Tietoa mainostajalle ›

12.8.2016

"Äiti lipitti kaljaa kuten tavallista."

Yhteistyössä ånni-hanke

Otsikossa on lainaus ala-asteen kouluaineestani, jossa kerroin perheemme joulusta. Mutsi sai sanavalinnasta kohtuullisen hepulin. Hän oli tapansa mukaan juonut yhden pullon kaljaa, mutta asia oli käsitettävissä myös toisin.


Tästä hepulista tajusin, että alkoholiin liittyy jotain kummallista. Kaljasta ei voinut puhua normaalisti. Aikuisten juomien päällä oli näkymättömyysviitta ja ihan tarkoituksella. Pullot olivat aikuisten juttuja vähän niin kuin laskut, työpaikan vastoinkäymiset ja naapuririidat. Ei niistä lapsille puhuttu.

Minun kanssani ei siis koskaan keskusteltu alkoholista. Ei, vaikka perheessämme ei ollut ongelmia ryyppyputkien muodossa. Kaljaa kyllä juotiin ja toki joskus oli myös myöhään jatkuneita juhlia. Silloin aamulla oli olohuoneen pöydällä kaljapulloja ja isi vähän väsynyt, mutta pelkoa tai traumoja ei noihin kokemuksiin liity.

Vasta yläasteella hiljalleen tajusin, että alkoholi oli harvinainen ja himoittu juoma, jota piti yrittää saada käsiinsä joko löperöiden aikuisten avulla, väärillä papereilla tai vanhemmilta pöllimällä. Keskusteluikkuna vanhempien kanssa oli sulkeutunut.

Jos en halua tehdä samaa virhettä omien lasteni kanssa, Skidin kanssa pitäisi keskustella aiheesta jo nyt, alakouluiässä. Keskustelenko?



No, kuinka ollakaan, kävin vastikään Skidin kanssa ranskalaisessa ruokakaupassa. Kyseessä oli Monoprix, ihan tavallinen paikallinen marketti, jossa oli tuoreita hedelmiä, haisevia juustoja ja tietenkin viinihylly, ihan siinä croissanttien vieressä.

Skidi huomasi sen ja tunnisti pullot heti. "Miksi meidän marketista ei saa viiniä?"

H u o h. Olemme kyllä käyneet läpi sen, mitä aikuisten laseissa on, mutta tämä oli vaikea kysymys.

Miten ihmeessä selitän alakouluikäiselle koko kompleksisen kuvion suomalaisesta juomakulttuurista ja alkoholipolitiikan lainalaisuuksista? Minun alkoholinkäyttöni on hallinnassa, mutta Suomessa on paljon ihmisiä, joilla ei ole. Päihdeneuvontapuhelimeen tulee yli 5000 puhelua vuodessa. Kerronko näkökulmista tasa-arvoisina? Miten perustelen sen, että alkoholin kanssa pitää olla tarkkana, vaikka väestön kymmenesosa juo noin puolet kaikesta kulutetusta alkoholista, ja suuri osa käyttää alkoholia ihan fiksusti? Alkaako herkkä lapsi pelätä viinilasillisiamme?

Jo hyvin pienet lapset huomaavat syy- ja seuraussuhteita ja kiinnostuvat niistä. Vaikka oma suhteeni alkoholinkäyttöön on mutkaton, tarkkanäköiselle lapselle puhuminen on kimuranttia.

Minun alkoholinkäyttööni ei liity häpeää enkä halua tehdä asiasta mitään numeroa. Viini (en juuri koskaan juo mitään muuta) näyttelee elämässäni pientä, mutta säännöllistä osaa eikä siihen vaikuta markkinointi eikä hinta. Pääkaupunkiseutulaisena saan pulloni ihan helposti Alkosta ja ostaisin sen, vaikka se maksaisi tuplaten enemmän.

En tuonut Tallinnan laivaltakaan yhtään mitään. Miksi olisin niin tehnyt? Ulkomailta haikailen lähinnä kakkosolutta ja 0,25 dl pulloja.

Lopputulos on kuitenkin sama kuin omien vanhempieni näkymättömyystaktiikalla: sorrun ylimalkaisuuteen ja vastaan mutkia oikoen. Se nyt vaan on silleen ei kuitenkaan ole mikään vastaus eikä varsinkaan kovin hyvä keskustelu. Vaikeneminen ei toiminut erityisen hyvin kuolemankaan kanssa.



Yhtä lausetta vihasin lapsena yli kaiken. "Kerron sitten, kun kasvat vähän isommaksi." Se oikea hetki ei tullut ikinä. Ja joissain aiheissa isompana on liian myöhäistä. Jos en skarppaa, alkoholikeskustelun puheenjohtajuus jää lapsen yläasteen kaveripiirille. 

Minä voin luottaa fiksuun lapseeni, joka varmasti kysyy lisää, jos vain annan tilaisuuden.

Varoittelusta ja salailusta seuraa vain hämmennystä ja epätietoisuutta. Avoimuudella puretaan alkoholin ja muidenkin päihteiden käytön mystiikkaa. Kouluikäiselle, joka on vetänyt karkkiöverit, on helppo selittää, miksi mitään ei pidä syödä tai juoda liikaa. Ja se, joka on maistanut chiliä, ymmärtää mitä tarkoittaa vahva aine.

Jos tuntuu, että omat rahkeet eivät riitä eikä tiedä, mistä pitäisi aloittaa, apua on tarjolla. Ånni-hanke järjestää perheille suunniteltuja keskustelutuokioita, joissa voi keskustella ilmiöstä omien tarpeiden mukaan. Juttutuokio sopii paitsi pienryhmiin myös koulun vanhempainiltoihin ja harrastusseuroihin, jos perheen kesken pidettävä tilaisuus tuntuu liian intiimiltä.

Ehkä siinä vaiheessa, kun Skidi on täysi-ikäinen, tilanne on monella tapaa muuttunut. Nuorten humalajuominen on vähentynyt koko 2000-luvun ajan. Ehkä sosiaalinen paine kohdistuu vuonna 2025 ennemminkin kohtuukäyttöön kuin övereihin. Ehkä lähikaupassamme on kaksi hyllymetriä Pirkka-viiniä.

30 kommenttia:

  1. isani on kova alkoholisti ja mulla oli kylla lasinen lapsuus. itse pidan kuria ja yritan olla kohtuuden malli. tytar tietaa etta juon viinia ja isansa kaljaa. sita se mullekin tilaa kun mennaan ravintolaan, ja ittellensa omena mehua. en tieda milloin tarvii ruveta asiasta puhuun enempaa. on nyt jo puhuttu liiasta sokerista, suolasta ja rasvasta etta ne on TREAT mutta liika ei oo kunnolle hyvasta. ehka taa menee samaan piikkiin? Tia B Lontoosta

    VastaaPoista
  2. Niinpä niin! Ekaluokkalaisen terveystarkastuksessa kysyttiin vanhemman läsnäollessa tulevalta koululaiselta "Juoko vanhemmat alkoholia?" Hiljaisuus...(itse mietin että mikäköhän on lapsen näkökulma...) Lapsi vastasi iloisesti "Joskus mä oon nähny äidillä sellasen puujuoman ja isi juo joskus alkoholittoman kaljan saunassa." Että se siitä. Totuus kyllä on mun näkökulmasta se että joskus maistuu kuohuviini hyvässä seurassa ja isilläkun on holillisia oluita. Ja joskus oikein hyvässä seurassa lasten ollessa hoidossa äiti saattaa todeta seuraavana aamuna että tänään syödään pizzaa ja rötvätään sohvalla kun muuhunkaan ei kykene. Meillä puhutaan alkoholista ja sen vaikutuksesta ääneen ja hyvä viini kyllä kruunaa hyvän illallisen. Ja kuohuvaa voi kilistellä. Ehkä lapset näin näkisivät järkevää alkoholin käyttöä ja alkoholin ympärillä oleva tabu ja salamyhkäisyys katoaisivat. Ja aidosti etele-eurooppalainen juomakulttuuri rantautuisi tännekin maailman kolkkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama meillä. Lapset kysyy pöytää kattessaan että laitetaanko viinilasit. Joskus laitetaan, joskus ei.

      Musta toi trendi näyttää tosi hyvältä. Joitain tabuja on vissiin onnistuttu jo purkamaan!

      Poista
  3. Ensimmäisestä kommentista heräsi yksi kysymys: Miten ekaluokkalainen tietää sanan alkoholiton olut? :) Ihan mielenkiinnosta kysyn, sillä en usko, että meillä vanhemmatkaan lapset tietävät tuota sanaa. Meillä on näkyvsti esillä viinikaapissa viinit ja olutta välillä jääkaapissa, mutta niiden alkoholillisuus, alkoholittomuus tai alkoholin määrä ei ole lapsilla selvillä.

    Minultakin on kysytty, miksi pitää mennä erikseeni viinikauppaan, ja että miksi sitä ei voi ostaa tavallisesta kaupasta. Olen sanonut lapsille, että viinikauppa on hyvä juttu, sillä siellä osataan neuvoa mikä viini sopii minkäkin ruoan kanssa ja siellä on parempi valikoima kuin jos viini olisi marketissa. Vähän niinkuin se, että golf- tai pyöräilyvarusteet ovat omissa erikoismyymälöissään. :) En tiedä onko se aiheen kiertämistä, mutta hyvin on selitys uponnut. Ja itse olen oikeasti tuota mieltä, että tuolta kantilta alko on oikein hyvä asia. Loppujen lopuksi alko-systeemi sinänsä ei ole estänyt ketään juomasta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä tuo viinikauppa selitys on aivan loistava :). Juuri näinhän se on ja pitääkin olla. Hyvä selitys sekä lapselle että aikuiselle :)

      Poista
    2. Alko-systeemi todellakin ON estänyt ihmisiä juomasta: kun keskiolut tuli ruokakauppoihin 1969, sen kulutus kolminkertaistui yhdessä vuodessa!!!

      Poista
    3. Keskioluen kulutus kasvoi, mutta tietääkö joku mitä tapahtui väkevien käytölle? Jos miedot juomat vähentävät väkevien juomien käyttöä niin se on ainoastaan hyvä juttu. Ja kyllä viinaan menevät ovat keinot keksineet ennen kaljan tuloa ruokakauppoihin tai kun Alkoja ei joka kylässä edes ollut. Hankalampaa se tietenkin oli.
      Kieltolakien aikaan taidettiin myös juoda aika lailla.

      Naisten alkoholin käyttö on myös lisääntynyt valtavasti vaikka 1960- luvulta, mutta toki maailma on muuttunut muutenkin. Itse nautin siitä, että voin yksin mennä ravintolaan ja tilata siiderin tai lasin hyvää viiniä. :)

      Poista
    4. DIY brenkut myös ovat vähentyneet. :) Tässä jutussa kerrotaan, että Suomen kulutus on kuitenkin siinä mielessä linjassa muun Euroopan kanssa, että meilläkin on siirrytty jonkin verran miedompiin juomiin.

      Poista
    5. Ajatus keskiolutlain muutoksen takana tosiaan oli, että kulutus siirtyisi vahvoista viinaksista miedompaan alkoholiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä väkevien viinojen kulutus lähes kaksinkertaistui samoihin aikoihin (sitä edesauttoi Alko-verkoston laajentuminen 70-luvulla). Ruotsissa vastaavalla lakimuutoksella oli sama vaikutus --sekä oluen että viinojen kulutus kasvoi. 80/90-luvulla sen sijaan oluen kulutukseen suureen kasvuun yhdistyi väkevien viinojen suosion lasku. Tuontirajoitusten poistuminen EU:n myötä sai ymmärtääkseni aikaan sen, että oluesta tuli suhteessa halvempaa kuin väkevästä viinasta, joka ohjasi kulutusta tehokkaasti. Huomioitavaa on, että puhtaan alkoholin kokonaiskulutus on Suomessa melko systemaattisesti kasvanut 60-luvulta nykypäivään.

      Täältä kun klikkaa auki tilastot kuvina niin löytyy mielenkiintoista tutkittavaa:
      https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/paihteet-ja-riippuvuudet/alkoholi/alkoholijuomien-kulutus

      Mä oon henkilökohtaisesti innoissani että pienpanimoiden oluita saa ensi vuonna paremmin ruokakaupoista. Historiallisesti katsoen alkoholipolitiikan vapautuminen kuitenkin on tupannut lisäämään alkoholin kulutusta ja se vähän huolestuttaa. Ei oo mitään läpihuutojuttuja nämä :)

      -Anna

      Poista
    6. Ihan totta kyllä, saatavuus ja amrkkinointi vaikuttavat. Kirkkaita juodaan edelleen maaseudulla, kaupungeissa juotu alkoholi on viiniä. Mut musta tossa kulutustilastossa näkyvä kulttuurimuutos on aika selkeä, jos kokonaiskulutuksessa ollaan nyt lähellä 80-luvun puoliväliä. Oletan että se jatkuu, koska kaupungistuminenkin jatkuu.

      Poista
  4. Heipähei :)

    Mielenkiintoista lukea tästä mielipiteitä. Itse olen asunut kuusivoitiaast asti Saksassa, ja täällähän on aiva eri asenne alkoholin käyttöön. Ei todellakaan ole mitään tabuja, vaan normaalisti ostettavissa ruokakaupassa, kioskeissa, elokuvissa yms. Saksassa on jopa oma sana yhdelle olueelle joka nautitaan työpäivän päätteeksi: "Feierabendbier" eli "vapaan illan olut. Ja se todella on vain se yksi olut.
    Aivan normaalia on myös, että vanhemmat tarjoavat 12-13 vuotiaille lapsilleen olutta/viiniä/kuoharia pienissä määrissä idealla "parempi että kokeilee kotona kun jossain muualla ulokona missä voi tapahtua". Omasta mielestä ihan fiksu tapa "totuttaa" normaaliin alkoholin käyttöön. Aivan ilmeisesti tästä ei synny enemmän alkoholisteja kuin muuallakaan. Lisäksi kaikki käyttörajat ovat alhaisempia kuin Suomessa, eli olut/viini/kuohuviini K16, väkevät K18. Tupakkatuotteiden rajaa nostettiin vasta pari vuotta sitten kuudestatoista kahdeksaantoista.
    Olen kyllä tiennyt Suomen alkoholi"ongelmasta" (Alko, juopottelu yms.) mutta koska meillä kotona vanhammat ova käyttäneet hyvin vähän mitään alkoholijuomia, eikä käytännössä koskaan väkeviä, en ole ollut tähän kontaktissa melkein ollenkaan. Kun 2015 keväällä olin Suomessa kirjoittamassa gradua hämmennyin kuitenkin Suomen suomalaisten alkoholin käyttstä, varsinkin iltaviihteissä ja yllätys yllätys vappuna, joka oli aivan holtiton tilaisuus (en ole ollut vappuna Suomessa varmaan kymmeneen vuoteen ennen sitä). Jännää kuinka kokonaisesta kansasta on onnistuttu tabujen avulla kasvattamaan ihan hulluna hinkumaan alkoholipitoisten juomien perään. Onneksi trendi taitaa, niinkuin kirjoitit blogipostauksessa, vähitellen muuttua, mutta vielä on Suomella pitkä matka edessä ennenkuin se pääse samalla leppoisalle tasolle kuin Keski- ja Eteläeurooppa.

    Kiitos sinulle hauskasta blogista, jota seuraan täältä Saksasta käsin säännöllisesti!Tykkään eniten kaikista postauksista Skidistä ja Snadista, vaikka itsellä ei ole niitä lapsia vielä suunniteltukaan ;)

    Ronja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näkökulmasta! Näin se tietenkin näyttäytyy. Mun mielestä Suomessa on hämmentävän paskalla tolalla päihtyneille tarjoilu. Jos pystyy artikiloimaan tiskillä suht oikeilla foneemeilla kossuvissyn, sellaisen saa. Grr.

      Ja mukavaa että on lukijoita, jotka ovat vähän eri kuplasta! ;)

      Poista
  5. Ma muutan ehdottomasti takaisin Suomeen jos marketin hyllyilla aletaan myydaa Pirkka-viinia :D!!

    -Henkka

    VastaaPoista
  6. Kyllä meidän 6- ja 8-vuotiaat tietävät, mitkä juomat sisältävät alkoholia. He ovat itse kyselleet niistä paljon, samoin kuin humalaisista (joita näkevät kaupungilla). Tietävät myös sen, että inkivääriolut ei ole alkoholijuoma. Ja että sima ja kotikalja saattavat sisältää jonkin verran alkoholia. Mikseivät ymmärtäisi termiä alkoholiton olut?

    Alkoholi on onneksi paljon helpompi aihe kuin seksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama. Skidi tietää holittomat, koska a) oli paksuna kun hän oli järjellisessä keskusteluiässä ja b) juodaan paljon holittomia maalla. Hän on saanut maistaa alkoholitonta olutta -> sylki pois ja joi litran maitoa perään.

      Spurgun tapaaminen oli muuten pysättävä kokemus, joka aiheutti empaattiselle lapselle ihan itkukohtauksen.

      Jään odottelemaan tuota seksiaihetta.. O_o

      Poista
    2. Muotoilin lauseen tuolla alussa huonosti. Tarkoitin lähinnä sitä, että kuinka tulee puheeksi mitä olutta isä juo, eli onko se alkoholillista vai ei. :-) Tämä ei ole siis meillä ikinä tullut esille kysymyksen muodossa. Että lapsi kysyisi onko juomassani oluessa tai viinissä alkoholia tai että itse jotenkin aktiivisesti sen sanoisin "Nyt äiti juo alkoholitonta siideriä". Siksi kysyin. :)

      Toisaalta myös se että tarkastuksessa kysytään lapselta vanhempien alkoholinkäyttöä on jotenkin kietoutunutta.. Eikö kenenkään muun mielestä? Siinähän vasta tulee lapselle käsitys, että nyt ollaan kiellettyjen aineiden äärellä. Tuskin siellä kysytään sitäkään, että kaahaako isi ylinopeutta tai käveleekö äiti päin punaisia. :-D

      Poista
    3. Joo totta, ei tuotakaan meiltä kysellä. Ylipäätään lapset tuntuvat suhtautuvan hyvin luontevasti siihen lasin sisältöön, oli siellä sitten rieslingiä tai vissyä.

      Mä täytin sen neuvolan kyselyn kirjallisesti huoneen ulkopuolella ja koska keskustelua ei syntynyt niin kersa ei tajunnut siitä mitään. Mutta ihan totta tuo että vanhempien setti jaksamisesta pitäis olla erikseen.

      Poista
  7. Nuorten humalajuominen on vähentynyt koko 2000-luvun ajan, juu, mutta huumemyönteisyys on taas kasvanut. En pidä tätä sen parempana kehityksenä.
    Nuo kyselyt, joissa kysytään lapsilta tai vanhemmilta, juoko vanhemmmat alkoholia, on minusta vähän ongelmallinen, koska tuntuu, että kyllä vastaus saattaa jo tarkoittaa, että jonkun mielestä perheessä on alkoholiongelma... hyvä tietenkin, että erilaisia ongelmia kartoitetaan jne. mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin voidaan todeta joku kehitys hyväksi vaikka muita päihdeongelmia olisikin. Huumevalistuksessa onkin sitten monella vanhemmalla vielä enemmän opettelemista kuin alkoholissa.

      Nuo viralliset neuvoloiden kyselyt ovat minustakin vähän omituisia ja niillä lähinnä kartoitetaan hevijuusereita. Meidän neuvolantäti totesi suht rehelliseen ilmoitukseeni että ihan normaalilta vaikuttaa.

      Poista
    2. Neuvola kartoitti minut alkoholistiksi (vuosia sitten) kun vastasin rehellisesti käyttäväni noin 5-7 annosta viikossa. Tyylinä siis yksi per päivä ja ei joka päivä, joskus vähemmän mutta ei enemmän. Myöhemmin sitten nuorempaa sukupolvea edustava piti käyttöäni ihan normaalina. Sukupolvien välinen kuilu vissiin.

      Poista
    3. Hah, mulla oli varmaan sama ilmoitus kuin sulla! Mutta onneksi jo Skidin ajoilta tuttu neuvolantäti. :)

      Poista
  8. Kiinnostava aihe! Jäin miettimään, että miksi se tuntuu jotenkin oudolta/väärältä selittää alkoholi väärinkäyttöä lapselle? Mikä aikuista pelottaa siinä, että selittää lapselle, ettei kaikki osaa ja hallitse viininjuomista, jolloin siitä tulee humalaan, huono olo ja jotkut oikein vihaisiksi? Varmaan jotenkin sama juttu seksikeskustelun kanssa, koska kyllähän senkin periaatteessa voi neutraalisti selittää, jos vaan vanhemman kantti kestää. Tuskin se lapsi tiedosta pökrää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeinta on se tasapainoilu! Mä aina pelkään niitä vääriä johtopäätöksiä, joissa lapset on mestareita. Siis että ne alkavat pelätä jotain irrationaalista asiaa, jonka olen jossain sivulauseessa maininnut. Tietty sitten kun on yksi superempaattinen tyttö, jolle ei haluaisi kertoa että ryyppäämällä (toki muillakin addiktioilla) voi pilata elämänsä täysin ja menettää kaiken.

      Poista
  9. Meillä on lähipiirissä alkoholismia ja lapset kyllä joutuvat toisinaan näkemään miten ihminen muuttuu alkoholia juodessaan. Silti näiden selittäminen ei ole helppoa. Miksi joku juo jne. Ennen teini-ikää pitänee ottaa esille myös geenirasitus: että olkaapa varovaisia, teillä saattaa olla geneettinen alttius alkoholismiin. Tämä ihan oikeasti on aihe jossa en ole hyvä. Nää muiden kommentit "hui, lapseni näki alkoholistin puistossa" tuntuu omasta näkövinkkelistä tosi onnekkaiden ihmisten ongelmilta jotka eivät tiedä aiheesta omakohtaisesti yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa se selittäminen ei varmasti ole koskaan enkä tiedä kuka tässä olisi hyvä - onneksi tuota apua on saatavilla. Pääasia kai, että aihe käsitellään lapsen ehdoilla ettei jää sellaista mysteeriä, joka lasta mietityttää ja hän yrittää sitä itse ratkaista.

      Poista
  10. On Suomessakin kakkosolutta. Hartwallin sinistä valmistetaan sekä 3,5 ja 4,5 prosenttisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! En ole koskaan nähnyt kaupassa. Onneksi on pilsneriä sentään löytyy. :)

      Poista
  11. Kuten edelläoleva anonyymi, meillä on tämä kysymys käyty jo läpi päiväkoti-ikäisillä koska lasten lähipiirissä se on todella läsnä. Meillä on kerrottu kuten se on, eli alkoholismi, se on sairaus. Jotkut juovat liikaa ja se sairastuttaa. Vähän kuin liikaa karkkia tai liikaa raakoja omenoita tms, siitäkin tulee kipeäksi. Moni voi juoda alkoholia vain vähän mutta jotkut eivät voi, vaan juovat liikaa ja sairastuvat. Sairaudesta voi onneksi myös parantua. Ja huumeet, on aineita, jotka sekoittavat ihmisen pään, ja käytös muuttuu ihan toisenlaiseksi. Sekin on sairaus, että ihminen ottaa huumeita, vaikka tietää ettei ne ole hyväksi. Toistaiseksi nämä selitykset riittivät. En ole kuvaillut millaiseksi ihminen todella muuttuu, kun sairastuu addiktioon, tai mitä kaikkea siitä seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa ihan pätevältä selitykseltä päiväkoti-ikäisille. Tärkeintä lienee että keskusteluilmapiiri on sellainen että lapset voivat jutella aiheesta jos asia askarruttaa.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...