Tietoa mainostajalle ›

15.7.2016

Tiskaajan lämpimät kädet

Olen kesätiskaaja. Koska Koti-insinööri pitää perheen mökilläkin ruoassa, tiskaaminen on minun nakkini.



Hyvin usein, kun upotan käteni vaahtoavaan veteen, suon pari ajatusta Mutsille. Hän tiskasi käsin koko elämänsä -- niin neljän hengen perheen joulunaterian astiat kuin oman kahvikuppinsa -- ihan vapaaehtoisesti. Hän ei koskaan halunnut tiskikonetta, vaikka muut nykyajan kotkotukset kelpasivatkin.

Pitkään ihmettelin, miksi.

Kun lapset syntyivät, aloin ymmärtää. Tiskaaminen on mindfulness-hetki, jossa ehtii ajatella maailmanmenoa (+ ei tarvitse hoitaa lapsia). Mökillä ja ulkona se on erityisen rauhoittavaa.

Mutsilla oli oma tyylinsä. Hän kuului liottajiin.

Astioita ei pesty joka päivä vaan tiskipöydän toinen allas oli käytännössä kokonaan varattu likoaville astioille, jotka odottivat pesua. Ne saattoivat odotella parikin päivää. Näin testattiin myös perheen hermoja. Jos lautaset loppuivat ja/tai halusi oman lempimukinsa käyttöön normaaliprosessia nopeammin, sen sai sieltä noukkia ja pestä itse.

Tiskaaminen tapahtui aina öisin. Astiat vain olivat jonain aamuna kaapissa. Se oli nopea prosessi koska pari päivää lionneet lautaset puhdistuivat käytännössä itsestään.

Liottaminen onkin malliesimerkki siitä, miten aika hoitaa joitain asioita, ihan lempeästi ja ilman hötkyilyä. Riittävän liotuksen jälkeen puhdasta tulee kevyellä harjauksella, ilman 80C asteista vettä, tujuja astianpesukonenappuloita ja painepesua.

Toki manuaalinen huolto asetti astioiden käyttöön muutamia sääntöjä. Uutta mukia ei saanut ottaa ilman perusteltua syytä, leipälautasten käyttö ei ollut suotavaa. Juustohöylää ja leipäveistä ei varmaan tiskattu koskaan - paitsi jos joku muu erehtyi "auttamaan" tiskaamalla.

Se oli yleensä virhe. 

Kuivauskaapin järjestys oli nimittäin tarkkaan mietitty. Samanlaiset lautaset vierekkäin, kokojärjestyksessä. Haarukat, veitset, lusikat ja pikkulusikat valutustelineessä *omiin* lokeroihinsa. Mustat ja valkoiset arkimukit tuli laittaa kaappiin siistiin järjestykseen, vuorotellen, niin että lopputulos oli kuin shakkilauta.

Pidän samanlaista shakkilautaa yllä omassa astiakaapissani vihreillä ja kirkkailla laseilla.

Että heipat vaan sinne pilvenreunalle. Nykyään tiedän, että tiskaaminen auttaa hetkeksi kroonisen kylmiin käsiin. Kiitos niistäkin.

8 kommenttia:

  1. Mutta ethän tiskaa ilman hanskoja? Saa olla kyllä ihme rautakoura jos paljain käsin meinaa selvitä. Itekin tiskaan käsin, ja jo alle nelikymppisenä oli pakko ottaa hanskat koska kädet meinasi tyystin hajota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tiskaan paljain käsin, kun tämä harrastus on vain mökkikauden ilo. :)

      Poista
  2. Mulla mindfulness-hetki on taloyhtiön ruohonleikkuu. Täysin äiti-kirkumisvapaata aikaa n. 45min viikossa. Tosin lapsi yritti kerran oven välistä jotain huudella, mutta palautettiin ruotuun hetimiten. Ruohonleikkuun aikaan äitiä saa häiritä vaan, jos on pää kainalossa.

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän ton astiakaapin tarkan järjestyksen, mä pidän siitä kiinni myös. Mä tunnen syvää onnea aina, kun avaan jonkun astiakaapeista ja kaikki on omilla paikoillaan järjestyksessä :D johtuu osittain siitä, että ne onkin ainoot paikat meidän kodissa, mitkä pysyy järjestyksessä, kaiken muun osalta oon luovuttanu ajat sitten!

    Astiakaapin järjestyksenvalvoja-syndroomassa on kääntöpuolensa. Jos mies tai joku muu on tyhjännyt meillä astianpesukonetta, astioita yleensä päätyy "väärään" järjestykseen/vääriin kaappeihin. Niitä on sitten ohimennen pakko oikoa, ettei kaaos pääse tunkemaan lopullisesti tuohon viimeiseen järjestyksen tyyssijaan. Sama pätee jossain määrin itse astianpesukoneeseen - astioille löytyy sieltä "omat paikat", ja kun paikkajärjestystä noudattaa, mahtuu koneeseen paljon enemmän tiskiä kuin silloin, jos konetta on täytetty miten sattuu. Tämä johtaa siihen, että en anna esim. äitini laittaa meillä astioita koneeseen lainkaan, koska samalla vaivalla, kun järjestän astiat sen jälkeen koneessa uudelleen, laitan itse tiskit suoraan omille paikoilleen... Juu, pakkomielteensä kullankin, ja mulla se on tämä :)

    VastaaPoista
  4. Hihii... Mulla on sekä kahvimukeissa että laseissa shakkilauta. Mukeissa on vaaleansinisiä ja valkoisia ja laseissa turkooseja ja kirkkaita :D

    VastaaPoista
  5. Niin, niiden "taisteluvälineiden" järjestyshän siellä laatikossa on: Haa.... Vei.... Lu.....

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...