Tietoa mainostajalle ›

15.5.2016

Puhelin hukkui, aikaa löytyi

Kaikki lähti siitä, että unohdin puhelimeni mökille. Paluumatkan pakkauskiireessä suoritin montaa asiaa yhtäaikaa ja vasta Raision kohdalla aloin ihmetellä, että missähän se luuri on.



Anoppi sen terassin kaiteelta löysi. Saisin sen takaisin vasta parin päivän päästä.

Periaatteessa pikku juttu. Mutta kuitenkin yllättävän hyödyllinen tauko.

En ole koskaan pitänyt digilaite- tai somepaastoa. Osittain siksi, että molemmat työni liittyvät tiukasti digimediaan, ja osittain siksi, että en ole kokenut olevani pahassa koukussa. Tämä subjektiivinen tulkinta tarkoittaa, että tiedän pahempiakin tapauksia (Jenkeissä on vieroitusta varten jopa hotelleja, joissa luovutetaan laitteet tiskille). En istu pöntöllä luuri kädessä, en pelaa aamuyöhön enkä selaa Facebookia ruokapöydässä. Aivoni ovat irti internetistä myös työmatkat fillarin selässä.

Silti huomasin, että tässähän tulee vieroitusoireita. Ei siksi, etten voisi pälättää puhelimessa, vaan siksi, että sovellusten pläräämisellä on helppo täyttää kaikki hetkittäiset luppoaikaikkunat. Bussi- ja junamatkat, yksinäiset lounaat, tylsät kokoukset ja muut odotteluhetket saa sujumaan tsekkaamalla somevirtaa. Aloin kaivata puhelinta heti kun tuli joku suvanto.

Ainoa aidosti ongelmallinen hetki oli aamu: puhelin liittyy tiukasti heräämisprosessiini. Minulla ei ole erillistä herätyskelloa, joten puhelin piippaa hereille. Uutisten lukeminen on minun tapani saada silmät auki ja aivot käyntiin. Sääsovelluksesta katson, mitä ipanoille pitäisi pukea päälle.

Mutta oikeastaan kaikki muu on turhaa. Erityisen tyhmää puhelimen näpertäminen on ihmiselle, jolla olisi sata miljoonaa asiaa tehtävänä (kaikkien viivyttelymestareiden kannattaa tunnistaa Instant gratification monkeynsa). Puhelin tarjoaa helppoa sijaistekemistä silloin kun oikeasti pitäisi tehdä jotain muuta.


Mitä kahden vuorokauden puhelinloman aikana sitten tapahtui?

Huolimattomuudesta johtunut interventio tuli oikeaan paikkaan. Päätin, että jonninjoutava iltaräpellys saa jatkossakin jäädä. Yhtään enempää en ole nukkunut, enkä muutenkaan koe vapautuneeni oravanpyörästä. Mutta jostain kumman syystä olen kirjoittanut jo neljä lukua lastenkirjaan, jota olen suunnitellut kirjoittavani jo pari vuotta. Ärsyttävää.

Suosittelen kaikille parin päivän lomaa digilaitteista, ihan vain tarkistusmielessä. Vempeleet ovat koukuttavia ihan syystä ja oma subjektiivinen arvio voi pettää. Et menetä mitään, mutta parhaimmassa tapauksessa löydät elämääsi lisäaikaa.

11 kommenttia:

  1. Erinomainen idea! Minä huomaan myös täyttäväni kaikki luppohetket puhelimen näpräilemiseen, ja viime aikoina siitä on alettu jo kotopuolessa huomautella. Itse asiassa vasta huomauttelujen myötä olen alkanut jättää puhelinta kassiin, pois ulottuvilta. Paljon enempi aikaa ja hirveen paljon kivempaa olla läsnä! Uusia ideoitakin syntyy valtavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Luovalla alalla puhelinaddiktio on ihan hirveä lamaannuttaja.

      Poista
  2. To the point. Tuo on niin totta. Mä oon alkanut tiukasti laittaa luurin hyllylle kun olen kotona lasten kanssa. Yllättävän paljon vähemmän menee hermo mihinkään. Tai siis menee toki, mutta sytytyslanka on pidentynyt. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meni ennemminkin sitä omaa aikaa tyhmään ruudun pyyhkimiseen. Mut hei: oletko koskaan miettinyt että mitä sitten teet kun et enää illalla kirjoita blogia?!?

      Poista
  3. Sulta loppuu kohta lukijat kun tuollaista ehottelet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luette tätä tietokoneelta! ;)

      Poista
    2. Voi sitä tietokoneellakin prokrastinoida. Sujuvasti :D

      Poista
    3. Se on kyllä totta! Mutta itselläni tietokone liittyy enemmän työhön, puhelin ja tabletti edustavat turhaa näpeltämistä.

      Poista
  4. Olen nyt puoli tuntia tässä lueskellut interwebistä kaikenlaista sälää, että hyvään aikaan sattui sun kirjoitus silmään... Mulla on ollut älypuhelin vasta neljä kuukautta ja olen iloinen, että pystyin niinkin kauan olemaan ilman. Maailman seuraaminen ilman älypuhelinta on aika järkyttävää kun kaikki on nenä kiinni ruudussa ja sormi liipasimella. Siinä tulee hieman ulkopuolinen olo. Nyt tulee hiekkalaatikolla hoidettua sellaisia asioita mitä ennen pystyin tekeen vaan iPadilla kotona kun lapset oli nukkumassa. Vähän tulee kieltämättä lankapuhelinaikoja ikävä. Ainakin välillä.

    VastaaPoista
  5. En ole ottanut puhelimeen nettipakettia vielakaan, on hetket kun siita olisi hyötya mutta sinnittelen silla nain valtyn sen raplaamiselta.

    VastaaPoista
  6. Mä pidin alkuvuodesta somettoman tammikuun, ja tosiaan löysin päivääni lisää tunteja! Ehdin lukea kirjoja ja katsoa telkkaria ja selata kaikki mielenkiintoiset blogit säännöllisesti läpi kun ei tarvinnut aina ensimmäisenä perehtyä somen uutisvirtaan :D

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...