Tietoa mainostajalle ›

27.10.2016

Yhteistä aikaa lasten kanssa — aamulla

Olen viettänyt opiskelijaelämää viikon verran. Koska taustamateriaalia on paljon, olen herännyt aamuisin tutkimaan niitä ennen luentoa. Snadi ei arvostanut muutosta. "Eikö me nykyään ehditä yhtään pötköttää?!" kuului kiukkuinen palaute.



Hitto, sekin tykkää ottaa aamulla lungisti!

Rakkaus rauhallisiin aamuihin on asunut minussa aina. Kiire on kuitenkin aamu-uniselle jatkuva seuralainen. Aloin nauttia aamuista vasta opiskelijana, kun kahdeksan lukujärjestykset jäivät historiaan. Työelämässä päädyin firmoihin, joissa oli käytössä liukuva työaika.

Vasta työssäkäyvänä vanhempana kuormittava aamukiireen tuntu iski taas. Lisäksi takaraivossa tykytti sadan muistettavan asian lisäksi syyllisyys siitä, että pitäisi mennä mahdollisimman aikaisin töihin, jotta sitten illalla ehtisi tehdä jotain lasten kanssa ennen nukkumaanmenoa.

Olin jumissa tässä ajattelussa monta vuotta, kunnes tajusin, että yhteistä aikaa voi olla myös aamulla. Päiväkodissa ei ole pakollista vientiaikaa ja työpaikallani on edelleen käytössä liukuma. Vasta koululaisen aikataulut ovat sitovat, mutta ennen tätä syksyä kahdeksan aamuja oli maltillisesti.

Jos minun ei ole mikään pakko olla tietyllä kellonlyömällä pöytäni ääressä, miksi rynnin sinne maksimikiireellä? Miksi rupattelutuokio aamupalalla olisi yhtään vähemmän tärkeä kun rupattelu päivällisen ääressä?



En tiedä, onko se lapsen- vai aikuisentahtisuutta, mutta yhteiset aamuhetket isojen lasten kanssa ovat nykyään ihan parhaita. Viikonloppumaisen rento ja rauhallinen yhteinen startti päivään on vähintään yhtä hyödyllinen kuin se yhteinen iltaoleskelu, ellei jopa parempi. 

Aamupala on aina sama, joten kukaan ei valita ruoasta.
Lapset ovat herätessään yleensä pirteitä ja hyvällä tuulella, joten juttu luistaa.
Päivä alkaa stressittömässä mielentilassa. 
Lapset saavat olla isänsä kanssa kolmistaan alkuillasta ja minä tulen suoraan töistä ruokapöytään. 

Mikä hienointa, kyse ei ole mistään isosta järjestelystä ja puolen päivän irtiotosta vaan vartista. Viidestätoista hiton minuutista.

Jos konsepti kiinnostaa, aloita siitä, että teet aamuaikataulustasi taulukon (mikäpä ei exceliin istuisi!). Merkkaa riveille aamun tärkeimmät elementit ja niihin käytetty aika: mihin aikaan heräät, torkutatko, kauanko menee suihkuun, missä välissä puet ja syöt ja kuinka lapset istuvat tähän kaikkeen. Kun näet mihin aikaa menee, voit miettiä mitä voisit tehdä toisin ja mihin kohtaan ylimääräisen yhteisvartin voisi sijoittaa. Onko joku viikonpäivä, jonka aamusta voisi nipistää aikaa yhdessäolemiseen?

Tätä jumalaista vatulointiin tarkoitettua aamuaikaa voi nimittäin viettää monella tavalla. Meillä se tarkoittaa sitä, että pötkötellään rauhassa, höpötetään, painitaan ja katsotaan pari eläinvideota. Löysäily ei tarkoita, että mitään rajoitteita ei ole. Pukeutumiseen ja syömiseen on varattu oma (lyhyt) aikaikkunansa, mutta kaikki tiedostavat sen: jos haluamme löhöillä (ja mehän haluamme), vaatteiden valintaan ei voi käyttää loputtomasti aikaa.


Kaikkiin asioihin ei tietenkään voi vaikuttaa ja joskus pitää joustaa. Jos työpaikalla pitää olla tietyllä kellonlyömällä, silloin se on niin. Mutta joskus kiire asuu ihan vain oman pään sisällä eikä sitä vain oman tottumuksensa ohjaamana tule huomanneeksi, että oikeaa syytä aamukiireelle ei ole.

Joskus lasten kanssa käydyt keskustelut vievät mukanaan niin, että vartista tuleekin puoli tuntia. Onneksi sekään ei ole maailmanloppu. Tuleepahan käsiteltyä se, mistä merenneidot pissivät.

10 kommenttia:

  1. Meillä yhteinen pötköttelyaika on ollut aina ihan kriittisen tärkeä aamuisin. Jos ehditään yhdessä kainalokkain heräillä 5-10 minuuttia, aamut sujuvat enimmäkseen jouhevasti ja hyväntuulisesti. Jos sitä aikaa ei varaa kunnon heräilyyn vaan nukkuisi mieluummin saman verran pidempään, eteisessä kiukutellaan vähintään tuplasti tuo aika. Joten ollaan menty kaikille mukavamman kaavan kautta jopa niinä aamuina, kun herätyskello on soinut 4.50. Kymmenen minuutin heräilyköllöttely, pesut, pukemiset ja aamupalat, ja ulos ovesta ennen kuutta, jotta mukulan ehti viemään ajoissa päiväkotiin yhdellä bussilla ja itse eteenpäin klo 7.00 alkavaan työvuoroon toisella bussilla.

    VastaaPoista
  2. Ai herranen aika mikä ahaa-elämys! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  3. Tuli mieleen työpaikalla käyty keskustelu, jossa "pienen lapsen äiti" paheksui miespuolista henkilöä siitä, että tämä on saattaa olla töissä liukuma-ajan loppuun ja siten menettää arvokasta perheen kanssa vietettävää aikaa. Hmmm, ainut vaan että miespuolinen työkaverini viettää aamunsa kotona saaden lapsen rauhassa lähetettyä kouluun ja vietyä toisen rauhassa päiväkotiin.

    Oli pakko siinä vaiheessa sanoa että itsekin pienen lapsen äitinä arvostan sitä että meillä ei herätä herätyskelloon, vaan lapsi saa nukkua (pääosin) siihen asti kun unta riittää (valitettavan aikaisin heräämme silti, kun lapsi ei ole erityisen aamu-unista sorttia). Meillä lapsi saa hieman haahuilla aamuisin, syödä rauhassa kotona aamupalaa ja sit kiidetään päiväkodilla. Itse muuten henk.koht. pidän paljon parempana lapselle, että hän viedään hieman myöhemmin päiväkotiin (aamupiiriin, josta varsinainen päivän touhu alkaa) ja haetaan vähän myöhemmin. Silloin lapsi saa rauhassa remuta pk:n pihalla ja meidän ei tartte lähteä illalla täyttämään "lapsen pitää liikkua kaksi tuntia päivässä" kriteeriä, vaan voidaan olla möllöttää kotona sisällä (näin syksy-talvi-loskakelit siis, kesällä on eri juttu) ;)

    VastaaPoista
  4. Hei, olisi mukava kuulla miten Skidin musiikkiluokalla opiskelu on sujunut ja miten bussikuljetusasiat on lutviutuneet. Mun lapsen koulussa on Niipperin koulu väistössä, on aikamoinen taksi ja linja-autorumba aamuisin.
    Terv. L.

    VastaaPoista
  5. Meillä meni pk:n ensivuodet hyvinkin niin, että iskän kanssa sinne ehdittiin klo 8.30-9.00 paikalle ja äidin kanssa usein vasta kympiksi ulkoiluun. Aamuisin paitsi pötköteltiin, lapset saattoivat käydä kylvyssä yms. Saatoin mennä yhdeksitoista töihin.

    Nyt on jo toista vuotta eletty (omasta valinnasta) aika tiukassa rytmissä ja aamuisin on lähtö kotoa klo 8.00 (paitsi ke klo 7.30). Isompi herätetään vasta viime tipassa, mutta pienemmän kanssa on pakko viettää edes yksi haliviisiminuuttinen. Hän tarvitsee sen siihen, että päivä lähtee hyvällä mielellä liikkeelle.

    VastaaPoista
  6. Aamupötköttely kuulostaa hyvältä. En tykkää yhtään siitä, että lastemme koulu alkaa jo 7.15 ja matkaankin menee puoli tuntia. No onneksi aamuisin on sentään aina jo tuohonkin aikaan valoisaa, mutta silti tuntuu kovin aikaiselta.

    VastaaPoista
  7. varsinkin aamuissa kiire on usein pikemminkin mielentila kuin todellisuus, jos aamu on hyvin rytmitetty ja suunniteltu.

    Minulle aamun hitaus tulee siitä, kun koko porukka istuu yhdessä aamupalalla vielä yöpaitasillaan. Sillä päivä lähtee hyvin käyntiin.

    VastaaPoista
  8. Allekirjoitan tämän täysin ! Aamut on rauhoittuneet, kun isompi menee jo kouluun itse, joten ei tarvitse singahtaa kolmeen eri suuntaan aamuisin. Juon nykyään aamukahvit kotona ihan rauhassa ja aamupala on meilläkin huomattavasti mukavampi ja rauhallisempi hetki kuin mikään muu ruokailu. Aamuisin on harvoin tiuskimista ja äyskimistä ja kaikilla on yleensä ihanan leppoisan mukavaa :)

    VastaaPoista
  9. Sait tunnustuksen mielipidevaikuttajuudesta ja muuten vaan hyvistä jutuista :)

    VastaaPoista
  10. Kyllä näin on! Asumme Venäjällä, jossa koulua käydään joko aamu- tai iltapäivisin. Osaansa - tai lapsen osaan - ei useinkaan voi vaikuttaa; meidän koulussa kakkos- ja kolmosluokat ovat automaattisesti iltapäivävuorossa, ja alkujärkytyksen jälkeen se on ihanaa! Koulu loppuu niin myöhään, ettei iltaisin ehdi kuin vilkaista läksyjä, mutta aamupäivisin siihen on runsaasti aikaa tarvitsematta ponkaista ylös kello seitsemän.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...