27.11.2016

Joulutorttutikkari on paras keksintö ikinä

Ensimmäisen adventin jälkeen on ihan turha pidätellä jouluhöyryjä enää hetkeäkään. Oli siis jo perinteeksi muodostuneen joulutorttuprojektin lähtölaukauksen aika!



 


Tausta: rakastan joulutorttuja, mutta muu perhe haraa vastaan. Myönnän, että joulutorttu vaatii tiettyä sitoutumista. Se on hyvin hankala leivonnainen: kuivat sakarat karisevat ensimmäisellä haukkauksella rinnuksille ja hilloklöntti keskellä on miljoona-asteinen. Kersojen näkökulmasta tortut ovat myös aika isoja ja hillopalkintoon on liian pitkä esityö.

Ryhdyin parantelemaan formaattia jo pari vuotta sitten.

Ensin tein korvapuustijoulutorttuja. Kokemus parani merkittävästi. Hillo oli nyt tasaisesti ympäri torttua, mutta paistaminen oli hankalaa (ne aukeavat sikahelposti) ja torttu oli silti aika iso.

Sitten tein superyksinkertaisia voileipäjoulutorttuja. Tämä oli paremman kokoinen, mutta sai kritiikkiä siitä, että hilloa oli liian vähän ja suutuntuma väärä.



No hyvä. Jäljellä oli enää yksi tapa: jos ne eivät muuten syö niin laita tikkuihin. Ja kas! Tapahtui Sotkamon ihmettä astetta kovempi ylläri: niistä tuli täydellisiä! Joulutorttutikkarit kävivät kaupaksi kuin ilmaiset ämpärit! Kersat kehuivat kosteutta, hilloisuutta ja pienuutta.

Minä kiitän tikkua, koska paljon vähemmän pyyhittiin rasvanäppejä housuihin.






Joulutorttutikkarit valmistuvat seuraavasti:

Otat (valmistaikina)levyn, levität hilloa (meillä oli luumun lisäksi myös aprikoosia, vadelmaa ja mustaherukkaa) koko leveydeltä, rullaat pitkältä sivulta tiukaksi pötköksi ja sen jälkeen leikkaat n. 2cm leveiksi kiekoiksi. Saumakohtaa kannattaa vähän nipistellä kiinni. Sitten vain kiekot uuniin ja valmiit cocktail-tikkuihin (auennneet omaan suuhun). Mikä parasta, koska kyseessä ovat tikkarit, näihin voi tomusokerin lisäksi täysin epäortodoksisesti pursottaa myös kuorrutetta.

Kyllä on kersan tehdasasetukset pielessä, jos ei maistu!

Yksi vika tässä on. Suupalan kokoisia kiekkoja on helppo syödä kymmenen. Plus ne auenneet. Kaksi pellillistä torttuja ei ole ikinä kadonnut näin nopeasti.

Nyt on hieman ristiriitainen olo sen suhteen, että jätin tämän takia jumpan väliin. Mutta sentään ruokakultturin puolesta tämä uhraus. Hyvää adventtia!

14 kommenttia:

  1. Sähän oot kunnon leipuri! Mieletön idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen totuuden nimissä leipurina täysi nolla, mutta tämä oli taistelu, jonka olin päättänyt voittaa. Ei kertakaikkiaan voi olla hillo ja voitaikina kenenkään mielestä pahaa. Eikä ollut! Hahaa!

      Poista
  2. Huikee idea! Jos tikun laittaa jo paistaessa, pysyisi rullat kiinni? Kaksi kiekkoa rinnakkain tikkuun, väli kiekkojen välissä jotta mahtuu laajenemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä mietin eka, et olisko tehnyt vartaita, mutta sit jänistin. Pelkäsin polttavani koko kämpän leipomuksien lisäksi, mut kostutettuna tuskin on sitä vaaraa, luulen!

      Poista
  3. Onpa hienoja! Ja loistava tapa päästä eroon jääkaappiin pesiytyneistä melkein tyhjistä hillopurkeista. Mun suosikki on edelleen ns. rahkakolmiot, missä levy leikataan kolmioiksi, vaniljarahkaa alle ja hillosilmä keskelle. Ne katoaa kans käsittämättömän nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta, noihinhan voisi tunkea vaikka mitä sisälle! Tosin siinä vaiheessa ei ehkä voi puhua enää joulutortusta. (Minkä olen toki tehnyt jo kauan sitten.)

      Poista
  4. Aivan loistava keksintö! Tätä on pakko kokeilla :)

    Mä muuten rakastan torttutaikinaa raakana, aaaah... Voisin syödä noin puoli kiloa luumuhilloon dippaillen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, raakakakku kirjaimellisesti! Mä en kuulu tohon heimoon, mutta on jännä, että mikään kahvila ei palvele teidän joukkoa tarjoamalla taikinaa. :) Mikähän siinä on?

      Poista
  5. Meillä tehdään välillä minitorttuja eli normikokoinen leikellään neljään osaan. Vaatii toki näpräystä ja niitäkin tulee syötyä helposti liian monta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea! Täytyykin testata lähteekö näistä sormista tuollainen minitorttu!

      Poista
  6. Kokeilin ja lopputulokset näytti kuolleilta etanoilta. Ois pitäny kiinnittää vielä paremmin ne rullat.

    Mutta hyviä olivat (niinku joulutortut aina!) ja sama määrä riitti pidempään kuin yleensä. Se normi 10 torttua kun ei yleensä riitä edes seuraavaan aamuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omg, etanatortut voisivat olla myös kesäisen puutarhajuhlan tarjoilu! :D

      Poista
  7. Kokeiltu ja toimii!
    Laitoin rullat kiinni cocktailtikuilla ennen paistamista. Vähän tikut ruskistuivat, mutta eivät toki syttyneet. Nyppäsin tikut pois paistamisen jälkeen, jotta tuote on helpomoi pakata kyläviemiseksi.
    Mirja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Noiden pieneten rullien paistoaika on sen verran lyhyt, että tikut varmaan toimivat ilman kostuttamista.

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...