Tietoa mainostajalle ›

19.8.2016

Leluja, jotka eivät jää pieniksi

Tiedättekö, mikä on yksi vanhemmuuden kinkkisimpiä tehtäviä? Leluhommat.



Sitähän voisi kuvitella, että lapsen henkinen pituuskasvu tapahtuu jotakuinkin kauniissa linjassa pituuskasvun kanssa. Että tiettynä ikäkautena kiinnostaa yksi asia ja sitten siirrytään kiltisti seuraavaan. Mutta ei. Jotkut ikävuodet tuntuvat aiheuttavan kasvupyrähdyksiä ja osa taas paluuta pieneksi.

Ilmiö näkyy hyvin leluinventaarissa. Meillä on sopimus on, että kamamäärä ei voi loputtomasti kasvaa vaan kaksi kertaa vuodessa (jouluna ja synttäreiden jälkeen kesällä), käydään leikkikalut läpi: millä vielä leikitään ja millä ei.

Työläs projekti.

Snadin kohdalla on neljännen ikävuoden aikana tapahtunut valtava harppaus. Melkein koko vapaa-ajan virikevarasto voi jäädä vuodessa pieneksi. Kun mökillä katsoimme lelukaappiin, hiekkalelut, palapelit, vedettävät kirahvit, duplot, soivat leppäkertut, kuviopalikat ja Myyrän puinen auto olivat jääneet pieniksi. Edellisenä kesänä ne olivat vielä kiinnostaneet.

Yhtäkkiä pitikin olla lautapelejä, puuhavihkoja, pikkulegoja, niitä violettitukkaisia monsternukkeja ja leikkiruokia. Kaikkiko laitetaan kierrätykseen?

Kirjoissa sama juttu. Sain vihdoin neuvoteltua päiväkotiin vietäväksi vinon pinon pieneksi jääneitä lastenkirjoja. Olin ihan varma, että Puppe-kirjoista ei voi luopua ikinä, mutta nyt Snadi oli valmis luovuttamaan ne eteenpäin.

Mutta sitten oli kirjoja, joista edelleen pidettiin kiinni kynsin hampain. Kohtuullisen yksinkertaista kerrontaa tarjoileva Rasmus-nallen iloinen vuosi on luettu läpi valehtelematta satoja kertoja, mutta siitä ei käy luopuminen. Myös Vaarin kanssa neljä vuotta tankattu nelisivuinen, pahvinen sirkuskirja, kuuluu kestosuosikkeihin. Selvä.

Ja jotta tämä ei olisi aivan näin yksinkertaista, myös vanhat lelut tekevät välillä paluun. Eskari- ja alakouluikäiset ovat isoja pieniä, jotka osaavat pelata Afrikan tähteä ja tehdä kännykällä elokuvia, mutta samanaikaisesti ne haluavat leikkiä pehmoeläimillä ja junaradalla. Siihenkin pitäisi tarjota mahdollisuus.

Raivaa tässä nyt sitten. Mitkä voi lahjoittaa pois hyvällä omatunnolla? Mitkä näistä tekevät uuden tulemisen? Miten pitkään säästän nukkekotia, joka ei ole koskaan ollut pop? Tuleeko sen aika vielä?

Kertokaa toki, jos tässä on joku logiikka, mitä en vain näe.

Onneksi sentään kestosuosikin paikka on selvä. Arvaatteko, mikä kokonaisuus on pitänyt pintansa yhdeksän vuotta? Saa nähdä tarvitseeko siihen koskea ikinä.


23 kommenttia:

  1. Mä fiilistelen itse tota Myyrän autoa kerrasta toiseen. Ja tietty duploja ja Brion rataa. Onneks pojat on samanlaisia rakentelijoita :)

    Nyt jo uhittelen sukua, että tänä jouluna ette sitten osta yhtään lelua. Helmikuussa on toisen 3v ja toisen 1v synttärit ja silloin viimestään hukutaan leluihin. Etenkin kun lelujen ostelu ei pysy kurissa juhlien välissäkään mummolla ja iskällä (toim huom. Se ei siivoa lasten huonetta!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, samaistun. Meilläkin iskä on ollut se joka innokkaimmin ostaa leluja. Mulla on sellanen fiilis, et se ei ole koskaan käynyt lastenhuoneessa, saati tiedä mitä siellä kaappeissa lymyää ja miten paljon. Se, että joskus siivoaisi=järjestelisi paikoilleen kaikki lasten lelut avaa silmät uusien lelujen tarpeelle ihan uudella tavalla. Ja meilläkin kahden lapsen synttärit ihan joulun kyljessä. Eli se kamavuori vuoden vaihteen kieppeellä ahdistaa. Ja toistaalta kuiva kausi loppuvuoden ku ei ole mitään verukkeita sanoa lasten jotain halutessa että saat sitten synttärilahjaksi (ois kätevä että näitä juhlia ois tasaisemmin väliajoin)

      Poista
    2. Sama muuten täällä! Koti-insinööri on huomattavasti minua lepsumpi monessa asiassa, mikä aiheuttaa välillä vähän hampaiden kiristelyä.

      Poista
  2. Dublot pitää pintansa? Meillä dublot on edelleen käytössä ikähaarukassa 5-13v. Alkoi 0v. Imeskelystä ja nyt tehdään nopeasti jollekin muovieläimille, pokemonille, hamsterille ... aitaus. Pikkulehot eivät ole (onneksi) kiinnostaneet ketään. 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on roolivaatteet, jotka tuntuu olevan ikärajaton vaihtoehto. :)

      Duploja meillä on kauhea saavillinen mutta niillä ei leikitä juuri lainkaan, pikkulegopakkauksiin sen sijaan hukutaan - argh.

      Poista
  3. Toi nukkekotijuttu on kyllä aika mielenkiintoinen, kaikilla sellainen pitää olla mutta kukaan ei taida niillä oikeasti leikkiä. Itse muistan omistaneeni nukkekodin, mutta se oli lähinnä varasto muille leluille. Anoppi on hommannut mummolaan ihan hävyttömän kokoisen nukkekodin muttei se kyllä kiinnosta yhtäkään muksua... Kai se vaan on niin mielikuvitukseton ettei kiinnosta, mieluummin lapset rakentaa Duploista taloja ja leikkii niillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jännä homma. Mä muistan kyllä itse leikkineeni nukkekodilla, tykkäsin lähinnä vaihtaa siellä järjestystä joka päivä. :D Mutta tässä päästään taas siihen että ehkä nukkekodin pitäis jotenkin tulla muotiin jolloin sillä leikittäisiin kavereiden kanssa.

      Poista
    2. Mulla oli lapsena hurjan iso kaksikerroksinen nukkekoti (4h ja keitiö :D) ja isolla tarkoitan siis niin isoa, että kun sain sen eskari-ikäisenä, nukkekoti oli korkeampi kuin minä! Ja sillä leikittiin tosi paljon ja pitkälle ylä asteen alkuun. Tosin nukkien sijasta, siellä talossa asui niitä 80-luvulla tehtyjä My Little Ponyja,joita äiti metsästi meille kirppareilta...Ja ponit ovat muuten edelleen tallessa, en ole vieläkään, tässä kypsässä 25-vuoden iässä, pystynyt luopumaan niistä!

      Poista
    3. Neiti kolme vee sai jouluna ison puisen nukketalon. Se on ollut kovassa käytössä. Tosin yhtään nukkea siellä ei asu, sinne muutti ne samettipintaiset pikkuoravat ja koirat. Tytärtä kun ei vähempää voisi mitkään nuket kiinnostaa ;)

      Poista
  4. Nukkekoti voi hyvinkin ruveta olemaan teini-iässä jännä, joskaan nukkeperhettä ei silloinkaan tarvita :D

    Ehjät kirjat (ikätasosta riippumatta) pysyy meillä hyllyssä maailman tappiin varmaankin, leluista luulisin pääseväni hävittämään ihan selvät vauvalelut (ja tuskin niitäkään kaikkia...) Tyhmä minä kuvitteli, että barbit ja ponit joutaisi hävitykseen vielä joku päivä, mutta näyttää siltä, ettei niistä tulla pääsemään eroon ennen kuin nekin on roskiskamaa.

    Junaradalla leikkii vielä kuudesluokkalainenkin (ja siis itse rakastin sitä suunnattomasti teini-iässä, joten...)

    Mun tulkinta tästä lelujen hävityksestä lasten kasvaessa on se, että hävitettäväksi kelpaava lelu on a) rikki tai b) vain yhteen käyttöön kelpaava muotilelu. Enemmän tulee vastaan a kuin b kriteerin täyttäviä, ainakin meillä. Nämä kun saavat rikki senkin, minkä piti olla särkymätön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkekoti muutti maalle, jos se siellä kehittäisi vetovoimaa. :) Ja barbit ja ponit pitää varmaan säilöä yo-kirjoituksiin asti!

      Poista
  5. Itse tykkäsin nukkekodista sen verran, että sisustin sen itse, se oli mukavaa. Siis tapetointi, maalaus, verhojen, huonekalujen ym. tavaroiden teko. Kiinnostaisiko sinun askartelijatyttöä tällainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Sehän voisi tosiaan olla myös sisustusprojekti.

      Poista
    2. Mäkin muistan askarelleeni vaikka mitä nukkekotiin lapsena! Uunissa kovetettavasta muovailuvahasta sekä huonekaluja että pikkuesineitä (vaikka hedelmiä nukkekodin keittiöön), kankaista vaatteita, pahvilaatikosta Barbeille auto(!).

      Poista
  6. Itse lahjoitin juuri oman vanhan nukkekotini kummitytölle ja hänen siskolleen mummolaan. Leikkivät sillä kuulemma petseillä.. Omia poikiakin alkoi jopa nukkekoti kiinnostaa heti, kun näkivät, että olen luopumassa jostakin, jota leluksi kutsutaan. Olisi kuulemma hyvä koti legoukoille, niille ninjoille ja ritareille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten jännä tuo kun otan puheeksi että mitä laitetaan kierrätykseen kuinka alkaa yhtäkkiä jokaikisellä esineellä olla valtava arvo. X(

      Poista
  7. Lelulaatikoiden siivoaminen ja vanhojen lelujen eteenpäin laittaminen (=myyminen tai roskiinheittäminen) on meilläkin ajankohtainen aina joulun jälkeen ja tässä alkusyksystä, kun lasten synttärit on siltä vuodelta juhlittu. Koskaan lapset ei vaan meinaa raaskia luopua mistään. Lelut, joilla ei ole leikitty aikoihin onkin yhtäkkiä niitä kaikken rakkaimpia ja tärkeimpiä. Luulin, että 8v. esikoinen ei pehmoleluilla enää niin kauheasti leikkisi, mutta sekin luulo meni harhaan: kesälomareissun rakkain tuliainen oli pehmopöllö. Legot ja Dublotkin pitävät pintansa vuodesta toiseen, niitä ei voi laittaa pois. Ja nyt on 4kk pikkuveli, jolle täytyy osa leluista ainakin säästää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pehmoleluihin on joku täysin humaani kiintymys. Olen monta kertaa sanonut että niitä ei meille enää tule, mutta jostain niitä aina pomsahtelee ja mistään ei voi luopua.

      Mä muuten laitan melkein kaikki lelut ja krijat kierrätykseen päiväkotiin. Kannattaa siis kysyä tarviiko lähipäiväkoti jos ei halua roskiin heittää.

      Poista
  8. Meillä lasten luopumisen tuskaa on lievittänyt se, että lapset saavat osan vamhojen lelujen myyntituloista. Duploille sanottiin aika reippaasti gudbai, kun kerroin että näistä voisi saada sen ja sen verran rahaa. Lapset tosin jo 8 ja 6 v, ja osaavat arvostaa omaa rahaa.

    Rikkinäisiä leluja, mäkkärikrääsää yms. ihme sälää viskelen lapsilta salaa roskikseen. Vielä ei ole kukaan kysellyt perään. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mäkkärisälät on meilläkin mennyt kiertoon ihan hyshys. Yhtään ei ole kaivattu. Sittemmin sanoinkin hesessä kovaan ääneen JÄÄTELÖ, kun myyjä alkoi kysyä, että lelu vai jätski :D Sen jätskin se ois kuitenkin kinunnut lelun lisäksikin.

      Poista
    2. Hyvä idea tuo myyntitulojen jakaminen!

      Poista
  9. Meillä 9v lapsi saanut ekaluokkalaisesta alkaen kaikki lelujen myyntitulot, muissa lapsen tavaroissa (kuten vaatteet) tulot jäävät äidille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä menee samalla tavalla. Lapsi saa miettiä mistä luopuu ja laitetaan myyntiin. Jos jotakin lelua himoitsee, saa tällä tavalla kerättyä uuteen leluun rahaa luopumalla vanhasta. (Vaikkakin edelleen lasten huoneessa on tuota tavaraa...)

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...