1.10.2016

Broilerisoppa

Sananen Atria-kohusta, josta on älähtänyt jo moni taho. Lyhyesti: suomalainen broilerintuottaja kutsui lauman sekasyöjäbloggaajia tutustumaan tiloihinsa sisältöyhteistyön merkeissä. Bloggaajat kirjoittivat kokemuksistaan positiiviseen sävyyn, kulutustottumuksiaan mietiskellen.

Mökkinaapurin kanalassa juoksennellaan sisällä ja ulkona.

Aamulehden kolumnisti niputti heti kaikki bloggaajat idiooteiksi tajuamatta, että esimerkiksi minua ei tähän kampanjaan ole mukaan pyydetty ihan hyvästä syystä (olen myös lähettänyt Kariniemelle kysymyksen, mistä kananpojasta he oikein puhuvat kun broileri on kyseessä). Nytissä esitetään uutisena se, että sisältöyhteistöissä liikkuu raha. Elina Lappalaisen kirjoituksessa päästiin jo paremmin kritiikin ytimeen.

Kohut yleensä osuvat aina johonkin kipupisteeseen, niin tämäkin. Haukkujen maali vain on väärä. Muutama ajatus.

1. Tuotantoeläinten kasvatus on täysin laillista liiketoimintaa. Broileria, sikaa ja nautaa saa kasvattaa tiettyjen sääntöjen mukaisesti ja eläinlääkärit käyvät eläinten "hyvinvointia" valvomassa -- se kriittinen näkökulma löytyy Oikeutta eläimille -järjestön videoilta. On ihan selvä, että lihatalojen vastuullisuus on iso kysymys ja avoimuuden nimissä tuotantotiloihin pitää päästää niin dokkarintekijöitä, taviksia kuin toimittajiakin. Silloin meillä on ongelma, jos asiantuntijoita ja toimittajia kielletään tulemasta tiloihin ja kaikki silminnäkijätodistukset pyydetään taviksilta. Suomessa pitää olla mahdollista tehdä tämänkaltaisia dokkareita.



2. Sisältömarkkinointi on täysin laillista tuotepromootiota. Kaikissa postauksissa oli moneen kertaan merkinnät sisältöyhteistyöstä juuri kuten pitääkin, mutta toimittajan medialukutaito tuntuu silti olleen kovilla. Kenen on vastuu, jos lukija ei ymmärrä termiä sisältömarkkinointi tai sisältöyhteistyö?  Jos taas halutaan puhua viherpesusta, pitää syyllistää Atrian markkinointiosastoa, joka on "perhetilan" käsitteen lanseerannut. Kulutuskriittinen bloggaaja toki tunnistaa taitavankin viherpesun, mutta se yleensä liittyy kohtaa kolme.

3. Lihansyönti on laillinen ideologia. Tuotantotiloille kutsuttiin bloggaajia, jotka ovat sekasyöjiä, ihan syystä. Jos ei näe eläintuotannossa lähtökohtaisesti mitään väärää, tilavierailusta voi todellakin olla tuloksena positiivinen juttu. Olisi ollut poikkeuksellisen rohkeaa kutsua lihansyöntiin kriittisesti suhtautuvia bloggaajia. On nimittäin porukkaa, jotka eivät tiedä, että se kihara vaaleanpunainen tavara on eläintä, ja on porukkaa, joille lihantuotanto on aina väärin.

4. Millaista rajanvetoa mainosmedialta odotetaan? Mitä bloggaajalta on lupa odottaa? Riippuu täysin blogista. Bloggaaja tekee aina valinnan, sopiiko ehdotettu yhteistyö luontevasti omaan blogiin vai ei. Jos broileritalo, katumaasturi tai halpavaateketju ovat luontevia brändejä bloggaajan kokoamalle lukijayhteisölle, mikäs siinä - tähän julkaisuun ne eivät sopisi. Myös digihesarini etusivulla saattaa olla Atrian hyvän huomenen toivotus: kritiikitöntä mediatilaa, johon mainostaja saa itse kirjoittaa haluamansa viestin.

Lukisinkin mielelläni pohdintaa koko mediakentän ja markkinointiviestinnän suhteesta.

Rajoittuuko vastuu sisältöyhteistyön tai advertoriaalin merkitsemiseen? Pitäisikö sisältömarkkinoinnin olla kiellettyä kunnes medialukutaitoon on joku ajokortti, jossa lähdetään siitä, että markkinointiviestintä ei koskaan ole koko totuus mistään aiheesta.

Tarkistaako mainostaja, millaisen yhteistyön ja yhteisön hän ostaa? Ymmärtääkö bloggaaja, mitä on piilomainonta? Onko blogin lukijoissa esimerkiksi lapsia?

Tunnistaako bloggaja itsesensuurin tai aiheet, joissa hänen asiantuntemuksensa ei riitä laadunarviointiin? Miten avoimesti bloggaaja tuo esiin oman näkökulmansa, osaamisensa ja roolinsa ja pitäisikö toimittajankin tehdä samoin?

Atrian maksamaa palkkaa nauttii nimittäin myös moni toimittaja.

15 kommenttia:

  1. Minä kyllä tulkitsin Aamulehden kolumnin niin, että tässä osoiteltiin pelkästään mukaan lähteneitä bloggaajia, ei bloggaajia yleisesti. Eli kysyttiin suoraan, että minkälainen bloggaaja lähtee mukaan lihateollisuuden viherpesuun. Ja samaa kyllä kysyn itsekin. Totta kai tiedämme, että siitä maksetaan, mutta sehän vain pahentaa asiaa. Laillista on myös tupakka- ja vaikkapa aseteollisuuskin, mutta en näe cityvihreää blogistia näitä pesemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tää kappale oli paljastava: "En väitä, että bloggaajat olisivat maailmanlaajuisen liskoihmisten salaliiton kätyreitä, jotka kohtuullista palkkiota ja kivaa tuotelahjaa vastaan suostuvat aivopesemään suomalaisia minkä tahansa kaupallisen toimijan kannattajiksi."
      En väitä mutta vähän kuitenkin. :D

      Itse en olisi tällaista kamppista tehnyt mutta mä jättäisin dumaamisen sille lukijakunnalle. Tupakka- ja aserinnastus ei toimi, koska niissä on markkinointi- ja myyntirajoitteita. Kyse oli ihan sallitusta broilerista.

      Poista
    2. Kyllä minäkin tulkitsin kritiikin kohdistuvan ennen kaikkea bloggaajien harkintakykyyn kuin lailliseen elikeinoon tai sen mainostamiseen, ja näin ajattelin itsekin kun blogitekstejä luin. Mitä bloggari ajatteli kun halusi lähteä promotoimaan tuotantobroilerien kasvatusta? Ihmettelisin myös, jos perheblogista löytyisi pitkä sisältöyhteistyö esimerkiksi avioliiton ulkopuolisten suhteiden etsimissivuston tai thaimorsiamien välittämistoimiston kanssa. Kyse ei ole siitä että edes sinällään vastustaisin tai paheksuisin näitä tahoja, mutta bloggaajan tehdessä työtä niin vahvasti persoonallaan katsoisin tällaiset kamppikset hyvin päälleliimatuiksi ja erittäin epäonnistuneiksi. Niinkuin myös tämän broilerikamppiksen. En halua hyökätä myöskään erityisesti Emmiä kohtaan, mutta hänen blogiaan seuraan, ja tiedän että hän kutsuu itseään foodieksi sekä puhuu paljon laadukkaan ja eettisen ruuan puolesta. Sitä taustaa vasten sisältöyhteistyö näyttäytyy ainakin minulle epäonnistuneena.

      Poista
    3. En yhtään ymmärrä mikä ongelma tässä Atria jutussa on. Eikö muka kaikki osaa erottaa yhteistyössä tehtyjä postauksia normi postauksista?

      Siis kaikkien näiden bloggajien blogiestahan löytyy jo ajat sitten tehty ruokapostaus missä käytetään broileria. Eikö se sitten kannusta tehotuotanto broilerin syömiseen? Ei missään niistä puhuta mistä voisi hommata ei tehotuotettua broileria.

      Poista
    4. Mä näen sen niin, että Anonyymillä 14:52 on blogin lukijana oikeus olla pettynyt, jos hän on seurannut omasta mielestään arvomaailmaltaan erilaista blogia. Kolumnistilla taas ei pitäisi olla laillisiin kamppiksiin nokan koputtamista.

      Eini, ei ymmärrä moni mukaan. Juuri tuo on pointti: jos käyttää broileria, miksi ei tekisi lihatalon kanssa yhteistyötä.

      Se toki on kiusallista, jos bloggaaja itse ei tajunnut tekevänsä menekinedistämistä kuten yhdessä tuntui tapahtuvan. Yhtä lailla on kiusallista jos toimittaja repii klikkiotsikon itsestäänselvyydestä (= sisältömarkkinoinnista maksetaan).

      Poista
  2. Hyvä ajatuksia! Äitinä ajattelen taas miten lapseni tämän tulkitsisi.

    Luin kuudesluokkalaisen lapseni kanssa yhteiskuntaopin kokeeseen. Aiheena media. Kirjassa opetettiin että eri medioita valvotaan ja on niitä jota ei valvota. Mainontaa valvoo viestintävirasto. Monilukutaitoa ja omaa tietopohjaa korostettiin, kuinka sitä tarvitaan. Olin taas positiivisesti yllättynyt lapseni tiedoista.

    Mutta oikeasti huolestun kun kuulen tällaisesta tapauksesta. Osaako lapseni luovia tietomeressä. Kuka kuuluttaa blogisteille omavalvonnan taitoa ja sitä että kaikkea ei pidä julkaista. Blogi-alustatko? Eikö siinä häviä juuri blogien viehätys. Keskustelupalstoille kirjoittaminen on sisällöntuottamista. Ei minuakaan kukaan juuri nyt valvo, kuhan osallistun keskusteluun kun on hyvä aihe. Joka kiinnostaa. Ajattelen että onhan mullakin tässä jotain pointtia, antaa mennä vaan. Mutta onko? Kunhan höpötän kun mies on nukkumassa.

    Entäs sitten vloggaajat, ne vasta päästelevät suustaan mitä tahansa. Mutta mikä minä olen sanomaan, jos ne vaikka harjoittelevat. Tarvitaanko ja saako sisällöntuottajilla olla epämääräistä tekstiä. Miten ne oppivat jos eivät saa mokailla? Mitäs jos sisällöntuottajat on itse lapsi? Vloggaajien sana painaa ja niitä seuraataan sekä ihaillaan varhaisteinien keskuudessa. Haaveillaan että itse oltaisiin sellaisia, leikitään blogeja ja vloggaajia. Kännykällä pelataan sovellusta jossa vloggaaja-hahmo julkaisee kissa-videoita ja ansaitsee sillä Xp:tä!

    No minähän sitä lasta valvon. Ja keskustelen, tästäkin aiheesta. Herran haltuun että sen vloggaajan vanhemmat ovat kartalla missä se liehuu. Atrian tiloilla ja ties missä!

    VastaaPoista
  3. Mua jäi kiinnostamaan, kuka näistä tähän kampanjaan osallistuneista bloggaajista oli tulkittavissa "cityvihreiksi"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä, ketä kommentoija yllä tarkoittaa, mutta oletan että Emmiä, jota tuohon Nytin juttuun oli haastateltu.

      Poista
  4. Kiitos tästä Katja. En ymmärtänyt koko kohkausta. Sille olisi ollut aihetta, jos kyseessä olisinollut journalistisia ohjeita noudattava media. Ja hei, eikös me olla valitettavasti sellaisiakin nähty ja ihan ilman sisältöyhteistyöleimaa. Kuinka moni media esim puhui halpuuttamisesta?

    Blogisti kirjoittakoo myös rahasta, sen kertoen ja jättäköön arvotuksen lukijalle. Sen verran pitää lukijalla medialukutaitoa olla, ettei ihan höynäytetyksi tule. Ja jos blogisti tuli, niin huonompi homma, katse peiliin ja pikkuisen miettimistä seuraavan ehdotuksen edessä.

    VastaaPoista
  5. Minua tämä kohu kiinnostaa ennen kaikkea viestinnällisestä näkökulmasta. Toimittajana, joka on työskennellyt myös mainostoimistossa ja joka bloggaa harrastuksekseen (saamatta siitä palkkaa, rahan arvoisia testituotteita ja ravintolaillallisia olen saanut).

    Pointtisi medialukutaitokortista oli hauska, mutta ennen kaikkea oivaltava. Työhistoriani vuoksi osaan itse erotella aikas herkästi viestinnän, markkinointiviestinnän, mainonnan ja propagandan erilaiset muodot. Olen töissäni tehnyt kaikkea paitsi viimeksi mainittua, tosin toisen graduni kirjoitin kiinalaisesta propagandasta. Tässä keississä ne kuitenkin tunnutaan sotkevan iloisesti keskenään. Jopa aiheesta keskustelleet toimittajat ovat ihmetellet, miksi bloggaajat eivät ole noudattaaneet journalistin eettisiä ohjeita, ja silti seuraavassa lauseessa muistutetaan, että bloggaajahan ei siis ole toimittaja ja tutkiva journalisti ei koskaan tekisi näin.

    Toisaalta toimittajana saa kuulla aivan samaa kritiikkiä jatkuvasti. Milloin on syytetty työnantajan perusteella tietyn puolueen tai paikallisen lätkäseuran suosijaksi, vaikka olen käynyt koko elämässäni vain kerran tai kaksi kiekkomatsissa.

    -Savusuolaa, Janica

    VastaaPoista
  6. Kiitos Katja.
    Juuri näissäkin kommenteissa esitetty huomio on oikeastaan se perimmäinen syy mun hämmenykselle: olen ennenkin kertonut syöväni kanaa ja kokannut sitä, musta lähtökohtaisesti jo se on tehotuotannon hyväksymistä. Jokainen, joka ostaa kaupasta broileria, hyväksyy ja tukee tehotuotantoa. En tiedä, että tuliko tästä postauksesta paha mieli nyt erityisesti siksi, että moni joutui nokikkain (pun intended) myös omien kulutustottumuksiensa kanssa. Mä olen ihan reilusti lihansyöjä - joskin sitä koko ajan vähentävä sellainen - ja on tosi harmi, jos mun blogista on saanut muun vaikutelman. Cityvihreästä en tiedä, mutta lienen aika arkivihreä. Tämä saamani kommentti tiivisti myös omat ajatukseni asiasta:
    "Me on vähennetty lihan syömistä, siirrytty yhä enemmän luomutuotteisiin, vältellään muoveja mutta ajetaan ihan järjettömästi kahdella autolla ja lennetään useampi kerta vuodessa. Silti katson tehneeni valintoja lastenlasteni tulevaisuus mielessä. Ja kun kerran syömme joskus sitä lihaa, myös broileria, on minusta kiva tietää, että jokin tehotuotettu broileri on edes hitusen eläinystävällisempää kuun toinen.
    Ja koska Suomen talous nyt on kuralla, yritämme parhaamme mukaan kuluttaa kotimaista."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tuo kommentti! Tässäkin asiassa, kuten kaikissa, ei ole vain ne kaksi ääripäätä (tai yksi ainoa oikea tapa), vaan voi toimia aika monella tapaa, silti ihan hyväksyttävästi :)

      Poista
  7. Mun mielestä tässä keississä on ollut tosi ongelmallista, että se "yhteistyössä Atrian kanssa" on liian epäselvä ilmaus, kun blogeja kuitenkin kuvaillaan bloggaajien omasta toimesta tyyliin "M. Meikäläinen kirjoittaa omia ajatuksiaan arjesta, ruoasta ja kaikesta söpöisestä. Tervetuloa Meikäläisten arkeen!", joka puolestaan viittaa siihen, että blogin sisältö olisi puhtaasti kirjoittajan henkilökohtaista elämää, kuten blogit ovat hyvin pitkälti viime vuosiin saakka olleet.

    Mitä olen tän tapauksen kanssa törmännyt "someraivoon", niin suurin osa siitä on keskittynyt siihen millaisella palkkauksella ja millaisilla ehdoilla jutut on tehty. Tähän ei olla saatu juurikaan vastausta ja ne mitä ollaan eri kirjoittajilta saatu ovat olleet vähän ristiriitaisia keskenään. Yksi sanoo, että Atria ei ole puuttunut mitenkään kirjoittamisprosessiin, toinen sanoo, että Atrialta tarkastettiin teksti asiavirheiden välttämiseksi (mitä ovat nämä asiavirheet, joita sensuroitiin?). Yksi sanoo, että tietenkin 'yhteistyössä'-kirjoitukset ovat mainontaa, toinen väittää, että Atria ei ole yrittänyt millään tavalla lisätä menekkiään tällä kamppiksella, kolmas kertoo miten tämä ei ole mainontaa, vaan sisältömarkkinointia (joka eroaa mainonnasta miten?).

    Ammattibloggaus tässä muodossaan on tosiaan uusi asia ja koko blogikenttä tällaisenaan niin tuore, että musta on outoa miten oletetaan jokaisen lukijan olevan perillä miten blogien ansaintalogiikka toimii ja koskevatko journalistiset ohjeet blogikirjoituksia. Ei musta mitenkään ihme, että eettisesti niin häilyvää toimintaa kuin tehotuotanto mainostava blogiteksti "omista kokemuksista" herättää kysymyksen jos toisenkin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Mitä! Onko multa mennyt joku somekohu ohitse?

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...