Tietoa mainostajalle ›

7.11.2016

En ole kateellinen, mutta olen: 5 vinkkiä kateuden selättämiseen

Skidiä otti pattiin. Kävi ilmi, että yleisurheilussa joku oli hypännyt pituutta häntä paremmin. Tieto aiheutti lievää leukaperien kiristelyä.



Ymmärrän. Lapsena kadehtiminen kohdistuu yleensä siihen, mitä toisella on tai millainen hän on, mutta kehittyneempää kateuden lajia edustaa juuri se, että joku onnistuu sillä samalla alalla missä itsekin voisi onnistua.

Onko kateus sitten suomalaista ja alhaista? Ei suinkaan! Eräässä artikkelissa todettiin, että kateus (huom. viha ja katkeruus ovat eri tunteita) vaivaa ihmisiä ihan kaikkialla maailmassa. Lisäksi kateus kuuluu lähes jokaisen elävän ihmisen tunnevalikoimaan, sillä se on äärimmäisen inhimillinen ja jopa hyödyllinen tunne. Intensiteetti vaihtelee miedosta havainnoinnista raivoisaan viherrykseen.

Inhimillisyydestä huolimatta kadehtimiseen ei kannata tuhlata yhtään sen enempää aikaa kuin muuhunkaan turhaan murehtimiseen -- mutta minkäs teet?

Ratkaisuksi tarjotaan yleensä jotain epäselvää itsensä kanssa kisaamista, mutta vain Usain Bolt voi lähteä tuosta asetelmasta viivalle. Jotenka: tässä viisi parempaa keinoa kateuden selättämiseen!

1. Tee kadelista

Olen syväanalyysissäni tullut siihen tulokseen, että kateudessa on useimmiten kyse jonkinlaisesta harhasta, jossa koen, että toisten ominaisuudet tai menestykset olisivat minunkin saavutettavissani. Eivät ne yleensä ole.

Lista toimii aina. Kirjoita ylös kaikkien niiden nimet, joita kadehdit ja syyt kadehtimiseen. Todennäköisesti huomaat, että heitä on a) vähemmän kuin luulit, b) et itse asiassa haluakaan heidän koko elämäänsä vaan jonkun pikku osasen ja c) etkä oikeastaan halua sitäkään koska sen eteen täytyisi nähdä pirusti vaivaa.

Laske lopuksi kuinka monelle promillelle maailman väestöstä olet kateellinen (olen muuten kateellinen jos osaat laskea sen). Kyllä nyt muutamalle voi olla.

2. Hyväksy tosiasiat

Haluaisin olla menestynyt yrittäjä, tehdä mysliä itse ja säteillä positiivisuutta.

Mutta kun ei. Kyyhötän kolme päivää nurkassa sikiöasennossa, jos verottajalta tulee kirje. Kauppa on jumalauta täynnä mysliä. Ja hyvin vaikea on myös vetää ilon kautta, kun on menossa vuodenaika nimeltä mörön perse.

Niin se vain menee. Joihinkin ihmisiin verrattuna olen ja tulen aina olemaan tyhmä, saamaton ja laiska, kouluttautumaton, mielikuvitukseton ja pliisu. Haluan kuitenkin verrata itseäni juuri heihin. Yhtä fiksua olisi tietenkin tökkiä itseään harpilla otsaan, mutta onpahan hyvät kirittäjät.

3. Taputa itseäsi selkään

Tee lista omista kadehdittavista piirteistäsi - tässä kannattaa pyytää kavereilta apua.

Onko sinulla puhtaat ikkunat, vyötärö, paksu ponnari, suorat hampaat, pakasteessa valtava sienisaalis, aikaa lukea, nastarenkaat fillarissa tai koreografian tajua? Jos vastasit yhteenkään näistä kyllä, olen kateellinen sinulle! Kelaa sitä!

Erityisen kateellinen olen kaikille niille ihmisille, joiden kumppanit osaavat ja haluavat käyttää kameraa. Meidän "perheemme" albumissa näkyy mies ja kaksi lasta. Äiti on mielikuvitusolento.

4. Piileekö kateudessa joku toteutumaton unelma?

Minun kohdallani on usein niin, että tiedostan unelmani vasta kateuden kautta. En ole kovin intohimoinen ihminen, joten kateus on aina merkki siitä, että nyt kosketetaan jotain tiedostamatonta kipupistettä. Mutristelun sijaan pitäisi tietysti kysyä itseltään, olisiko tämä toive sellainen, joka olisi mahdollista toteuttaa.

5. Akuutti somekateuskohtaus on harhaa

Eikö omassa himassasi ole aina vaaleanpunaisia tulppaaneja, tuoretta hummusta artesaanileivän päällä ja tuli avotakassa aforismin kera? No ei ole kellään muullakaan. Julkisesti esitellään hyvin harvoin ei-tykättäviä asioita kuten kihomatoja, tiskivuorta ja lakastuneita ruukkukasveja.

Sosiaalisen median luonteeseen kuuluu, että siellä jaetaan kauniita kuvia, joita on otettava silloin kun kauniita otoksia on tarjolla. Niitä käsitellään ja rajataan ihan syystä.

Sitäpaitsi niilläkin, joilla vaikuttaa päällisin puolin olevan täydellinen elämä, harvoin on. Ja väitän, ettet oikeasti edes halua tietää, mikä mättää.

Tässä on kuva kasvimaastani, johon kylvettiin keväällä persiljaa ja tilliä. Tuli kiviä ja orvokki.

Bonusvinkki! Mikäli mahdollista, ystävysty kadehtimasi ihmisen kanssa. Ystävän puolesta voit jopa olla aidosti iloinen!

25 kommenttia:

  1. Heips! Kyllä tietynlainen kateus on aina kulkenut mukana. Joskus nuorempana saatoin olla todella todella kateellinen jostain melko mitättömästä, itse tunteen ollessa kuitenkin kokonaisvaltaisempi, kuin nykyään. Ihan kuin oma elämä olisi ollut täysin vajavaista ilman sitä kulloistakin kateuden kohdetta. Hyvin istuvia farkkuja, laivamatkaa, tietyn pojan suudelmaa.. ��

    Ikä on tuonut perspektiiviä asioihin ja usein pys..yritän järjellä itseäni lohduttamaan, jos kateus nostaa pahemmin vihreää päätään. Pääasiallisesti kahdehdin joidenkin ihmisten aikaansaavuutta. En edes niitä kauden kukkia pöydällä, vaan ihan sitä et olis meilläkin edes joskus siistiä. En osaa, en jaksa.

    Liikunnallinen elämä, monet matkat ja unelmaduunit,(Esmes ihana kollegasi Satu), mut lets face it, musta ei olis ikinä tekemään niin paljon duunia. En osaa, en jaksa.

    Välillä kadehdin myös heitä, joilla ihana ja vankka suhde vanhempiinsa, sillekään asialle en oikein voi mitään, paitsi yrittää parantaa tilannetta seuraavassa sukupolvessa. ��
    Niin ja hyvin nukkuvat lapset, heidän vanhempiaan myös kadehdin. Vedin kolmesti lyhimmän tikun kun unenlahjoja jaettiin. Onhan näitä kateuksia riittämiin..(Päässä pyörii koko ajan lisää, mutta kannattanee lopettaa.)

    Mistä sitten mua voitais kadehtia. Noh, kolmen lapsen äidiksi olen aika sutjakassa kunnossa, mulla on komia mies ja parisuhdekin suht hyvissä kantimissa. Olen supliikki ja "sosiaalisesti rohkea" nainen ja saan helposti uusia tuttavuuksia. Mitään varsinaisia erityistaitoja saati juurikaan varallisuutta mulla ei ole, mutta se vyötärö, nastarenkaat fillarissa, rytmitaju ja bonarina arjen pikaleipurin taidot multa löytyy. Eli jos mulla olis blogi olisin hyvillä kuvilla saattanut saada eilisen illan omenapiirakoineen ja ulkoilusta punaposkisine lapsineen näyttämään varsin kadehdittavan kotoisalta maanantailta. Hahhah.

    Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, sä olisit niin loistava somekateuden kohde! :D

      Liikunnallinen elämä olis kyllä kiva. Mutta something's got to give. Ja Satu nyt on sähköjänis - ei sen perässä pysy kukaan! :D Mä kadehdin luonteenpiirteistä ehkä aikaansaavuuttakin enemmän kärsivällisyyttä. Miten joku on jaksanut opetella neulomaan/kutomaan? En käsitä. Ja sit oikeesti luovia ihmisiä. NNggghhh.

      Ikä on tosiaan vähentänyt kadehtimista, ehkä just siksi että on oppinut sen ruohon olevan yleensä ihan samanlaista aidan toisella puolella!

      Poista
    2. Ha! Neulominen on hyvä esimerkki siitä miten eri asia joku juttu oikeesti voi olla kadehtijan silmissä kuin sen kadehdittavan. Mä siis neulon kausittain tosi paljonkin, ja oon siinä hyvä (oon kyllä tästä ylpeä). Mutta siis jos multa valmistuu villasukat viikossa, niin sehän kertoo siitä, että oon sillä viikolla katsonut toosi monta tuntia telkkaria. Neulon siis vain ja ainoastaan telkkarin ääressä, ja kyllä se nopealtakin se työ aika monta tuntia vie. En siis tiedä, voiko sitä niin kamalan aikaansaavaksi sanoa, enkä tiedä kärsivällisyydestäkään. Taito on opittu ala-asteella, ja tosiaan mun hermoilla on liian tylsää neuloa ellei siinä mene joku kunnon hömppä ohessa (ihan suosikkisarjojen ja laatukaman ääressä en neulo, kun haluan keskittyä siihen ohjelmaan) - eli jokainen neulottu tunti kertoo aika monesta tunnista hömppäohjelmien parissa... No, kiva jos muiden silmissä vaikuttaa kärsivälliseltä tai aikaansaavalta.

      Poista
  2. 2. Hyväksy tosiasiat (mm. koska vuodenaika nimeltä mörön perse)! Nauroin ääneen. Ja samaistuin. Ihan snadisti olen kade ihmisille, joilla on sanottavaa, mielipiteitä ja jotka vielä osaavat ne ilmaista hauskasti. Juuri nyt olen kyllä eniten kade kaikille viime yönä rauhalliset 8 tuntia nukkuneille ja kaikille, jotka ovat lapsineen keränneet tänä syksynä alle 6 infektiotautia. Tietenkään en ole kade kenenkään koko elämästä, ottaisin vaan rusinat pullasta.

    Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi tosiasioiden hyväksyminen on vähän vittumaista mutta kyllä se rauha sitten ajan kanssa löytyy.

      Jos lohduttaa niin aurausauto herätti mut aamulla joskus viiden pintaan enkä saanut enää unta. JEE!! Ja sit mulla on yksi frendi, jonka lapset on tänä vuonna saaneet noin 28 eri tautia. Seriously, ne ei ole olleet päivääkään ilman jotain pöpöä. Horror.

      Poista
  3. Ah kiitos ennen kaikkea tuosta kasvimaakuvasta. Ihan paras blogijuttusi on tainnut liittyä "viherpeukaluuteesi". En kehtaa nauraa ääneen niin kovaa toimistossa kun haluaisin.

    Olen myös havahtunut siihen, että kateus on merkittävä tunne. Minusta se kertoo niistä asioista, jotka olisivat saavutettavissa. Esim saatan kadehtia urallaan menestyviä ihmisiä, koska tiedän, että mäkin voisin, olen vaan ollut ujo tms.
    En osaa kadehtia asioita, joita pidän itselleni mahdottomana. Kadehdin niitä asioita, joita en ole tavoitellut - tekosyistä tai uskomuksistani johtuen - vaikka huomaan haluavani niitä. En siis ole antanut unelmilleni mahdollisuutta toteutua.

    Minulle kateudenkohteet ovat siis tärkeä merkki siitä, mitä minä haluan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kateus on kartta" - se osoittaa, minne haluaisit mennä.

      Poista
    2. Näinhän se on. Mun nähdäkseni vaiekus on siinä, että erottaa ne tavoitteet, jotka olisivat saavutettavissa JA tavoittelemisen arvoisia; ne, jotka ovat saavutettavissa mutta not worth it; ja sitten ne jotka eivät kertakaikkiaan ole saavutettavissa. Näille kaikille sitten vain oma toimintasuunnitelma. :)

      Poista
  4. Minulla on se paksu ponnari, vyötärö sekä nastarenkaat fillarissa. Tämän lisäksi ns. hyvä työ, omakotitalo ja terveet muksut. On niitä itsepoimittuja sieniä & marjoja, ja muutenkin meillä syödään trendikkäästi, tosin syötiin samalla tavoin jo ennen kuin tästä lähi-ite-ihanasta tuli trendikästä joten en tiedä lasketaanko sitä.

    Näiden vastapainona sitten onkin surkea itsetunto, krooninen sairaus ja hirveä määrä kaikkia pieniä epäkohtia joissa tulee esin mainitun vuoksi roikuttua liiallisella tarmolla.

    Katjalta kadehdin kykyä pitää blogia jossa ihan oikeasti kertoo omalla naamallaan omia mielipiteitään. Mulla ei pää ikinä kestäisi, mutta kadehdin silti...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki lasketaan! Lähi-ite-ihana on muuten loistava ruokakonsepti. ;)

      Johtuuko sun huono itsetunto sairaudesta vai onko siihen joku muu syy? Sori jos utelen liikoja.

      Ps. Musta tässä blogin pitämisessä ei ole mitään ihmeellistä. Senkun kirjoittaa menemään ja sit jotkut tykkää ja jotkut ei. :)

      Poista
    2. Sairaus ei näy päälle päin joten ihan suoraan ei, mutta kyllä kai sillä on ainakin ylläpitävää vaikutusta. Jotenkin vaikea hyväksyä sitä että on vaan sattunut saamaan tälläisen maanantaikappaleen ajettavaksi loppuelämäksi. Ja anonymiteetin iloja on se, että voi vastailla uteluihin vapautuneemmin...:)

      En oikein tiedä mistä se huono itsetunto kumpuaa, kersana on kuitenkin rakastettu ja kannustettu eikä mitään isompia traumojakaan ole. Silti jokainen (aiheellinenkin) kritiikki tuntuu maailmanlopulta ja ihmissuhteissa saa skarpata ettei taputtele itseään kynnysmatoksi & aina tarjolle ihan vain siksi ettei missään tapauksessa olisi vaivaksi tai aiheuttaisi konflikteja...

      Poista
  5. Mun vakkarilista (siis oikeesti): Puhdas IHO, paksu ponnari ja suorat hampaat :D

    Ja ei, en näy perhekuvissa, niissä on aina mies ja 2 lasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkymätön äiti siellä siis myös!

      Poista
    2. Näkymättömiä äitejä onkin pilvin pimein. Meillä on Suomessakin perinne, jossa perheen valokuvia ottaa, järjestää, säilöö ja jakaa perheen äidit ja vanhimmat tyttäret. Tasapainoisia esiintymisiä perhealbumeissa kannattaakin kadehtia, koska harvassa ovat. Ehkä se selittää naisten selfie-innon?

      Poista
    3. Täällä myös yksi ex-näkymätön tyttöystävä ja nyk. näkymätön vaimo ja kahden lapsen äiti. Vaan eipä ole harvinaista, että kanssaeläjät -niin miehet kuin naiset - huokailevat, miten hyvä kuvaaja olen :D

      Poista
  6. Kadehdin niitä joilla on äiti, isä, sisko tai veli. Ja niitä joilla sanan säilä sivaltaa viehkosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hyviin / läsnäoleviin vanhempiin kohdistuva kateus on kiinnostava: mä muistan olleeni teininä kateellinen kaikille, joilla oli isä.

      Poista
  7. Reps!! �� Olen kateellinen niille, jotka ovat muuttaneet maihin joissa ei ole vuodenaikaa nimeltään "Mörön perse"! Itse en koskaan muuta, koska olen liian mukavuudenhaluinen ja tykkään liikaa toimivasta infrasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama täällä! Tiettyjen asioiden mukavuus on Suomessa niin hyvää että tämän mörön perseen voi jotenkin kestää. :)

      Poista
  8. Voitteko pliis esitellä kihomatojanne useammin!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha: "Blogeissa on alkanut levitä erikoinen kihomatohaaste."

      Poista
  9. Olen kateellinen niille, joiden lapsilla on isovanhempia ja vielä sellaisia, jotka haluavat viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Kateellinen olen tästä myös lasteni puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin! Koska omat vanhempani ovat kuolleet, meillä ei ole muita kuin miehen vanhemmat. Luojan kitios he haluavat osallistua.

      Poista
  10. Eikös sitä sanota, että kateutta on kahdenlaista; parodioiden se suomalainen versio, jossa toivotaan, että naapuri ajaisi uuden autonsa ojaan ja sitten amerikkalaisversio, jossa ajatellaan, että kyllä minäkin vielä joku päivä tuollaisen saan, jos oikein kovasti yritän ;) Tuo jälkimmäinenhän on jopa ihan rakentavaa parhaimmillaan.

    Tässä kateusasiassa huomaan olevani hyvin zen. Yleensä itselleni riittää, että tunnistan kadehtivani jotain ihmistä/asiaa ja sitten asia onkin jo oikeastaan käsitelty, enkä mieti sitä sen enempää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, tunnistan itsessäni kyllä molempia versioita! :D

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...