Tietoa mainostajalle ›

12.4.2016

Metsäretkipäivä joka päivä

Jos Snadilta kysyy viikonlopun ohjelmatoiveita, vastaus on metsäretki.

Lääkäri määrää uhmakohtauksiin puoli tuntia plätkytystä.

Eväät reppuun ja luontopolulle, jonka varrelta löytyy nuotiopaikka. Kelillä ei niin väliä, kunhan voi plätkyttää vettä kepillä, kiipeillä puissa ja hyppiä kalliolla.

Tänään olikin riemuisa aamu, kun päiväkodissa vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää ja koko ryhmä lähti retkelle eväiden kanssa.

Onhan siinä rupeaminen, ei voi kieltää. Eteinen on täynnä tenavia laittamassa kumppareita ja huomioliivejä, mutta varhaiskasvatusta se pukeminenkin on. Ja ai että oli ollut kivaa! Eväsleivän mussuttaminen ulkona auringonpaisteessa kavereiden kanssa oli Snadin mielestä aivan parasta.

Ymmärrän ihan täysin.

Maailma näyttää hassulta jäälevyn läpi.

Jos metsä laskee aikuisen stressihormonitasoja, verenpainetta ja sykettä, miksi se ei tekisi niin lapsella? Ja jos ulkoilmassa oleskelu auttaa melatoniinin ja vuorokausirytmin säätelyssä (niin että esim nukkuu yöllä paremmin), miksi tämä ei pätisi myös lapsiin? Puhumattakaan allergioiden lievittymisestä, hyötyliikunnasta, tasapainon kehittymisestä ja lajituntemuksesta.

Ja jos se tosiaan tekee saman lapselle, miksi tätä ihmelääkettä ei annostella reilummalla kädellä?

Metsä on ilmainen liikuntapuisto ja rentoutustuokio. Onneksi täällä kaupungissakin riittää kunnollisia viheralueita, niittyjä ja metsäplänttejä (ja olen aika lähellä saavuttamassa sen luontoaktiivin perustilan, jossa kahlitaan itsensä pihakuuseen ja syödään avain jos kaupunki yrittää sataa metriä lähemmäs moottorisahan kanssa). Ulkopäiväkodit ovat osoittaneet, että lasten kanssa ei välttämättä tarvita valtavia sisätiloja lainkaan.

Jääliukumäki!
Olen myös vahvasti sitä mieltä, että mitään "pitkää päivää" ei ole olemassakaan. Päivät ovat samanpituisia, vietti ne sitten kotona, päiväkodissa, töissä tai koulussa - pihvi on päivän ohjelmassa, miten päivä vietetään. Pitkät päivät ovat oikeastaan pitkästyttäviä, yksinäisiä, raskaita tai ahdistavia.

Minä tiedän, mikä niihin auttaisi. Eikä olisi ollenkaan hullumpaa, jos jo lapsesta saakka oppisi hakemaan metsästä mielenrauhaa.

Ulkoilusta pitäisikin tehdä normaalirutiinia - myös kouluissa ja työpaikoilla. Päiväkodin johtajalle voi pirauttaa jos tuntuu että sisällä nyyhöttämiseen käytetään liikaa aikaa.

Ehkä  lähimetsä pitäisi nähdä yhtenä päiväkodin osana kuten jumppasali. Ehkä se auttaisi ajatteluun, jossa metsäretket on kielletty vaarallisina.

Kertokaapa: pääsevätkö ipanat päiväkodissanne riittävästi metsään? Instassa käydyn keskustelun perusteella metsävisiittien määrä taitaa vaihdella aika paljon.

36 kommenttia:

  1. Metsät on ihan parhaita paikkoja lasten tutkimusretkille! Meidän lasten päiväkodissa käyvät viikoittain metsässä ja metsäretket on kirjattu viikko-ohjelmaan siinä missä kirjastoautokäynnit, askartelu- ja lelupäivätkin. Eväitä ei oteta aina mukaan vaan ne ovat harvinaista herkkua. Kerran pari vuodessa viettävät myös koko päivän metsässä, jolloin myös lounas syödään siellä päiväkodista saatujen retkieväiden muodossa.

    Meillä päin on sinänsä helppoa, kun lähin metsä on 20 metrin päässä päiväkodilta. Siinä taitaa vierailla pienimmät ja isommat kävelevät vähän pidemmälle. Metsää meillä onneksi riittää vaikka asummekin pk-seudulla ja lapsetkin käyvät eri paikoissa metsässä (eivät siis aina kipitä samalle metsäpaikalle).

    Kaikki kiitos metsäilystä myös ihanille päiväkodin hoitajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän päikyssä näyttää olevan asiat tosi hyvin! On muuten hauskaa kuinka ihan keskellä Helsinkiä pääsee aika pienellä vaivalla metsään - naurattaa aina kun ajan Keskuspuiston läpi että nyt sitä ollaan urbaaniuden ytimessä. :)

      Poista
  2. Eskari-ikää lähestyvä tenavan päivähoitopaikka sijaitsee keskustassa, mutta koska kyseessä on ryhmäperhepäiväkoti, on retkille helppo lähteä. Lähi"metsä" (=ryteikkö, mutta ihan metsähtäväksi laskettava ympäristö) on kohteena monta kertaa kuukaudessa ja retkellä on aina eväät mukana. Milloin käännellään rankoja ja etsitään ötököitä, milloin mietitään keitä siellä metsässä oikein elää, milloin riekutaan ja rällätään. Säälläkään ei ole väliä, eli jos ohjelmassa on metsäretki, niin sinne mennään niin sateella kuin pakkasellakin, koska onhan luonto aina eri näköinen kelin vaihtuessa.

    Täällä on myös metsäeskari- ja metsäkerho -toimintaa (pienemmille) ja kuulemma päivät eivät ole pitkiä, vaan lyhyitä, myös ryhmän aikuisten mielestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Aika monet metsät ovat vähän ryteikköjä, ainakin täällä Tapiolassa on sellaista supertiheää kuusimetsän ja pajukon sekoitusta jossa ei voi kävellä. Hyvät retkimetsät ovat kullan arvoisia.

      Poista
  3. Meillä täällä Amerikassa ei moista ylellisyyttä "päiväkodin retket" edes tunneta. En edes halua tietää minkälainen vastuuvapauspaperisota siitä seuraisi, jos päiväkodista lähdettäisiin jonnekin aitojen ulkopuolelle, saati sitten METSÄÄN, jossa saattaa olla LIKAISTA ja MÄRKÄÄ!

    Metsäkasvatus on siis meidän vanhempien harteilla, ja sitä harrastetaankin kyllä sitten säännöllisesti. Lähileikkipuisto rajautuu onneksi pieneen metsäplänttiin, johon lapsi mielellään lähteekin seikkailemaan mieluummin kuin kiipeilee leikkipuiston telineissä. Viikonloppuisin lähdetään pidemmälle metsiin, merenrannoille ja vuoristoon. Ja pakko tunnustaa että tässä ei ole pelkästään lapsen metsätarpeista kyse vaan melko puhtaasti myös meidän vanhempien kaipuusta puiden suojaan. Eikä mikään ruoka muuten maistu yhtä hyvältä kuin leivinpaperikääreestä syödyt eväsleivät metsässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on päinvastainen kokemus amerikkalaisesta päiväkodista. Useamman kerran kuukaudessa tekevät retkiä milloin kirjastoon ja milloin luontopolulle. Lapsi on siis 4-vuotias.

      Poista
    2. Heh, kirjavaa käytäntöä siis sielläkin. hyvä että kuitenkin joissain päiävkodeissa käydään luonnossa liikkumassa.

      Olen ollut huomaavinani ihan samaa että leikkipuistossa kasvavat puut ovat kuitenkin niitä parhaita kiipeilytelineitä. Speksasin jo joku aika sitten huoltovapaan leikkipuiston - pitäisi varmaan ottaa uudestaan esityslistalle.

      Poista
  4. Pakko kommentoida, että pukemaan opettaminen nimenomaa on sitä varhaiskasvatusta. Ja säänmukainen/retkeily pukeutuminen... sen opettaminen on ihan vain kasvatusta sanoo nimim. vielä parikymppisenä piti opetella...

    VastaaPoista
  5. Olen hoitajana luontopäiväkodissa, jossa metsä on "henkireikä". Kun korvissa soi ja vilskettä on liikaa, ensimmäinen ajatus on että äkkiä metsään. Ei pihaan vaan metsään. Samantien kun lapset ovat metsän puolella, tulee rauha. Metsässä ei tapella, riehuta, huudeta. Jokainen asettuu omatoimisesti omiin "uomiinsa", jatkaa mahdollisesti edellisen päivän leikkejä eikä ole väliä ketä leikeissä on. Kaikki mahtuu. Lelujakaan ei kaivata, koska metsä antaa. Metsä on ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava duuni! Meillä kyllä ipanat roinastavat metsässä(kin), koska keksivät välittömästi jonkun roolileikin. Mutta leluja ei tosiaan tarvita. Keppien vetovoimaa ei pidä aliarvioida. :)

      Poista
  6. Yksi pienellä periferiapaikkakunnalla asumisen iso etu on se, että metsä alkaa heti päiväkodin pihasta. Muksut käyvät joka viikko pienryhmissä metsässä seikkailemassa ja tutkimassa. Kolme- ja viisivuotiaille on jo syntynyt reitin varrelta omat lempipaikat, joiden muuttumista vuodenaikojen mukaan ihmetellään vielä kotonakin. Päiväkodissa on myös käytäntönä, että suuri osa askartelutarpeista noukitaan (maanomistajan luvalla) metsästä. Ja ollaanpa mekin käyty omasta metsästä poimimassa päiväkodille isoja käpyjä, jotka lapsi sitten ylpeänä vei kaikille yhteiseksi askartelumateriaaliksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mahtavalta! Metsäaskarteluista tuleekin yleensä hienoja - ja ainakin ne maatuvat toisin kuin kirotut hamahelmet! ;)

      Poista
  7. Meidän muksun tarhassa metsäretkeilevät tietääkseni pari kertaa kuussa. Eilen viimeksi. Saattavat tehdä sen lisäksi muita retkiä lähileikkipuistoihin tms. Tiedän, että nykyisillä resursseilla siinä on varmasti haasteensa, joten arvostan, että jaksavat puuhata lapsille erilaista tekemistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä arvostan myös ihan valtavasti tällaista vaivanäköä että tehdään yhdessä retkiä. Varmasti helpommalla pääsisi jos tyytyisi päivystämään hiekkalaatikolla.

      Poista
  8. Oma päiväkotini silloin lähes 30 vuotta sitten sijaitsi vanhan (käytännössä ei käytössä olevan) hautausmaan vieressä. Kävimme monesti siellä - ei nyt retkellä - mutta tutustumassa hautausmaahan, hautakiviin ja paikan kasvistoon ja se oli kyllä ainakin minusta todella hienoa! By the way, viimeinen ko. hautausmaalle haudattu henkilö on oopperalaulaja Martti Talvela - hänen haudallaan riittää edelleen säännöllisesti kävijöitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, vähän erilainen retkikohde, mutta varmasti kiinnostava!

      Poista
  9. Mielestäni päiväkodin "pitkällä päivällä" tarkoitetaan sitä sosiaalisuutta. Lapsi ei voi valita kenen kanssa päivänsä viettää vaan on jaksettava "pitkä päivä" niidenkin kanssa kenen seurasta ei niin välitä. Metsäretki olisi vielä ihanampi omien rakkaiden kanssa, kun periaatteessa ventovieraiden kanssa, joukossa ehkä yksi kaveri, aikuisista välttämättä kukaan ei ole muodostunut ns. luottoaikuiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos päiväkodissa joka päivä on ventovieraat hoitolapset ja hoitajat, jotka pakottavat koko porukan viettämään jokaisen hetken yhdessä, niin päiväkodilla on tosiaan isompiakin ongelmia kuin metsäretket. O_o Mutta jos tarkoitit että on introvertteja lapsia niin heidänkin on hyvä päästä ulos luontoon, jossa saa olla halutessaan vaikka yksin ja kytätä muurahaisia.

      Poista
    2. Metsäretki on ehdottomasti hieno juttu. Yritin vaan ymmärtää mitä sillä päiväkodin "pitkällä päivällä" tarkoitetaan. Eli mielestäni sosiaalisuutta koko päivän, vilskettä ja melua. Ihan sama onko lapsi introvertti, ekstrovertti vai jotain siltä väliltä, se voi olla raskasta oli temperamentti mikä hyvänsä.

      Poista
  10. http://www.myllran.se/Myllran%20-%20Mulle,%20Knytte,%20Knopp/Mulle,%20Knytte,%20Knopp.html

    Meidän lasten päiväkoti vie isommat lapset metsään kerran viikossa, noudatellen tuon linkin ohjelmaa. Menevät kaupungin keskustasta bussilla lähinnä olevan mtsän reunalle. Arvostan kovasti :)

    VastaaPoista
  11. Meidän lasten päiväkodissa käydään kyllä metsäretkellä useinkin. Päiväkoti on ihan metsän reunassa. Sijainti Itä-Helsingissä. Kantakaupungissa varmaan vaatii hieman enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kätevää! Päiväkotien sijainti pitäiskin suunnitella niin että metsäretkille lähteminen on helppoa. Veikkaan että Suomessa ei kovin montaa päikkyä ole, josta on yli puolen tunnin matka metsään. :)

      Poista
  12. 6- ja 4-vuotiaat olleet parisen vuotta Luonnossa kotonaan -päiväkodissa Pohjois-Helsingissä. Vaikka en - enää - voi valitettavasti täysin varauksetta kyseistä paikkaa ylistää, on tuo kolmesti viikossa vähintään puoleksi päiväksi metsään pääseminen aika tärkeä syy, miksi siellä jatkamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään tuosta Luonnossa kotonaan -konseptista. Haluatko kertoa tarkemmin, mitä siellä on tapahtunut?

      Poista
    2. Juu toki. Itse asiassa hyvin samalta kuulostaa kuin alla Merituulin kuvaus - kolme metsäpäivää ja pari sitten piha-/kotipainotteisempaa. Lämpöisinä aikoina (touko, elo-syys?) vanhimmat ovat myös levänneet (huilineet) metsälaavussa ja syöneet lounaatkin metsässä. Meitä kokeneemmat konkarit muistelevat aikoja, jolloin "koko päivä metsässä" oli todella koko päivä 5-6-vuotiaille, no, meille tuo nykyinenkin riittää. Vanhimmat muksut huilivat ja syövät talviaikaan kodassa, metsätunnelmaa siinäkin mönkiä makuupusseihin pötkölleen. Epäilemättä vaatii paljon henkilökunnalta. Ja muutenkin on panostettu hyviin juttuihin, kuten kasvis-/kalaluomuruokaan, aamulla pihalaavulla nuotio odottaa jne. Parhaillaan osa porukasta on leiripäiväkodissa Lapissa. Toiminnan kasvaessa on sitten tullut jotain kasvukipujakin, mutta ainakin tuo mettäpuoli toimii. Vastapainona sitten jotain "perinteisiä" pk-askartelujuttuja on tietysti vähemmän (en tosin tunne niitä kun ei olla muualla oltu), mutta toisaalta vanhimmat saa vuolla ja muutkin nikkaroida pihalla.

      Piti ihan googlettaa muistikuva että tuo liittyisi jotenkin Suomen Latuun: kyllä vaan, http://www.suomenlatu.fi/ulkoile/lastentoiminta/luonnossa-kotonaan.html
      Eli tämän nimen alla on kaiketi ympäri maan monenlaista. Päädyimme itse tuonne kun entisen työpaikan ikkunasta katselin pieniä reppuselkiä painelemassa metikköön ja niillä näytti olevan kivaa. :)

      Poista
  13. Meillä lapsi perhepäivähoidossa. Oikeastaan säällä kuin säällä kävelevät lähipuistoon, jossa tapaavat muut alueen perhepäivähoitajat. Käsittääkseni noin pari kertaa kuussa tekevät retken metsään, välillä eväillä. Kesällä eivät tee metsäretkiä käärmeiden takia, niitä on täällä ilmeisesti paljon. Käyvät myös rannalla, muissa puistoissa, tekevät yhteistyötä alueen päiväkotien kanssa (mm. Teatteria olivat katsomassa). Kerran viikossa heille on varattu nuorisotalolta sali, jossa käyvät pahoilla loskakeleillä juoksentelemassa ja askartelemassa. Tykkään ja mielestäni kivan monipuolisesti kaikkea, muttei liikaa, jotta lapsella pysyy turvallinen päivärytmikin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivalta kuulostaa! Heh, muistan että perhepäivähoitoaikana oli tosiaan ehkä kaksi päivää koko neljän vuoden aikana kun eivät olleet pihalla. :D

      Ja Snadi alkoi jo kolmevuotiaana muistaa vähän viikon lukujärjestystä (maanantaisin on jumppaa).

      Poista
  14. Meillä metsäretkeillään syksyllä 5-7 viikon jaksossa viikottain ja keväällä toinen samanmoinen pätkä. Joulu- ja kevätjuhlatreeneihin, lomiin ja uusien lasten syksyn tutustumisiin uppoaa aikaa, mutta noista viikoista pidetään ainakin kiinni.

    Ja partio on sekä aikuiselle että lapselle hyvä täydennys kehon ja mielen metsäkiintiöön. Esim. tällaisilla eväillä ei nälkäkään yllätä! ;)

    http://ilmansinuaolenlyijya.blogikoti.fi/2015/05/retkiruoka-odotukset-ja-todellisuus/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, mahtavat safkat ja hieno paikka! Meidän täytyy ehdottomasti panostaa ensi kerralla tuohon ruokapuoleen enemmän. Pyysin äitienpäiväksi yllätysretken, joten lettuhommat nyt ainakin otetaan käyttöön. :)

      Poista
  15. Meidän esikoinen on yksityisessä "luontopäiväkodissa", jossa kolme päivää viikosta vietetään metsässä, yksi päivä pihalla ja yksi päivä on "kotipäivä", jolloin leivotaan ja askarrellaan ja käydään pihalla vain aamulla ja iltapäivällä. Olemme hurjan tyytyväisiä ja lapsikin rakastaa viettää päivää metsässä! Lumisilla keleillä kaksi metsäpäivää muuttuvat hiihtoretkipäiviksi, mikä on myös ollut tosi hauskaa!

    En itse ole yhtään ulkoilmaihminen, joten mielelläni ulkoistan metsäretket tarhan hoidettaviksi ja ulkoilen itse lasten kanssa vain hyvällä säällä :D

    Ps. Kysyisin vielä kun voitin pääsiäisen kieppeillä Instagramissa Pepsodent-arvonnan ja hammastahna on pian loppu, että onkohan arpapalkinto matkalla? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow, kuulosta mahtavalta!

      Minäpä kyselen arvonnan perään - nimet on ainakin jo toimitettu!

      Poista
  16. Meidän muksujen päiväkoti sijaitsee metsäretkeilyn kannalta loistavassa paikassa, hyvien polkujen vieressä. Olis lampea, mäkeä, talvella ladut jne. Vaan ei. Kerran viikossa käydään "metsäretkellä", ja kun isommalta kysyin mitä tekevät, niin kuulemma menevät aina siihen samaan kohtaan päiväkodin taakse, syövät eväät ja takas päiväkotiin. Viime talvena hiihtivät kerran (vaikka hiihtokelejä oli ainakin 3 kk kerrankin), luistelivat kerran. Latu lähtee oikeasti suoraan päiväkodin takaa, luistinkenttä on 50 metrin päässä koulun takana.

    Vaan ei, meillä on päivähoitopainotteinen päiväkoti. Kaikki sen perushoidon yli menevä on ylivoimaista. Olkaa onnellisia kaikki te, joiden päiväkodeissa on joulujuhlia, kevätjuhlia, itsenäisyyspäivän gaalaa ja vappubileitä. Meillä on... Lapsille hoitopaikka ma-pe.

    VastaaPoista
  17. Omien lasteni päiväkoti sijaitsee pikkukaupungin keskustassa, ja aika harvassa ovat varsinaiset metsäretket olleet. Mutta ihmettelevät kylläkin luonnon ihmeitä päiväkodin pihoissa, jotka onneksi ovat puistomaisia. Eskarissa sitten tekevät pidemmän retken luontopolulle. Ja muutoin retkeilevät aika paljon keskusta-alueella. Käyvät mm. torilla tutustumassa satokauden antimiin :)Ja taiteilevat luonnon materiaaleista (kuvataidepäiväkoti).

    En ole itse edes metsäretkiä tajunnut kaivata, koska meidän perheessä ne ovat selvä osa vapaa-aikaa. Mutta toden totta, näin ei varmastikaan kaikilla ole.

    VastaaPoista
  18. Meillä pikkuväki retkeilee metsään joka torstai. Se on odotettu päivä ja lapsille pakataan kotoa jotain pientä evästä mukaan, pillimehu ja pähkinöitä vaikka. Ollaan tykätty tästä hurjasti, vaikka kotoa käsinkin metsään suunnataan useamman kerran kuukaudessa.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...