana tahansa, niin lapsesta ei haluta pitää.

    Itsellä on kokemukset päiväkodista, jossa kiusaamiseen ei puututtu, sillä lakihan ei siihen päiväkoteja velvoita. Aivan hirveitä hoitajia, jotka heti suoralta käsin puolustivat kiusaajia. Puuttuivat vasta kun vein asian johtajalle, joka taas oli äärimmäisen asiallinen ja mukava.

    Joka kerran kun sieltä lastaan haki, niin hoitajat seisoivat ringissä juoruamassa, selin lapsiin. Kun kyseli, että missähän se meidän lapsukainen on, niin vastaus oli että "tuu vaan ettimään".

    Kun lapset keskenään miettivät että kuka on heistä suosituin päiväkodissa, niin vastauksena oli meidän lapsi. Siihen yksi lapsi totesi: "mutta ei hoitajien mielestä". Niinpä. Kun ei tykätä äidistä, niin ei tykätä lapsesta.

    Kehityskeskustelussa vaivaantunut päiväkodin työntekijä kertoi, että suurin osa lapsista nimesi parhaaksi ystäväkseen minun lapseni. Kyllä näki, että häntä oikein harmitti. Olisi varmaan ollut nautinto hänelle, kun olisi vihattu sekä äitiä että lasta.

    Päiväkoti voi olla hyvä, silloin kun se on, mutta jos hoitajilla on keskenään huono henki tai ovat luonteeltaan itse kiusaajia, niin lopputulos voi olla sellainen, kuin minulla.

    Sosiaalisen työn tekijät ovat kiusaamisen mestareita. Heillä on ilmeisesti koulutuksensa kautta avaimet henkiseen väkivaltaan. He osaavat mainiosti sosiaalisen eristämisen, pahan puhumisen taidon varsinaisesti haukkumatta, onnistuen kuitenkin levittämään käsittämättömiä valheita, niin että ne uskotaan suorilta käsin, varmistamatta juorun kohteelta itseltään. Pyhimyksen rinki päänsä päällä saavat aikaan valtavia tuhoja ihmissuhteissa ja kykenevät tuhoamaan ihmisen maineen täysin.





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, että yhdetsä ja samasta päiväkodista voi olla hyvin erilainen käsitys, henkilökemiat kun ovat aina kahden kauppa. Olen itse tavannut vain supermukavia ja ammattitaitoisia hoitajia, joiden työtä arvostan kovasti. Nämä "joku kerran"-jutut ovat juuri sitä inhoamaani huhupuhetta, jossa kerrotaan tarinasta vain yksi puoli vailla mitään pointtia. Tällaiset tilanteet pitää selvittää hoitopaikan kanssa.

      Ei mikään koulutus takaa käytöstapoja, mutta ammatillisuuteen kuuluu siirtää kaikki henkilökohtaiset mieltymykset sivuun. Yhtä lailla tämä pätee vanhempaan. Työpaikan huonoon henkeen taas puututaan johdon tasolta.

      Poista
    2. Just näin Katja! Nämä tällaiset tilanteet eivät ratkea muuten kuin aktiivisesti henkilökunnan, päiväkodin johdon ja tarvittaessa ylemmän portaan kanssa kommunikoimalla. En ymmärrä (enkä nyt viittaa tähän kommenttiin, vaan ylipäätään), näitä netissä leviäviä "meilläkin on tosi nyrpeää henkilökuntaa hoitajina / vaativia vanhempia asiakkaina" - valituksia. Ratkaisu tilanteeseen usein on avata suu, vaatia parempaa ja tuoda ongelmat esille. Monesti kommunikointikatkot ovat iso osa ongelmaa.

      Poista
    3. Jep. Palkkä keskustelupastoilla valittaminen tuskin tuo muutosta tilanteeseen. Ihmisten ongelmaratkaisukyky tuntuu välillä olevan nollassa.

      Poista
    4. Mutta mistäs tiedetään valittaako ihmiset "pelkästään" keskustelupalstoilla. Aina ei puhuminen auta, joskus voi myös pahentaa. Silloin kun vastassa on kiusaajat, puhumisella todennäköisemmin kaivat omaa kuoppaa syvemmäksi kuin puhdistat ilmaa. Yhteen liittoutuneiden sosiaalialan ihmisten rintaman lävitse ei noin vain mennä. He ovat kuin teflonia, mikään ei tartu. Mitään vikaa ei omista toimista löydetä ja asiakas on aina altavastaaja.

      Poista
    5. Päivähoitotaival on sen verran pitkä, että noin tulehtuneessa tilanteessa pitäisi saada jotain rauhanneuvotteluapua. Jos päiväkodin johtaja ei voi tähän enempää puuttua mutta tilanne jatkuu, kannattaa asia eskaloida virkamiehille ja varhaiskasvatuksesta vastaavalle johtajalle.

      Poista
  9. Aina puhutaan varhaiskasvatuksen tärkeydestä lapselle, mutta itse en voi uskoa mitenkään että alle kolmevuotiaalle olisi parempi olla 7~17 päiväkodissa,kuin kotona..

    Jos päiväkodissa on ollut päivääkään töissä,niin kyllä tietää miten paljon yksi lapsi saa aikuisen huomiota. Hankalimmat tapaukset kyllä saavat väkisinkin mutta paljon on niitä jotka ikäänkuin jäävät varjoon.

    Se on varmasti totta että varhain hoitoon laitettu lapsi oppii paremmin pärjäämään ilman aikuisen huomiota ja sietämään kaikkea, mutta onko se hyvä asia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sehän on niin että kun alle 3v. on päiväkodissa, niin se on siellä klo 7-17. Sen mitä lapseni päiväkodissa observoin, niin hyvin harva lapsi on siellä ennen klo 8 (yli 100 lapsen päiväkodissa alle 10 lasta) ja samaten päiväkodin piha on lähes tyhjä klo 16.30...Eli 10h päiväkotipäivät alle ja yli 3v. lapsilla ovat oman lapseni päiväkodissa kyllä lähes urbaani legenda (johtunee siitä, että asuinalue on keskiluokkainen, joten tyypillisesti aikuisilla on mahdollisuus työaikajoustoihin, joita selvästi käytetään, eli "normi" on että toinen vanhemmista vie ja toinen hakee). Oma lapseni on ollut päiväkodissa 1,5v. vuotiaasta lähtien ja ei ole vieläkään ikinä ollut klo 7-17 päivää päiväkodissa (aluksi oli 3pv/vk alle 7h ja nykyään melkein viskarina on tyypillisesti 8h päivän).

      Mulla ei henk.koht. ole mitään pahaa sanottavana lapsen päiväkodista, enemminkin olen todella kiitollinen, että lapsellani on turvallinen ja rakastava ympäristö, missä kasvaa ja kehittyä, kun vanhemmat pitävät osaltaan Suomen talouden pyöriä pyörimässä. Myös sitä laadukasta varhaiskasvatusta on tarjolla päivittäin ja sen todellakin huomaa. Mutta mikäpä minä olen sanomaan, koska olen tyypillinen korkeakoulutettu, koulutusta arvostava ihminen, jonka lapsi ei nyt onneksi tutkitusti varhaisesta päiväkodin aloituksesta kärsi.

      Poista
    2. Tämä ei oikeastaan ole uskon asia, kun perheitä on niin erilaisia. Päivä voi olla pitkä kotonakin ilman mielekästä tekemistä. Minulla ei ole vaikeuksia uskoa että motivoitunut vanhempi voi hyvinkin tarjota lapselleen tasokasta varhaiskasvatusta.

      Liioittelu liittyy myös tähän omituiseen mustamaalaamiseen. Sitä kannattaa välttää.

      Leela, minäkin ilahduin tästä synninpäästöstä. :)

      Poista
  10. Niin ja siis itse se varhaiskasvatus (hetki) vie niin vähän aikaa ettei nyt niiden virikkeiden takia ainakaan ole lapsen hyötyä siellä olla.. vähän isompana sitten ehkä.

    Sosiaaliset taidot kerkiää kyllä kehittyä yli kolmevuotiaanakin päiväkotielämässä. On tietysti selvää ettei kaikki voi tai edes halua hoitaa lapsia kotona, mutta minusta on turha selittää sitä lapsen parhaaksi. Tai ainakaan että aiemmin aloitettu hoito takaisi paremman koulutuksen.

    Totuus on se että paremmin koulutettujen vanhempien lapsista tulee todennäköisemmin myös paremmin koulutettuja ja siihen on ihan muut syyt kuin päiväkoti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä lailla on turha selittää että kaikki kotiäidit ovat lositavia kasvattajia. Kuka tahansa saa jäädä kotiin ilman mitään kritiikkiä.

      Poista
  11. Näissä keskusteluissa aina unohdetaan se, että on myös avointa varhaiskasvatusta. Lapsi, jota hoidetaan kotona, toivottavasti osallistuu avoimeen varhaiskasvatukseen. Espoon kaupungin kerhoista voin sanoa, että todella laadukkaita ovat. Monen tuttuni lapset ovat siellä ja itselläkin kokemusta, niin pelkkää positiivista olen kaikilta kuullut. Ehditään tekemään tosi paljon kaikkea, askartelua, muskaria, retkiä, ulkoilua jne. Ja suurimmassa osassa kerhoista on lastentarhanopettaja sekä lastenhoitaja eli pätevä henkilökunta. Ryhmät ovat pieniä ja niitä vielä tarvittaessa jaetaan pienemmiksi. Ainoa miinus on tietysti se, että vanhemmille enemmän vaivaa kuin päiväkodista, koska edes takaisin kuskaamista ja eväiden tekoa. Lisäksi muuta hyvää avointa varhaiskasvatusta on, kuten muskarit, avoimet päiväkodit toimintatuokioineen, asukaspuistot toimintatuokioineen, perhekerhot (näissä lapsi voi harjoitella lapsiryhmään jäämistä ja vanhemmat saavat juoda kahvia toisessa huoneessa, todella mainiota).Eli vaikka lapsi on kotona ei se tarkoita, että hän eläisi jossain tyhjiössä eikä saisi mitään sosiaalista vuorovaikutusta, toimintaa jne jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä ainakin olen suuri avoimen varhaiskasvatuksen kannattaja. Kotihoito on kuitenkin yhteiskunnalle halvelmaa kuin päivähoito. Alle kolmevuotiaiden päivähoito on tosi kallista..

      Myös seurakunnilla on todella laadukkaita kerhoja joissa lapsi on ilman vanhempia tai vanhempien kanssa, eikä ne maksa mitään edes yhteiskunnalle. Ja niissä joka hetki on laadukasta varhaiskasvatusta (ei pelkkää pukemista, syömistä ja nukkumista.
      Avointoiminta on siis minunkin mielestä jäänyt ihan liian vähälle huomiolle.

      Poista
    2. Noh, aika vahvasti sanottu että seurakunnan kerhoissa joka hetki on laadukasta varhaiskasvatusta...eritoten kun seurakunnan kerhoa voi pitää ihan millä tahansa taustalla ja koulutuksella (puhumattakaan uskonnollisista elementeistä).

      Poista
    3. Tähän on helppo yhtyä: avoimen varhaiskasvatuksen muotoja olen itsekin ollut edistämässä. Päivähoidon kustannuksia sen sijaan ei tietenkään voi laskea kuluna vaan investointina, jotta työelämän tarpeisiin riittää osaavaa työvoimaa.

      Seurakunnan kerhoihin voivat tietysti mennä ne, joiden elämänkatsomukseen se sopii. Monille ei sovi. Mitään tauotonta varhaiskasvatusta (varmaan vessassakin pitää käydä) ei toki niissäkään saa. :D

      Poista
    4. En tiedä miten muissa seurakunnissa mutta kaikissa minun tuntemissani kerhoissa on töissä lastenohjaaja (lapsi- ja perhetyön peruskoulutus)joka kestää kolme vuotta.Tilapäinen Sijainen voi olla esim lähihoitaja tms. Mutta ammattitaitoisia ehdottomasti kyllä.

      Ja sen että kerhoissa on enemmän tai kokoajan varhaiskasvatusta tarkoittaa sitä että kerhot suunnitelmaa alusta loppuun hyvinkin tarkasti ja siellä oikeasti on kokoajan sitä ammattilaisen suunnittelemaa "virikettä". Kannattaa tutustua. Oma kokemus on useamman seurakunnan lapsityöstä :)

      Ymmärrän ettei seurakunnan toiminta kaikkien katsomukseen sovi, mutta kunnan puolelta kuullut myös erittäin hyvää.

      Poista
    5. Minäkin puolusta seurakunnan lapsityötä. Olen käynyt useissa seurakunnan perhekerhoissa ja siellä on koulutettu henkilökunta. Heille on ihan oma koulutuksensa, jonne on psykologiset pääsykokeet eli kuka tahansa ei pääse sinne edes. Tänne on vaikeampi päästä kuin lähihoitajaksi, (jotka siis työskentelevät lastenhoitajina päiväkodissa).
      Perhekerhoissa on yleensä aluksi yhteinen tuokio: lauletaan, soitetaan, kuunnellaan tarinaa, katsotaan nukketeatteria jne. Sen jälkeen lapset jäävät ohjaajien kanssa pienelle välipalalle, jonka jälkeen vapaata leikkiä ja askartelua. Sillä aikaa vanhemmat saavat hengähtää toisessa huoneessa kahvikupposen parissa. Välillä ohjattua keskustelua, välillä vapaata. Ja jos lapsi ei halua jäädä ohjaajien kanssa, niin pakko ei ole. Vanhempienkin tilassa on mahdollista leikkiä, mm. vauvat ovat toki siellä. Lopussa on vielä yhteinen laulutuokio. Tuon enempää ei yhden päiväkotipäviän aikana ohjattua toimintaa ole, mitä nyt olen seurannut. Olen suorastaan yllättynyt, kuinka vähän sitä ohjattua toimintaa on.
      Aika vähän siellä mitään katsomuksellista on edes ollut, ehkä yksi laulu saattaa olla.

      Katja kommentoin vielä tuohon päiväkodin kustannukset, jotta saadaan työvoimaa. Tarkoitin itse lähinnä sellaisia perheitä, jotka eivät syystä tai toisesta ole työelämässä, niin avoin varhaiskasvatus on tutustumisen arvoista heille.

      Ja anonyymille kommentoin vielä, että niinpä on pk-seudullakin huutava pula pätevistä lastentarhanopettajista, useiden satojen vajaus. Onko kukaan tarkistanut, onko oma päiväkodin lto pätevä eli oikeasti lto? Eltoista, keltoista ja reltoista puhumattakaan.

      Poista
    6. Nähdäkseni tuo kerho ei pääse edes samalle viivalle päiväkodin kanssa, jossa sentään on lto vetämässä pedagogista linjaa, yhteiset ruokailut, valtavasti leikkivaihtoehtoja ryhmässä ja yksin, pukemiset, siritymät, retket, ulkoilut, laulut ja jumpat. Eikä näitä tietysti pidäkään vertailla kun ihan eri tarkoitukseen ovat.

      Seurakunta on aina hengellinen yhteisö eikä tuputusinnosta ikinä tiedä. Tapakristitylle se varmasti sopii, muille ei. Meillä täytyy ehdottomasti olla myös uskontovapaata avointa varhaiskasvatusta.

      Poista
    7. Tästä tuli mieleen kysyä, että onko sinun mielestäsi oikein, että pk:n aikuiset eivät ruokaile lasten kanssa? Kun olen käsittänyt, että ruokailukin on yksi opetustilanne. Yksi aikuinen valvoo ruokailua, mutta ei syö. Mielestäni näin ei kuuluisi mennä vaan aikuisen tulisi ruokailla mallina. Vai olenko käsittänyt väärin. Entä iltapv ulkoilut, onko oikein, että aikuisista vaan kaksi menee ulos, lapsi lähes 50? Minne voin ottaa yhteyttä, jos nämä ei mielestäsi mene oikein?

      Poista
    8. Mä en ole varhaiskasvatuksen asiantuntija, mutta ota tämä puheeksi vasukeskustelussa tai kilauta päiväkodin johtajalle, sieltä saat vastauksen.

      Poista
  12. Minäkin muistuttaisin samaa mikä tekstissäkin mainittiin - korkea koulutus ei ole mikään hyvän elämän tae. Minullakin olisi ollut mahdollisuuksia ja älyä enempäänkin koulunkäyntiin, mutta nautin elämästä enemmän näin. Saan toteuttaa itseäni ja tehdä käsilläni, lisäksi jää aikaa muuhunkin, kun mieluinen työ ei vie leijonanosaa arkipäivistä. Kaikille ei sovi urakeskeisyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ovatko kaikki muut kuin käsityöammatit urakeskeisiä? Jännä tulkinta. ;)

      Poista
  13. Olen miettinyt myös paljon tuota, että päivähoitoa herkästi parjataan, vaikka ainakin oman kokemuksen mukaan siinä on paljon hyvääkin. Meillä kävi tässä vuosi sitten sellainen tapaus, että kunnasta lakkautettiin ryhmäperhepäivähoito, jossa meidänkin lapsemme sillon oli, kokonaan. Vanhempia oltiin infottu (kunnan puolesta) asiasta tosi surkeasti ja paljon mielipahaahan siitä syntyi. Myös minä ja mieheni olimme erittäin skeptisiä siirtämään lasta isoon päiväkotiin, mutta yllätykseksemme kaikki meni tosi hyvin :) Meidän vanhempien huolet siirtymisen aiheuttamasta stressistä kuultiin ja otettiin henkilökunnan puolesta tosissaan. Kaikki haluttiin tehdä lasten kannalta parhaalla tavalla. Tällä hetkellä koen, että päiväkoti on osittain se meidän "yhteisö", joka apuna kasvattaa, kun isovanhemmat ja sukulaiset ovat kaukana. Tänä aamuna meinasi tulla liikutus, kun lapsikin määritteli hoitoryhmänsä sanoin "meidän koko hoitoperhe" :)

    Tietenkään päivähoito ei ole kaikille lapsille mikään sivistyksen ja pärjäämisen edellytys, jos kotonakin riittää kavereita ja touhua. Mutta välillä kyllä tuntuu, että sitä ihan turhaan demonisoidaan ja unohdetaan, että tekemällä yhteistyötä ja olemalla itsekin päiväkodin asioista kiinnostunut ja innoissaan syntyy hyviä ja lasta tukevia hoitosuhteita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla näitä hyviä kokemuksia! Mulla oli ihan sama kokemus siirtyessä perhepäivähoidosta päivähoitoon, mutta vastaanotto oli päiväkodin puolelta niin asiantunteva että oltiin molemmat täysin ällikällä lyötyjä. Jopa tämä nuorempi muustovastarintalapsi ilmoitti heti tykkäävänsä kaikista uusista "hoitoäideistä". :D

      Ps. Tuo oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen viestiminen on yksi murheenkryyni varmaan kaikkialla. Mä huomaan että peruskoulun ja kodin välinen yhteydenpito on paljon varmempaa Wilman kautta ja takia.

      Poista
  14. Suomalaisten asenteet alle 3-v. paivakotia kohtaan yllattavat negatiivisuudellaan ulkosuomalaisen. Erityisesti,kun tiedetaan, kuinka tasokasta varhaiskasvatus Suomessa on ja kuinka verraten edullisesti sita on tarjolla. UK:ssa asuvana koen, etta kallis ja laadultaan epatasainen yksityinen systeemi (keskituloisella ei kunnan tajoamaan ole asiaa) pakottaa jomman kumman vanhemman pitkaksi aikaa kotiin ja epatasa-arvoistaa nain vanhempien mahdollisuuksia yhdistaa tyo ja perhe. Mitaan hoitovapaata ei myoskaan ole, joten tyopaikasta on luovuttava aitiysloman jalkeen. Tai sitten laitetaan kaikki ylimaarainen raha aika keskinkertaiseen hoitoon mika ei sekaan oikeen motivoi. Toisaalta, vallan monet kynnelle kykenevat vanhemmat niin juuri tekevat (ainakin Lontoossa) koska taalla yleinen nakemys - "neuvolan" tadeillakin - etta paivakoti on hyvaksi, ja viimeistaan kaksivuotiaana on parasta olla hoidossa tai muuten alkaa vaikuttaa oudolta. On myos statuskysymys, voiko kotona oleva aiti laittaa lapsen kehittymaan paivakotiin. Jos pitaa yki 1-v.lasta kotona hoidossa on yleinen tulkinta ettei paivakotiin ole varaa ja "it must be really hard doing it all". Kulttuuri ohjaa niin vahvasti Euroopan sisallakin naita "totuuksia".

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...