20.6.2016

Virallinen ulvonta-analyysi

Snadi täyttää pian viisi. Se on hieno homma. Meillä nimittäin lanseerattiin tässä nelivuotiskaudella yksi uusi varhaiskasvatuksen tavoite: yleisen ulvonnan vähentäminen.


Mielensäpahoitusta alkoi esiintyä niin monipuolisesti, että aloin pitää kirjaa suosituimmista ulvonnan aiheista. Nyt kun jaottelin ne teemoittain, huomasin, että erilaista henkistä skeidaa tarjoillaan lapsiparoille valtavasti.

Tässäpä siis kootusti parkumisen syitä kaudelta 2015-2016:

1. ULLATUS!-ulvonta
- Pulkannaru katkesi aamulla, joten piti kävellä 400 m päiväkotiin.
- Pinaattilettujen kanssa oli äidin tekemää puolukkasosetta eikä kaupan hilloa.
- Merivesi oli uimiseen liian kylmää. Oli lokakuu.

2. Episparku
- Ohjelma tuli vain tv:stä (ei siis ollut dvd:llä, digiboksilla, Netflixissä tai Areenassa).
- Isi tuli hakemaan liian aikaisin päiväkodista.
- Tuli ilta.

3. Joulu-buhuu (Muka lasten juhla, valtavasti pettymyksiä tarjolla.)
- Äiti oli ostanut joulutorttuja eikä pipareita.
- Joulutonttu ei ollut täyttänyt samaa kalenteriluukkua uudestaan päivän aikana.
- Joulupukki ei tuonut rakettireppua.

4. Koira-koira-koira-koira-koiraaaaaaaaaaah!
- Meillä ei ole koiraa.
- Muilla on koira.

5.  "Te ette rakasta mua!"
- Päivälliseksi oli lohiriisilaatikkoa, josta hän vielä eilen tykkäsi.
- Ei lähetetty synttärikutsuja tammikuussa. Koska synttärit ovat kesäkuussa.

6. Osaamiskilarit
- Sisko meni auttamaan palapelissä.
- S-kirjain meni vahingossa oikeinpäin, kun hän yritti piirtää sitä väärinpäin. Joka siis on hänen mielestään oikeinpäin.
- Englanninkielinen ystävä ei ymmärtänyt hänen "egglandiaan", joka oli siis pelkkää siansaksaa (ehkä Let it go).

7. Ihan oma vika -karjunta 
- Pädi hajosi, koska hän ihan itse veti latausjohdon irti väkivaltaa säästelemättä.
- Nukelta irtosi jalka, koska hän käytti sitä vasarana.
- Legoauto hajosi, kun hän tallasi sen päälle (onneksi en minä, muuten olisi kuulunut kohtaan 10)

8. Lumipillitys
- Ensin lunta ei satanut.
- Sitten satoi vääränlaista.
- Lopuksi lumi suli maaliskuun lopussa juuri kun hän olisi halunnut aloittaa aktiivisen pulkkailun. Joka siis ei aikaisemmin juurikaan kiinnostanut.

9. "En ole yhtään - haaauukootus - väsynyt!1! Ja jos laitat mut sänkyyn niin pomppaan sieltä pois!!!!!"
- (insert reason here).

10. Horror-osasto (aka äiti kiduttaa)
- Äiti pakotti leikkaamaan kynnet, koska sukat alkoivat hajota.
- Hyttynen oli sisällä eikä ketään mainittavasti kiinnostanut.
- Olin askarrellut Halloweeniksi sorminakkeja, jotka näyttivät liian oikeilta.
- Fillaroin kotilovaelluksen läpi enkä voinut väistää jokaista yksilöä. Välillä rusahteli.

Kasvaminen vaikuttaa tällä perusteella raskaammalta prosessilta kuin kasvattaminen.

Ps. Olisi hienoa kuulla, jos teidän nelivuotiailla on vielä laajempi repertuaari tai jos tästä puuttuu jokin olennainen teema.

Ps. Voimia.

70 kommenttia:

  1. Ehdottomasti puuttuu, nimittäin "Oi ei, olen jo liian iso!" -itku!:D Polkutraktori, potkumopo, viime talven toppahanskat ja puhki potkitut lenkkarit, kaikki, mitkä kuvastavat sitä, että nelivuotiaamme on vuoden vanhempi kuin viime kesänä ja sekös ahdistaa... onhan kaikki ollut ennen paremmin ja uusi pelottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta!! Kyllä!! Aivan!! Ennen todellakin oli paremin! :´D

      Poista
  2. Ai luoja :D niin tuttua!! Meillä 4v (kohta 5) suosikkiulvonta on "ei saa katsoaaaa", eli esim. hänen valitsemaansa asukokonaisuutta, askarteluja, piirrustuksia, legorakennelmia ym. ei saa katsoa, ennen kuin on hänen mielestään valmista. Joojoo, tuleva taiteilija, "keskeneräistä ei esitellä", mutta raastaa silti äidin hermoja, kun yrittää kivana mennä kyselemään, että mitä puuhaat, vastauksena on "eiiiii sää näit sen!!!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, uusi teema! Tällainen häveliäisyys ei olekaan meille tuttua, pikemminkin joka ikistä asiaa (oli se sitten valmis, kesken tai ei vielä aloitettukaan) pitää katsoa. Hartaasti.

      Poista
  3. Onnittelut selviämisestä sekä äidille että snadille. Tervetuloa marina-vuoteen; viisvee ei ehkä ulvo ihan niin paljon, mutta normaalilla ei-mariselvalla äänellä lausuttu lause on keräilyharvinaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei olla päästy ulvonnasta vielä eteenpäin, mutta tää marina ollaan jo saatu mukaan. Eli sen ajan kun ei huudeta suoraa huutoa maristaa...

      Poista
    2. "Älä ole kaapo" sanon usein. Sillon kun ei Ulvota. On se raskasta.

      Poista
    3. Meillä puolestaan on sekä marina- että ajoittainen ulvontakausi. Ikää 6 v. Isoksi kasvaminen ottaa koville, myös äidistä. :)

      Poista
  4. Lohduttaako yhtään, jos totean vain että meidän 5,5v ei itke enää juuri mistään? Tuo vajaa 4v vetääkin sitten juuri tämän listan mukaan. Eilen itki puoli tuntia kun olin mennyt heittämään muovailuvahalaatikon pois. Muovailuvahat oli kuitenkin järjestyksessä kaapissa, mutta se prinsessa laatikko oli poissa. Eikä löytynyt enää roskalaatikostakaan, jonka jälkeen hän itki isiä apuun puoli tuntia. Isi oli siis töissä.

    Tänään hän itki vartin kun naapurin kaveri olikin päiväkodissa, ja hän ei. Loma voi olla traumatisoivaa meille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikkauhee, isin apuun huutaminen on varmasti ollut tarpeen! XD

      Poista
  5. Meillä tuli 5v mittariin kuukausi sitten, mutta jo tän päivän kävelyretken saldo: isoveli löysi maasta pyssyn näköisen puun oksan ja hänellä ei sellaista ole. Kuusen oksa kävi naamaan. Jalkoja väsyttää. Muut ei odota kiltisti paikoillaan, kun tämä sankari kiertää etanan nopeudella jotain ihme kiertotietä. Ja jokaista näitä piti ulvoa niin kovaa ku vain ääntä lähtee. Joka päivä käydään myös ulvonta konsertti siitä kun lautanen on väärä, lasi on väärä, tuoli on väärä, ruoka on väärä, isoveli ehtii hakea ketsupin ja avata oven ja pikkuveli aikoo JOTAIN ja se pilaa aina kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, itsehän oli pienenä vahvasti sitä mieltä että pikkuveli pilaa aina kaiken, joten kovasti vaan jaksuja sinne. :D

      Poista
  6. Ja lisäksi "ooooleeeen vaaaaauva" -raivarit, johon kuuluu huuto siitä, kun ei saa automaattisesti apua asioihin, jotka on osannut tehdä jo pitkään itse.

    Mainio lista. Joskus olen tuon oman nelivuotiaan kanssa miettinytkin, että josko kirjaisi ylös päivän jokaisen ulvonnan aiheen. Ei olis mikään lyhyt lista se...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa! Ja tämän otsikon alle kuulunee myös se tahallaan huonosti tekeminen, jolloin voi murjottaa ihan murjottamisen ilosta. :D

      Poista
  7. Omg. Jatkuuko tämä noin kauan? :/ nimim. Samaistun ja poika on vasta kaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan epäillä loppuuko tämä koskaan. Mutta kyllä se tuosta kaksivuotiaasta paranee! #jaxuja

      Poista
    2. Mä ihan oikeasti sinisilmäisesti luulin että se kaksivuotisuhma loppuu ja nelivuotiaana ollaan asiallisesti. Vähänpä tiesin... Mutta onneksi kun guugletti "nelivuotias ulvoo" löytyi kummasti kohtalotovereita ;)

      Poista
  8. Tuosta puuttuu meidän 3-vuotiaan lemppariosasto eli "Vanhemman kaikkivoipaisuuden puute" Pahimmat kilarit tulee siitä, kun ei ole kuullut mitä hän sanoi. Koeta sitten kirkuvalle muksulle selittää, ettei voi mennä ajassa taaksepäin tai lukea ajatuksia vaan toistaminen olisi mainio keino tulla ymmärretyksi. Näitä siis on ainakin: -Kyllä sinä kuulit! -Kyllä sinä voit! (esim. kantaa lasta, vaikka mukana on kaksi kauppakassia, hiekkalelut ja potkupyörä) - Kyllä sinä autat! (yleensä asiassa, joka osataan ihan varmasti itsekin ja kun ei millään ehdi) -Kyllä sinä osaat! (Korjata katkenneen tikun, joka juuri löytyi maasta ja on tärkein asia maailmassa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvänen aika, haistan tässä uuden megatrendin: yes we can -> yes, you can! Kovin on tsempparihenkinen muksu! :D

      Poista
    2. Äänensävy ei ehkä ihan vastaa presidenttiehdokasta, mutta ulvonnan volyymi lähentelee väkijoukkoa :D Tosin nyt 3,5 vuoden jälkeen poljetaan välillä jalkaa ulvomisen sijaan tai ainakin sitä ennen. Ehkä se karismakin sieltä vielä tulee.

      Poista
  9. Tohon horror-osastoon lisäyksiä meiltä :

    "Mä en haluu noita uusia kenkiä koska ne on kireet"
    (Seurauksena kirppu näyttää strutsilta räpylöissä, koska kaikki kengät on ostettu vähintään kaksi numeroa suurempina kuin on tarvis, jotta "varpaat ei tukehdu".

    "En halua juhliin siistejä vaatteitaaaa"
    (Jolloin kaveri matkaa 200km autossa ristiäisiin pelkissä kalsareissa)

    Kirppu: "myäääääääähh"
    Äiti: "mikä hätänä?"
    Kirppu: "mulla on nälänhätääääh"
    (40min. ruokalautasensa ääressä istuneena)

    Kasvaminen on kivasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D tuo nälänhätä on kyllä kamalaa. Kunpa joku missi nyt poistaisi sen.

      Poista
  10. Lähiaikojen suosikki ollut 4v:n itku siitä kuinka isoveljen hampaat pestiin ensin. Ja edellisenä iltana huudon aiheena oli ollut se että *hän* joutui ensin hampaiden pesulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelman voi todella kehittää ihan jokaisesta asiasta. :)

      Poista
  11. Ihanaa kiitos :D Sait mut hyvälle tuulelle tällä. Meillä on myös nelivuotias. En oo osannut asiaa näin selkeesti ajatella, joten täähän oli oppimismatka oman lapsen tunnemaalimaan samalla. Ulvomista kyllä riittää, ihan joka kategoriassa.

    VastaaPoista
  12. Tuttua kauraa, meillä voimissaan on "sä autoit"-ulvonta. Mutta isoin meillä esiintyvä ulvonnan syy puuttui: vaatteet (aka "mä haluan mekon", "äiti sanoi että mun pitää laittaa pitkähihainen", "mä en haluu tuota hametta", "toi on ruma" ja "mä en halua pukea takkia" (vaikka on €%€%€ kylmä). Tästä vaateulvonnasta on niin monta variaatiota että mua alkaa risoa jo kun vaan aattelen...uh. Ja todellakin toivon että pian jo loppuisi...(lapsi on 4v. ja 2kk)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, vaatteille on tullut monta ääntä! Mutta tämä ei ole meillä ongelma, en tiedä miksi. Voiko olla että kaikkia aiheita ei tarvitse käydä läpi?? Vai tuleeko se myöhemmin?!

      Poista
  13. Muisto 20 vuoden takaa ja lisäys listaan: "Älä jätä muaaaa -märinä"... Eli vaikkapa kauppaan lähtiessä (isä jää lasten kanssa kotiin), ennen niin reipas 4-vuotias kapsahtaa jalkaan kiinni ja huutaa niin että varmasti koko lähitienoo kuulee sydäntäsärkevällä äänellä ÄITI ÄLÄ JÄTÄ MUAAAA!!! Tätä toistui aina kun poistuin ovesta ilman pikkuapinoita muutaman kk:n ajan. Ihme ettei naapurit tehneet lastensuojeluilmoitusta :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :´D Ihania muistoja, päivääkään en vaihtaisi pois!

      Poista
  14. Mä niin yritän ajatella, että onneksi se uskaltaa elää kaikki tunteensa mun kaa (turvallinen aikuinen jne.) mutta siis - kuulo lähtee. Viisvuotispäivään vielä pari kuukautta. Jospa se sitten helpottais?

    VastaaPoista
  15. Meillä suurimmat suosikin on "Joku kielsi mua"-parku ja "Kukaan ei leiki mun kaa"-ulvonta. Ensimmäinen lienee päivänselvä, jälkimmäinen kyllä monesti pitää paikkansa, koska tuo lyö, potkii ja puree. Kaikki kyllä huolii sen leikkiinsä mukaan, mutta leluja ei jostain syystä leikissä riitä kuin tälle lapselle -> muut tietysti menee keksimään muuta tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavat lisäykset! :D Toi leikkimisulvonta on muuten isoin itkun aihe, joka on POISTUNUT tässä nelivuotiskaudella. Ja se poistui vain sillä, että isosisko kerrankin suuttui kunnolla huonostikäyttäytyjään.

      Poista
  16. Hihii! Ihana teksti, näin jälkikäteen!

    Meillä 4v: "Kuka on laittanut mun kurkkuun töröjä? (juhlissa kurkut leikattu hienosti kruunumalliin)

    "Täs on klönttejä" (jugurtti)

    "Liian kylmää, kuumaa, vihreää, rapeaa...jne"

    "Mä haluan meille paljun, maastopyörän, takalokarin pois ja juomapullotelineen!"



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin haluan paljun! Täytyykin kokeilla ulvomista. ;)

      Poista
    2. Tuo viimenen lause kuulostaa mun mieheltä. 2,5v hoitaa nuo kaikki muut :D

      Poista
  17. Nauroin ihan kippurassa! =D Meillä on kolmevuotiaalla jo havaittavissa näistä jo suurin osa. Hänellä on vahva "minä itse" vaihe menossa. Auta armias, jos menet voitelemaan hänelle leivän. Taattu itkupotkuraivari. Tai jos menet avaamaan oven (vaikka vain itsellesi). 7v taas on päässyt menestyksekkäästi tästä vaiheesta yli ja osaa passauttaa äidillä kaiken ammattimaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu todellakin. Auttaa ei saa paitsi sitten kun tulee "miksi kukaan ei auta" -ulvonta kun on ensin kieltänyt auttamasta. O_o

      Poista
  18. "Ei yhtään hyvää paitaaaaaa!!!" (kaapissa eli puhtaana - joskus ei ollenkaan)
    "Miks mä saan aina vääheemmäään!!!"
    (epistä-osastoa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko hyviä paitoja tasan yksi ja sen peseminen on kriisin paikka? :D

      Poista
  19. Tästähän puuttuu sään mukainen pukeutuminen-huuto kokonaan! Vai onko se jo teiltä loppu? (Jos on niin vähänkö olen kade... Meillä 4.5v:llä tämä on yksi suurin ulvonnan aihe)
    - Minä HALUAN sandaalit (koska on kesäkuu - ok, kesäkuu on, mutta on myös +8 astetta)
    - EIII kumisaappaita (kun vettä tulee kuin aisaa)
    - Tänään MINÄ laitan villapaidan (koska se menee niin kivasti aurinkorasvan ja shortsien kanssa päiväkodin hiekkakasalla +23 asteessa)
    - Äitiiiiiiii. Miksi sä et tuonut mulle hupparia ja pitkiä housuja???? Mulla on kylmä!!! (Tämä siis puolen tunnin asianmukaista pukeutumista koskevan tinkaamisen jälkeen. Kyllästyin lapsen besserwisseröintiin ja totesin, että lähde sitten leikkipuistoon T-paidassa ja shortseissa jos et usko, että 17 astetta varjossa ei ole lämmin. Vaikka paistaakin aurinko. Ja on kesäkuu. Itse laitan farkut, sukat ja hupparin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on olennainen lisäys, mutta meillä (luojan kiitos) kohtuullisen harvinainen. Kumpikaan ei ole vaatteista kauhean kiinnostunut ja jostain syystä aamuneuvottelut ovat aika nopeat - johtuen ehkä omasta aamuäreydestäni!

      Poista
    2. Meillä 7v ei suostu luopumaan pitkistä kalsareista kesälläkään, vaikka olisi läkähtymispistessä... -_- olen kokeillut kaikkea lahjonnasta kiristykseen. Tätä siis jatkunut 3v:stä asti.. nyt taidan luovuttaa ja antaa hänen pitää oman kalsarimuotinsa.

      Poista
  20. Itkutti on tosiaan herkässä tuon ikäisellä. Täälläkin. Kun nyt neljäs lapsukaiseni on nelivuotias, olisin saanut aika pitkän listan jo kasaan näiltä aarteiltani. Tuossa oli monta hyvää aihetta jo. Paras etten kerro meillä esiintyneitä syitä ääneen, etten kuule pian niitäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hyvähän se on että saa kotona ulvoa kaiken tuskansa pois. :)

      Poista
  21. Niin tuttua! Lisäisin tuohon vielä vaatekapinan: väärä paita/housut/sukat/kalsarit, vaikka ne olisi edellisenä iltana yhdessä valittu.

    VastaaPoista
  22. Meillä tasan nelivuotias kundi ja ulvonta hiljenee ainoastaan nukkuessa (tosin joskus unissaankin äkseeraa tai raivostuu). Tuosta sun listasta osu kaikki, mutta lisäisin vielä pari suosikkia, eli
    "Kävitkö äiti kaupassa?"
    "Kävin."
    "Mitä sinä ostit?"
    *listaan ostokset*
    "YÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ BYHYYYYYY EN HALUU MAITOOOOOOOO EN HALUUUUUUUU BYÄÄÄÄÄÄÄH"
    Ja toinen: yhtäkkiä kesken vaikka legojen rakentamisen raivari
    "EN HALUU SUKKIA EN HALUUUUU ÄÄÄÄÄÄÄÄ" "Mutta kulta ei sun tarviikaan laittaa sukkia. Eihän sulla edes ole sukkia jalassa."
    "EN HALUUUUUUUUUUUUU"

    Huooh. Ikinä ei tie koska universumit räjähtää ja mistä syystä. Ja kaksivuotias pikkulisko ottaa kivasti mallia jo, eli jos toinen sattuukin olemaan hetken hiljaa niin toinen aloittaa konsertin ihan takuuvarmasti. Ja kun nämä kaksi nukahtaa niin loppuillan saa kuunnella varhaisteinin viisastelua.
    Harkitsen pakoa ulkomaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos näissä olisi joku järki ja logiikka niin tässähän voisi yrittää ratkaista ongelmia, mutta ei. Mä niin ymmärrän tuon menolippufiiliksen.

      Poista
  23. Tänään muistelin tätä kirjoitusta.
    Tytär 4v. tavasi hienosti että Anna kirjoitetaan A N N A. Kysyin että osaatko kirjoittaa Elsa? Hän vastaa että "Joo!" ja alkaa " E S" ja katsoo kysyvästi muhun, sanon "melkein, se alkaa E L" ja sitten se alkaa, kauhea ulina "ET SAA ÄITI SANOA, SÄ ET SAAAAAA SANOA AUAAUAUAUAAA BUAAAAAAA MÄ EN HALUU ETTÄ SÄ SANOT"...valehtelematta kymmenen minuuttia sain kuulla tätä ja sit lopulta "et saa äiti sanoa, älä kuuntele l s a, et sä äiti kuullut? L S A !"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus näissä tilanteessa tulee sellainen kummallinen omasta ruumiista irtautunut olo. Että eihän tämä dialogi nyt tapahdu, eihän. Koska tässä ei ole MITÄÄN JÄRKEÄ.

      Poista
  24. Voi kyllä!!!!!!!!! Tänään ulvottua:

    "Äiti kirjota tähän mun nimi" *kirjotin* "EIIII I II I IIIII OLISIN HALUNNU ETTÄ KIRJOTAT LEMPINIMEN EI OIKEAA" *kirjotin lempinimen* "EEEEIIIIIIIII OLISIN OSANNU ITEEE TÄMÄ PAPERI ON PILALLAAAAAAAAAAAA"


    "ÄITIIIIII" "...?" "MINÄ EN TIEDÄ HALUANKO JOTAKIN!!!!!" "........"


    "Mitä otat iltapalaksi?" "Jogurttia." *laittaa jogurttia* *lohdutonta nyyhkytystä* ".....????" "OLISIN SITTENKI HALUNNU LEIPÄÄ MUTTEN EHTINY SANOAAAAA"


    Tän viikon kovimmat ulvonnat tuli muutama päivä takaperin, kun mies meni pöljyyksissään laittamaan lapsen mulle keräämän kukkakimpun kompostiin. Kaikki terälehdet oli siis jo tippuneet ja kukat kuivia varsia. Mutta eih, ei olis saanu laittaa pois, koska NE OLI ÄITIN KUKKIAAAAAAAA NYT ÄITILLE TULEE PAHA MIELIIII ISIIII SINÄ PILASIT KAIKEEEEEEEN.

    Jospa tää joskus loppuis. Marinaa odotellessa, lokakuussa napsahtaa se 5v...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahahhaa, tuo "minä en tiedä haluanko jotakin" on erinomainen ulvonnan aihe!

      Poista
  25. Onneksi en ole yksin. Meillä tämä alkoi 5-v. korvilla. Kaikki on väärin, lapsi haluaa olla äiti eikä lapsi, superkilarit. Aamulla 08-09 välillä laskin about 10 raivarit. Eilen tykätty juusto oli pahaa, äiti puhuu liikaa, me tykätään enemmin koirasta kuin lapsesta, miksi lapsi ei saanut tehdä munakasta vaan baba ehti tehdä sen jne. Ihanaa kun alkoi kesäloma esikoulusta, ihanaa kun ulkona on +45 ja sinne ei voi mennä. Aivan niin mahtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh hah hei. Aina välillä tulee mieleen miksi uhmaikä ei ole mielenterveydellinen diagnoosi.

      Poista
  26. Ei ehkä lohduta, kun kerron, että meillä on molemmilla lapsilla huuto jatkunut myös eskarivuoden. Tässä on jo listattu monta tuttua itkunaihetta, mutta vielä löytyy : sisaruskateus (ja kaverikateus).

    Koska me vanhemmat haluamme tietenkin koko ajan suosia vain toista lasta, aiheutamme jatkuvaa harmia esimerkiksi ostamalla kengät vain sille, joka niitä tarvitsee, emmekä molemmille yhtäaikaa. Lisäksi toinen on ihan varmasti saanut aina enemmän karkkia kuin toinen. Myös sillä on hirveän paljon väliä, kumman valitsema laulu kuunnellaan automatkoilla ensin, kuka sai viimeksi syödä sinisellä haarukalla, ja oliko kaupan ovelle juostu kilpailu oikeasti kilpailu, kun toinen voitti ja toinen ei. Lisäksi kavereilla on paremmat pyörät, lelut, huoneet ja varsinkin niillä on ihanat pikkusisarukset, jotka meille pitäisi saada ASAP. Voi olla, että kavereilta irtoaa enemmän hampaitakin, joten niillä on enemmän hammaskeijun tuomaa rahaa.

    Olemme juuri se perhe, jonka lapset on viety kiukkukaarella ulos Prismasta. Näitte varmaan :D ?

    Päiväkodista, esikoulusta ja koulusta saatu palaute on aina ollut oikein positiivista, lapset ovat siis onnistuneet käyttäytymään kodin ulkopuolella. Kotona odottaa onneksi sylkykuppi, eli varsinkin äiti, jonka niskaan voi kaataa ulvoen esim sen tilanteen, kun ei saanut ravistella puusta lunta eskarin retkellä, kun oli ainoa, jonka haalarissa ei ollut huppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainioita lisäyksiä! Ja vahvistan tämän havainnon, eskari-ikäisellä oli muistaakseni joku ulvomiskausi. Se ehkä lohduttaa että tämä nykyinen kolmasluokkalainen ei enää ulvo. 9 vuotta ulvontaa siis.

      Poista
    2. Sisaruskateusulvontaan saa kivan twistin uutta hankittaessa, kun ostat jotain "uutta" vain toiselle lapselle kirpparilta! Löysin keskimmäiselle (3,5v) prinsessayömekon jo kevättalvella. Yhä vain esikoinen (5v) saa ajoittain kesken kaiken ulvontakilarit, kun hän ei ole vieläkää-ää-ään saanut omaa prinsessayöppäriä! Eikä yhtään ole väliä jos muistuttelee, mitä hän _on_ saanut ja pikkusisko ei.

      Tulin tänne hakemaan vertaistukea ja lukemaan kaikki kommentit läpi, kun tuo oma 5v on nostanut ulvontansa uudelle levelille. Uuuh...

      Äni

      Poista
  27. Kiitos tästä, otan kaiken voiman mitä on jaossa!
    Nelivuotiuuden kynnyksellä ulvontarepertuaarin käytetyimpiä ovat:
    1. Vaatteissa on tummaa väriä / vaate ei ole valkoinen / vaate on LIIAN pinkki
    2. Paahtoleivän voi ei ole vielä ehtinyt sulaa
    3. Paahtoleipä on paahdettu / ei ole paahdettu
    4. "Flahhöshai/Lekku/Luna-koila jäi mummulaaaaaan" - em. esine on ulvojan kädessä.

    VastaaPoista
  28. Auttaminen missä tahansa asiassa tai (hieman yllättäen) kehuminen on ehdottomasti kiellettyä ja aiheuttaa kauhean raivarin! Myös "isoksi tytöksi" kutsuminen on vakava rike, koska 4-vuotias haluaa olla pieni. Tämä on hieman ristiriitaista auttamiskiellon kanssa, mutta johdonmukaisuus ei ole 4-vuotiaan vahvinta aluetta.. Eilen illalla tuli iso kiukkukohtaus, koska isi meni yläkertaan _yksin_ eikä käsi kädessä 4-vuotiaan kanssa. Tätä toivetta ei ollut meille kerrottu, mutta PITÄISIHÄN meidän nyt tuollaiset asiat tietää kertomattakin..!

    VastaaPoista
  29. Voi ei näitä... :D

    Olin lapsena todella kiltti, sillä meillä ei _saanut_ tapella tai raivota. Julkisilla paikoilla raivoavia tai määräileviä lapsia paheksuttiin kotona hyvin paljon, ja painotettiin aina, miten häpeällistä on, jos näyttää myrtsiä naamaa. "Koskaan ei enää osteta sitäjasitä tai lähdetä mihinkään, kun ei tuollaisen kanssa kehtaa liikkua". Tehosihan se, ja sain hyväkäytöksisen lapsen maineen.

    Olin kuitenkin niin kiltti, että jäin koulussa usein leikeistä ulos, koska en esimerkiksi tohtinut väittää vastaan, vaikka mieli teki. Tunsin myös häpeää pienistäkin mokailuista reilu parikymppiseksi asti.

    En aio sallia omilta lapsiltanikaan huonoa käytöstä (eihän kukaan ;) ), mutta oman kokemuksen myötä tiedän/ymmärrän nyt, että lapsen pitää voida näyttää kaikki tunteensa, jotta niitä oppii käsittelemään.

    Tsemppiä kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1465438367582

      Näin juuri :) Hauskasti osuva bloggaus juuri aihepiiriin.

      Poista
  30. Olipa hauska kirjoitus!! Toi mieleen paljon rakkaita muistoja :) Muistan vieläkin hetken kun lapseni uhmaikä alkoi, kuin salama kirkkaalta taivaalta, hän oli 2 vuotta ja 3 kk vanha ja heittäytyi lattialle parkumaan koska mehu oli ruskeaa eikä punaista (mun mielestä se kyllä oli punaista). Seuraavan neljän vuoden aikana parun aiheita oli kaikenlaisia, suosituimpina ehkä: ei saa katsoa mun piirroksia / ei saa kehua mun piirroksia / ei saa auttaa / miksi kukaan ei auttanut / kuljettiin kotiin väärään reittiä / miksi mun pitää syödä / pukea / mennä kylpyyn / miksi kuljit portaat yläkertaan mun edellä, mun piti mennä ensin / miksi et kuullut mitä sanoin. Mutta 6 -vuotiaana hänestä kuoriutuikin joviaali, huumorintajuinen ja varsin joustava tyyppi. Aivan uskomatonta!

    VastaaPoista
  31. Voi että nauratti! Minä ja mies koottiin joskus (nyt jo hukkunutta) listaa syistä, miksi nelivuotias ei voinut nukahtaa. Esimerkkeinä: unilelu puhuu, en löydä peittoa (joka oli päällä) ja liian hiljaista/meluisaa/valoisaa/pimeää.

    VastaaPoista
  32. Apua, mä repeen... Niin elävästi tulee mieleen ajat n.25 vuotta sitten kolmen tuollaisen kanssa; se ulvominen ja marina loppuu, tai sitten ne marisee jossain muualla, mutta pärjäät ihan hyvin..

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...