Tietoa mainostajalle ›

23.10.2016

Nyt lauletaan äitimytystä ja ystävyydestä

Yhteistyössä Espoon kaupunginteatteri


Pelkistetyllä näyttämöllä loistaa kaksi valkoista vessanpönttöä ja rivi tuttipulloja. Lavastus kuuluu Espoon kaupunginteatterin esitykseen, jossa lauletaan korvatulehduksesta, pyykeistä ja lattialla makaavasta, romahtaneesta äitimytystä. Ensi viikolla ensi-iltansa näkevässä Kraanat auki! -arkimusikaalissa viikataan pinoon naisen elämää ja kokemuksia — ystävinä, äiteinä ja puolisoina.

Kyseessä on uusinta. Tätä Eija Ahvon ja Susanna Haaviston ystävyydestä alkunsa saanutta pienoismusikaalia esitettiin ensimmäisen kerran jo 20 vuotta sitten. Aikakautensa vertaistukena toiminut laulupainotteinen pienmusikaali oli valtava yleisömenestys.

Eikä ihme. Ei näistä aiheista silloin kirjoitettu blogeja.

Me ollaan Susannan kanssa sitä mieltä, että äitiydestä kannattaa pitää ääntä.

Juttelin harjoitusten jälkeen musikaalin käsikirjoittaneen ja ohjanneen Susanna Haaviston kanssa. Halusin tietää, pitikö musikaali jotenkin sovittaa tähän päivään.

Haavisto itse tuli äidiksi 80-luvulla. Hän toteaa, että pääteema ei kaivannut päivittämistä, mutta äitiys oli 30 vuotta sitten toisenlaista, nykyään isät osallistuvat ruuhkavuosiin paljon enemmän. Hän näkee, että äitiyteen ovat  aikojen alusta liittyneet samat kriisit — väsymyksen kestäminen, epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteet, oman identiteetin uudelleenrakentaminen — mutta ne vain tarjoillaan uudelle sukupolvelle uusilla trendimausteilla.

Perimmäinen tunnekirjo on aina sama: cocktail, jossa on rakkautta, pelkoa, epätoivoa, onnea, murhanhimoa ja tyyneyttä. On tavallaan lohduttavaa, että vanhemmuuden itkut ja naurut eivät ole sukupolvisidonnaisia vaan yhtymäkohtia on enemmän kuin ehkä ääneen tunnustetaan. 

Haavisto kertoo viettäneensä ystävänsä Eija Ahvon kanssa iltaisin tuntikausia puhelimessa, kun lapset oli saatu nukkumaan. Noiden teekupin tai viinilasin äärellä käytyjen keskustelumaratonien aikana oltiin läsnä, kunneltiin ja avattiin kraanat: annettiin tulla ulos kaikki äitiyden pelot, häpeät ja tappiot.

Nämä puhelinkeskustelut toimivat kimmokkeena musikaaliin, johon sävelsi pääosin musiikin Haaviston mies Juha Tikka.

Elsa Saisio ja Maija Rissanen treenien jälkeen.

Yhtä paljon kuin äitiydestä, musikaali kertookin myös äitien välisestä ystävyydestä.

Uudessa versiossa ollaan ystävän kanssa puhelimessa, vessaan sulkeutuneina. Päähenkilöinä nähdään upeaääniset näyttelijä-laulajat Maija Rissanen ja Elsa Saisio, jotka ovat äitejä ja ystäviä myös lavan ulkopuolella. Haavisto kirjoitti heille kappaleiden sekaan myös tarinan, jossa kahden äidin erilaiset kokemukset kudotaan yhteen. Haavisto halusi tuoda esiin, että ystävyyskään ei ole kitkatonta. Kaikissa ihmissuhteissa on vaiheita, ja välillä elämä loitontaa ja välillä lähentää.

Niinpä. Vaikka vanhemmuus ei ole merkittävästi muuttunut, miten on ystävyyden laita? Sen perään ei neuvolassa kysellä.

Muistan itsekin viettäneeni nuorena tuntikausia puhelimessa juoruamassa, mutta nykyään tuijotan somevirtaa tai whatsapp-keskusteluja. Vaikka appsit tarjoavat monenlaisia yhteydenpitomahdollisuuksia ja puhelin on lakkaamatta käden ulottuvilla, äänensävyt jäävät kuulematta. Kosketusnäytöllä kirjoittaminen on hidasta, joten asioita jää sanomatta. Peukuttaminen ei korvaa keskustelua.

Huonoimmassa tapauksessa siloitellun kuvavirran surffaaminen ei varsinaisesti anna voimaa, vaan vie sitä. Se ei yhdistä vaan erottaa. Yksinpuhelu ei lohduta.


Esityksestä tuli vahingossa naisvoimainen, sillä bändikin koostuu naisista!
Kuvassa Suvi Isotalo, Kaisa Siirala ja Arja Paju

Ruuhkavuosiystävyys vaatii vaivannäköä, tosielämän kohtaamisia, kuullun ymmärtämisen kokeita ja pääntyhjennysharjoituksia.

Siispä ehdotus: Soita ystävälle. Sopikaa treffit. Menkää vaikka teatteriin katsomaan, miltä arki kuulostaa laulettuna. Antakaa musiikin viedä ja kaivakaa välillä roskaa silmästä.

Ja hei: kerro kommenttiboksissa kenet haluaisit viedä arkimusikaaliin. Arvon vapaaliput kahdelle kaikkien vastanneiden kesken! Aikaa huomiseen klo 18 asti.

Huom. Esityskausi on lyhyt (24.10-2.12.), joten kannattaa laittaa iltavapaa-anomus pikaisesti. Lippuja saa netistä, Espoon kaupunginteatterin toimistosta ja puhelimitse.


48 kommenttia:

  1. Kuulostaa antoisalta. Mä veisin tietenkin äiti-ystäväni Sarpan, jonka kanssa ei ikinä ehditä nähdä, mutta jonka kanssa tänäkin aamuna, jo tutuksi tulleeseen aikaan vaihdoimme päivän fiilikset ja kertasimme yön unisaldon. Noni, nyt peukkuja meille!

    Sylvia

    VastaaPoista
  2. Kuopuksen kummitädin. Hän on muutamaan otteeseen tässä vuosien varrella vienyt mua teatteriin joten olisi kiva viedä vastavuoroisesti hänet :)

    VastaaPoista
  3. Äiti-ystävän, jonka kanssa on hiekkiksen reunalla jaettu vertaistukea.

    VastaaPoista
  4. Mä veisin ystäväni Satun, jonka kanssa on kasvettu teineistä aikuisiksi ja sitten äideiksi. Meillä on kummallakin kaksi alle kolmevuotiasta lasta ja kumpikin ollaan vielä kotona lasten kanssa. Äitien oma ilta tekis erittäin hyvää.

    VastaaPoista
  5. Rakkaan ystäväni, poikani kummitädin jota en ome ehtinyt näkemään palattuani töihin kesän jälkeen.

    VastaaPoista
  6. Veisin 2-kuukautisen vauvani kummitädin, joka rämpii samassa sumussa omalla tahollaan.

    VastaaPoista
  7. Suunnittelin jo etukäteen vieväni esikoisen kummitädin katsomaan tätä. Hänelle on rankka loppuvuosi tulossa oman tyttären leikkauksen vuoksi, joten ajattelin tarjota hänelle akkujen latausta ennen sitä. Mutta aina parempi, jos voittaisi liput :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TÖTTÖRÖÖ! Random.org tyrkkäsi numeron 7, joten onnittelut - liput on sun!! Laita mulle maililla yhteystietosi pikapuoliin!

      Poista
  8. Veisin kälyni, koska esitys sopisi elämäntilanteeseensa meillä molemmilla.

    VastaaPoista
  9. Veisin ystäväni, Katin, jolla on elämässä juuri nyt kovasti ruuhkaa ��

    VastaaPoista
  10. Veisin oman äitini, mukana siis arvonnassa! :)

    VastaaPoista
  11. Veisin siskoni, tarvomme molemmat ruuhkavuosien keskellä ja pikkulapsiarki verottaa välillä voimia!

    VastaaPoista
  12. Minäkin veisin siskoni, jonka kanssa ennen fyysisesti läheinen ystävyys on ruuhkavuosien myötä muuttunut pikaviestiystävyydeksi.

    Ruuhkis

    VastaaPoista
  13. Voi, tämä olisi ihana lahja siskoilleni ja heidän elämäntilanteisiinsa niin sopiva. Antaisin liput heille, jotka asuvatkin sopivasti tarpeeksi lähellä!
    Maisa (pienet.suloisuudet@gmail.com)

    VastaaPoista
  14. Ystäväni Maaritin ehdottomasti <3 suruja ja onnea on jaettu kävelyllä ja puheluissa. Ystävyyttä parhaimmillaan <3

    VastaaPoista
  15. Minä veisin myös siskoni. Hän on minulle se kenen kanssa käydään läpi äitiyden (ja elämän) ihanuuksia & koetinkiviä. Joskus on aikaa maratonpuheluille mutta whatsapp on kyllä eniten käytössä meilläkin :)

    VastaaPoista
  16. Ehdottomasti parhaan ystävän, heillä viellä usvainen vauvavuosi loppusuoralla ja meillä ruuhkavuodet alkamassa kolmen lapsen kanssa. Tämä voisi toimia hyvänä muistutuksrna pysyä toistemme rinnalla kiireisinäkin aikoina.

    VastaaPoista
  17. Voi tämä täytyy nähdä! Jos vapaaliput voittaisin, veisin ystäväni Sannan katsomaan tätä, ollaan samassa veneessä ja näistä on juteltu monesti...

    VastaaPoista
  18. Aa tää olis varmasti mahtava!
    Lähtisin tätä katsomaan mun parhaan ystävän kanssa, jonka kanssa rämmitään samassa lapsiperhesuossa eikä ehditä nähdä tarpeeksi.

    -Ilona

    VastaaPoista
  19. Kotihoidon minimituilla ei paljoa 2 lapsen äiti teatterissa penkkiä kuluta, joten tämä olisi kyllä tervetullutta vaihtelua. Joskus 10 vuotta sitten tuli viimeksi käytyä teatterissa ja ikävöin sitä ilmapiiriä. Jos olisi vapaalippu tarjota ystävälle, veisin teatteriin ehdottomasti 3 vauhtipakkauksen äidin Maritan, parhaan ystäväni, jota en enää pääse kovin usein näkemään meidän molempien lasten jaykuvien sairasteluputkien ja nykyisen pitkän välimatkan vuoksi. Olisi mukava tehdä hänellekin vähän hyväntekeväisyyttä, hän kun itse harrastaa sitä niin pyyteettömästi, hektisestä elämäntilanteestaan huolimatta.

    VastaaPoista
  20. Veisin serkkutyttöni, joka piti omilla puhelinsoitoillaan (joita tuli säännöllisesti) minua pystyssä vauva-ajan ja jotka jatkuvat edelleen). Tämä olisi mitä mainioin ja ihanin tapa osoittaa kiitollisuuttani. Äitiydestä tosiaan kannattaa pitää ääntä.

    VastaaPoista
  21. Siskon kanssa sinne olisi päästävä!

    VastaaPoista
  22. Veisin ystäväni Jaanan, jonka kanssa jaetaan äitiyden ja muitakin iloja ja suruja!

    Elina H.

    VastaaPoista
  23. Mä veisin mun kälyn.
    Henna T.

    VastaaPoista
  24. Vaikea valinta: joko naapurin, jonka kanssa jaetaan arkea mm. kävelyillä tai esikoisen kummitädin...

    VastaaPoista
  25. Veisin ehdottomasti hyvän ystäväni, jonka kanssa on suunnilleen saman ikäiset tytöt ja jonka kanssa on tilitetty ja vertaistukea annettu toisillemme äidiksi tultuamme ja sitä ennenkin.

    VastaaPoista
  26. Veisin äitini, sillä niin hullua kuin se onkin, hän on lasten saamisen myötä muodostunut rakkaimmaksi ystäväksi ja parhaaksi avautumisseuraksi. Hyvä osoitus siitä, ettei äitiyden kokemus ole radikaalisti muuttunut vuosikymmenien myötä, edelleen samat asiat ovat kipeitä ja haastavia.

    VastaaPoista
  27. Kaisan veisin. Koska ollaan über-vilkkaiden poikiemme kanssa samassa suossa.

    VastaaPoista
  28. Ystäväni Marikan - vuosikymmenten ystävyys, mutta liian harvoin nähdään, vaikka samassa kaupungissa asutaan. Ruuhkavuodet, vuorotyö ja ehkä ihan laiskuuskin. T: Heidi

    VastaaPoista
  29. Siskoni veisin ehdottomasti. Heillä muuttorumba, meillä tiheän imun kausi (taas). Heillä ääretön määrä laatikoita odottaa purkamista, meillä allekirjoittanut nukkunut viimeksi 6h putkeen toukokuussa. Kaksi väsynyttä äitiä, jotka haaveilevat unesta ja hetkestä kuuman kahvin äärellä, niin teatteri nyt olisi suurinta luksusta.

    VastaaPoista
  30. Ystäväni Maijan, korvaamattoman vertaistukeni vauvahuuruista, taaperohuuruista, lapsihuuruista...
    MarjaanaH

    VastaaPoista
  31. Veisin upean ystäväni Jasminen :-)

    VastaaPoista
  32. Mukana! Veisin esitystä katsomaan parhaan ystäväni eli aviomiehen, jonka kanssa on rämmitty kahden lapsen koliikit, tarkkaavaisuushäiriöt, jääräpäisyydet ja korvatulehdukset ja joka urhoollisesti kesti myös esikoisen syntymän jälkeisen äidin masennuksen ❤ -Maaja (maria.renfors@gmail.com)

    VastaaPoista
  33. Ystäväni Ninan jota olen lasten saamisen jälkeen ehtinyt nähdä aivan liian vähän. Voitaisiin vertaistukea siinä sitten livena toisiamme ja uppuotua näytelmään.
    -Laura

    VastaaPoista
  34. Hyvän ystävän veisin. Hän antoi minulle synttärilahjaksi hotelliyön, joten nyt olisi minun vuoro lahjoa häntä :)
    -LauraKau

    VastaaPoista
  35. Omalla ajalla katsomaan sitä miksi sitä omaa aikaa ei ole kovin usein :D Veisin kummitytön äidin, jonka kanssa ei juuri ehdi kuin lyhyitä viestejä vaihtaa lasten nukkumaanmenoaikojen jälkeen, ja niitäkin liian harvoin. Huoh, ehkä sitten taas kun lapset on isompia.
    -paula*

    VastaaPoista
  36. Veisin ystäväni, jonka kanssa yleensä käydään katsomassa huonoja leffoja silloin harvoin kun ruuhkavuosikiireiltä nähdään. Tämä olisi huikea upgrade meidän kulttuurielämään :D

    VastaaPoista
  37. Lähtisin varmaan oman äidin kanssa. Tai sitten bestiksen, lapsettomalle hyvää ehkäisyvalistusta :D -salla

    VastaaPoista
  38. Tjaaha, empä tiedä kenet veisin mutta uskon että seuraa löytyy kyllä. t. Merja

    VastaaPoista
  39. Ottaisin mukaan hyvän ystäväni Hannan, luottofrendin joka rämpii samassa ruuhkavuosisuossa. Onneksi välillä on mahdollisuus karata hummailemaan kahdestaan, joten miksi ei teatteriin nauramaan omalle arjelle :D

    VastaaPoista
  40. Veisin teatteriin vauvavuosiystävni Sadun.Hän muutti kesällä toiselle puolelle Helsinkiä ja emme näe enää niin usein.Olisi mahtavaa viettää aikaa myös ilman niitä taaperoita��Kaisu

    VastaaPoista
  41. Menisin siskoni kanssa katsomaan!

    -Irene

    VastaaPoista
  42. Veisin lapsuudenystäväni ja lasteni loistavan kummitädin, joka kipuilee 4 pienen lapsen yksinhuoltajana ja kolmivuorotyössä. Hän todella tarvitsisi jonkun syyn irtautua kotoa, lasten harrastuksista, ikuisesta pyykkivuoresta ja kaupankäynnistä ja ottaa kerrankin itselleen hetki omaa aikaa!
    -Johanna-77-

    VastaaPoista
  43. Ottaisin mukaan naapurini, johon olen tutustunut muutamia kuukausia sitten muuttomme jälkeen ja olemme ystävystyneet. Ja mikä parasta meidän 4v pojista on tullut ihan bestiksiä. :) Hänen kanssaan jaetaan näitä ruuhkavuosien asioita päivittäin. Saataisiin hyvällä syyllä ottaa irtiotto tästä arjesta.
    -Heidi

    VastaaPoista
  44. Moi,
    ajattelin laittaa kommentin vaikka liput tais jo mennä. Mutta joku ajatus aiheesta.
    Olen ei-äiti, kaveripiirissä on äitejä, joiden lapset ovat jo lähteneet omilleen, teinien äitejä, eskarilaisten äitejä, vauvojen äitejä ja ei-äitejä. Ikiaikainen kysymys, miten ei-äiti ja äiti hoitavat ystävyyttää, muuttuuko se äitiyden myötä, tuleeko ei-äidistä suhteen aina-joustava osapuoli, kokeeko äiti kateutta ystävänsä vapaudesta... Vai tulisiko ystävyydestä sellainen ilman äitiyttäkin? Oman tvistinsä ystävyyteen tuo se, onko ei-äitiys omavalintainen vai tahaton (lieneekö oikea termi?). Äitiys voi olla ystävyydelle samanlainen juttu kuin esim. urakehitys, elämät vain muuttuvat. Joka tapauksessa aiheesta saa pyöritettyä aikamoisen hässäkän enkä enää itsekään tiedä, oliko mulla joku ajatus aloittaessani tämän kirjoittamisen...
    anne

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...