Tietoa mainostajalle ›

2.7.2016

Anna armoa ravitsemusterapeutille

Välillä käy sääliksi ravitsemusterapeutteja. Somekansalta paloivat puurot pohjaan Hanna Partasen haastattelusta, joka tiivistyi nopeasti siihen, että syökää pahaa ruokaa niin ette liho.


Ääh. Turha parjata Partasta, hänellä oli ihan pätevä pointti. Hän ei kieltänyt syömästä hyvää ruokaa, vaan huomautti, että hyvää ruokaa tulee helposti santsattua. Sitaatti kuului näin:

”En tarkoita, että ruuan pitää olla pahaa. Silloin se jää helposti syömättä, ja energiantarve korvataan herkuilla. Sen sijaan ruuan pitäisi olla ihan tavallista. Sellaista kouluarvosanalla 8+-ruokaa, jota riittää yksi lautanen.”

Mitä outoa tässä on? Havainto maukkaan ruoan santsaamisesta on ainakin minun tapauksessani tosi. Avokado on epäilemättä ainoa terveellinen asia, jota himoitsen. Maukkaus tarkoittaa minulle voita, kermaa, suolaa ja juustoa. Hernekeitto sen sijaan jää siihen yhteen lautaselliseen.

Sitten kontekstiin. Partasen tulokulma ruokaan ovat liikalihavuudesta kärsivät suomalaiset asiakkaat, joita hän yrittää auttaa saamaan syömisensä kuntoon. Hän ei ole samassa kuplassa kuin chia-siemenpuuroa syövän hipsteriravintolan asiakas.


Helena kirjoitti samasta asiasta, mutta toisesta näkökulmasta: suomalaisen ja ranskalaisen ruokakulttuurin eroista. Ranskassa ruokaan panostetaan valtavasti.

Tässä on juuri se ongelma.

Me suomalaiset emme keskimäärin ole mitään kulinaristikansaa tai loistavia kokkeja. Suomalaiset ovat sattuneesta, leveyspiiriin liittyvästä syystä syöneet hyvinkin mautonta ja tavallista ruokaa (perunaa ja lihaa) kautta historian (se, onko se jonkun mielestä pahaa, on ihan makunystyräkysymys). Lisäksi pula-ajan elänyt sukupolvi oli hyvin tarkka siitä, että lautanen syötiin aina tyhjäksi, oli nälkä tai ei.

Vaikka hiljalleen ruokapöydässä puhuminen alkaa olla sallittua, ruokakulttuurimme ei ole kovin kehittynyt: suuri osa kansasta mättää grillimakkaraa juuri sinä vuodenaikana kun kaupoissa ja toreilla olisi vaikka mitä tuoretta kasvista tarjolla. Ranskalaisten suhde kasviksiin ja hedelmiin on aivan erilainen.

Partanen ei siis yritä muuttaa ruokakulttuuria vaan estää lihomista. Se varmaan voidaan ravitsemusasiantuntijalle sallia. Jos kesäkurpitsa ei Slerssi-Esaa kiinnostele, on kokeiltava jotain muuta.  Juuri tässä kehyksessä ehdotus, että palataan siihen tavalliseen syömiseen, jopa mikroaterioihin, on ihan pätevä laihdutuskeino. Niiden koostaja on kuitenkin ammattilainen, toisin kuin keskimääräinen suomalainen.


Kannattaa olla helvetin onnellinen, jos laihtuu croissanteilla.

Tässä pahan ruoan somekohussa on toki kyse siitäkin, että yhtä lailla kuin kukaan ei lataa Instaan kuvaa einesaltaasta poimimastaan liha-perunasoselaatikosta, on epäsuosittua - jopa moukkamaista - sanoa ääneen, että vihaa ruoanlaittoa eikä ole pätkääkään kiinnostunut kulinarismista. Ihminen, joka voi tosiaan syödä ruokaa, jossa koostumus, värit ja maut eivät ole kohdallaan, kuuluu hiljaiseen marginaaliryhmään.

Kaikki eivät voi herkutella joka aterialla lihomatta. Olen todellakin Ranskan lomien jälkeen vähintään kaksi kiloa plussalla, toki myös onnellinen. Onneksi Suomessa sosiaalinen paine laihana pysymiseen on paljon pienempi kuin Ranskassa.

25 kommenttia:

  1. Ai saakeli, tämä oli just se vastine jonka halusin lukea. Toivoinkin jo, että ehkäpä kirjoittaisit aiheesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina palveluksessa! Vastarannankiiskeilyä jo 42 vuoden kokemuksella. ;)

      Poista
  2. Jes jes jes ja indeed ja aamen!

    Itse oon intohimoinen ruuanlaittaja ja hyvä maku on mullekin yhtä kuin voi, kerma ja niin edelleen. Jos mä söisin vaan kuten intohimoisesti haluaisin, mä olisin kansanterveydellinen riski voi. Mulle on siis mun laiskuus ja kiire pelastajana - todellakin syödään pääosin sitä ihan ok -safkaa, koska se ei syö muita resursseja. Sitten kun on aikaa ja halua, voi lotrata menemään niitä voita ja kermoja. Lisäksi ne kuuluisat "arjen valinnat". Perus aamupakaleivästäkin saa eeppisen kun täyttää sen pestolla, tomaatilla, basilikalla ja mozzarellalla iänikuisten edamien ja kinkkusiivujen sijaan. Pikalounaskin hoituu koukaten torin mansikkakojun kautta puistoon, luonnon äärellä saa mielenkin rauhoitettua, win-win. Ei ehkä se hifistelevin safka mutta miks pitäis olla joko tai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *kansanterveydellinen riski ihan toteutuksessa. Kännykkäkommentointi on olevinaan vaikeaa.

      Poista
    2. Laiskuus ja kiire todellakin pelastaa! Meillä käytiin just tänä aamuna "miks meillä on aina kaurapuuroa"-keskustelu. No siks kun se on helppo & nopea laittaa, terveellistä, täyttävää vaikkei mikään makujen eldorado olekaan. :D

      Poista
  3. Vastarannan kiiski minäkin, mutta ymmärrän kyllä kaikenlaisia näkökulmia siksi, että meistä jokainen on erilainen eikä kaikki ole kuin se "minä itte". Mä kyllä tykkäisin, että ruoka voi hyvin olla joka päivä herkkua, mutta että pitää todellakin osata pistää stoppi santsaukselle. No, tietysti jos ei MILLÄÄN pysty niin viimeinen oljenkorsi on kai se, että ei tee niin hyvää ruokaa vaan hieman ns. huonompaa. Arjessa väkisinkin kyllä tulee sitä hieman 'huonompaaä' ruokaa kun aina ei jaksa panostaa. Lisäksi olen outolintu ja kaikkiruokainen eli rrrakastan vaikka sitä yltiöterveellistä pinaattikeittoa jne. Minusta myöskin ruoka-annos ja ruokakokemus on pilalla, jos lautaselta ei löydy erittäin runsaasti kirjavia kasviksia. Se mitä muut pitävät liian terveellisenä, on yleensä mun suurinta herkkua. Toki tykkään esim. perinteisistä herkkuruoistakin, mutta ei tee yhtään tiukkaa jättää syömättä ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, mun mielestä someraivoajat unohtavat täydellisesti sen että he eivät ole tämän artikkelin kohderyhmää. Mä syön liikaa siksi, että syön liian nopeasti -> aivot ei ehdi mukaan antamaan signaalia että vatsa on oiekasti täynnä ja nälänhätä vältetty. Silloin on parempi syödä ruokaa, jota a) ei ahmi ja b) ei tee mieli ottaa lisää.

      Poista
  4. Itse pitäisin tuota kerran kuussa vähän tiukkana linjana, toki jos ne herkut joita tulee santsattua on kaikki kaloritiheydeltään kilpaurheilijan diettiin sopivia niin ehkä se sitten on ihan perusteltua. Meillä syödään arkena enimäkseen juuri tuota kasiplus-ruokaa, viikonloppuna panostetaan enemmän siihen makuun, ulkonäköön ja esillepanoon. Tosin aika harvoin ne viikonloppuruoatkaan mitään ihan mahdottomia kaloripommeja on, enemmän meillä taitaa ruokailu pissiä kintuilleen erilaisten epäterveellisten leffaherkkujen ja viinilasillisten muodossa...

    Kai se on jokaisen itse kipuiltava se mistä omassa ruokavaliossaan on valmis joustamaan jos peilistä tuntuu loppuvan leveys kesken. Aika harva nykyään kuitenkaan tekee niin fyysistä työtä että voisi syödä kaikkia niitä herkkuja joita normimarketti tänäpäivänä tarjoaa, vielä sotien jälkeen ei normaaleista kaupoista yksinkertaisesti saanut sitä seitsemääkymmentä sorttia juustoja ja kolmenkymmenen metrin herkkuhyllytkin olivat aikamoista utopiaa. Ja monesti on tutkittu että yhtä sorttia syö vähemmän, heti kun on makuvaihtoehtoja (tai edes erivärisiä nameja kipossa...) alkaa määrät kasvaa. Mutta vaikeahan se on itselleen myöntää että ne tutkimukset saattavat koskettaa myös niitä omia tapoja syödä ja santsata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä veikkaan että tuo kerran kuussa on sääntö, jota "inhimillisesti noudattamalla" syö herkkuja kerran viikossa. :D Mutta asiaa kommentoit, kaikenlaiset vinkit ovat tervetulleita, että löytää sen itselleen toimivan tyylin pitää painonsa kurissa.

      Poista
  5. Kiitos tästä tekstistä Project Mama ! Yritin minäkin jotain piipittää Hanna Partasen tekstin kommenttiosioon puolustaakseni Partasen pointteja mutta jäin someraivoojien jalkoihin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kestä! Mä en noita kommenttiosiota juurikaan lue, itsekritiikitöntä sontaahan ne suurimmaksi osaksi ovat.

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus Katja! Kiitos kun osallistuit keskusteluun. Myönnän - kieltämättä ulkomailla vieraantuu suomalaisesta ruokakulttuurista. Silti - tästä aiheesta paljon paikallisten kanssa keskusteltuani - tuntui kummalta kehottaa syömään kehnompaa ruokaa. Jos syö hyvää ruokaa joka päivä, ei niinä herkkupäivinä tule vedettyä övereitä. Toisaalta minua ahdistaa myös se höpsö kahtiajakautuneisuus kulinaristeihin ja taviksiin. Itse opin arvostamaan hyvää ruokaa vasta kun tajusin, ettei se vaadi minulta Michelin-opintoja. P.S. Hyvä kun otit puheeksi ranskalaisen sosiaalisen paineen koskien hoikkuutta. Tyystin totta. Tuosta pitänee kirjoittaa seuraavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta sulla oli hyvä näkökulma tuohon ranskalaiseen mentaliteettiin, johon tämä neuvo ei sopisi ollenkaan. Mulle hyvä ruoka = herkku, jota todellakin tulee syötyä liikaa, varsinkin jos pöydässä istutaan pitkään! :D

      Kirjoita toki tuosta ranskalaisnaisten kokemasta painoahdistuksesta! Se on kiinnostava ilmiö, varsinkin kun sitä vihjataan "luontaiseksi".

      Poista
    2. Niinpä, suomalaiselle kun se "hyvä ruoka" on yhtäkuin voi, suola ja kerma, mutta ranskalaiselle hyvä maku syntyy muistakin raaka-aineista, kuten yrteistä, mausteista, tuoreudesta ja ruuan valmistustavasta. Pariisissa saa melkein mistä tahansa kuppilasta "hyvää ruokaa". Spagetti Bolognesekin voi olla ihan taivaallisen hyvää, tai vaikka vain spagetti ja tomaattikastike. Hyvä ruoka siellä ei ole yhtä kuin voissa käristetty rasvamakkara. Samahan se on Italiassakin, ruuan on oltava hyvää. Suomessa ei hyvää ruokaa edes tunneta, vaan hyvä on tosiaan vain mahdollisimman rasvanen ja suolanen ruoka. Siksi näitä maiden välisiä ruokaan suhtautumisia on oikeastaan turha verrata, kun puhutaan aivan eri asioista.

      Poista
    3. Näin se taitaa mennä. Perusruokakin on erinomaista, koska raaka-aineisiin panostetaan, niistä puhutaan ja niitä todella etsitään. Totta on sekin, että ravintolalounaskin on usein kevyt: esimerkiksi on kermakastikkeita vaikea löytää.

      Poista
    4. Jotain kertoo sekin, että olisikohan Suomen suosituin ravintola ollut nyt ABC vai Ikea, en nyt muista. :D

      Sen verran kuitenkin puolustelen suomalaisia, että hyvänmakuisia raaka-aineita ei rehellisyyden nimissä talvisin edes saa, mutta tämä vuodenaikojen ja sesongin mukaan syöminen on mielestäni eniten hukassa. Kesäisin pitäisi olla voimassa grillimakkarakielto!

      Poista
    5. No jos lähdetään liikeelle suomalaisesta ruokaperinteestä niin ei se kovin rasvaista tai makkaraista edes ole. Itäeuroopassa on huomattavasti virkeämpi makkarakulttuuri kuin täällä ikinä. Ei se että s-karja ostaa prismasta kabanossia tee siitä mitenkään erityisen _perinteistä_ suomalaista ruokaa. Eläähän nuorisokin pakastepitsoilla eikä sitä silti kukaan kovin suomalaiseksi tarjoa.

      Perinteiset suomalaiset ruoat ovat olleet kala- ja juurespainotteisia, pitkään haudutettuja lihoja, piiraita, suolasäilykkeitä, sieniä, puuroja. Mitä nyt täällä kasvaa ja joka järkevällä vaivalla säilyy. On niissä oma makumaailmansa, mutta harvalla on enään järkevästi aikaa ruveta kokkaamaan tuollaisia, ennen se lihapata tai leivät kypsyivät siinä talon lämmitystä hoitavan uunin reunalla ilman sen ihmeempää säätöä.

      Tämä on nyt tätä perisuomalaista että niitä omia asioita ei arvosteta pätkän vertaa, ollaan vaan että ei meillä mitää kulttuuria ole ja ruokakin on pahaa. Mennään kaikki abc:lle tai syömään turkkilaisten paistamaa pitsaa...

      Poista
  7. Valitettavan monelle se hyvä ruoka arkena vaan tarkoittaa sitä puolikasta patonkia, hyviä juustoja ja mehukkaanrasvaista pasta-annosta. Vaivaansa nähden hyvää, ei tarvitse seistä tuntia pilkkomassa. Noita kun päivittäin iltaruokailee ravitsevan aamiaisen ja työpaikan buffetlounaan päälle niin ei tarvitse olla edes mikään fitnesintoilija että hahmottaa että energiaa saattaapi tulla liikaa ainakin normaalin toimistorotan kulutukselle.

    Ei Partanen keneltäkään herkkuja nähdäkseni kiellä, kunhan ehdotti melko helppoa tapaa supistaa sitä sisääntulevan energian määrää. Hesari voisi kyllä jotenkin yrittää pitää tasoa yllä myös keskustelupalstojensa osalta, ei tuota jaksa kukaan lukea kun 80% kommenteista on luokkaa "no en MINÄ ainakaan, MINÄMINÄMINÄ". Olisi mukavampi keskustella/lukea aiheesta eikä siitä miten joku ei henkilökohtaisesti nyt samaistu tähän kolumniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Olen ihan samaa mieltä tuosta kommenttiosaston tasosta, mutta toisaalta iloitsen siitä, että eivätpähän kilpaile minun julkaisuni kanssa tässä asiassa. :)

      Poista
  8. Ihana postaus, kiitos!!!! Meillä syödään just sitä 8+-ruokaa, ei mitään ihmeellisyyksiä vaan suht. nopeasti valmistuvaa peruskamaa. Raaka-aineisiin satsataan, mutta mihinkään muuhun sitten ei kyllä juurikaan. :D Kermat ja juustot (ja muutkin maitotuotteet satunnaista paistovoita lukuunottamatta) on jääneet arkiruoasta myös pois, ja myönnettävähän se on että paljon kevyempi fiilis aina ruoan jälkeen eikä ole enää sellaista toivotonta ähkyä vaikka silmämääräisesti ruokaa olisikin ihan reilusti. Kummasti vaan sitä broiskufilettä ei tule kiskottua määräänsä enempää kun sen on vain paistanut pannulla tai uunissa ja sen tarjoaa riisin ja uunikasvisten kanssa, eikä upottanut paksuun, kermaiseen aurajuustokastikkeeseen ja kylkiäisenä vehnäpastaa ja joku yksi basilikanlehti. Takuulla maistuu jälkimmäinen paremmalta mutta arkena se ei vaan jatkuvasti ole järkevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan, se 8+ on ihan normijuttu eikä mitään pahaa. Olen kyllä tosi kiitollinen että perheen terveysintoilija tekee safkamme, muuten olisin perikadossa! :)

      Poista
  9. Kiitos tästä kirjoituksesta, toivottavasti tavoittaa monet some-kommentoijat. Tuntuu, että ihmiset ymmräsivät jutun jopa tahallaan väärin. Itse olen normaalipainoinen, mutta juuri sitä ryhmää, joka ei vaan voi syödä avokadopastaa kohtuudella vaan sitä tulee lapattua aivan liikaa. Minulla painonhallinnan avain on perushyvä ruoka. Elämme käsittämättömän ruokahedonistista aikaa ruokablogeineen, kokkausohjelmineen, jatkuvasti uusiutuvine ravintoloineen jne. Energiaa on tarjolla yllin kyllin, harva vaan liikkuu niin aktiivisesti että saisi kaikkea kulutettua. Ja Partanen kommentoi juuri siitä maailmasta käsin, jossa nämä ongelmat ovat todella nähtävillä.

    VastaaPoista
  10. Artikkelin otsikko olisi saanut olla "Arkiruoan ei aina pidä olla herkullista juhlaruokaa", niin ei olisi tarvinnut tapella, mitä ruoan makuasteikko "pahaa - huonoa - ihan hyvää - herkullista" itse kullekin tarkoittaa. Ainakaan ihan näin paljon. ;)

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...