29.11.2016

"Juuri mikään ei onnistu yksin"

Ajattelin tänä vuonna kasata joulupaketin perheelle, jolla ei ole varaa jouluun. Pyysin lapsiakin miettimään, mitkä lelut ja kirjat joutaisivat jo seuraavalle leikkijälle.


Skidi lähti heti hommiin sen kummemmin kyselemättä, mutta Snadi halusi tietää, keitä oikein pitää auttaa ja miksi. Niin, miksi?

Haluan auttaa niitä, joilla ei ole yhtä hyvin asiat kuin meillä. Niin ihmiset tekevät. Se on myös velvollisuus. Minä tunnen hyväosaisuudestani jopa syyllisyyttä, vaikka ei tarvitsisi. Se helpottaa edes vähän, kun tekee jotain vaikuttavaa ja konkreettista, vaikkakin pientä. Kun siis autan muita, autan mutkan kautta myös itseäni.

Auttaa pitää siksikin, että avun pyytäminen on vaikeaa. Eräs fiksu nainen totesi kerran, että juuri mikään ei onnistu yksin. Hän on oikeassa, tietenkin, mutta silti avun pyytämiseen liittyy häpeää. En tiedä, onko yhtään helpompi pyytää apua tutulta kuin tuntemattomalta.

Jokainen, joka kehtaa pyytää saippuaa ja leipää, ansaitsee autetuksi tulemisen tunteen. Siitä syntyy parhaimmassa tapauksessa toivoa. Ja väitän, että toivo on olennainen ainesosa hyvässä elämässä.

Jos joku teistä haluaisi tehdä samoin, alla muutama joukkoälyn tuottama vinkki.

  • Jouluapua-projekti yhdistää perheitä karttapalvelun avulla. Voit etsiä perheen läheltäsi tai haluamastasi kaupungista. Ennen hakemusten julkaisua perheiden hakemukset on tarkistettu. Klikkaamaalla kartalla näkyvää perhettä, esiin avautuu yhteydenottolomake, jonka kautta saat suoran yhteyden perheeseen.
  • Hope-yhdistys jakaa vähävaraisille ja kriisin kokeneille perheille konkreettisia tavaralahjoituksia, sekä lapsille ja nuorille harrastustukea ja vapaa-ajan elämyksiä. Sivustolla voi ilmoittautua avuntarvitsijaksi tai auttajaksi, jolloin voi antaa tavaraa, rahaa tai aikaa.
  • Kaupunkikohtaisia Apua vähävaraisille -ryhmiä on Facebookissa useita. Apua tarvitsevien perheiden tilanne kerrotaan sivulla ja perheeseen saa yhteyden ylläpidon kautta.
  • Hyvä joulumieli -keräys lahjoittaa ruokalahjakortteja vähävaraisille. Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin paikallisyhdistykset ja -osastot etsivät apua tarvitsevat perheet yhteistyössä paikallisen neuvolan, sosiaalitoimiston tai seurakunnan kanssa. Vuonna 2016 lahjakortilla voi ostaa ruokatarvikkeita kaikista S-ryhmän ruokakaupoista, Lidl-myymälöistä sekä K-ruokakaupoista.
  • Brother Christmasin Joulupotin tavoitteena on tuoda oikea joulu vähintään 50:lle lapsiperheelle, jotka eivät sitä muuten pystyisi järjestämään ja samalla kantaa oma kortensa kekoon taistelussa lasten eriarvoisuutta vastaan. Brother Christmas on alkujaan yhden miehen hyväntekeväisyysprojekti, jonka tarkoituksena on auttaa hädässä olevia ja toteuttaa unelmia ympäri Suomen maata.

Jos näistä ei löydy sopivaa, Pelastusarmeijan joulupadat löytyvät täältä ja oman kunnan sosiaalitoimistostakin voi kysellä mahdollisia toiveita. Valinnanvaikeudessa taas hyvä kompromissi on ottaa monta.

21 kommenttia:

  1. Kirjoitit hyvin sen mitä halusin tänään blogissani sanoa! Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus saada apua ja kaikkien olisi velvollisuus myös auttaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan samoilla ajatuksilla olimme liikkeellä!

      Poista
  2. Eikö niin, että joulupaketteihin menee kuitenkin uusia eikä käytettyjä leluja? Muuten kiertoon ja hyvän tekemiseen käyvät toki käytetytkin, mutta jotenkin joulupaketista odottaa uutta. Tai ainakin niin olen niitä avustusjuttujen ohjeita tulkinnut. Antoisaa Joulun odotusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ymmärtänyt että molemmat käyvät, kunhan tavara / lelu / kirja on niin hyväkuntoinen, että voisit sen itsekin ottaa vastaan. Lisäksi joissain avustustavoissa perheiden kanssa saa jutella tarpeista etukäteen, joten lasten pakettien sisältö ei tule kellekään yllätyksenä.

      Poista
    2. Ainakin Hopella lukee "Onko sinulla hyväkuntoisia, puhtaita ja omalle perheellesi tarpeettomia lastenvaatteita, tavaroita ja leluja? .... Lahjoitusten tulee olla siistejä, ehjiä ja ajanmukaisia, jotta lapsi voi tuntea samanarvoisuutta ikäistensä parissa."

      Poista
    3. Minua pyydettiin tänä vuonna mukaan Joulun lapsi -paketin kokoamiseen. Siinä kaiken piti olla uutta. Vähän yllätyin, että kokonaisen paketin hinnaksi tuli kuitenkin useita kymmeniä euroja, jos halusi, että esim. vaatteet ovat hieman kestävämpää materiaalia kuin henkkamaukkaa ja vaikkapa isommalle lapselle tarkoitettu lelu on sellainen mille on oikeasti käyttöä. On kuitenkin hyvä että pidetään jotain filtteriä siinä mikä kelpaa lahjaksi vähävaraisellekin, sillä osa aikuisista yrittää valitettavasti vaan päästä rojusta eroon. Käymme lasten kanssa säännöllisesti kirpputorilla ja melkein aina kotiin kannetuissa leluissa on jotain vikaa: kotona paljastuu, että lelu on jostain kohtaa rikki, palapelistä puuttuukin pala tms. Koska ostokokemus on lapselle niin tärkeä ja lelut maksavat tyypillisesti alle euron, en ole harannut vastaan. Mutta harmittaahan se että joku kehtaa viedä vajaan palapelin myytäväksi muille. Juuri sen takia se ei ole varmasti kelvannut enää omille lapsille.

      Poista
    4. Katos vaan. Voihan näitä käytäntöjä olla erilaisia eli kannattaa tarkistaa. Mä itse vastustan ideologisesti jatkuvaa uuden ostamista kun sen uudenveroisen ostetun kierrättämisessä olisi enemmän tekemistä.

      Kirpparilla voi kyllä pettyä ihmisyyteen. Mä olen ihmetellyt miten jollekin on tullut mieleen pyytää paljon käytetyistä vaatteista kaksinumeroista summaa. Palapelit joista puuttuu paloja ovat sekajätettä tai sitten lahjoitus päiväkotiryhmän taideprojektille.

      Poista
    5. Voihan se maailma olla niinkin, että meille "vauraudessa" eläville kiertokulku on päässyt siihen vaiheeseen, että kierrättäminen ja käytetyn tavaran antaminen lahjaksi on hyvää ja tiedostavaa kansalaisuutta, mutta heille, varsinkin lapsille, jotka eivät ole koskaan saaneet mitään uutta tai hienoa uutuudella on merkitys ja arvo mitä on vaikea ymmärtää.

      Poista
    6. Ainakin turun hope kerää joulupaketteihin uusia tavaroita, mutta muulloin otetaan vastaan käytettyä (jota siis 99% tulevasta tavarasta onkin), joululahjakeräys vain on erikseen :)

      Poista
  3. Tässä myös ajatus, jota saa käyttää, jos haluaa: sekä lasten että aikuisten vaate/lelu/kirjavaihtoillat. Lapsille näitä voi järjestää kaveripiirin tai vaikka päiväkodin puitteissa (kaaoksen välttämiseksi aikuiset suorittivat vaihdon lasten puolesta). Lasten vaatteet järjestimme koottain ja kukin otti mitä tarvitsi, leluja, kirjoja ja vaatteita. Loput lahjoitimme hyväntekeväisyyteen.
    Sama juttu aikuisilla: vaatteet ja kengät + asusteet vaihtoon (on hyvä, jos kutsutut ovat hiukan saman kokoisia) ja loput hyväntekeväisyyteen. Meillä konseptissamme tästä on tehty hemmottelua: illan pitäjä on venynyt tarjoamaan kotonaan vähän makeaa ja suolaista ja kuohuvaa päälle. Jälleen kerran: itselle turha kiertoon, uusia tilalle ja loppu hyvään tarkoitukseen ja kaikille hyvä mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmönen olis kyllä hyvä! Tuoko kaikki siis jotain vai onko tämä niinkuin yhden ihmisen kirpputori?

      Jokaisessa päiväkodissa pitäisi olla sellainen tuo tullessas, vie mennessäs -hylly, joka toimisi matalan kynnyksen kirjanvaihtopisteenä.

      Poista
  4. Mun mielestä toi pieni syyllisyys on ihan hyvä. Sehän tavallaan kertoo, että tiedostaa sen, miten sattumanvaraista elämä on, eikä typeryyksissään ajattele, että kaikki omalle kohdalle sattunut hyvä kertoisi vaan siitä että itse nyt vaan on niin paljon parempi/osaavampi/fiksumpi kuin ne joilla on vähemmän. Silloin ei ehkä ala katsoa autettavia alaspäin, vaan tajuaa, että ihan samanlaisia tyyppejä ne on kuin mekin, niillä vaan on vähemmän rahaa.

    Käytettyjen tavaroiden antamisesta lahjana: mä olen saanut esim. kummitädiltäni antikvariaatista ostettuja kirjoja lahjoiksi, koska hänellä ei yhdessä vaiheessa yksinkertaisesti ollut rahaa ostaa mitään uutta. Kun lahja oli kuitenkin mietitty, ei tullut mieleenkään, että se olisi ongelma. Varmaan esim. kirjat ja lelut on monesti ihan uudenveroisia, enkä ymmärrä mikä ongelma olisi esimerkiksi käytetyissä luistimissa. Nykylapsilla on niin paljon kamaa, ettei kaikki ehdi millään kulua, ja esimerkiksi kalliit urheiluvarusteet voivat jäädä tosi nopeasti pieniksi, jolloin ne ovat kyllä ihan uudenveroisia. Itse miettisin, että lahjapakettiin vieraammalle menisi oikeasti hyväkuntoista kamaa ja pakkaisin kauniisti. Kuluneemmat vaatteet voisin sitten lahjoittaa muuten vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se syyllisyys on yleensä ihan hyvä sparrausapu, kunhan siinä ei ala liikaa velloa.

      Se on juuri noin: se, että tuote on käytetty ei tarkoita että se olisi kulunut tai likainen. Eriarvoisuus näkyy hirveän hyvin lelulaatikossa.

      Poista
  5. Samaa mieltä, että siisti käytetty tavara sopii hyvin lahjapakettiin.

    On tosi hienoa, että ainakin osa toimijoista ottaa huomioon perheiden yksilöidyt tarpeet ja toiveet. Siten köyhänkin perheen lapsi voisi saada jotain mitä oikeasti toivoo. Olen kuullut miten jossain keräyksissä pakettiin on laitettu ikä ja sukupuoli ja sitten sisältö onkin ollut "liian lapsellista. Ja mistä sitä voi tietää mitä joku ihan vieras lapsi toivoo. Sitten lapsen pitäisi vain olla kiitollinen, kun jotain saa vaikka ei olisikaan mieleistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on ihan hyvä lisäys: ei mikään tavara tuo iloa jos se on tarpeeton. Onneksi aika monessa mallissa perheen lasten mieltymykset on kyselty tarkasti, joten aika lähelle on mahdollista päästä.

      Poista
  6. Meidän kunnan kirjastossa on joulukuusi, jossa on pieni kortteja johon on kirjoitettu erilaisia lahjojen tarvioita esim. Tyttö 9 vuotta, heppafani tai poika 5 vuotta, kenkä 30, Niitä kortteja voi ottaa kuka vaan ja palauttaa kirjastoon, josta ne menee eteenpäin... ihana ajatus ja helppo

    VastaaPoista
  7. Tuohon mainioon listaan lisään vielä Nuorkauppakamarien toteuttamat Joulupuu-keräykset, löytyy eri paikkakunnilta. Ja yksinäisille vanhuksille voi toimittaa monilla paikkakunnilla kukkakaupan kautta joulukukan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä lisäyksiä! Monissa isoissa marketeissa on myös omia keräyksiä.

      Poista
  8. Avun pyytämisen vaikeus.. tuohon voisi vielä lisätä sen että erityisesti mt-ongelmista yleisimpään eli masennukseen liittyy suht yleisenä oireena arvottomuuden tunne. Että en minä edes ansaitse mitään apua. Ei sitä silloin tule pyydettyäkään, ja sitten kun se masennus väistyy niin tuntee itsensä ihan totaaliurpoksi.

    Tuon yllämainitun ja sen että masentuneena ei ihan oikeasti jaksa takia olisi hirveän tärkeää että löytyisi ihmisiä jotka eivät haluaisi vastapalveluksia ihan heti ainakaan. Jos ne voimat on loppu niin ei siinä oikein oteta lapsia vastavuoroisesti meille välillä tai hoideta tasapuolisesti osaa harrastuskyydeistä. Jos sitä instant-vastavuoroisuutta odotetaan niin aika helposti syrjäytyy kuvioista sekä vanhemmat että lapset. Eikä se epätasaisesta osallistumisesta seuraava länkytyskään hirveästi houkuttele ehdottelemaan noita 'epätasapainoisia' järjestelyitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti juuri noin: pyytäminen on vaikeaa ihan jo muutenkin mutta annas olla jos on vielä muuten lamaantuneessa tilassa. Se, että ymmärtää että edes voisi saada jostain apua, on iso askel.

      Ja samaa mieltä siitä että ei, auttamisen ei koskaan pitäisi olla vaihtokauppaa.

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...