21.5.2016

Liessaari herätti seikkailunhalun

Olin viime viikon tapahtumien jälkeen lievästi metsäretken tarpeessa. Nuuksio oli tähän mielentilaan liian ruuhkainen, joten etsiskelin lähialueilta hiljaisempaa kohdetta.



Sain suosituksen Liessaaresta, jossa olisi kuulemma passeli parin kilometrin luontopolku ja tulentekopaikalla varustettu rantalaavu koluttavana. Siispä pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme kohti Lohjaa, joka oli muutenkin kaupunkina uusi tuttavuus.

Paikka löytyi helposti. Saareen vei silta, jonka päässä oli heti kivannäköinen hiekkapohjainen uimaranta, johon voisi vaikka pulahtaa luontopolun jälkeen.






Nuuksion kuusimetsiin ja toisaalta Saaristomereen tottuneet ipanat diggasivat kovasti rehevästä lehtometsästä pähkinäpensaineen ja veteen kaatuneiden puiden reunustamasta rantapenkereestä, jossa oli vähän väliä kivoja pikkupoukamia. Kun erehdyin luennoimaan, että järvivesi on makeaa vettä, kersat syöksyivät ryystämään sitä kaksin käsin.

Tiheä metsä myös varmisti sen, että tuulettomissa kohdissa oli aurinkoisena päivänä todella lämmin. Linnut loivat tunnelmaa täysin palkein ja heti polun alkutaipaleella nenän edestä lehahti käpytikka. Paikan puolesta puhuu myös se, että syitä poiketa polulta löytyi koko ajan: siirtolohkareita, luolia, hienoja kantoja ja kukkia.

Skidi ei millään malttanut pysyä polulla. Hän ilmoittikin, että hänen seikkailunhalunsa herää eloon täällä. En ihmettele.








Laavulle vievä polku ei ollut erityisen selkeästi osoitettu ja sinne oli arviolta kilometrin matka luontopolulta. Jos siellä haluaa poiketa, pitää reittiin laskea puolet lisää matkaa (+ kaikki muu poukkoilu). Lisäksi rantaan vievä jyrkkä rinne oli aikamoinen kivuttava sekä ylös- että alaspäin, joten koko jengin on syytä varautua kunnon kengillä.

Mutta laavulle kannattaa kyllä vaivautua. Vaikka paikka onkin kunnostuksen tarpeessa, se sijaitsi hienolla paikalla järven rannalla. Kivistä koottu tulisija toimi hyvin.

Halkovaja on ylhäällä rinteessä, joten siitä kannattaa ottaa sylillinen klapeja mukaan jo matkalla alas.



Lämpimän päivän retken loppuviilennys.
Kaiken kaikkiaan paikka yllätti positiivisesti. Luontopolun pääreitti oli hyväkuntoinen ja aika leveä. Rattaillakin päässee sen kiertämään, mutta korkeuseroja ja juurakkoja toki välillä löytyy. Lopussa iski harmistus siitä, että ei tajuttu ottaa uikkareita mukaan. Ottakaa te!

Ainoa miinus tulee reitin paikoin kummallisista viitoista. Se saattoi johtua siitä, että reittiä kunnostetaan ja parannetaan paraikaa virkistyskäyttöön ja kaikki pisteet eivät olleet vielä valmiina. Kannattaa napata kuva infotaulun kartasta. Siitä on helppo navigoida, missä kohtaa on menossa.

Paitsi että syke rauhoittui ja mielenterveys elpyi, minunkin seikkailunhaluni heräsi. Kesän patikkaretkien suunnittelu sai uutta pontta, kun neljä kilometriä meni ipanoilta näin helposti! Kunnon eväillä menisi ehkä enemmänkin, mutta parempi edetä rauhallisesti ettei kukaan kehitä mitään kammoa. Tämä on nimittäin meikäläiselle parasta terapiaa.

15 kommenttia:

  1. Kiitti tästä! Pitänee lähteä harrastamaan lähiseutumatkailua naapurikuntaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy ihmeessä! Meillä meni matkaan kotiovelta 45 min eli suht saman verran mikä Nuuksioon + parkkipaikkasekoilu.

      Poista
  2. Hurjan isoja sun tytöt jo ovat! Näyttävät niin samankokoisiltakin, että ikäeroa kuvittelisi pienemmäksikin. Varmasti hieno retki, kivoja kiipeilykiviä.,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana paikka! Ps. Tiedätkö, mä en käsitä miten pienemmällä ikäerolla ikinä saa lajiteltua oikeat vaastteet oikeaan kaappiin. Mä selviän just ja just koska 110 vs 134.

      Poista
  3. Liessaari on ihana <3 Ottakaahan retkeilyyn mukaan vielä geokätköily, tuo kummasti uutta pontta ja jaksamista luontopoluille purkkeja etsiessä. Meidän muksut ainakin tykkäävät tästä "aarteen etsinnästä" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt tuota geokätköilyä, me löydettiin vahingossa yksi kätkö kerran! Täytyy katsoa tarvitaanko joskus jotain lisäpontta reissuihin. Toistaiseksi perheen yhteiset retket ovat niin täynnä tohinaa ihan vaan näistä hyvistä kiipeilykivistä että muita aarteita ei ole tarvittu. :)

      Poista
  4. Millä te menitte tonne? Pyörilläkö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Espoosta Lohjalle on pyörillä vielä pikkuisen turhan kova ponnistus 4- ja 8-vuotiaille. :D

      Poista
    2. Pääseekö sinne julkisilla vai menittekö autolla?

      Poista
    3. Me mentiin autolla. Helsingistä menee bussi motaria pitkin mutta bussiasema on jonkin matkan päässä saaresta joten jos sen valitsee täytyy ratkaista vielä miten pääsee sen välimatkan.

      Poista
  5. Nyt kun löysitte Lohjan, tehkää seuraava retki Paavolan tammelle. Maaginen paikka Lohjansaaressa. Juuri niin taianomainen, kuin googlettamalla löytyvissä kuvissa näyttää. Ja matkalla voi poiketa vaikka Alitalon viinitilalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt siitä kuvia, kerrassaan hieno puu! Onko siellä joku reitti jonka voi kiertää? Tässä on nimittäin taka-ajatuksena ipanoiden treenaaminen tunturikondikseen.

      Poista
  6. Lisätkää listalle myös Karkalin luonnonpuisto, siellä on sellaista Taru Sormusten Herrasta-magiaa :) Espoosta lohjalaistuneena; parhaita puolia täällä on juuri huikeat ulkoilumaastot!

    Tiia

    VastaaPoista
  7. jos pikku seikkailua ja ihanaa saarta etsitte, niin Linlo Kirkkonummella ON käymisen arvoinen <3

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...