Tietoa mainostajalle ›

30.10.2016

10 huomiota isojen lasten kanssa elämisestä

Breaking! Vaikka kelloja oli siirretty tunnilla taaksepäin, emme heränneet seiskalla alkavalla lukemalla vaan lähempänä yhdeksää. Hämmentävää! Saimme oikeasti sen extratunnin unta.


Todellakin, kersat alkavat jo olla aika isoja. Ja sen huomaa monesta muustakin asiasta kuin siitä, että vaatekaappi menee uusiksi säännöllisin väliajoin.

TJEU.

1. Huolehdittavat lapset lisääntyvät. Koska asumme koulun vieressä, eteisessä on yleensä vastassa vaatevuori. Tunnistan jo kenkien perusteella, kuka meillä on kylässä. Tsekkaan, onko läksyt tehty ja mitkä ovat kenenkin kotiinlähtöajat. Muistan, kenelle ei tule leivän päälle juustoa ja kuka juo vettä.  Pesen ja palauttelen kamoja oikeisiin osoitteisiin meille unohtuneita sukkia ja verkkareita.

2. Päässäni soiva laulu ei ole enää ryhmä Haun tunnari. Vaan kolmosluokkalaisten itse säveltämä, sairaan tarttuva renkutus "pakarasta ja pöntistä", joka tarttuu tärykalvoille kuin puuro pöytään.

3. Puhun Skidin kanssa englantia. Siis sitä ihan oikeaa maailman valtakieltä, kerrankin joku aihe jossa olen vahvoilla. Toki meillä puhutaan myös sitä zögödögöä, jota Snadi kutsuu Olafin aasiaksi. Don't ask. Ihmettelin pitkään, miksi hitossa yhtä ponia kutsutaan Leopoldakseksi. Noh, siltähän se Rainbow dash kuulostaa jos ei osaa ärrää eikä deetä. (vrt. selkkaus Pissa Housunen)

4. Apu ei ole enää pelkkää hidaste. Jos ihan pikkulasten antoi osallistua ja auttaa kotihommissa, tehtävään piti varata puolet enemmän aikaa ja zen-mielentila. Mutta nyt ne hedelmät ovat poimittavissa! Skidi vie roskia, juoksee kaupassa hakemassa unohtuneita juttuja (ja maksaa yleensä omista rahoistaan) ja astianpesukone täyttyy puheohjauksella. Rahalla saa ostettua lisäpalveluita kuten vessan pesua, hartiahierontaa ja pyykkien viikkausta. Yeah!

5. Moikka, potta! Ja juniorilakanat, matkarattaat ja lasten aterimet. Leluja ja kirjoja on jäänyt pieneksi ja pölyttyneet, kaappiin survotut pikkumuksujen tavarat kertovat, että normitavaroiden ei tarvitse enää tulla etuliitteellä lasten-.



6. Puhelimeni pirisee. Saan kännykkääni paitsi puheluita myös Whatsapp-viestejä, tekstareita, chat-ilmoituksia sekä videoita, joissa on erilaisia laulu- ja tanssiesityksiä. Videoissa on käytetty runsaasti efektejä, hidastusta, tekstejä ja tarroja. Kaikki 9-vuotiaat ovat nähdäkseni keskivertoa pätevämpiä ohjaajia.

7. Niillä on nälkä. Pinaattilettuboksi ei enää riitä kahdelle! Pelkäsin lapsiperhe-elämässä eniten sitä, että ruokalasku räjäyttää budjetin. Noh, Skidi eli yhteyttämällä ensimmäiset viisi vuotta eikä Snadikaan nyt mittavia määriä syönyt vaikka ruokamyönteinen olikin. Vasta nyt jääkaapissa alkaa näkyä se, että ruokaa pitää tehdä reilummin kuin vähän yli kahdelle.

8. Ylähylly on vain hidaste. Mikään ei ole enää turvassa. Tai sitten on olemassa haihtuvia keksejä.

9. Leikit ovat spektaakkeleja. Siskosten leikit ovat aina sujuneet aika hyvin, mutta nyt kun Snadikin on parantanut neuvottelutaitojaan, leikkien kuunteleminen toisella korvalla on loistavaa ajanvietettä. Supranopeudella lentävät pehmolelut, roolivaatteisiin sonnustautuneet pahikset tai sirkusesitykset tuovat kontrastia siihen lattialla kahvitteluun. Toki myös juonittelu on fiksumpaa. Snadilla ja ystävättärellä on mainio kikka, jossa ystävätär tulee pyytämään keksiä Snadin pyynnöstä.

10.  Saan istua rauhassa. Ne eivät ole enää jatkuvassa kuolemanvaarassa (ajoittain toki), joten voin hyvin keittää itselleni kupin teetä, käydä suihkussa ja kaupassa ja lukea lehteä. Kersat säilyvät hengissä keskenään tunnin verran ilman jatkuvaa henkivartijaa.

Odotan vielä sitä päivää kun ruokapöydän ympärillä on vain aikuisten tuoleja. Sovimme nimittäin, että Snadi saa pitää lennonjohtotorninsa niin kauan kun suussa ei ole yhtään rautahammasta. Heti seuraavan päivänä huomattiin, että kaksi alinta heiluu.

Ps. Tsemppiä edelleen kaikille pikkulasten vanhemmille, jotka ovat heränneet tänään erikoiseen kellonaikaan. Teillä on syytä uskoa, että kaikki järjestyy!


25 kommenttia:

  1. Monet asiat tuosta listasta allekirjoitan, muttamutta...Meidän kuopus, muutaman viikon kuluttua 10 vuotta täyttävä miehenalku, heräsi tänään klo 5.20 talviaikaa! Sitä murrosikää tässä suhteessa odotellen, siis
    ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala, silloinhan on ihan pimeääkin vielä. No onneksi nuo isommat ymmärtävät katsoa sitä kelloa ja *yleensä* olla herättämättä koko taloa...

      Poista
  2. Mun viimeinen maitohampaani jäi hammaslääkäriin noin 35 vuotiaana..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Snadin kummitädillä niitä on edelleen!

      Poista
  3. Jee, parempaan suuntaan ollaan ehdottomasti täällä menossa, kun jo osan noista voi allerkirjoittaa myös täällä huushollissa :D Ylähylly ei ole hidaste, pätee valitettavasti meillä jo kaksi vuotiaaseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on hyvin lapsikohtaista tuo korkeiden paikkojen into. :D

      Poista
  4. Minusta silti pienten lasten kanssa on helpompaa. Isojen lasten kanssa on isot ongelmat kuten läksyt, kokeisiin lukeminen, jatkuva huoli missä se on kenen kanssa. Koulupäivät ovat kuitenkin lyhyet ja energia pitäisi saada fiksusti purettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sulla oikeasti aihetta huoleen? Kun mä olen vaan iloinen että on kavereita ja ne ramppaa meillä jatkuvasti eikä läksyt nyt mikään ongelma ole, päinvastoin. Vaihtaisin pikkulapsiaikaan kuolleen ruumiini yli.

      Poista
    2. No jokainen varmasti määrittelee itse omat huolenaiheensa ja kuinka vakavasti ne ottaa. Musta tää oli vähän mauton vastaus ja ylitti sun yleisen tylyyskynnyksen. Kommentoijahan vaan kertoi oman näkemyksensä aiheeseen.

      Poista
    3. Täh? Kun ihan oikeasti halusin tietää onko jatkuvaan huoleen jotain aihetta. No, jokainen tietty lukee myös vastaukset tyylillään.

      Poista
    4. Niin lukeekin. Ja siksi niitä kannattaa ehkä kirjoittaessakin miettiä :D Enkä nyt kyllä ala vänkäämään tästä asiasta. Hankalaa tietty kun äänenpainoja ei tekstiin saa.. Mut kyllä mä oon tuon kommentoijan kanssa samoilla linjoilla, että ainakin jonkin verran (varmasti vähän asuinalueesta riippuen) useimmat vanhemmat "huolehtivat" siitä missä ja kenen kanssa oma lapsi liikkuu. Varsinkin alakoululaiset on vielä hyvin alttiita ulkoa tuleville vaikutteile, eikä kaikkien osalle valitettavasti osu vain mukavia ystäviä. Itse ainakin mietin tätä niin, että kun pieni lapsi on 24/7 vanhempien valvovan silmän alla (olkoonkin välillä ehkä ärsyttävyyteen asti), on vanhemmilla tosiaan tiedossa jatkuvasti mitä tapahtuu. Isosti saa sitä napanuoraa venyttää, kun lapsi alkaa yksin liikkua kodin ulkopuolella. Maailma kun ei ole täynnä hyvää.

      Poista
    5. Niin, olen tätä hiukkasen tässä 10 blogivuoden aikana ehtinyt miettiä. Onneksi useimmiten olen saanut viestini perille ihan oikein.

      Toki mä tiedän, että kaikkea voi sattua, niin koululaiselle kuin teinillekin. Ap sanoi olevansa "jatkuvasti huolissaan", mikä kuulostaa musta aika kuormittavalta tilanteelta. Mutta ehkä tämä on oman postauksensa arvoinen juttu!

      Poista
  5. Tämä postaus tuli tänä aamuna tarpeen tuomaan toivoa tulevaan... 11 kk vanha poikamme herätti klo 4.30, kiitos kellon viisareiden kääntelyn... Oli äipällä hieman usko koetuksella 😄 Kiitokset upeasta blogista, on kiva lukea teidän perheestä. Saan uskoa tulevaan, kyllä tämä tästä! Ja Vuoden mutsi- kirjat ovat toimineet mahtavana vertaistukena niin vauvan koliikkiaikana kuin nyt taaperovaiheen alkaessa... Kiitos ja kumarrus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista ja tsemppiä kovasti sinne! Vauvavuosi kohta suoritettu ja siitä sitten kohti uusia haasteita!

      Poista
  6. Kiitos tsempeistä! Ehkä se tästä paranee, nim. heräsin viideltä kun lapsi karjui RYHMÄ HAU!!!

    VastaaPoista
  7. Voi että... Joku kaunis päivä mäkin voin siis taas tilata lehden kotiin ja lukea jonkun hömppäkirjan ihan vain koska huvittaa :D Eilen herättiin siis klo 5 normaalin klo 6:den sijaan. Ja tänään herätys oli 5.15. Loppuviikosta ehkä ollaan taas siinä normaalisti ryydyttävässä rytmissä!

    Uskoa elämään valaa kyllä se, että 3,5-vuotias esikoinen kyllä jää kirjan kanssa sänkyyn ja saa jopa itse noukittua leivän tai valmiiksi keitetyn munan aamupalaksi, jos herää tuhottoman aikaisin. Muutoinkin 3,5-vuotias on jo aika helppo nakki kun uloskin pääsee ilman rattaita ja pystyy tekemään jo kaikenlaista. Hän saa oman huoneenkin siivottua!

    Alle 2-vuotiaat ovatkin sitten ihan toista maata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta. Ihmisyys alkaa kolmevuotiaasta, sitä ennen voidaan puhua vain ihmisoletetusta. ;)

      Poista
  8. ruokakommentti: ihmettelin ihan järjettömästi, miksi ruokabudjetti vuotaa. Kunnes tajusin, että meillä ruokapöydässä istuu neljä aikuista (ja yksi joka elää pyhällä hengellä) - totisesti on eri määrä kuin pari-kolme pieniruokaista lasta...!

    Ja teineissä ehdottomasti parasta ovat yhteiskunnallis-poliittis-eettis-angstiset mustavalkoteiniraivarit ruokapöydässä. Kun niillä ihan oikeasti on mielipiteitä, ja niiden kanssa voi vääntää kättä tärkeistä aiheista, niin kuin nyt vaikka siitä, onko pääministeri syypää kaikkeen vai ei :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää ruokamuutos tapahtuu tosi vaivihkaa! Teiniaikaa odotan innolla!

      Poista
  9. Jes! Ainoastaan kohta 7. huolestuttaa, kun nyt on pärjätty yhteyttämisellä ja parsakaalilla :D
    Mä mietin ton kellorumban niin, että illalla sai termiitit tuntia aikasemmin nukkumaan. Ilta kun on tässä syksyn mittaan kolmevuotiaalla venynyt jo puoli kymmeneen. Eilen molemmat unilla 20.35!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno suoritus! Meillä yllättäen ei muutos näy missään vaan ollaan edelleen nukkumassa puoli kymmenen...

      Poista
  10. Rauta- vai maitohammasta? :'D

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...