Tietoa mainostajalle ›

25.1.2016

Naisvalitus johtuu harjoituksen puutteesta

Päivän sana lienee naisvalitus.



Keskusteluavauksen heitti Väestöliiton Heli Vaaranen, joka nosti esiin sen, että monet naiset puhuvat miehistään vähättelevästi. Monien vastalauseiden (kuten tämän ja tämän) perusteella naisvalitus on ihan miesten oma vika: mitäs ovat puolisoina ja isinä onnettomia vässyköitä, jotka luistelevat vastuusta aina kun voivat.

Totuus on tietysti paljon monisyisempi. Satu kirjoitti hyvin siitä, miten islantilainen mies on vanhempana tasavertainen, koska hän osallistuu lapsenhoitoon alusta alkaen. Miehen kotimarkkina-asema on Suomessa huonompi, koska vain naiselle tyrkytetään yhteisestä rintamasta perheenpyörittämisvastuuta.

Minäkin kieltäydyn uskomasta, että normaaliälyisen miehen kognitiivisissa taidoissa olisi jotain vikaa. He osaavat huolehtia monimutkaisista tehtävistä yhteiskunnassa. Heillä on jopa vauvakuumetta. Miehen hoivaviettikään ei ole urbaanilegenda vaan evoluution kehittämä piirre: naiset tuppasivat vielä lähihistoriassa kuolemaan synnytykseen hyvin suurella prosentilla, joten miesten on pitänyt pystyä vanhemmuuteen tarvittaessa nopeasti.

Jos ilmiössä on totuuden siemen, mistä miesten osattomuus johtuu? Kolme asiaa nyt ainakin tulee heti mieleen.

Paineita ei ole.

Isyys on edelleen ihan vapaaehtoista - eikä asia nykyisen hallituksen aikana muutu. Kukaan ei kysele eikä paheksu, jos isukin työelämään ei tule taukoa. Mutta jos mies tietäisi, että hänen vastuulleen napsahtaa satavarmasti korvamerkattu ajanjakso, jossa hän ihan yksin vastaa vauvan/lapsen hengissäsäilyttämisestä, väitän, että hän olisi aivan eri tavalla kiinnostunut rutiinien opettelemisesta ja juttelisi kokemuksista, tarttuisi tietokoneeseen, kirjaan tai kilauttaisi osaavalle kaverille. Sama pelko persiissä ajaa tuoretta äitiäkin vauvapalstoille.

Vertaistukea ei ole.

Sijoittuvatko vanhempainvapaita käyttävät miehet pääkaupunkiseudulle tai muuten joihinkin yhteisöihin? Jos ei koskaan kuule tai näe kenenkään miehen osallistuvan lastenhoitoon, voi hyvin käydä niin, että miehen malli on hyvin kapea ja stereotypioiden täyttämä.

Ja esimerkkiä, kannustusta ja tukea tuoreet faijat kaipaisivat. Kun vallalla on uskomus, että vain nainen on luontainen hoivaaja, jonka aivokuorelle laskeutuu kaikki universumin lapsenhoidollinen tieto hedelmöittyneen munasolun myötä, ei ihme, että jännittää. Tekisi ehkä hyvää sanoa ääneen, että samasta äitimyytin asettamasta rimakauhusta kärsivät myös naiset.

Vasta harjoitus tekee mestarin.

Kun vastuu on raskauden ja ensimmäisten elinkuukausien ajan enemmän naisen harteilla, balanssi ei ihan heti muutu. Kun mutsi on kertaalleen opetellut kantapään kautta uuden perheenjäsenen tavat kuten lempiruoat ja päiväuninukutusrituaalin, järjestänyt vaipat, voiteet ja tutit omille paikoilleen ja päässyt jyvälle siitä, että perkele lapsihan kasvaa 12 senttiä vuodessa, hän todella on iskää pätevämpi hommaansa.

Sitten nainen ehkä erehtyy luulemaan, että tämä 24/7 ihollaolon knowhow siirtyy mieheen sillä, että kuiskailee yön pimeinä tunteina jotain sekavaa kakan koostumuksesta ja villahaalarista. Vähän sama kuin Slatan kertoisi pukkarissa, miten futista teoriassa pelataan ja kas, jengi olisi täysin tikissä.

Syvään päähän vaan. Hirvittäähän se, mutta ainakin vene on sama.

Ps. Tein tällaisen tarkistuslistan, jonka kohdista pitää selvitä yksin, olennaisista osin lintsaamatta ja ilman toisen vanhemman (tai oman mutsin) apua - keksittekö lisää?

1. Iltatoimet ja nukutus.
2. Lasten kamojen pakkaaminen viikonlopun mittaiselle reissulle.
3. Kahden päivän kodin ulkopuolisen reissun viettäminen lasten kanssa niin että kaikilla on kivaa.
4. Päiväkotikassin pakkaaminen maanantaiaamuna.
5. Lasten pukeminen sadekelissä / -25 asteen pakkasessa ulkoiluun.
6. Kaverisynttäreiden järjestäminen nelivuotiaalle.
7. Neuvola- ja lääkärireissun hoitaminen ilman puhelua sosiaaliturvatunnuksen loppuosasta.
8. Uimahallikäynti.
9. Värikylvyn netti-ilmoittautuminen maanantaina klo 8:00.
10. Vasu-keskustelu päiväkodissa.

129 kommenttia:

  1. Mainio!!
    Mut nyt on pakko kysyä, mikä on vasu-keskustelu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ipanan kirjallisen varhaiskasvatussuunnitelman suullinen läpikäynti päiväkodin henkilökunnan kanssa. Eiks teillä ole? :D

      Poista
    2. Hei
      pyritkö varten finacnl apua tarvitsevat lainan maksaa laskuja velan ostaa talon auto jne tarjoamme kaikenlaisia lainan ja annamme lainan 2% korko joten jos tarvitset lainaa olet meille sähköpostia tänään {REMY.CREDIT111@GMAIL.COM}
      Lainahakemus täytettäväksi Alla:

      Etunimi:......................... ....
      Sukunimi:......................... ....
      Maa: ...................... ..........
      State: ........................ .............
      Määrä: ....................... .........
      Laina Kesto: .....................
      Puhelinnumero:.....................
      Faksinumero:....................... .
      Ammatti: ................... .......
      Syntymäaika:......................
      Kuukausitulot:.................
      Sukupuoli: .......................... .........
      olet hakea lainaa ennen? ..................
      [REMY.CREDIT111@GMAIL.COM}

      Odotamme vastaustasi meidän mail [REMY.CREDIT111@GMAIL.COM}
      Kiitos ja Terveydeksi

      Poista
  2. Ruoan järjestäminen pöytään lasten mahdolliset allergiat (ja ikään liittyvät ruokarajotteet) tietäen (ja ennakoiden että ehtii ennenkuin lattialla makaa kaksi huutavaa meritähteä). Tosin jos meinaa selvitä viikonloppureissun niin tämä vähän niinkuin sisältyy siihen. Huvipuistokäynti kahden lapsen kanssa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa! Let me rephrase: viikon ruokien suunnittelu ja toteutus (kaupassa käynnistä alkaen keittiön siivoomiseen ruokailun jälkeen). Ja allergiat ja lasten iät huomioonottaen toki.

      Poista
    2. Heh, siihen viikonloppuun sisältyy Paljon Asioita. Mut eikö ruoanlaittoon pitäisi kyetä ilman lapsiakin? vai onks tää nyt vaan mun harha kun Koti-insinööri hoitaa kaikki safkat. Ja mä en muuten ikinä siivoa keittiötä. :D

      Poista
    3. Tässä näkee senkin, että parit ovat jo ilman lapsia kovin erilaisia.. Ei tähän ole mitään kaikille sopivaa mallia. Pääasiahan ois, että molemmat osallistuu mukisematta sen verran, että kummallekaan ei tule paha mieli :) Mun mielestä on ihan ok, että toinen tekee vaikka aina ruuat ja toinen imuroi, jos hommat menee mutkattomasti niin. Niistä molemmille epämukavista hommista sitten vähän neuvotellaan ja tehdään vuorotellen. Ja jos molemmat rakastaa ruuanlaittoa, ni sittenhän sitä tehdään yhdessä!

      Poista
    4. Eihän tässä nyt puhutakaan riidattomista pariskunnista vaan niistä, joissa nainen valittaa. Yhdessä ruoanlaitto olisi tässä elämäntilanteessa silkka tuhlausta mutta ehkä vähän myöhemmin. :)

      Poista
  3. "Kahden päivän kodin ulkopuolisen reissun viettäminen lasten kanssa niin että kaikilla on kivaa." Pitääkö olla koko ajan kivaa? Meinaan, että aika pahan tehtävän laitoit, ihan silläkin lailla että olisi molemmat vanhemmat huolehtimassa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tällaisena täysvastuullisena äitinä edes yrittäisi tota. Siinä menestyksen salaisuus, ei pidä yrittää turhan vaikeita.

      Poista
    2. Hei ei siinä lukenut että koko ajan kivaa! :D Meinasin että siellä on lapsille mietitty tekemiset eikä ns. vapaata olemista ja pelkkää huutoa.

      Poista
  4. Mun mielestä listaan voisi lisätä ruuanlaiton. Mielellään ihan siitä suunnittelusta ja kaupassäkäynnistä asti, mutta jos se on liian extremeä, niin edes jos jääkaapin antimista saisi jotain kyhättyä ilman että tarvitsee soitella perheen äidin perään :)





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta ruoanlaittoon pitäisi käytännössä pystyä kun muuttaa pois himasta niin siksi en sitä tähän listannut. Ovatko jotkut miehet siis ruoanlaittokyvyttömiä myös itselleen?

      Poista
    2. Mä tiedän ainakin yhden joka soitti sukulaisnaiselle hädissään kun vaimo joutui sairaalaan, että miten keitetään perunoita, en usko että on lajissaan ainoa :D
      Toki tämäkin uusavuttomuus varmaan juontaa siitä että on sen verran pilalle passattu, ensin äidin ja sitten sen vaimon toimesta :P

      Poista
    3. Monessa perheessä on ihan yleistä, että perhe tai lapset lähtee mummolaan tai mummo tulee "kylään", jos perheen äiti on vaikka työmatkalla/sairaana... Usein kyse siitä isän äidistä, joka tulee auttamaan poikaansa. Kuulostaa varmaan hassulta sellaisten korvissa, joilla myös mies on ollut perhevapaalla tai mies pystyy yksinkin pyörittämään arkea. Ja varmaan nämä äitiinsä turvautuvatkin pystyisivät, mutta onhan se helpompaa kun ei tarvitse. Ja jos taas lasten äiti puuttuu asiaan niin se on vähän väärin, kun onhan se lapsille kiva päästä mummolaan tai mummo tulee kylään... :)

      Poista
    4. Eiks köksä oo pakollinen aine peruskoulussa? Vai onkse lukiota?

      Mä luulen, että näissä täysavuttomuustapauksissa on kaksi syntymekanismia. Yksi on pilallepassatut. Toinen on sellainen, jolle on valitettu väärintekemisestä (lue: erilailla) niin paljon, että eivät uskalla yrittää.

      Mulle meinasi nimityäin käydä vauvanhoidon kanssa niin, kun esikoinen syntyi. Mä jouduin niin kauas omalta mukavuusalueelta, että kaikki poikkeamat mun omiin, kantapään kautta opittuihin hoitotapoihin oli mun hormoneista sekopäiselle psyykelle liikaa. Eli tyyliin seisoin vaippaa vaihtavan miehen vieressä kertomassa, mitä kaikkea se tekee väärin. Onneksi se osasi palauttaa mut raiteilleen, ennen kuin pahempaa vahinkoa ennätti syntyä. :)

      Poista
    5. Ja hei tässä ei ollu nyttarkoitus puolustella avuttomuutta/ruoanlaitto yms taidottomuutta, jne. Eikä yrittää syytellä muita. Tai varsinkaan vierittää miesten avuttomuutta naisten syyksi!

      Sitä oikeesti tekisi mieli kysyä, että eikö näitä "miten peruna keitetään"-tyyppejä hävetä a) avuttomuus, b) kyvyttömyys esim googlata se, c) kokeilunhaluttomuus, esim paa se kattilaan ja kokeile....

      Poista
    6. Mun mielestä on kuitenkin vielä eri asia itselleen ruoanlaitto vs. lapsiperheen ruoanlaitto, etenkin jos lapsilla allergioita jotka täytyy muistaa tai lapsi on alle yksvee ja ruokarajotteita sen takia. Lisäksi tässä on se ennakointi, että ruoka on mietitty sen verran etukäteen että sen saa tiskiin ennen niitä nälkäraivareita. :D

      Poista
    7. Ja sen ruoan laittaminen samalla kun se sitten kuitenkin nälkäinen yksvee karjuu kiinni lahkeessa että pääsee syliin ja kolmevee tulee auttamaan ja levittää ja sotkee kaiken, antaa pikkusisarukselleen veitsen pöydältä leluiksi ja samaan aikaan kun kaivat lattialta löytynyttä raakaa jauhelihaa vauvan suusta, ruoka pannulla palaa pohjaan ja kolmevee tönäisee avonaisen makaroonipussin lattialle, jonne just laitoit sen nälissään huutavan yksveen kun yritit pelastaa edes päällimäistä kerrosta pohjaanpalaneesta bolognesesta...

      Poista
    8. Kokkaus itselle, kokkaus perheelle, kokkaus haastavissa olosuhteissa. Mikään noista ei ole sukupuolisidonnainen taito. Tai sellaista, missä kapasiteetti ei riittäis normaaliasetuksilla varustetulle aikuiselle.

      Ja kaikki tekeminen helpottuu treenaamalla.

      Poista
    9. Ei toki! Kuten ei mikään lastenhoitohomma, paitsi imetys. Se kai tässä oli pointtina :)

      Poista
    10. Mä en millään ilveellä, mitenkään usko, että olisi miehelle sen vaikeampaa kuin naisellekaan - tai yksilölle yleensä sen vaikeampaa kuin toisellekaan (jos ei erityisvaikeuksia oteta huomioon tässä, sellaisia jotka tekevät arjessa selviytymisestä yleisesti haastavampaa), katsoa jääkaappiin / kuivatavarahyllylle, miettiä mitä siellä on ja mitä siitä voisi tehdä, ja käydä kaupassa ilman toisen antamaa listaa tai toisen antamia ideoita sillä tavalla onnistuneesti että lopputulemana olisi täysipainoinen ateria. Mä uskon että kyse on vain ja ainoastaan viitsimisestä. Ja jos ei parisuhteessa toinen viitsi, ikinä, tai viitsii kerran kuussa suurieleisesti, niin mä lähden lätkimään. Mä en jaksa kantaa jatkuvaa vastuuta tällaisesta kun ei se mua kiinnosta sen enempää. Ja sama homma koskee lapsen vaatekaapin sisältöä. Kaikki aikuiset perheenjäsenet osaavat katsoa ovatko vaatteet ehjiä ja sopivankokoisia ja jos eivät ole, niin toimia sen mukaan. Mulla loppui tähän pinna ihan täysin.

      Poista
    11. Viitsiminen on valtavassa roolissa tässä lastenhoidossa. :) Ehkä tuossa ruoanlaitossa olisi sellainen prosessin opettelu: kuka ruokitaan ensin?

      Myönnän kyllä että mulle tää on vieras tilanne. Mä olen ollut purkkiruokaäiti eikä lapset ole olleet kovinkaan nälkäisiä (ts. ei mitään mikä ei olisi maitopullolla ja leipäpalalla korjattu).

      Poista
    12. Jos perheessä olisi 2 aikuista ja 50% perheen aterioista kuitattaisiin eineksillä ja purkkiruoalla niin se olisi mulle aivan fine. Kunhan mun ei tarvii organisoida myös niitä purkkien ja einesten ostoja, valintoja ja lämmityksiä. Ja sit ihan samalla tavalla, jos perheessä on 2 autoa käyttävää aikuista, niin ihan yhtä lailla vakuutukset, huollot ja mitäihmeitäniitäon on molempien vastuulla, myös niiden muistaminen, kalenteriin laitto ja organisointi. Mutta tästähän mä en omakohtaisesti tiedä mitään kun en ole aikuisena autollisessa perheessä asunut.
      Mut joo, nämä asiat oppii kokemukseni mukaan siten, että on niistä kaikista yksin vastuussa. Jos siis on lähtökohtaisesti sellainen tyyppi joka ei "viitsi". Sitten viitsii kun on jälkikasvun kanssa kahden ja on pakko.

      Poista
  5. Meillä perheessä kumpikin suhtautuu kauhulla 4v. synttäreiden järjestämiseen (kaksi kuukautta aikaa keksiä selviytymisstrategia, koska kaverijuhliin on tullut jo kutsuja, ei skippaaminen ole optio, kääk). Mun mielestä se on hyvä mittari, että kun toinen lähtee muutaman päivän työmatkalle, pyörii arki normaalisti ilman paniikkipuheluja.

    Tuo etteivät miehet koe painetta osallistua on niin totta...ja surullista. Omassa pienessä insinöörimiesten täyttämässä kuplassa kuudesta lapsiperheestä (omani mukaan lukien) kahdessa on isä ollut vanhempainvapaalla niin että äiti on töissä (ja tässähän prosentti on jo paljon koko suomen prosenttilukuja parempi). Oma mieheni on toinen näistä ja onkin sen jälkeen tarjonnut kavereilleen vankan mielipiteen että kotiin jääminen on paras valinta ikinä (ja että ne niin uppotärkeät työt kyllä odottavat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkiin näihin tehtäviin saa suhtautua terveellä kauhulla mutta niiden pitää järjestyä. ;)

      Jep, mä tunnen myös monta vanhempainvapaata pitänyttä miestä, mutta vielä enemmän niitä jotka eivät ole pitäneet. Missähän se opitaan että miesten työt olisivat tärkeämpiä kuin naisten?

      Poista
  6. Kirjoitinkin tuosta miesten vähättelystä blogissani, joten ei siitä sen enenpää...muuta kun että ei oo uusi asia.
    Kommentoin tota listaa, kun huomaan, että siinä on parikin kohtaa, josta mun mies ei tykkää. Että siis hätätapauksessa selviäisi ihan kunnialla, mutta esim. tuo lasten kamojen pakkaaminen viikonlopun reissulle - sen teen aina minä, koska tykkään tehdä sen itse. Mies ei tykkää. Ja se on tosi hyvä isä, osaa kyllä hoidella iltahommat ja nukutukset, joten ei se ole siitä kiinni, ettei isyys ja lasten kanssa oleminen kiinnosta.

    Toisaalta minä en tykkää tankata autoja ja hoidella niiden öljyjä ja renkaita. Varmaan osaisin hätätapauksessa tai pyytäisin apua joltain muulta, mutta kun ei vaan kiinnosta.

    Ehkä ihaninta tässä vanhemmuudessa on just se, että toinen hyppää tekemään silloin kun toinen ei halua/jaksa/pysty. Yksinhuoltajille voimia! Ei mulla oo tarvetta antaa miehelleni paineita, vastuuta tai hankkia vertaistukea, koska me ollaan yhdessä kantamassa tätä vanhemmuutta. Jos et sinä, niin sitten minä. Ja toisinpäin.

    Siispä lakihenkisten listojen sijaan me tehdään vanhempina sitä, mikä kiinnostaa ja minkä parhaiten osaa. Haittaako se, jos en äitinäkään muista lasten sossunumeroiden loppuosaa? Onhan ne siinä kortissa. :) Ehkä mulla on liikaa lapsia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monissa perheissä ongelma lienee se, että lasten äiti tekee sitten ne asiat, joista lasten isä ei tykkää. Sillä ei ole väliä tykkääkö se äiti niistä. ;)

      Poista
    2. Listan pointtihan ei ole siinä että mistä kukin tykkää (kuka helvetti nyt noista oikeasti *tykkää? En minä ainakaan) vaan siinä että noista hommista pitää tarpeen vaatiessa selvitä itsenäisesti.

      Toi autokortti on vähän outo. Mä en kokenut auton omistajana että se olisi ollut lähestkään yhtä vaativaa ja aikaavievää hommaa kuin perheen pyörittäminen. Tankkaisin mielelläni vaikka joka päivä jos joku hoitaisi lastenvaateshown. :)

      Poista
    3. No mulla kyllä oli just se ajatus, että jos tykkää, niin miksei? Miksi miehen pitää osata tuo lista ollakseen tasavertainen vanhempi? Muakin kyllä arsyttää uusavuttomuus, se ettei osaa perunoita keittää, eikä siitä ole tässä nyt kyse. Mun miestä vaan ei kiinnosta vaatehommat ollenkaan. Mua kiinnostaa. Näen lastenvaatepinon ja osaan heti sanoa mikä vaate tuo violetti on (nuoremman tyttären pitkähihainen pusero, jossa on perhosia). Mies ei osaa, eikä se mua haittaa. En koe olevani vähempi ihminen sen vuoksi.

      Mies käy mielellään uimahallissa ja minä pakkaan mielellään lasten laukut sinne että saan jäädä hiljaisen kotiin :)

      Ajatus mulla on se, että en voi vaatia enkä painostaa, kuten ehdotit. Vaadit miehen osaamista näissä perinteisissä naisten hommissa, mutta miten olisi lista naisille perinteisistä miesten jutuista? Olisi kiinnostavaa nähdä, ovatko naiset oikeasti valmiit tekemään kaiken sen, mitä miehet osaa. Ja sitten huomataan, että osa osaa ja tykkää, osa ei.

      Naiset valittavat, koska eivät osaa kertoa tarpeistaan. "Kyllä sen pitäisi nähdä ja osata tehdä ilman kertomista!" No yleensä ei osaa. Miestä ei vaivaa pölykerrokset kirjahyllyssä, mutta jos kerrot miten tärkeää sulle on puhtaat pinnat ja pyydät apua niiden kanssa, niin osaahan se auttaa. Jos tarvit apua kotihommissa, kerro se. Miehen ratkaisu voi olla palkata siivoja. Palkkaa sitten siivooja, mutta hyvänen aika kuka jaksaa jatkuvaa valittajaa kotona? Sehän on henkistä väkivaltaa. Jos ei osaa puhua ja pyytää apua, niin ongelma ei ole miehessä.

      Vielä, mun mielestä tasavertaisuus ei ole sitä, että tehdään just samoja asioita just saman verran. Puhun mielummin arvostuksesta ja arvostan miehen tekemiä juttuja ja hän arvostaa mun tekemiä juttuja. Ei rakkaus laske jokaista askelta, jonka toisen hyväksi on tehnyt.

      Poista
    4. Tässä asiassahan saa olla juuri niin 50-luvulta kuin haluaa, mutta molempien pitää osata perusjutut ihan huoltovarmuussyistä.

      On aika härskiä niputtaa naisten ja miesten töitä tässä maassa, jossa naiset ovat aina osallistuneet niin pellolla kuin kotona - ja ne renkaat vaihtaa autoliike. Miehet oppivat pääsemän helpommalla jo päiväkoti-ikäsinä. Minä en halua sellaista asetelmaa tukea.

      Poista
  7. Olen raskaana ja mua on alkanut pelottaa. Näissä kommenttiketjuissa muuten ihan fiksun oloiset naiset selittää silmät kirkkaina, miten vaikka kuinka olisi ennen lasta kotityöt jakautuneet tasan ja vaikka kuinka lapsi olisi yhteistuumin ja yhteisellä päätöksellä tehty ja sovittu lastenhoitovastuun jakamisesta niin silti voi käydä niin, että mies vaan ei hoida sitä lasta ja käyttäytyy uhmakkaasti ja vihamielisesti, jos yrittää muistuttaa siitä mitä sovittiin. En vaan tajua, että mitä ihmettä?? Millaisia miehiä nämä oikein ovat? Pitääkö oikeasti varautua siihen, että oma fiksu kumppani voi yhtäkkiä alkaa käyttäytyä kuin epäkypsä idiootti? Eikö mihinkään voi luottaa?

    Koska mulla ei toistaiseksi ole sitä lasta eikä mitään kokemusta, eivätkä tuntemani lainalaisuudet ilmeisesti päde enää kun lapsi syntyy, niin olisi tosi kiva kuulla edes jotain vinkkejä, miten tällaisen tilanteen voi välttää tai mitä on alusta asti tehty perheissä, jossa homma toimii tasa-arvoisesti? Järjellä ajatellen luulisi, että pitää antaa alusta asti niin paljon sitä vastuuta kuin vaan imetykseltä on mahdollista. Siinähän yleensä on synnytyksen jälkeen ne pari viikkoa, jotka molemmat ovat lomalla, joiden luulisi auttavan asiaa alkuun, varsinkin kun äiti on siinä vaiheessa varmaan edelleen fyysisesti aika raihnainen synnytyksen jäljiltä. Mutta ilmeisesti järkeily ei tässä hommassa päde, vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi juku, niin mun mielipide noin 16 vuoden takaa. Sitä luuli olevansa aivan tasavertainen, työt jaettiin tasan ja kumpikin teki osansa. ihan jees. ja sitten saimme sen ihanan toivotun lapsen. Minä imetin niinkuin muuta tapaa ruokkia sitä lasta ei olisi ja hormonimylläkkä sen mukainen. (on varmaan mahdollista säilyttää oma järki siinä mukana, mutta minä en kuulunut niihin onnellisiin...) Noh, minulta meni aivan tolkuttoman pitkään tajuta, ettei se mies ilkeyttään antanut lapsen itkeä vaan minulle itselleni tuli niin kohtuuttoman iso ahdistus jos siihen itkuun ei reagoitu HETI, että oksat pois. ne hormoonit. Ja sitten jotenkin luiskahdettiin sellaiseen tosi perinteiseen naisten työt/miesten työt jakoon, joka tarkoitti sitä, että toinen eli työsiirtolassa ja toinen täyshoitolassa. Mikä siihen olisi auttanut. Ehkä yhteinen aika, jota ei käytännössä ollut ollenkaan, silloin olisi voinut keskustella. Toivon sinulle parempaa, ja kannattaa muistaa, ettei se ole se mies joka eniten muuttuu vaan se imettävä äiti. Armollisuutta ja pitkää pinnaa!
      t Katja

      Poista
    2. Kiitti. Täytyy yrittää pitää silmällä omia reaktioita ja niitten tolkullisuutta, ja yrittää sitten astua sinne epämukavuusalueelle tarpeen mukaan tavoite kirkkaana mielessä. Kyllähän jo tämä raskaus on aiheuttanut sellaisia hormonimyrskyjä, että tarkkana saa olla oman käytöksen kanssa.

      Poista
    3. Väsymys oli mulle paljon pahempi nakki kuin mitkään hormonit mutta ehkä se koskee enemmän naisia joilla on voimakas hoivavietti tai ylipäätään jotain hormonimyrskyjä. Mulla kun ei ole niin en tunnista tätä.

      Ajatteleekohan moni mutsi niin että hän nyt hoitaa tämän vauva-ajan ja mies hyppää sitten liikkuvaan junaan kun imetyksestä on päästy? Koska kyllähän toi isäksi muuttuminen pitää alkaa jo vauva-aikana ja on ihan valtavasti asioita joista isä voi helposti kantaa vastuuta.

      Poista
    4. Mullakaan ei pahemmin ole hoivaviettiä ja mies on lähtökohtaisesti paljon luontevampi lasten kanssa. Hormonimyrsky on tässä alkuraskaudessa tullut sen verran tutuksi että eniten vituttaa kaikki ja pitää varoa, ettei tiuski miehelle jatkuvasti ihan turhista. Sikäli ymmärrän, että itseään voi olla aika vaikea hallita, mutta mä näen tän meidän ydinperheen tulevaisuuden kannalta niin tärkeänä asiana, että siihen on nyt vain pakko pystyä.

      Poista
    5. Imetyksen aikana on 500 muutakin hoidettavaa asiaa, joita se isä kyllä voi tehdä. Mm. vaipparalliin ja kylvetykseen ei muistaakseni tissejä tarvita, pulloruokinnasta puhumattakaan. Voi olla, ettei kaikki isät tiedä, mitä on soseuttaminen, mutta enpä tiennyt minäkään. Sauvasekotinta opittiin molemmat käyttämään.

      Poista
    6. "Pitääkö oikeasti varautua siihen, että oma fiksu kumppani voi yhtäkkiä alkaa käyttäytyä kuin epäkypsä idiootti?" No ihan mun puhdas mielipide on, että ei pidä, älä huoli. En usko että niin kävisi, että fiksusta kumppanistasi tulisi epäkypsä idari. Uskon että kaikki menee ihan hienosti!

      Poista
    7. Kassisen kanssa samoilla linjoilla. Näistä peloista ja odotuksista kannattaa kuitenkin puhua vaikka se tuntuisikin naurettavalta. :)

      Poista
    8. Jep, ilman muuta kannattaa puhua. Puhua puhua ja puhua. Koska joskus - harvoin - saattaa jollekulle käydä niin että huomaakin menneensä yksiin sen tyypin kanssa joka ei itselle sitten yhtään sovi. Sopivasta ei varmasti yhtäkkiä ihan epäsopivaa tule, uskon että suurimmalla osalla nämä asiat ovat vallan mainiolla tolalla <3

      Poista
    9. Lohduttaako yhtään, että lastenhankinnan yrittämistä ei niin hirveän kaukaisessa tulevaisuudessa pohtinut mieskin on tosissaan pohtinut näitä lukiessa, että taantuuko tässä sitten passattavaksi idiootiksi ja/tai ylitöihin pakoilijaksi...

      Poista
    10. Ääretön väsymys muuttaa ihmistä, niin äitiä kuin isääkin ja saa reagoimaan tavalla, jota ei normaalisti uskoisi tekevän.

      Poista
    11. Ei meillä ainakaan ole ollut mitään ongelmaa kotitöiden jaossa. Sovittiin jo ennen synnytystä, että isä hoitaa isyysvapaan ajan kaikki vaipanvaihdot ja kylvetykset ym., missä vaaditaan nostelua. Samaten isä hoiti ruoanlaiton alkuaikoina aika pitkälti, minä aloin osallistumaan heti enemmän, kun vauva nukkui pidempiä unia, enkä ollut itse niin väsynyt. Kieltämättä mua sitten jännitti tuon kolmen viikon jälkeen jäädä kaksin vauvan kanssa kotiin - vaikka vaan työpäivän ajaksi.
      Nukutukset hoidin minä ensimmäisenä vuonna kokonaan, koska poika tuppasi nukahtamaan rinnalle, mutta sen jälkeen ollaan nukutettu vuorotellen.
      Kun palasin töihin, tehtiin jako, että isä vie lapsen ja minä haen, minkä vuoksi talvivaatteiden pukeminen, hoitorepun pakkaus ym. sujuu isältä mua sujuvammin.
      Näkisin, että paljon on kiinni siitä, että äitikin uskaltaa irtautua ja ottaa omaa aikaa. Parilla ekalla kerralla, kun lähdin omiin rientoihini, isä kysyi neuvoja, mutta kun huomattiin, että olisi itse tehnyt ihan samalla tavalla tai jopa fiksummin, niin todettiin että pärjää varmasti.

      Poista
    12. Sillä pääsee minusta jo ihan pitkälle, että pariskunnan muututtua kolmikoksi ei enempi kotona oleva ala ottamaan koko kuviota haltuun vain siksi että on enempi kotona. Eli että edelleen kuvio on molempien vastuulla, toinen ei yhtäkkiä muutu auttelijaksi. Ja muuten, kyllä imetyksestä saa huolehtia sen verran kuin vauvalle ja itselle on ok, ei välttämättä hormonit örvellä ja muuta sukupuolirooleja.
      Tuohon listaan lisäisin hammaslääkärikäynnit, neuvolat, lääkärikäynnit (sisältää varaamisen, käynnin & lapsen sopivasti tsemppaamisen ja tarvittaessa ajan perumisen).

      Poista
  8. Pahoja tehtäviä kyllä pistit, enhän mä melkein seitsemän äitinä selviä noista yksinäni itsekään. Kumpikin täällä kykenee pitämään tenavat hengissä, toimittamaan hoitoon tarvittavat varusteet (jopa sään mukaan!), huolehtimaan ipanoille ruuat jne. Mutta kyllä meitä esim. hoitoon lähtöön joko aamuisin tarvitaan kaksi, tai sitten pitäisi varata ainakin tunti enemmän aikaa ja jollekin (todennäköisemmin useammalle) ehtisi tulla aika hiki.

    Oma mieheni kasvoi vastuuseen hiljalleen ja täyttää vanhemman roolin mielellään huomattuaan, että se tarkoittaa vähän vähemmän nalkuttavaa ja kiukuttelevaa puolisoa. Ja paljon enemmän aikaa kahdenkeskiselle kivalle. Opettelemista on kyllä ollut itsellänikin, jotten sekaantuisi vaikkapa yöpukuvalintoihin tai hirveästi oikoisi vähän hassusti laitettua vaippaa. Meneehän siinä toiselta motivaatio tehdä, jos toinen korjaa kuitenkin perästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, suurperheisiin tämä ei päde. Siinä on jo tehty jo ihan merkittävä elämäntapavalinta. :)

      Poista
  9. Mä lisäisin listalle huusholliin väistämättä kertyvistä pieneksi jääneistä vaatteista eroon pääsemisen. Sekajäte ja kellari ei kelpaa loppusijoituspaikoiksi, muuten vapaalla tyylillä. Voisi lisätä myös sen, että sinä ensimmäisenä pakkas-/ sadeaamuna on millä lapset pukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siinä ei olekaan kyseessä enää mikään pikkunakki. Kun me tehtiin se kuuluisa kotityösexcel, johon listattiin kaikki kotityöt ja niihin kuluva aika, tuo lastenvaaterumban vastuu vapautti mut KOKONAAN ruoanlaitosta.

      Poista
    2. Tästä tulikin mieleen että laitoitko koskaan Katjan tänne sellasta excel-taulukkoa malliksi? En ainakaan osaa etsiä :D mulla nimittäin ihan varmasti unohtuisi tässä kaaoksessa puoletvasioista siitä taulukosta ja mulle olis kovin tärkeetä tehdä se taulukko. Ihan noin niinkuin siksi että saisin itselleni selväksi ettei mieheni olekaan patalaiska vaikka hoidankin kaikki muksuihin liittyvät asiat. :'D

      Poista
    3. Tästä tulikin mieleen että laitoitko koskaan Katjan tänne sellasta excel-taulukkoa malliksi? En ainakaan osaa etsiä :D mulla nimittäin ihan varmasti unohtuisi tässä kaaoksessa puoletvasioista siitä taulukosta ja mulle olis kovin tärkeetä tehdä se taulukko. Ihan noin niinkuin siksi että saisin itselleni selväksi ettei mieheni olekaan patalaiska vaikka hoidankin kaikki muksuihin liittyvät asiat. :'D

      Poista
    4. Ja mä taas olen erikseen pyytänyt, että saan hoitaa tämän pieneksi jääneiden vaatteiden lajittelun kokonaan itse ja fiilistellä sitten niiden ihanuuksien kanssa... Tosin meillä vasta esikoinen 2v ja toinen tulossa, joten voi olla että viiden vuoden päästä olen ihan valmis jakamaan vastuun tässäkin.
      Uusien vaatteiden ostossa ollaan molemmat aktiivisia, meillä isä on käynyt ostamassa esim. suurimman osan ulkovaatteista.

      Poista
    5. Miss Jasmin Birdie, en laittanut koska en halua ihan niin detaljitasolla avata meidän perheen työnjakoa mutta sellaisen tekeminen ei ole kovin vaikeaa. katson jos ehtisint ehdä geneerisen version vapaatis ladattavaksi. :)

      Anonyymi, saisit tulla fiilistelemään meillekin. Mä haluaisin mättää ne takkaan. :D

      Poista
  10. Toki mies osaa hoitaa vaikka vastasyntynyttä, mutta eiköhän apuun tullut useimmiten naispuolisia sukulaisia tai perheen vanhemmat tytöt hoitivat vauvaa, jos kävi niin, että äiti kuoli synnytykseen.

    Ja ruoanlaitto lapsille on hieman eri asia kuin itselle. Moni mies (ja nainen) syö vain pari kertaa päivässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi ihmeessä juuri naispuoliset sukulaiset olisivat rientäneet apuun? Jos ruokaa osaa laittaa niin sittenhän kyse on lapsiperheen päivärutiinin noudattamisesta, mikä tavallaan sisältyy tuohon viikonloppuun. :)

      Poista
    2. Oletin, että tarkoitit aikaa, jolloin naiset Suomessa kuolivat useammin synnytykseen kuin nykyään. Ei silloin ollut myöskään sosiaaliturvaa ja miehen piti tehdä töitä, että sai leipää pöytään mahdolliselle muulle perheelle. Kyllä sukulaisnaisten oli luonnollista tulla apuun tai ottaa vauva oman katraansa jatkeeksi.

      Poista
    3. Silloin sata+ vuotta sitten oli miesten työt ja naisten työt ja äidin ja isän rooli muutamia poikkeuksia lukuunottamatta sellaisia kuin olivat tod näk siitä syystä, että työt oli fyysisiä. Ei paljoa tartte miettiä työnjakoa jos leipä tulee tukkimetsästä, minne lähdetään kirveen, pokasahan ja hevosen kanssa.

      Nykytöissä ja vanhemmuudessa ei ole mitään, mihin normaalilla kapasiteetilla varustettu ihminen, mies tai nainen, ei pystyisi.

      Katja, koko tuo sun teksti on niin naulan kantaan. En olisi itse osannut pukea omia, täysin yhteneviä ajatuksiani paremmin sanoiksi. Kiitos!!!

      Poista
    4. Näin puoliarvailuna: Miehet ovat varmaan olleet päivisin hankkimassa leipää pöytään. Esim. peltotyöt ja metsästys ovat vieneet paljon aikaa ja olleet ruumiillisesti niin rasittavia, että naiset eivät olisi välttämättä niitä pystyneet suorittamaan. Kun miehet kuitenkin tuppaavat olemaan keskimäärin fyysisesti vahvempia.

      Naiset ja vanhukset ovat sitten hoitaneet kotipuolessa ne kevyemmät työt, jotka ovat sijoittuneet enemmän esim. kotiin, pihapiiriin ja navettaan ja jonne lapset on tarvittaessa voitu ottaa myös näköetäisyydelle mukaan. Jos nainen on kuollut synnytyksessä, perheellä on tuskin ollut varaa jättää ne miehen hommat hoitamatta, vaan silloin on turvauduttu esim. niihin isovanhempiin tai vanhempiin tyttäriin (kun vanhemmat pojat ovat auttaneet isää) lasten- ja kodinhoidossa.

      Poista
    5. Miksi ihmeessä hoitaja ei olisi ollut isä? Mä en ihan suorilta osta noita oletuksia passiivisista luolanaisista, ei silloin ollut mahdollista keskittyä täysin vauvanhoitoon. Maatalousyhteiskunnassa alkoivat sukupuolisroolit ehkä jo vaikuttaa, mutta evoluution näkökulmasta mies kehittyi hoivaajaksi jo paljon aikaisemmin.

      Poista
    6. Aiheeseen jossain määrin liittymätön fun fact: Asenteet naisten yhteiskunnallista roolia kohtaan korreloi sen kanssa, soveltuivatko alueella kasvavat viljelykasvit auralla kyntämiseen aikakaudella kivi ja keppi. Eri muinaisyhteisöt elivät erilaisissa olosuhteissa, kulttuuri muovaitui sen mukaan mikä oli paras tapa maksimoida yhteisön hyöty siinä paikassa. Jos maaperä ja kasvillisuus soveltui aurattavaksi, miehet hoitivat fyysisesti raskaan työn ja naiset pitivät lapset poissa tieltä. Jos viljely oli fyysisesti kevyempää, koko yhteisö osallistui siihen. Nämä erot heijastuvat edelleen kulttuureissa. Tässä linkki aihetta käsittelevään vertaisarvioituun artikkeliin: http://www.nber.org/papers/w17098

      Mä rakastan kvantitatiivisia kulttuuritutkimuksia.

      -Anna

      Poista
  11. Hyvä lista. :) Mä oon törmännyt nyt ihan käsittämättömiin asenteisiin, kun oon alkanut 2kk-vauvan äitinä teinien lentopallojoukkueen kakkosvalmentajaksi. Siis mun piti oikeasti vakuutella ihan fiksuina pitämilleni ihmisille, että tiedän kyllä mitä olen tekemässä ja jaksan kyllä pitää kahdet treenit viikossa ja voin kyllä lähteä turnaukseen, kun mies lähtee mukaan. Mitä hittoa? Jos se vauva ei ole minulle/miehelle ongelma niin miksi se muille on? Jos olisin mies niin kyselisikö kukaan miten ihmeessä voin olla kerran viikossa n. 2h poissa kotoa???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, siis yhdet tai korkeintaan kahdet piti sanoa!

      Poista
    2. Mulla työkaveri torppasi heti sen mun hullun idean, että hakisin syksyksi opiskelemaan. Toukokuussa siis olisi syntymässä meidän eka laps. Ja sitä koulua olisi yksi viikonloppu kuukaudessa. Ei ei ei sanoi kolmen äiti, en tuu selviimään. Tai siis vauva ei tuu selviämään. Yritin sitten, että siinä on isäkin lapsella, kai se muutaman tunnin kuussa voi lastaan hoitaa niin että pääsen kouluun. Huh, oli ihan mahdoton idea hänelle. Ehkä itsekin sitten tulen syksyllä toisiin ajatuksiin tällaisista harrastushullutuksista että olisin silloin tällöin illat poissa kotoa!
      Niin ja nämä "oota vaan!"-kommentit myös, kun funtsin harrastusten jatkumisesta syksyllä, jos ehtisin treenaamaan tuon kerran pari viikossa, 2h pois kotoa olisin. "Oota vaan niin se vauva vie 100% sun vapaa-ajasta!". No, mä en haluaisi että niin käy.
      Kai nää on vaan tällaisen ensimmäistä lasta odottavan radikaaleja ajatuksia, että oma elämä jossain määrin jatkuisi syksylläkin, lapsen isän tukemana.

      Poista
    3. No nää on just näitä. Mun käy oikeasti tosi sääliksi niitä naisia, jotka luulee olevansa korvaamattomia tai että kaikilla naisilla katoaa omat tarpeet kun vauva syntyy.

      Ja tosiaan: totta kai isä voi omaa lastaan hoitaa ja treenaaminen kannattaa aloittaa heti. Paljon riippuu myös siitä miten saat nukkua. Siinäkin isä voi olla avuksi.

      Poista
    4. No mä kävin käytännössä joka ilta koiran kanssa lenkillä n. 1-1,5 h heti synnäriltä kotiuduttuani. Jätin sen vastasyntyneen ihan luottavaisin mielin isänsä hellään huomaan. Ja koskaan äitiysloman päättymisen jälkeen ei ole muuten ollut aikaa harrastaa urheilua kuin äippälomalla. Töissä käydessä en halua olla iltoja poissa mutta äitiyslomalla voi hyvin olla kun on sen lapsen kans jo viettänyt sen koko päivän. Mä antaisin neuvoksi sen, että jättäkää, naiset, se isä ihan oikeasti kaksin vauvan kanssa alusta alkaen. Jos äiti on aina samassa talossa / saavutettavissa niin helpostihan siinä turvautuu ymmällään oleva tuore isä sen äidin tukeen. Eikä sitten ehkä opi luottamaan omaan pärjäämiseensä.

      Poista
    5. Ääh, noi "ootas vaan" -tietäjät on syvältä! Mulla on 8- ja 4-vuotiaat lapset. Nuorempi lapsi syntyi kesäkuun lopussa 2011 ja jatkoin saman vuoden syyskuun alussa opintoja osa-aikaisesti helpon vauvan ja isovanhempien hoitoavun turvin. Jos vauva on terve ja helppo, tarkoitan siis, että äiti saa nukkua ja virtaa riittää, miksi ei voisi jatkaa opiskelua/harrastusta tmv. Rakensin tuon syksyn lukujärjestyksen kevyeksi, kävin yhtenä päivänä luennoilla ja isovanhemmat hoitivat tuon ajan vauvaa. Muita opiskelujuttuja pystyin tekeen vauvan päiväunien aikaan muina päivinä, jolloin vanhempi lapsi oli hoidossa.
      Ylipäänsä kannattaa jättää noi "odotas vaan"-kommentit omaan arvoon ja mennä sen oman tilanteen mukaan (millainen vauva, hoitokuviot, oma vointi).
      terkuin, Kaisa

      Poista
  12. En ole juuri antanut miehelle siimaa vaan lasten kanssa hänen on ollut pakko osallistua. Tosin kolmen villlin, lyhyillä ikäeroilla syntyneiden, pojan kanssa sitä siimaa ei ole oikein ollut annettavaksi saakka :)

    Hyvin on mies oppinut hoitamaan vauvoja, taaperoita, leikki-ikäisiä. Moni kotityö on vaatinut aluksi hieman enemmän opettelua, kuten varsin selkeiden ohjeiden tekoa (kauppalista, ruuan resepti, lapsen ateriarytmi, päiväkotikassin sisältö). Avainsana on, että anna miehen tehdä omalla tyylillään. Ei niin, että miehen pitää tehdä kaikki asiat juuri siten, kun nainen on tottunut tekemään ne. Mies voi sekoittaa puuroa sillä valkoisella kauhalla, vaikka musta kauha olisikin se virallinen puurokauha :)

    Toinen tärkeä seikka on asioista sopiminen. Kuka tekee ja mitä.

    Mieheni klaaraa kaikki tilanteet sujuvasti. Viimeisinä päiväkotivuosina mies alkoi jopa osoittaa pettämätöntä tyylisilmää vaateyhdistelmien valinnassa.
    Palasin töihin lasten ollessa 2,3 ja 6, saatoin välillä olla 6 päivääkin työreissussa. Pari ylimääräistä pyykkikoneellista saatoin pyörittää ennen lähtöäni ja joskus tekaista makaroonilaatikon, mutta kumpikaan ei ollut välttämätön. Mies on itse asiassa paljon vähemmän kireä yksinhuoltajajakson jälkeen kuin minä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useamman kuin kahden lapsen kanssa vaihtoehdot kyllä vähenevät radikaalisti. :)

      Mut haha: virallinen puurokauha! Yhdellä frendillä on kohtuullisen monimutkainen lasijärjestelmä. Onkohan tää joku naisille tyypillinen juttu?

      Poista
  13. En ole antanut miehelle vaihtoehtoa heittäytyä uusavuttomaksi :) Meillä tilanne oli luisumassa pahasti siihen suuntaan ettei mies ottanut tasavertaisesti vastuuta lapsen ja kodinhoidosta, mutta 6 viikon isyysvapaa oli pelastus. Mies hoiti lapsen ja minä menin töihin. Sitten minä olin se joka kysyli että paljonko lapselle pitää pukea ulos ;) Tärkeää on hyväksyä toisen tapa tehdä asioita ja luopua omasta korvaamattomuudestaan/tarpeestaan päteä. Ja asioita joutuu molemmat opettelemaan. Lapsikin oppii, että isällä ja äidillä on erilaiset nukkumaanmenorutiinit yms. eikä meillä ole tullut mitään vain äiti kelpaa kausia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä luisumista on todella vaikea välttää! Vaikka mä en todellakaan ole äitityyppinen ihminen niin jotenkin se muotti vaan kutsui kunnes puolen vuoden roolien vaihto pelasti. Hyvä että teilläkin korjausliike auttoi!

      Poista
  14. Tata keskustelua on ollut mielenkiintoista seurata Turkista kasin, jossa yhteiskunta ei tue mitaan vanhemmuuden osa-alueita. Me vaan tehdaan asioita ja yritetaan tienata jarjestelmallamme mahdollisimman paljon rahaa :D Tuosta listasta mun mies pystyy hoitamaan kaiken ja hoitaakin aina kun ehtii, tosin en tieda mita nuo kaksi viimoista ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti on eksoottista! Onko siellä samantyyppistä keskustelua vai onko teidän perheen suht tasa-arvoiselta kuulostava malli ihan normi? Onko päiväkotijärjestelmä yksityinen?

      Poista
    2. Mä yhtälailla katson tätä Yhdysvalloista ja pidän koko keskustelua aika huvittavana.

      Mies ei vie lapsia lääkäriin, mutta mä en osaa maksaa laskuja... vrt. jos tuo mies olis pississä ilman mua, niin kyllä minäkin ilman sitä.

      Ja miksi kaiken pitäis olla niin perkeleen tasavertaista?

      Poista
    3. Ei meidan malli ihan normaali ole mutta toisaalta ei epanormaalikaan kaupungeissa. Taalla on monenlaisia tapoja ja yleensa ne johtuvat vain siita etta on pakko, etta paasee töihin ja saa tienattua. Luulisin etta ykkönen mita paikalliset perheet suosivat on lastenhoidon ulkopuolistaminen sukulaisille ja palkatuille hoitajille etta saadaan omaa aikaa. Taalla on seka valtion- etta yksityisen puolen paivahoitoa, ensimmainen ei ole riittava etta molemmat kay kokopaivatöissa ja jalkimmainen on rutkasti kalliimpi, joten ihan pienella (kaupan kassa) palkalla se ei kannata. Taalla keskustellaan eniten siita, etta kahden työssakayvan kotitöita pitaisi jakaa ja paivahoitojarjestelmaa parantaa mutta toisaalta on totuttu etta systeemi on mata ja siina on vain selviydyttava.

      Poista
    4. Mulle olisi täysin mahdoton ajatuskin että en selviäisi aivan perusasioista kuten laskujen maksusta jos mies puuttuisi elämästä. Hyvänen aika. Täydellinen syntax error.

      Tasa-arvon johdonmukainen kannattaminen liittyy myös perhekäsitykseen: ei lastenhoidossa ole asioita joita pitäisi nimenomaisesti sukupuolen perusteella jaotella. Riidattomat sopimukset ovat asia erikseen. Jos tekee tietoisen valinnan elää tilanteessa jossa toisen auton alle jääminen olisi totaalikatastrofi myös käytännön elämän kannalta niin siitä vaan - eihän kukaan sitä kiellä. Se ei kuitenkaan oikeuta vaatimaan että muutkin eläisivät niin - vähempään voi siis aina tyytyä jos se molemmille sopii.

      Poista
    5. Enköhän mä ne laskut oppis maksamaan jos olis tarve, tai tekemään veroilmoituksen ja varmasti Freddekin osais käydä vasukeskusteluissa ja hoidella lääkärit jos ei olis vaihtareita. Nyt on eikä ole kenenkään edun mukaista että kumpikin käyttää energiaa kaikkeen.

      Poista
    6. ..ja tässä on se pointti. Teillä ei ole naisvalitusta. End of story.

      Poista
  15. Noista meillä selviäisi kumpi vaan. Tosin useimmista vain miehellä on kokemusta.

    Oleellinen kohta lisää:
    Osaako toimia kun lapsi sairastuu. Eli joko oksentaa keskellä supermarkettia, herää kuumeisena tai alkaa yöllä ulvoa korvakipua.

    VastaaPoista
  16. Tää on mun kokemuksen mukaan sikavaikea rasti myös osallistuvalle isälle: Lasten kotihoidosta JA etätöistä selviytyminen kun lapsi on kipeä tai tarhasta/koulusta lomaa mutta työpäivä. Mielellään siis niin, että lapsilla ei ole ihan sika-ankea päivä, joka sisältää 8h telkkarin tuijotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siinäpä temppu tehtäväksi!

      Poista
    2. Tämä on kyllä äidillekin vaikeaa, ellei mahdotonta!

      Poista
    3. ....Siis se, ettei lapsella ole tylsää ja äidillä vaikeuksia keskittyä kunnolla töihinsä. Äiti tietsikalla/puhelimessa, lapsella rajaton ruutuaika toimii valitettavasti aina :D

      Poista
  17. Uskonnottomana ihmisenä on vaan pakko todeta, että luojalle kiitos. Että satuin valitsemaan oikein. Kun itselle on taottu takaraivoon, että "sä pystyt mihin vaan", niin samoin sitä tuppaa ajattelemaan miehestäkin. Ihan yhtä kuutamolla oltiin, kun esikoinen syntyi, mutta kertaakaan ei ole tullut idioottipuhelua, kun ovat keskenään jossain. Ja usein ovatkin. Kämppä on silloin pommin jäljiltä, mutta kaikki on ruokittu eikä eritteitä löydy vääristä paikoista.

    Itselleni pahin rasti oli oppia, että asiat tosiaan voi hoitaa monella tyylillä, ja että pick your battle pätee myös parisuhteeseen.

    VastaaPoista
  18. Niin pöhköjä me naiset olemme kun otamme noi hommat ja luulemme että miehet ei osaa. Kyse on siitä, että hän vaan tekee jutut eri tavalla. Olen yrittänyt päästä eroon tästä mutta aika kärkkäästi olen edelleen neuvomassa. Välillä on mies tuhahtanutkin että: "älä nyt kysy apuani, koska jos minä teen päätöksen niin teen kuitenkin väärän...". Aika usein olen kuitenkin saanut huomata että miehen tapa onkin parempi. Hän saa esim. lapset nukkumaan paremmin. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta, pitäisi ehdottomasti antaa tilaa sille eri tavalla tekemiseen. Joitain sääntöjä on (rutiineja täytyy noudattaa ja ulos täytyy pukeutua huolellisesti), mutta suurimmaksi osaksi tyyli on vapaa. Lapset saa toimimaan hyvin erilaisilla konsteilla. :)

      Poista
  19. Olen yksinhuoltaja ja lapsettomat ystävättäreni ovat kyllä selvinneet jotenkin viikonloppumatkojen aikaisesta hoidoista tai kummitäti on vienyt lapsen yön yli reissuille.

    Vaikkei siis ole tietoa/osaamista omista tai muidenkaan lapsista, niin aina ne jotain saa syötyä, lapsikin on nukkunut, on ollut kivaa (ja välillä myös tylsää), on käyty ulkoilemassa ja uimahallissa ja satu lapsi päiväkotiin tai kouluun (kun ei lapsi vielä itse osaa kelloa).

    Että aika paljon listauksessasi on sellaista, että muutama päivä menee vaikka päällä seisten noita asioita hoitaen.

    Olisi tosiaan eri asia selvitä ruokahuollosta ilman ohjeita pari viikkoa, muistaa itsenäisesti lasten harrastukset, lukea wilmaa ja huomata kaikki poikkeusaikataulut, sopia erilaisista lasten asioista muiden vanhempien kanssa jne. Tämä ei enää noin vain menisi lapsettomilta hoitajiltani, jotka eivät asu ja osallistu taloutemme arkeen päivittäin. Tai voisi ainakin olla shokkihoitoa. Sen sijaan lasten kanssa yhdessä asuvan isän olisi syytä nuokin handlata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hyvä pointti! Miksi lapsen isä olisi lapsetonta ystävääkin surkeampi hoitaja? Silti moni nainen ei ole koskaan kokenut viikonloppua yksin kotona koska "mies ei selvä". Selviää, aivan varmasti.

      Ja toisaalta pitemmän aikaa yksinhuoltajana tarvitsee kyllä jo apua vaikka olisi kuinka kokenut.

      Poista
  20. Puoliso jäi yksin lasten kanssa kun esikoinen oli 2v ja kuopus 0,5v. Kun muutamaa vuotta myöhemmin tulin mukaan kuvioihin, en ymmärtänyt ihmetellä sitä että MIES osasi hoitaa lapset ja kodin ja pärjäsi ja kaikki olivat onnellisia. Mutta aika nopeasti kanssasisaret valisti joko siitä että puoliso on käsittämättömän sankarillinen ihmemies, tai että lapsista kasvaa vajakkeja kun niillä ei ole kunnon kotia ja kasvatusta. Hävettää vieläkin monen puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vajakkeja? Kunnon koti? Koska heillä on isä? Mi-täh?

      Poista
  21. No jotain tällasta mä koitinkin jo Sadulle kommentoida! Ja todellakin taitaa tällä hetkellä isien laajempi osallistuminen keskittyä lähinnä pääkaupunkiseudulle ja ehkä myös muutamaan muuhun isompaan cityyn. Että mee vaan johonkin Kuopijon torille huutelemaan isejä kotiin :D (anteeksi, en tod tiedä, mikä juuri Kuopiossa on tilanne, mutta joku tällainen stereotypia nyt nousi mieleen). Pointtina siis se, että kukaan tuskin epäilee miesten kykyä pitää lapset hengissä, mutta vertaistuella niistä saattais jopa tulla hyviä siinä! ..tosin ovatko naiset itseasiassa valmiita jakamaan vastuun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ihan helposti löytänyt tästä tilastotietoa, mutta voisin kuvitella että kaupungeissa ylipäätään jylläävät liberaalimmat arvot, joten ehkä se oma tontti on helpompi ottaa.

      Naisten vastuunjako-ongelmistakin kyllä kannattaa keskustella, etenkin silloin jos miehiltä alkaa tulla palautetta että mielellään pitäisi vapaita mutta kun vaimo omii kaiken. :D

      Poista
  22. Listaan voisi lisätä juuri sen oikean ja rakkaimman lelun löytämisen niiden miljoonan joukosta ennen itkupotkuraivareita.

    Ei vaan, mutta ihan vakavissaan. Uskon kyllä, että miehet selviytyisivät yhtä hyvin kuin naiset, jos olisi pakko. Kamalasti oli kommentoitavaa tähän, mutta ipana tuli kainalooni nukkumaan kauhan ja vispilän kanssa, niin ajatus katkesi! : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta, pitää tietää mikä pehmolelu pakataan messiin. :D

      Poista
  23. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, Katja. Oon kirjoittanut tästä vaikka kuinka paljon itsekin, enkä voi kyllin paljon korostaa sitä, miten tärkeää on, että ne iskät ihan oikeasti ovat itsekseen siinä vastuuasemassa. Kauemmin kuin just ehkä puoli vuorokautta / kymmenellä muistilapulla ohjeistettuna / oman äitinsä avustuksella. Ja todellakin, harva osaa hypätä liikkuvaan junaan. Erityisesti paljon puhutun metatyön oppimiseen auttaa vain se, että ottaa vastuuta lapsista alusta saakka. Isien pidemmät perhevapaat - siinä ainakin on yksi hyvä keino saada vanhemmuuden vastuut ja velvollisuudet (ja tiedot ja taidot!) jakautumaan tasaisemmin.

    Mä en missään tapauksessa usko ollenkaan sellaiseen skeidaan, että sukupuolien välillä olisi jotenkin automaattisesti eroja kyvyssä hoitaa lapsia, pestä pyykkiä, avata viemäri tai tarkistaa autosta rengaspaineet. Ei ole. Joka muuta väittää, on väärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, tämä alkaa muuttua vasta kun isille saadaan korvamerkattua subventoitu vapaa. Eli ei tämän hallituksen aikana.

      Poista
    2. Pakko tähän sanoa, ettei tuo korvamerkattu vapaa kaikilla olisi niin auvoista ja ihanaa. Meillä mies käy palkkatöissä, minä olen kokopäiväinen opiskelija. Asuntolaina ja muksu tulossa. Jos mies meidän tilanteessa joutuisi jäämään kotiin pidemmäksi aikaa kuin isyyslomalle, kärsisi perheen talous aikamoista vahinkoa. Sillä opintotuella (250e omistusasuntoiselle) kun ei korvata palkanmenetystä. Milläs maksat lainaa pois, miten pidät edes jonkinlaisen elintason yllä? Kyllä isä voi osallistua ihan samalla tavalla vaikkei vanhempainvapaata käyttäisikään, äidin pitää vaan muuten ottaa sitä omaa aikaa ja jättää lapsi ja isä kahdestaan.

      Poista
    3. Ei päätösten perusteena voi ikinä olla se että ne sopivat ihan kaikille, etenkin kun kyse on porkkanasta. Korvamerkattu subventoitu (=talous ei romahda) vapaa on ainoa tapa saada isät pitämään vapaita.

      Poista
  24. Mua vähän ärsyttää tämä keskustelu naisten metatyöstä ja miesten osaamattomuudesta ja mitä näitä nyt on ollut, joissa miesten osuutta ja/tai osallistumista vähätellään. Ei toki koske joka perhettä, mutta meillä asumismuoto on jo sellainen (rintamamiestalo maaseudulla, kaksi autoa), että ilman miehen tekemää ajatustyötä ja kaiken maailman puuhastelua ei tulisi mistään mitään. Mä voin ihan hyvin pääsääntöisesti pyykätä ja tehdä kauppalistat sekä pakata lasten reissukamat, kun joku muu huolehtii siitä että meillä on joku järkevä lämmitys talossa, puita varastossa, autoihin öljyt vaihdettu ja katsastukset suoritettu... Ihan kiva myös että joku ymmärtää tarkastaa öljysäiliön kunnon ennen kuin se leviää käsiin, tietää miten ilmataan patterit, roudaa auton akun lataukseen lämpimään kelien niin vaatiessa ja muistuttaa illalla laittamaan maton auton tuulilasille jotta aamulla olisi nopeampi lähtö.

    Tottakai näitä töitä voisi jakaa myös eri tavalla, mutta pointti taitaa olla se että mies saattaa tehdä yhtä paljon ns. metatyötä kuin nainen, se vaan kohdistuu usein eri asioihin.

    Meillä mies olisi kyllä pulassa jos vaikka seuraavan vuodenajan ulkovaatehankinnat napsahtaisi tehtävälistalle, mutta ihan sama. Ei molempien tarvitse hallita kaikkea, kunhan työnjako on fine molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäntapavalinnat ovat asia erikseen - nyt puhutaan siitä että äidit ovat pettyneitä isien osallistumiseen. Meillä on kaukolämpö, julkinen liikenne ja helppo elämä yhden auton kanssa joten ei ole mitään syytä miksi pitäisi sukupuoliroolien pitäisi noudatella 50-lukua.

      Suosittelen kuitenkin laittamaan kaikki kotityöt exceliin ja katsoa että puntit todella ovat tasan. Tuskin öljynvaihtoihin menee kahta tuntia viikossa.

      Ja mä kyllä opettelisin tsekkaamaan sen öljysäiliön. Ihan siksi että sen levähtäminen on turvallisuusriski, jota ei kannata pistää yhden ihmisen kontolle.

      Poista
    2. Jep, mun neuvo on kans että omakotiasujan (ja kenen tahansa muunkin) kannattaa osata hoitaa se talon pyöritys ihan omin käsinkin tarvittaessa. Sitä kun ei tiedä että mitä elämä tielle heittää (esim. oman perheeni kohdalla isäni kuoli saappaat jalassa yhtenä kauniina päivänä ja äitini jäi pitämään omakotitaloa 700km päähän meistä lapsistaan). Onneksi äiti-kulta on niitä naisia jotka osaavat (tilata öljyä, kantaa halkoja, ajaa autonrotiskolla jne) ja tekevät, joten arjen pärjäämisestä ei tarvinnut olla akuutisti huolissaan (kylällä jossa ei julkista liikennettä ja kauppaan 10km matkaa), henkisestä jaksamisesta huolehtimisessa oli tarpeeksi stressiä.

      Jup ja meillä mies hoitaa safkahuollon (90% kauppareissuista ja ruuanlaitosta) ja tiskit, minä vaatehuollon 90% (sisältäen sen lapsen vaatteiden oikeassa koossa pitämisen ja vanhojen myynnin, hitonmoinen homma onkin, pyykinpesu menee 50/50). Mies hoitaa autoilut (sen muutaman kerran kun autoton perhe vuokraa auton ja tämä siksi ettei mulla oo korttia) ja minä pyörähuollot (molempien perheen aikuisten pyörät), kumpikin pumppaa toisen pyörän kumit samalla kuin omansa <3 Sekä mies että minä selvitään lapsen päiväkotikassin pakkaamisesta ja ylipäänsä lapsen hoidosta (joo ja laps on syönyt vauvana isänsä laittamia soseita).

      Poista
  25. Mä en usko, että "naisvalitusta" lasten- ja kodinhoidosta kuuluu hirveästi niissä perheissä, joissa mies painaa pää märkänä noita Anonyymin listaamia "miesten töitä". Mutta aika harvassa taloudessa niitä piisaa siinä määrin kuin lasten ja huushollin huoltoon liittyviä hommia.

    Ja kyllä, työt voi jakaa monella tavoin. Meillä minä huolehdin huomattavasti puolisoa useammin mm. ne talon lämmitykseen ja autonhuoltoon liittyvät asiat, mies taas hoitelee esim. tiskit ja lasten nukutuksen minua useammin. Kumpikin on tieten tahtoen opetellut kaikki hommat, koska meille on jo periaatteenkin tasolla tärkeää, että molemmat selviävät kaikesta arjen pyöritykseen liittyvästä myös itsenäisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. On ihan eri asia asua kaupungissa kaukolämmön, lumiaurojen, metron ja pizzan kotiinkuljetuksen äärellä. Mutta mun täytyy pystyä olemaan viikko sairaalassa tai Ibizalla ilman että perhe joutuu heitteille.

      Poista
  26. Täydellinen tasa-arvo ja tasainen tyytyväisyys on kyllä haastava rasti useampilapsisessa perheessä, jos molemmilla vanhemmilla on vaativat ja normityöajan ylittävät työt. Siitäkin huolimatta, että apuna on jonkin verran verkostoja ja puoliso harkiten valittu ;). Itselläni suurin ahdistuksen aihe taitaa olla lähinnä omassa päässäni, väsyneenä mun kaaoksensietokykyni laskee ja jossain pisteessä purkautuu siivouskohtaukseksi. Ahdistun kahdesta asiasta: kun kaaoksen entropia alkaa toden teolla levitä, tavarat jäävät perheenjäsenillä makaamaan niille sijoilleen ja mies kyselee, etkö oikeasti ole nähnyt farkkujani missään...

    Toinen kriittinen piste on, kun tulen, yleensä takki suht tyhjänä useamman päivän työmatkalta kotiin ja olisi ihana kölliä sohvalla perheen kanssa, niin sekä kotityöt että toimiston rästityöt vyöryvät vastaan, kotisotkut konkreettisesti ja työstressi takaraivoon.. Samalla tiedostan, että maailma ei kaadu pieneen sotkuun ja että kotonaolijoilla on ollut ikävä ja omat järjestelynsä työmatkani aikana, mutta jotenkin se eteisestä alkava sotku stressaa tilanteessa aika paljon, varmaankin enemmän kuin useimpia isiä, jotka tulevat työmatkalta kotiin (jospa kaikilla ei ole sotkua vastassa?). Tämän reaktioni olen jo tunnistanut, mutta väsyneenä vaan ei aina jaksa. Eli meillä mun työreissuni ja muuta perhettä suurempi järjestyksentarpeeni kuormittavat kamelin selkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä selkeästi se, että mies on ollut pitkillä perhevapailla, on vaikuttanut hänen kykyynsä hallita lapsiperheen kaaosta. Hän on itsekin todennut moneen kertaan, että vanhempain- ja hoitovapaat avasivat hänen silmänsä siihen, miten tärkeää on pitää edes jollain tavalla kamat, tiskit, pyykit, lelut ja muu sälä järjestyksessä. Koska edestään sen sitten löytää, jos päästää sotkun aivan infernaaliseksi.

      Mutta tällaisia asioita ei tietenkään voi havaita, ellei koskaan ole oikeasti pitkiä aikoja täydessä vastuussa koko sirkuksesta.

      Mä tulen nykyään työmatkoilta ihan siistiin kotiin. Yhtä siistiin kuin se nyt olisi minunkin jäljiltäni.

      Poista
    2. Täysin sama kokemus kuin Päähenkilöllä. Jopa siinä määrin että Koti-insinööristä tuli tarkempi kuin minä!

      Poista
  27. Ulkosuomalaisen silmin tämä aihe tuntuu jotenkin kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Miksi suomalaisella naisella on hirvittävä tarve vahtia oikeuksiaan ja toisen velvollisuuksia, että se kokonaisuus unohtuu? Eikö tärkeintä kuitenkin ole että arki toimii edes tyydyttävästi kaikkien osapuolten mielestä.

    Onko oikeasti niin että suomalainen äijä keskittyy vaan sluibaamaan? Mitä väliä sillä on jos mies pukee lapset ulos väärin tai antaa välipalan ja lounaan väärässä järjestyksessä? Eikö tärkeintä ole että niillä on vaatteet päällä ja vatsa täynnä?

    Mä olen pilalle hemmoteltu tasavertaisella parisuhteella, mutta se ei tarkoita tosiaankaan sitä että kaikki tekis, tai edes osais tehdä kaikkea.

    http://tahdonasiat.blogspot.com/2016/01/sovinistisika-on-nainen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis häh? Tasavertaista parisuhdettahan tässä nimenomaan haetaan ja sitä arjen sujuvuutta. Ei ole kyse mistään väärästä hanskojen pukemisjärjestyksestä.

      Poista
    2. Ja jos mies pukee lapsen ulos väärin, ja lapsella on siellä kylmä ja paha olla, niin sekö on sitten ihan ok? Joo, voi oppia huomiseksi, mutta kun huomenna onkin eri sää ja lapset puetaan eilisen sään mukaan niin taas niillä on siellä pihalla paha olla. Kai nyt lapsen pukeminen säänmukaisesti on ihan normaali oletus eikä sitä että nainen kohtuuttomasti vahtii omia etujaan? Mulle on ihan sama mitä lapsella on päällään siellä pihalla, kunhan sillä on hyvä olla siellä, enkä koe mitenkään ylivelvollistavani miestä jos oletan että miehellä on samat tavoitteet.

      Poista
  28. Ei nyt taas. Suomalaisia naisiahan arvostellaan ihan loputtomasti täydellisyyden tavoittelusta ja siitä, ettei miesten anneta tehdä "omalla tavallaan". On se varmasti tottakin monissa tapauksissa, mutta tuskin kaikissa. On alkanut vähän ärsyttää näin ihan ulkopuolisena lapsettomanakin, että se on automaattisesti joku oletus. Jos nainen sanoo, että väsyttää, suututtaa ja hukkuu ruuhkavuosiin ja toivoo, että mies osallistuisi enemmän, niin välittömästi alkaa laulukuoro, myös muitten naisten taholta: "Et varmasti vaan anna miehen tehdä omalla tavallaan, arvostelet koko ajan, mitä väliä pikkuasioilla??" Naisen syy siis tämäkin.

    On myös ihan fakta, että joissain asioissa oikeasti on se oikea tapa ja se väärä tapa, ei pelkästään sun tapa ja mun tapa. Jos lapset pukee väärin ulos, niin lapset palelevat tai paahtuvat. Tämä varmaan on ihan fiksua yrittää välttää.

    Mullakin on onnekseni tasa-arvoinen parisuhde. Sen olen näistä keskusteluista sisäistänyt, että asiaintilan säilyttäminen pikkulapsiajan yli voi vaatia jonkin verran tiedostamista ja panostusta, mutta on ensiarvoisen tärkeää parisuhteen tulevaisuuden kannalta.

    Edelleenkään kaikkien ei tarvitse tehdä tai osata tehdä kaikkea. On kuitenkin tärkeää, että työmäärä ja vastuu jakautuu kohtuullisen tasapuolisesti, oli sitten kyse ansiotyöstä, kotityöstä, lastenhoitotyöstä tai metatyöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri näin! Olet tiedostanut asian ihan oikein koska se lipsahtaminen on mahdollista. Isän pitämä vanhempainvapaa kuitenkin tasoittaa tilanteen.

      Ps. Mua ärsyttää myös se että äitiys laitetaan aina hormonien piikkiin. Ihan kuin naisen omalla ajattelulla ja oppimisella olisi mitään tekemistä sen kanssa.

      Poista
    2. Word ja kiva, että joku synnyttänytkin ajattelee noin. Hormonit voi ohjata johonkin suuntaan ja jossain määrin uskon, että niitä voi kannattaa kuunnellakin, mutta ne voivat myös johtaa pahasti harhaan. Oman kokemuksen mukaan hormonit vaikuttavat lähinnä tunnetiloihin niin, että ne ovat myrskyisämpiä kuin olisi tarpeen. Aikuinen ihminen pystyy ja on myös velvollinen ohjaamaan toimintaansa järjellä, ei hormoneilla. PMSkään ei ole mikään tekosyy paskamaiselle käytökselle, ja jos tämä synnytyksen ja imetyksen aiheuttama hormonihuuru ajaa kokonaisuuden kannalta vahingolliseen käytökseen, niin mun mielestä se pitää vaan pystyä selättämään ja toimimaan fiksusti. Ajatellen ja oppien.

      Poista
    3. Hormonit, ah jees. Mä diagnosoin itse omien hormonieni vaikutuksen olleen synnytyksen jälkeen nimenomaan se, että nukkuminen pätkissä ei oikeastaan haitannut yhtään. Että ihan pirtsakalta tuntu, vaikka nukku muutaman tunnin pätkiä. Tosin sain kyllä nukkua sentään niitä, enkä mitään 30 minuutin pätkiä. Kai ne hormonit myös jotain äidinvaistoja käänsi päälle, mm. siten, että minä heräsin aina vauvan pienimpiinkin äännähtelyihin mutta mies ei. Mutta! Mä oon vähän sitä mieltä, että kyllä se mies osallistuu, kunhan vaan et ite tee kaikkea. Lykkäät sen mukulan sille niin siinähän oppii. Minä olin meistä kahdesta se, joka ei ollut ikinä vaihtanut vaippaa vauvalle, miehellä on nuorempia sisaruksia. Lisäksi se imetys; se meni meillä aivan päin persettä, eli pulloilla pelailtiin. Tosin sitäkin sujuvasti kumpikin. Mä kyllä ne taisin sillon alkuaikoina desinfioida jne mutta siihenhän se mies voi sitten ihan tasavertaisesti osallistua. Ollessaan paikalla. Ja sitten - happy end - mä menin töihin lapsen ollessa 10 kk ja mies oli sen kanssa kotona kunnes se oli 2-vuotias. Se oli lomautettuna ja se meni hienosti sillai. Nykyhetki kiittää, kun lapsi on neljä ja molemmat huolehtii asioista osaltaan.

      Poista
  29. Vauvojen värikylpy ja siihen klo 8.00 ilmoittautumisesta stressaaminen ei liene lasten hyvinvoinnin kannalta mitenkään olennaista. Juuri tällaisilla ylimääräisillä itse määritellyillä "velvollisuuksilla" tehdään perhe-elämästä kireää, jos niitä suoritetaan stressaantuneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öh, vaihda värikylpy-sanan tilalle mikä tahansa lasten harrastus tai vaikka kouluilmoittautuminen.

      Poista
  30. Mielenkiintoinen tabu, jota kukaan ei ole vielä tässä yhteydessä ottanut puheeksi: kuinka suuri osa lapsista on saanut alkunsa niin, että vain nainen on niitä halunnut? Yhtäkään kolmesta lapsestani ei olisi olemassa, ellen minä olisi niitä vuosia kinunnut, ja tiedän tuttavapiirissä paljon vastaavaa. Siitä johtuu meillä myös lastenhoidon epätasa-arvo (josta en suuresti edes valita): koska minä olen lapset halunnut, tuntuu siltä, että minun pitää myös ottaa hoidosta päävastuu. Lasteni isät ovat fiksuja ja kyvykkäitä miehiä, eli ihan itse olen tämän tilanteen luonut.

    Mutta noin yleisestikin, jos mies on suostunut lapsen hankkimiseen lähinnä naisen painostuksesta (mikä tuntumani mukaan on hyvin yleistä), ei ole ihme, jos sitoutuminen hoitamiseen on puutteellista sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minä ottanut tämänkin puheeksi. :)

      Miesten ehkäisypilleri olisi ihan kaikkien etu.

      Poista
    2. Ihan hyvä kirjoitus. Jos lapsen saaminen on toiselle maailman tärkein asia ja toinen suostuu siihen pitkin hampain, siinä ei enää neuvotella tasaveroisesta hoitamisesta, kuten teillä tehtiin. Päinvastoin sitä voi sortua maalailemaan epärealistisia kuvia siitä, miten helppoa kaikki tulee miehelle olemaan.

      Miesten pilleri tuskin olisi ainakaan meidän tilannetta muuttanut. Vaihtoehdot miehelle olivat lapsi tai ero, hän valitsi ensimmäisen. Niin varmasti aika moni muukin tekee.

      Poista
    3. Niinpä niin. Olen itsekin miettinyt tätä paljon - erityisesti kun viimeisin suhde päättyi osaltaan siihen, että mä halusin kovasti lapsia ja puoliso ei. Kuitenkin olisin halunnut myös tasa-arvoisen vanhemmuuden, se on aina kuulunut siihen mun perhehaaveeseeni.

      Onko väärin hankkia lapsia pariskuntana, jos toinen ei ole ihan sitä 100% sitoutunut perheeseen? Voiko silloin mitenkään kasvattaa lapsiaan tasa-arvoiseen perhekäsitykseen?

      No, mä ajattelin ehkä hankkia lapsen yksin, mitenköhän näitä asioita sitten opettaa lapselle? Vaikeita kysymyksiä.

      Poista
    4. Mä en näe välttämättä ihan eettisesti ongelmattomana sitä että toinen vanhemmista painostetaan vanhemmuuteen. Lapsen kannalta erityisesti. Yksinäisenä ihmisenä lapsen "hankkiminen" (pitäisköhän sanoa vaikka että pyrkimys lapsen saamiseen, kun eihän nämä ole yksiselitteisiä juttuja) on eri asia. Miehelle se on tänä päivänä ikävä kyllä vielä erittäin hankalaa.

      Poista
    5. Niinpä. Tätä voi miettiä vaikka siltä kannalta että entäs jos asetelma olisi toisinpäin - tai että jos lasta ei kuulukaan. Olisiko se silloinkin avioero?

      Meillä tämä keskustelu käytiin koska minä en halunnut lapsia ja Koti-insinööri halusi. Sanoma oli se että kyllä hän lapsen haluaisi mutta sinä riität. Mun luottamus voitettiin nimenomaan tuolla puheenvuorolla.

      Poista
  31. Meillä mies halusi lasta enemmän kuin minä. Itse olin aika 50-50 ja olisin voinut olla ihan onnellinen lapsettomanakin. Vapauttaako tämä minut moraalisesta lastenhoitovastuusta? Enpä usko. Itse asiassa tunnun saavan Huono Äiti -leimoja jo siitä, että aiomme jakaa vanhempainvapaan puoliksi. :)

    Olen kyllä samaa mieltä siitä, että jos painostaa toisen lapsentekoon ja on sovittu etukäteen, että toinen ei niitä sitten hoida, niin myöhemmin asiasta ei kauheasti kannata valittaa.

    VastaaPoista
  32. Loistava lista! Mun mies saa 6/10, ei nyt ihan huonosti. Maanantiaaamuista se ei selviä ilman jääkaapin oven muistilistaa tai pettymyksiä tapahtuu/pallot tippuu. Huomaan samalla, miten lapsilukumäärän kasvu (3 kpl) ja aika on tehnyt tehtävänsä, eli a) minä olen muuttunuut rennommaksi, koska kaikkea ei voi kontrolloida tässä kaaoksessa b) mies on pakostikin joutunut osallistumaan, koska hommaa on niin paljon ja oppinut, mitä lapsiperheen arki vaatii. Lastenvaaterumban osalta olen jo luovuttanut, että hän tietäisi mikä kausi tarvitsee minkäkinlaisen vaatehankinnan, mikä on lapsen vaatekoko, kengänkoko jne. Ja ei, se ei ole minustakaan kivaa. Mutta oli kiva huomata, että esim joulu järjestyi kokonaan, vaikka minä makasin kyvyttömänä tekemään mitään 8pv ajan ja senkin jälkeen olin toipilaana.

    VastaaPoista
  33. Mainio kirjoitus! Musta neuvolaohjelmaan pitäisi lisätä pakollinen Äiti ei ole korvaamaton -kurssi. Ja tämä nimenomaan meille naisille. Joudumme olemaan hoitamatta lasta x-päivää jotta isä saa oikeuden oppia asiat!

    Vakavasti puhuen. Minusta yksi huonoiten markkinoitu vanhempainvapaan muoto on jaettu vanhempainvapaa. Jossa molemmat vanhemmat ovat osaaikaisesti töissä ja kotona. Me vedettiin toi niin että oltiin 6kk lähtien kumpikim 60% töissä eli kolme päivää ja kaksi kotona. Vauvva oli päivän vookosta mummulla. Jos mummulaa ei olisi ollut toinen olisi ollut 40%. Se oli myös taloudellisesti paras ratkaisu. kela.fi/osittainen-vanhempainraha

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kurssina toimi sektioon päättynyt epäonnistunut alatiesynnytys, jonka jälkeen äiti oli henkisesti ja fyysisesti pikkasen rikki. Isi hoiti siis kaiken muun, kun äiti keskittyi imettämiseen. Hienosti syntyi kotiin joulu, enkä itse edes nähnyt mitään pihkakakkoja! Sohvannurkasta saatoin pyytää lisää bodeja vauvalle tai ruokaa äidille, eikä sen suurempia ohjeistuksia tarvittu. Kyllä se isä nopeasti tajusi esim. tumppubodejen hienouden ;) Kun eka kuukausi mentiin tällä järjestelyllä, oli äiti se, joka ihmetteli vaipanvaihtoa isän palatessa töihin :D Mutta hienosti me kaikki selvittiin! Isä pääsi heti alusta kunnolla kiinni hommiin, eikä varpajaisten kautta sohvalle löhöämään ja siitä vaivihkaa töihin. Minulle kanaemona teki varmasti hyvää olla pakotettu luovuttamaan vastuuta.
      Haavat parani, lapsi kasvoi ja mies osallistui. Perheessä kaikki hyvin :)

      Poista
  34. Hei, meillä nuo kaikki onnistuisivat rima rajusti väpättäen useimmat.
    Teen kaikki lapsiin liittyvät operoinnit itse, mies tekee tiukkaa työputkea muutaman vuoden. Peittelee iltaisin lapset, ja viikonloppuna viettää vähän aikaa heidän kanssaan, koska työskentelee myös silloin.

    VastaaPoista
  35. Kaikki useimmat, well you get my drift...

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...