Tietoa mainostajalle ›

4.1.2016

Musiikkiluokalle vai ei?

Skidi toi jouluna kotiin jo kolmannen peruskoulun todistuksen. Tämän kevään jälkeen onkin kaksi kouluvuotta vilahtanut ohi. Kolmannen luokan kynnyksellä tulee eteen uusia valintoja.



Kun siirtymä eskarista lähikouluun ei toteutunut kiitos suuren ikäluokan, jäi yksi takaovi. Kyseiseen kouluun on mahdollista hakea kolmannella alkavalle musiikkiluokalle. Mikä tarkoittaa, että musiikkitunteja on enemmän ja tuntien sisällöt ovat laajempia kuin tavallisilla luokilla.

Kissanpolkan tasolle jämähtänyt mutsi kuitenkin epäröi. Olisiko typerää vaihtaa taas ryhmää ja koulua? Luokkakokokin on isompi (vaikka se ei olekaan koulumenestystä selittävä tekijä). Eivät ystävyyssuhteet jatku siitä, mihin jäivät ja oman paikan löytäminen uudessa ryhmässä on aina työn takana - tulisiko tästä vain hankaluuksia? Mitä hyötyä tästä venkslauksesta olisi?

Päätös vahvistui syksyn mittaan. Pääsykokeet kutsuvat.

Tärkeintä tietenkin on se, että Skidi itse haluaa uuteen kouluun hakea. Musiikkiharrastus kiinnostaa selvästi enenevässä määrin. Kuoroharrastuksen lisäksi viime kesänä alkoi saksofonin soitto Vaarin opastuksella, Koti-insinöörin kanssa paukutetaan rumpuja. Tyyppi harjoittelee myös ihan omaehtoisesti ja on kehittänyt ihan oman nuottienlukumetodin. Nyt on hyvä hetki antaa lisää siimaa harrastuksen syventämiseksi.

Kiinnostuin myös ulkomusiikillisista asioista. Paitsi että se koulumatka muuttuisi paljon turvallisemmaksi, musiikkiluokalla on muitakin ansioita. Suomalaistutkimuksen mukaan musiikkiluokilla on nimittäin parempi yhteishenki. Pelkkä erityisluokalle (kuten liikunta- tai kuvataidepainotteiseen opetukseen) pääseminen ei aiheuttanut eroja kouluviihtyvyydessä, vaan pisteet keräsi nimenomaan musiikki:

"Myönteisten sosiaalisten vaikutusten arvellaan syntyneen yhdessä tekemisestä ja onnistumisista. Musiikkiluokkalaiset laulavat kuorossa ja soittavat yhdessä." 

Erityisesti musiikkiluokalla viihtyvät pojat.

Mikä on sitten syy ja mikä seuraus, en tiedä, mutta havainto on kiinnostava. Ehkäpä lievästä ulkopuolisuuden tunteesta kärsivä Skidi tuntisi olevansa enemmän kaltaistensa joukossa.

Tästä vakuuttuneena myös Snadin muskariharrastus jatkuu, vaikka varsinaisesta lahjakkuudesta ei olekaan muuta näyttöä kuin esiintymisinnokkuus. Musiikin on todettu kehittävän pikkulapsenkin aivoja monella eri tavalla: musiikin avulla voi tukea esimerkiksi vieraan kielen ääntämisen oppimista, tarkkaavaisuutta ja päättelytoimintoja. Jos ne kengät vielä joku päivä menisivät oikeisiin jalkoihin.

50 kommenttia:

  1. Olin Espoossa ekalla aloittaneella vuosikurssilla -83, eli juurikin tuon 3. luokan alussa Olarin koulussa (nyk. päivänkehrä) ja oli kyllä todella hyvä meininki ja hienot muistot! Musisluokka jatkui yläasteelle. Laulua, soittoa, parhaat kamut. Ja sai olla vapaasti suulas hikari, koko luokka kun oli samanlaisia täynnä. Suosittelen lämpimästi, ja sinne oma tenavatähtenikin menee näillä näkymin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tätä kuulen koko ajan musiikkiluokkalaisilta. Toivottavasti päästään sisään. :)

      Poista
  2. Ja todennäköisesti sinne tulee muitakin lapsia toisista kouluista joten ei Skidi ole ainut uusi ryhmässä. Oma tyttö sai tänä jouluna koskettimet, kukaan perheessä vain ei osaa soittaa :D miehellä on sentäs jonkinlainen sävelkorva ja innokkuutta oppia. Itse olen täysin säveletön ja nokkahuilu 20 vuotta sitten tappoi kaiken mielenkiinnon edes opetella.

    -Sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta, se on sekaluokka joten kaikki siellä joutuu etsimään paikkansa. Mä olen muuten melko varma että nokkahuilu ja mustat naputuskepit (?) tappoi myös mun kiinnostuksen musiikkiin.

      Poista
  3. Musiikkiluokan miinus on tyttöpainotteisuus ja sen mukanaan tuomat mahdolliset ryhmädynamiikan haasteet. Kavereiden musaluokilla on ollu 2-5 poikaa, joten varsinkin poikien viihtyminen on kiinnostava kysymys. Johtuuko se siitä, että musaluokan pojilla on pienemmät paineet olla aggressiivisia /lunastaa paikkansa poikalaumassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tuon tutkimuksen mukaan tämä ei olisi ongelma, vaikka saama tuli itselle mieleen. Mä jäin miettimään sellaista että musaluokalle halunnut / päässyt poika saa ehkä vapaasti olla taiteellinen ja herkkä. Tavallisella luokalla paine olla stereotyyppinen poika saattaa olla kovempi.

      Poista
    2. Voisin myös spekuloida että musiikkiluokalla pääsee laumailemaan ilman että mukana on ihan yhtä selkeää kilpailu- tai vertailuasetelmaa kuin luonnontieteissä tai urheilussa. Eri soittimet ja niihin erikoistuminen tekevät absoluuttisten paremmuusvertailujen tekemisestä hyödytöntä ja hankalaa, joten jokainen voi helpommin kehittyä omana itsenään eikä paineita tule parhaille eikä niille huonommilekaan samalla tavoin kuin mitattavammissa aineissa.

      Poista
  4. Tyttöpainotteisuus harvoin on miinus. Hiljaisenkin tytön on helpompi olla tyttö- kuin poikaenemmistössä ja pojat taas pääsevät olemaan kukkona tunkiolla tyttöenemmistössä. Ja tosiaan - paineet käyttäytyä kuten pojilta odotetaan, eli ääliömäisesti, niin niitä ei ole. Saa olla fiksu ja tykätä ja jopa arvostaa tyttöjä olematta nolo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tällaista mäkin kelailin. Olisi kiva tietää miten musiikkiluokalla olleet pojat pärjäävät myöhemmin elämässä!

      Poista
    2. Mun pikkukylän musaluokkalaisista useampi poika on päätynyt ammattimuusikoksi. Tytöistä käsittääkseni vain yksi. Meillä kyllä oli melko tasainen sukupuolijakauma.

      Poista
  5. En itse ollut musiikkiluokalla, mutta muistan vieläkin (20 vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen) kuinka kateellisena seurasin vierestä juuri sitä mahtavaa yhteishenkeä, mikä musaluokkalaisilla oli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Mä muistan kyllä myös pitäneeni niitä ihan totaalinörtteinä. Mikä tietysti rakas esikoiseni on. <3

      Poista
  6. Minä olen käynyt musiikkiluokan ja todella lämpimät muistot on siltä ajalta. Juuri se mainitsemasi yhdessä tekeminen oli hienoa, mm. musiikkinäytelmät ja kuoroesitykset. Samat ihmiset pyörivät mukana yläasteen loppuun saakka, suurin osa vielä lukioonkin. Ainakin silloin lapsena tuntui, että oli tällaiselle ujommanpuoleiselle tytölle helpompi luokka olla, vaikka tokihan meilläkin ajoittain oli ongelmia ystävyyssuhteissa.

    Pienimmät sisarukseni ovat tällä hetkellä musiikkiluokalla ja kyllä heilläkin on ihan todella hyvä yhteishenki ja tekemisen meininki. Onnea skidille pääsykokeisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla! Niitä ongelmia ystävyyssuhteissa tuntuu olevan kyllä ihan tavallisillakin luokilla.

      Poista
  7. Meillä nyt ollut kolmosen syksyn musaluokalla ja tykkää kyllä vaikka matka hieman piteni, suosittelen <3 Musiikkitunteja on 3+luokkakuorotunti ja teoriaa opiskellaan pikku hiljaa koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Oletan että musiikkitunnit tulevat normilukujärjestyksen lisäksi joten tässä lienee sekin bonus että iltapäivien ajanvietetarpeet vähenevät.

      Poista
    2. Ei tule, vaan ne otetaan muista oppiaineista, mm. liikunnasta.

      Poista
  8. Mäkin olin musiikkiluokalla, koska täysin musiikittomat vanhempani olivat kai jostain kuulleet, että musahommat ovat hyvästä. Siksi varmaan kävin hetken aikaa muskarissakin. No, ei musta mitään Adelea tullut, mutta kun nyt ekaa kertaa mietin, jäikö jotain käteen, niin varmaan paljonkin.

    Juu, yhteishenki oli hyvä. Osaan varmaan joka toisen suomalaisen vanhemmanpuoleisen biisin, vaikka kotona ei sitten kuunneltu ei niin mitään. Osaan lukea nuotteja ja laulaa nuoteista, jopa nuotilleen, vaikkakin rumasti. En tarvitse ko. taitoja mihinkään, mutta toisaalta, haittaako se, jos osaa jotain, minkä on saanut ns. ilmaiseksi?

    Silloin ei ollut idolseja eikä idols-voittaja ollut ammatti. En sitten tiedä, onko nykyään kovakin kilpailu? Me käytiin esiintymässä mm. kuurojenkodissa, että sillä lailla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä näkökulmasta! Mietin myös että mitään Adele-paineita tuskin tarvitsee ottaa vaikka tämän luokan käykin. Mä pidän muuten tuota esiintymiskokemuksen saamista ihan kullanarvoisena oppina.

      Poista
  9. Mä vaihdoin itse koulua kolmannelle luokalle mennessäni, kun vaihdoin musiikkiluokalle. Musiikkia oli 4h viikossa ja se oli kyllä ihan parasta! ��

    VastaaPoista
  10. Oli musiikkiluokalla kolmosluokasta ysiin, ja voin kyllä suositella. Itse hain lähinnä siksi, ettei tarvinnut vaihtaa koulua (asuin vähän koulualueiden rajalla, olisi voinut joutua vaihtamaan kolmosella). En ole mikään erityisen musikaalinen, vaikka orkesterissa klarinettia soitinkin lapsena, ja kävin pianotunneilla.

    Luokka oli kyllä käsittääkseni aika perussettiä, ei mitään hikaritasoa, yläasteella oltiin jopa väähn tunnettu häirikköluokkana, mutta oli kuitenkin minunlaiselleni ujohkolle lapselle tosi hyvä homma, kun luokka pysyi samana yläasteelle asti. En nimittäin ollut tippaakaan ujo tutussa seurassa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ujolle lapselle varmasti saman ryhmän säilyminen on hyvä juttu kun tulee itseluottamusta että jossain porukassa on helppo olla.

      Poista
    2. ..sikäli kun siinä porukassa on hyvä olla. Kannattaa pitää tuntosarvet esillä sen asian suhteen, etenkin pääsykokeiden kautta johonkin mennessä voi velvollisuudentuntoiselle ja kiltille lapselle tulla sellainen olo että siellä on sitte pakko olla vaikka hampaat irvessä kun on kerran haettu ja päästy.

      Poista
  11. Kävin musiikkiluokan 3.-6., meillä oli yleisellä tasolla todella epäpätevä luokanopettaja joten siksi kokemuksesta ei jäänyt käteen oikeastaan mitään – mutta silti suosittelisin kyllä. Siitä on helppo halutessaan jatkaa musaluokalle yläasteelle (tai vaihtaa luokkaa, kuten itse tein), ja jos on ollut musiikkiluokalla yläasteen, on helpompi päästä musiikkilukioon. Olen ollut kaikenlaisilla silppuluokilla ja vaihtanut paikkaa miljoona kertaa, koska olin peruskoulun musiikkiluokan lisäksi samanaikaisesti myös kielikylpyluokalla, jolla jatkoin yläasteella vaikka en musiikkiluokalla jatkanutkaan. Ei tunnu siltä että missään vaiheessa olisi ollut hankalaa vaihtaa luokkaa, vaikka en sosiaalinen todellakaan olekaan, ja vaikka mulla ei ollut harrastuksia koulun ulkopuolella ja kaveriporukkaa sitä kautta. Oli helppo vaihtaa luokkaa, kun päätöksen siitä sai tehdä itse. Niillä kavereillani joiden vanhemmat pakottivat kielikylpyyn tai musiikkiluokalle, oli vaihdosten kanssa aika paljon enemmän sietämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti se oma tahto ja sitä kautta motivaatio on viihtymisen tärkein edellytys. Mä mietin tässä jo vähän teini-ikääkin. Siitä kun pitäisi jonkun oljenkorren kanssa päästä yli ja harrastus sellaisen tarjoaisi.

      Poista
  12. Jos lapsi on musiikinhimoinen niin kannatan lämpimästi!

    Itse kävin ala-asteen 1-6 luokat musiikkiluokalla, lauloin lapsikuorossa, soitin nokkahuilua ja viuluakin vingutin - tosin vain hetken kun mielestäni edettiin liian hitaasti jousta kohti :)
    Kuorossa laulaminen oli ihan parasta ja antoi paljon eväitä matkalla nuoruuteen ja aikuisuuteen.
    Pari vuotta sitten himo päästä karaokesta ja suihkulaulannasta suurempiin kuvioihin kasvoi ja rohkaistuin menemään työkkärin kuoroon. Positiiviset muistot ja kokemukset eivät tuottaneet pettymystä ja oonkin nyt suurella riemulla ja ilolla luukuttanut kitarisoja muiden laulamista ja musiikkia rakastavien eri-ikäisten ihmisten kanssa :)

    Onnea ja tsemppiä pääsykokeisiin!

    t. Meeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuorolaulanta on kyllä ihan parasta! Ja hei peukku sulle tuosta kunnianhimosta! Mä osaan laulaa ihan suht puhtaasti mutta soundi on paska ja treenaamattomuus vaikuttaa vireeseen. Tekisi melkein mieli ottaa pari laulutuntia itsekin.

      Poista
  13. Olin itse musaluokalla 7.-9. luokat. Luokkahenki oli todella hyvä! Uskon sen johtuneen osittain siitä, että esiintymisten ja niiden harjoittelemisen myötä jouduimme olemaan aika paljon keskenämme tekemisissä. Esitykset ja usein niiden kenraaliharkat olivat varsinaisen kouluajan ulkopuolella. Leivoimme/kokkasimme myös usein porukalla konserttien kahvituksiin ja keräsimme siten rahaa luokkaretkelle.

    Joku sanoi musaluokkien olevan tyttöpainotteisia. Me olimme näköjään poikkeus, koska luokallamme 1/3 oli tyttöjä ja loput poikia.

    Ehdottomasti hyvä päätös hakea ja toivottavasti pääseekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo varmasti näin! Noiden esitysten hiominen huippuunsa vaatii yhteistyötä eli päämäärätietoisuutta, kritiikinsietoa, treenaamista ja rohkeutta - taitoja, jotka tulee myöhemmässä elämässä todella tarpeeseen!

      Poista
  14. Itse kävin musiikkiluokat ja -lukion. En voi kuin suositella. Varsinkin alaluokilla yhteishenki ja vanhempien aktiivisuus oli omaa luokkaansa. Ehkä pieni haittatekijä oli taloudellinen eriarvoisuus, joka korostui valikoituneessa porukassa. Yläluokilla musiikkiin suhtauduttiin paljon rennommin kuin vaikka musiikkiopiston puolella, sekin oli tosi loistava juttu. Luokanvaihtoa ja luokkakavereiden vaihtumista ei kannata pelätä, luulen, että teidän tytölle löytyy paljon paremmat ympyrät jos musiikkiluokalle pääsee. Peukut pystyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuosta eriarvoisuudesta - oletan että tarkoitat luokalle valikoituneiden olevan sosioekonomisesti mitattuna hyvin toimeentulevista perheistä? Täällä oppilasaines on aika yhtenäistä, joten voisin kuvitella etä musiikkiluokka ei erityisemmin erotu.

      Poista
  15. Suosittelen. Kun koulusta tulee yhä reoreettisempaa iän myötä, on musiikki loistava bonus koulussa. Lisäksi musiikin yhteinen tekeminen ja yhteinen osaamispääoma mielestäni nimenomaan sitoo luokkaa yhteen kaikessa arkisessa. Muissa kommenteissa esiin tulleet asiat myös allekirjoittan :) ah, ollapa taas lapsena koulussa. 3-9luokat jaettiin ja siis kasvettiin yhdessä. Kaikista ei ehkä tykännyt mutta kaikki olivat porukkaa ja tärkeitä. Niitä tyyppejähän on nähnyt enemmän kuin omaa perhettään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kyllä kuulla näitä kokemuksia! Ja olisipa hienoa jos musiikkia ylipäätään tuotaisiin teoriapitoisen opetuksen vastapainoksi ihan tavallisillakin luokilla.

      Poista
  16. Juuri tässä yhtenä iltana keskusteltiin miehen kanssa jostain artikkelista (sori, ei ole linkata), jossa kerrottiin amerikkalaisesta koulusta siitä näkökulmasta, miten heillä ryhmiä vaihdetaan säännöllisesti jotta lapset oppivat uusiin ihmisiin ja ovat pakotettuja tutustumaan ja olemaan sosiaalisia vieraampienkin kanssa. Poikkeaa jotenkin täysin suomalaisesta ajattelusta, jossa luokat halutaan pitää tuttuina. Ihan mielenkiintoinen ero, joissa molemmissa varmasti puolensa. Ajattelen siis ettei automaattisesti ole huono asia, että lapsi vaihtaa koulua ja luokkaa tai että vanhempien tarvitsisi pelätä ja kantaa huolta muutoksista. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa - jos löydät linkin niin jaa ihmeessä täällä! Amerikkalaisen ja suomalaisen oppimiskulttuurin ero on kyllä valtava. Tuntuu, että myös kilpailullisuus, esiintyminen ja puhetaito ovat heillä korostuneita - meillähän on tärkeää olla hiljaa. :)

      Poista
    2. Aihetta on sivuttu menneen syksyn aikana esim. Laura Saarikosken kolumnissa HS:ssä. Yritin etsiä tutkimustietoa, mutta en löytänyt mitään vedenpitävää :D Tässä kuitenkin yksi kirjoitus, jossa aihetta pohditaan: https://www.tes.com/news/school-news/tes-professional/how-avoid-a-parents-revolt-when-mixing-primary-classes

      Poista
  17. Mä olen ollut kuvaamataitoluokalla ja vaikka luokka oli muuten jees niin luokkahan koostettiin koko kaupungin lapsista eikä sitten omassa naapurustossa ollut luokkakavereita. Aiheutti kyllä vähän yksinäisyyttä tämä. Mutta jos teillä on kyseessä lähikoulu niin varmaan niitä luokkakavereita on sitten lähinaapurustossa muitakin. Mulla on itselläni käsitys että kotikaupungissani sekä kuvis- että musiikkiluokat olivat opettajien keskuudessa pidettyjä ja "helpompia" luokkia vaikka lapsia olikin se 30 ryhmässä. Jotain se valinta onnistuu tekemään yhteishengelle. Myös koulumenestys oli näillä luokilla ns. normiluokkia parempaa. En tiedä miksi. Yläasteelle siirryttäessä etuna oli varmasti ryhmän säilyminen samana. Mutta tiedän kyllä myös koulukiusaamistapauksia musiikkiluokilla joten eihän nää koskaan mikään tae onnelle ole. Samoja haasteita kuin muuallakin ja lopulta ne luokalle osuneet lapset kuitenkin muodostavat sen ryhmän. Oli munkin luokalla kaikenlaista mutta varmaan vähemmän kuin jossain muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla tämäkin kokemus! Meillä vähän eri tilanne kun luokalle hakee eskarista tuttuja lapsia - yksinäinenhän Skidi vähän on jo nyt. Tuohon parempaan koulumenestyksen on helppo spekuloida syitä: jos yhteishenki on hyvä, oletettavasti myös työrauha ja muut oppimisen edellytykset ovat hyvät. Siinä jää opettajalle aika kiitollinen tehtävä, luulisin.

      Poista
  18. Suosittelen musiikkiluokkaa. Olen itse ollut (lievästi) erityisherkkä ja tunsin koko ala-asteen olevani vähän erilainen kuin muut. Menin seiskalle musiikkiluokalle ja olin siellä kuin kala vedessä. Kukaan ei pitänyt yhtään omituisena sitä, etten istunut täysin normaaliin pirtaan. Olimme varmaan koko luokka pikkaisen "omanlaisia" eikä niihin ominaisuuksiin juurikaan kiinnitetty huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiinnostavaa! Haluatko kertoa, millä tavalla erityisherkkyytesi ilmeni?

      Poista
  19. Meillä on esikoispoika musiikkiluokalla ja viihtyy mainiosti. Vaikka edellisessä luokanopettajassa ei ollut mitään varsinaista vikaa, niin onhan se nyt aivan eri asia musikaaliselle, ei-liikunnalliselle, joukkupelejä inhoavalle, pojalle olla musiikkiluokalla kuin poikien liikuntaan erikoistuneen opettajan luokalla. Ihan jo sekin, että koulun retket vievät monenlaisiin musiikkijuttuihin, kun edellinen opettaja vei katsomaan jotain koulujen välisiä urheilukisoja.

    Kiusaamiselta ei säästytty, mutta musiikkiluokan opettaja hoiti homman hienosti ja kiusaamiseen sekaantuneiden tyttöjen vanhemmat hoitivat myös oman osuutensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti juuri näin! Onpa hienoa että poikasi löysi paikkansa musiikkiluokalta.

      Kiusaamista varmasti on kaikille luokilla. Mä en sitä oikeastaan (enää) pelkää, kun ollaan pitkän kaavan kautta sitä käsitelty.

      Poista
  20. Uskon, että musaluokka olisi just oikea paikka Skidille!

    Itse olen ollut musaluokalla luokat 3-9 ja nautin niistä kouluvuosista valtavasti. Sain opiskella siellä lempiainettani musiikkia ja esiintyä tutussa ja turvallisessa porukassa. Luokkahenki oli myös mahtava, minkä merkitys korostui murrosiän saapuessa.

    Onnea Skidille pääsykokeisiin! :)

    terkuin Skidin ex-ope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos uskonvahvistuksesta! :) Mulla on tässä myös taka-ajatuksena tuo murrosiän selvittäminen vahvan harrastuksen ja mielekkään tekemisen tukemana.

      Poista
    2. Selvittäminen? Onko teillä molemmilla ollut jotenkin poikkeuksellisen vahva murkkuikä tai skidillä taipumusta rajuihin tunteenpurkauksiin jo nyt vai miksi noin kova halu varautua ennakkoon?

      Ei se omaan persoonaan tutustuminen ja hormonityrskyt sen helpommaksi muutu sillä että koitetaan pitää lapsi kiireisenä sen vaiheen yli. Ne kipuilut ja kuka olen/mitä tahdon/mitä musta tulee vastaan viimeistään varhaisaikuisuudessa jolloin vanhemmat eivät välttämättä edes pysty tukemaan samalla tavalla kuin pienemmän murkun kanssa.

      Poista
    3. Ei ehkä ollut ajatuksenakaan pitää lasta "kiireisenä" murrosiän ajan, vaan tarjota harrastuksen kautta tarjota lapselle väylä purkaa tuntojaan murrosiän vaikeina kausina.

      Siihen voin kyllä suositella tuota musiikkiharrastusta lämpimästi, jos se lasta yhtään kiinnostaa. Meillä vanhempi poika (18 v) alkoi soittamaan kitaraa 9-vuotiaana ja on monella tavalla musiikin harrastaja tällä hetkellä. Kyllä sieltä huoneesta tulevasta soudista kuulee, millä tuulella nuori mies milloinkin on...

      Eihän se harrastus mitenkään "estä" nuoren pahaa oloa tms. mutta on ainakin keino ilmaista itseään ja tietää että on yksi asia missä on hyvä silloin kun maailma potkii päähän.

      Saman asian on ajanut nuoremman pojan, 16 v, graffiti-harrastus. Nyt on jo saanut tunnustusta siinä lajissa ja sehän tekee hyvää nuoren pojan itsetunnolle :)

      Poista
    4. Vielä sellanen näkökulma tähän, että omassa kaveripiirissä murrosiässä nimenomaan moni lopetti soittoharrastuksen. En tiedä oliko enemmän kapinointia vanhempia kohtaan vai aitoa suuntautumista itseä kiinnostavampiin juttuihin (nämä musiikkiluokkavalinnat ja soittoharrastukset ovat kuitenkin usein vanhempien tekemiä valintoja tai suosituksia). Uskon siihen, että jos soittamiseen liittyy vahvaa porukkameininkiä (=bändi) niin harrastus pysyy todennäköisemmin pystyssä murrosiän ylikin.

      Poista
  21. Kuulostaa, että asiaa on pohdittu ja mikä tärkeintä, annettu myös lapsen olla mukana päätöksenteossa, joten eiköhän tässä ole hyvät mahdollisuudet onnistua. Mistäpä me kukaan tiedetään, mikä kaikki voi mennä hyvin tai huonosti, joten eihän mikään valinta takaa loputonta onnea.

    Mulle tuli mieleen, että varmasti hyvää koulumenestykseen vaikuttaa sekin, että tuskin ainakaan pääsykokeet vaativalle erityisluokalle hakeutuvat sellaiset lapset, joiden vanhemmat eivät kannustaisi täysillä koulunkäyntiin (ja muutenkin). Onhan se vanhempien merkitys ihan valtavan suuri kuitenkin. Ja sitten ne vanhemmat varmaan ovat todennäköisesti valmiita tekemään vaikka jotain talkoohommia tms, ja sehän sitten myös auttaa lasten luokkahenkeä kehittymään.

    Tsemppiä pääsykokeisiin ja ja vanhemmille jännittämiseen ja pähkäilyyn!

    VastaaPoista
  22. Vanhana musaluokkalaisena suosittelen musaluokkaa, niin kuin jo moni täällä! Minäkin vaihdoin musaluokalle siirtyessä sekä koulua, että luokkaa, mutta en kokenut tätä häiritseväksi, kun tuntui, että samanhenkisiä kavereita ei 1-2 luokilla ikinä ollut tullut. Jotenkin meidän musaluokalla oli paljon herkkiä ja erityisiä tyyppejä ja siellä sai tuntea olevansa kaltaistensa joukossa. Ja mitä vielä tulee luokan vaihtoon tässä vaiheessa, niin muutokseen on ainakin ehkä helpompi 3-luokkalaisen sopeutua, kuin 7-luokkalaisen. Meillä ainakin ala-asteen jälkeen muut luokat (paitsi meidän musaluokka) sekoitettiin, mikä yläasteelle siirtyvälle epävarmalle nuorelle oli ehkä haastavaa. Meillä säilyi sama luokka siis 3-9.

    Mitä tulee noihin musaluokan poikiin, olen itsekin pohtinut useasti tätä samaa kysymystä. Meidän luokan 11 pojasta monen elämä ei nimittäin ole sujunut erityisen menestyksekkäästi, ainakaan tilastojen valossa. Jo ennen kuin ehdimme täyttää 25, oli luokkamme pojista jo kaksi kuollut, molemmat huumeisiin. Lisäksi tiedän, että nyt kun olemme kolmekymppisiä, niin vielä moni etsii paikkaansa elämässä. Ehkä luokallamme oli tavallista enemmän herkkiä taiteilijasieluja. Toisaalta koen, että oman sukupolveni joukossa tällaista epävarmuutta elämän valinnoista on enemmänkin. Meidän luokan tytöt tosin pärjäsivät koulussa keskivertoa paremmin, monilahjakkuuksia oli useita.
    Näitä asioita voi tarkastella niin monesta näkökulmasta, mutta jos lapsi haluaa musaluokalle, niin ehdottomasti suosittelen!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...