Tietoa mainostajalle ›

24.6.2016

Ihanan tylsää

Viimeinen työviikko ennen kesälomaa on yleensä aika kaukana downshiftauksesta.


Paitsi minulla, myös monella muulla on menossa ihan sama maailma valmiiksi -projekti: tuotannot, suunnitelmat ja askelmerkit on saatava nippuun ennen kuin kaikki pysähtyy. Tykkään työstäni, mutta neljän palaverin päivät tarkoittavat sitä, että ne varsinaiset duunit tehdään illalla ja loppuaika rakennetaan erilaisia muistilistoja.

Rennon lomamoodin saavuttaminen on tällaisen duunipuristuksen jälkeen aika hankalaa. Aivot käyvät ylikierroksilla. Jos jarrutus menee pitkäksi ja rauhaton olo jää päälle, se tarttuu koko perheeseen.  

Hiljentämiseen on löytynyt hyvä lääke. Viime kesänä testattu konsepti osoittautui toimivaksi: vietän muutaman päivän loman alussa yksin kotona. Koti-insinööri pakkaa kamat ja ipanat mökille ja minä jään kesäleskeksi kotiin sillä varjolla, että hoidan läjän pienempiä ja suurempia puhdetöitä, joille ei ikinä tunnu löytyvän aikaa.

Ja niitähän toki riittää. Nyt pitäisi vaihtaa Skidin huoneessa järjestystä, avata yksi viemäri kunnolla, pestä talvitakit, käydä (taas) läpi lastenvaatelaatikot ja maalata muutama lista. Lisäksi pitäisi käydä hakemassa vuoden mittaan rikkoutuneiden juomalasien tilalle uudet.


Se tosiasiallinen syy, miksi tätä slottia lomaani kaipaan, on tietenkin rötväys. Oman ajan tärkeydestä puhutaan paljon, mutta sen katsotaan sisältävän aina jotain aktiivista tekemistä, liikuntaa, ystäviä tai harrastuksia - ei koskaan kattoon räkimistä.

Tutkijat väittävät, että lapset kaipaavat tylsistymistä lomalla, mutta minä väitän, että niin kaipaavat aikuisetkin. Ruuhkavuositaaapertaja harvemmin löytää aikaa rehelliselle tylsistymiselle. jos aivobreikki parantaa lasten mielikuvitusta ja luovuutta, miksei se tekisi samoin aikuisella?

Haluan omaa aikaa, joka sisältää ei mitään! Että ei ole yhtikäs mitään tekemistä tai vaikka olisi, niin ei tee. Tavoitetila on, että makaan sohvalla ajattelematta mitään ja havahdun siihen, että tulee ikävä lapsia.

Ah. Tästä kapinasta se löytyy, keski-ikäisen zen.

Kun sitten pääsen perheen pariin on vähän rikollinen olo. Talvitakit on kyllä pesty, mutta olen laiskotellut henkisesti! Olen syönyt kylmiä eineksiä, vetänyt iltapalaksi jätskiä ja jättänyt vaatteet hujan hajan. Ja nauttinut joka hetkestä.

Kiitos. Olen enemmän kuin valmis metamorfoosiin johdonmukaiseksi vanhemmaksi.

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin on! Mitään muuta luksusta en kaipaa. Paitsi ehkä hyvän patjan.

      Poista
  2. Tuollainen rötväys, kotona ihan itsekseen tekisi terää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi jos vain järjestettävissä!

      Poista
  3. Joo tuota kaipaa! Pienissa erissa toteutan sita ajoittan mutta tuollainen parin paivan yksin kotona (koira saisi jaada) olisi kylla ihan parasta. Laitetaan korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on alkuun niin superomituista mutta sitten pikkuhiljaa saa rötväysvaihteen silmään. ;)

      Poista
  4. Kyllä!!
    Juuri tätä ihminen tarvitsee. Siksi ehdotinkin just puolisolle että minä ja esikoinen lähdetään syksyllä
    teneriffalle hotelliin jossa on uima-allas.
    Hän (joka ei kestä tätä lomakonseptia ollenkaan) jää kuopuksen kanssa kotiin.
    Voila!

    Hyvää lomaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, mainio ajatus! Mä en kestä yhtään sitä että aktiviteetissa pitäisi väkisin olla mukana kärsivä aikuinen, joka yrittää näyttää siltä että viihtyy. Nöyyyy.

      Poista
  5. Hih, pienen vauvan äitinä olen bilettänyt äänekkäästi omaa "aikaansaamistani", eli sitä, etten enää käytä aikaa äksänä lattialla makaamiseen, mutta voin kuvitella, että jo parin vuoden päästä toivoisin hartaasti voivani maata äksänä lattialla enkä tuntisi siitä lainkaan syyllisyyttä :)

    Rentouttavaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon että sulle tulee pian äksähetkiä!

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...