Tietoa mainostajalle ›

30.8.2016

Suomalaista työtä apteekin hyllyltä



Julkisten palveluiden hevijuuserina tykkään kovasti suomalaisista veromarkoista. Valitsenkin mielelläni kotimaisen vaihtoehdon, aina kun sopiva sellainen on tarjolla. Ostan suomalaisia leggingsejä, nyhtökauraa ja vessapaperia, saippuaa, lounaita ja fillareita.

Jostain syystä en ole koskaan ajatellut tätä kuluttaja-aspektia apteekissa.

Vaikka kukaan perheestämme ei ole jatkuvalla lääkityksellä, apteekkiin on säännöllisesti asiaa. Atoopikkojen perheessä kuluu perusvoidetta, probiootteja ja allergialääkettä. Lapsiperheessä tarvitaan d-vitamiinia, laastareita, kylmäpakkauksia, täishampoota ja vatsatautijuomaa. Kesällä tarvitaan punkkipihdit, hydrokortisonia, laastareita ja desinfiointiainetta, talvella taas parasetamolia ja nuhasuihketta.

Keski-ikäinen etsii puhtia lisäravinnehyllyltä. Viimeksi hemmottelin itseäni nilkkatuella. Kerralla saattaa tulla useamman kympin ostokset.


Tyyppejä palaverissa keräyspaperilootan päällä. Perus.

Sain Suomalaisen Työn Liitolta haasteen pohdiskella, miksi apteekkituotteet olisivat sinivalkoisessa ostoskorissani poikkeus. Koska olen asunut suomalaisen lääketehtaan vieressä kymmenisen vuotta, päätin käydä Orionin maajohtaja Janne Maksimaisen juttusilla kysymässä, mitä vastinetta rahalleni saan.

Suomalaisuutta myydään yleensä laadulla, mutta apteekissa tuotteet ovat tasalaatuisia. Ibuprofeeni on ibuprofeenia eikä lääkealalla ole pieniä paikallisia start-upeja tai mikrolainoitettua lähikäsityötä. Tuntuisi omituiselta kysyä lääkäriltä suomalaista lääkevaihtoehtoa. Kuten Orion. Mutta kyseessähän on kansainvälinen pörssiyritys, jonka tukeminen ei vaikuta kovin tarpeelliselta.

Mutta hemmetti, suomalaisten palkkoja niistäkin rahoista maksetaan. Ja niitä työpaikkoja on paljon, myös niissä kunnissa, jotka ovat kokeneet kovia kännykkäteollisuuden hiipuessa. Pääosa Orionin tutkimustoiminnasta sekä kaikki omat tuotantolaitokset ovat Suomessa. Vuotuiset investoinnit lasketaan miljoonissa ja verot maksetaan Suomeen.

Sitäpaitsi lääkealalla kilpailu käydään aina kansainvälisellä tasolla. Alkuperäisvalmisteiden kisassa on mukana monikansallisia jättejä, joiden rinnalla Orionkin näyttää pieneltä. Itse asiassa. Miten ihmeessä firma on vielä pystyssä?

Pienet lääkefirmat pärjäävät erikoistumisella volyymin sijaan. Pian satavuotias firma on kokenut muodonmuutoksen kiväärinpuhdistusaineista johtavaksi astman, eturauhassyövän ja alzheimerin taudin asiantuntijaksi. Lääkealalla on mahdollisuus saada Angry Birdsiäkin parempia vientituotteita, jos tutkimus onnistuu. Niistä vain harvemmin saa mediaseksikkään pressitiedotteen.

Miksi lääkkeitä ylipäätään enää tehdään Suomessa? Eikö nekin kannattaisi vetää koneiston läpi Kiinassa, jossa työvoima on halpaa?

Lääkkeiden valmistus on ylipäätään kummallinen bisnes. Kehittäminen on aina riskipeliä. Pitkäkin tutkimustyö saattaa kariutua loppumetreillä, jos toivottua tehoa ei ihmiskokeissa löydy. Kun uusi lääke tulee markkinoille, kehittäjä saa myydä sitä yksin noin 10-15 vuotta, sitten patenttisuoja raukeaa, mikä tuo markkinoille rinnakkaislääkkeitä. Kovin moneen epäonnistumiseen ei siis ole varaa ja uutta pitää olla tuubissa koko ajan.


Lisäksi tutkimus- ja tuotekehityspuolella etua on kokemuksesta. Tutkimustyössä suomalainen palkkataso ei ole samanlainen ongelma kuin matkapuhelimien kokoamisessa. Koulutettua työvoimaa on Suomessa hyvin tarjolla.

Tuotantolinjaston pystytys taas ei ole mikään t-paitahikipajan kaltainen läpihuutojuttu. Jos lääkefirma haluaa myydä pillereitään Euroopassa, tehtaan täytyy olla EU-viranomaisen hyväksymä. Sen saa läpäisemällä tiiliskiven paksuisen säädöspinkan. Myyntiluvan saaminen taas kestää vuoden päivät. Päälle tulevat säännölliset tarkastukset. Jos jää kiinni laiminlyönneistä, lähtee luvat. Orionilla on töissä pelkästään laadunvarmistuksessa yli kaksisataa ihmistä.

Tämä on tavallaan hyvä uutinen. Parjattu sääntö-Suomi ja lääketeollisuus sopivat hyvin yhteen. Koska nopeita voittoja ei ole luvassa, ala saattaa selvitä rakennemuutoksesta kuivin jaloin ja työpaikat pysyä Suomessa.


No entäpä etiikka? Joillain lääkealan toimijoilla on yhtä hyvä maine kuin öljy-yhtiöillä ja rahoituslaitoksilla. Voiko suomalaisen lääkeyhtiön suoraselkäisyyteen luottaa?

Törkeä terveydellä rahastaminen on avoimessa, ei-korruptoituneessa maassa vaikeaa. Lääkkeiden hinta on aina iso moraalis-eettinen kysymys, mutta kilpailu pitää yleensä hinnat alhaisina. Räikeissä rahastustapauksissa taas puuttuvat viranomaiset peliin. Koe-eläinten käyttö ei lääketeollisuudessa ole loppumassa hetkeen, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa: Orion on mukana useas­sa kansainvälisessä hankkeessa, joissa etsitään uusia, vaihtoehtoisia testausmenetelmiä. Lisäksi Orionin säätiö myöntää vastikkeetonta apurahaa tutkimusryhmille. Hakijoita riittää.

Orionin tarina edustaakin suomalaista työtä sen vähemmän tunnetussa muodossa: kansainvälisesti arvostettuna tieteellisenä tutkimuksena. Siitä voi olla vähintään yhtä ylpeä kuin sellutuotteista ja olympiapronssista.

5 kommenttia:

  1. Linkkasin tämän mutsilleni (44 vuotta apteekkialalla, tällä hetkellä evp) ja hän sanoi vain, että ei olisi itse tätä paremmin osannut sanoa. Kiitän siis hänen puolestaan, kun ei itse saanut tabletilta kommentoitua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että osui maaliin! :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen pointti, ei ole tosiaan aiemmin tullut ajatelleekai tältä kantilta.

    VastaaPoista
  3. Juuri näin! Ja vinkkejä suomalaisista leggareista otetaan vastaan...

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...