Tietoa mainostajalle ›

22.1.2016

Einesmutsit kunniaan!

Katselin tässä A-studion keskustelun ravitsemussuosituksista.

Kotiruoka eli kurpitsapaistos erottuu edukseen einesten joukosta.

Tuli mieleen, että en oikeastaan tiedä tässä ajassa mitään epätrendikkäämpää kuin tunnustaa, että viis veisaa luonnollisesta kotiruoasta ja vihaa ruoanlaittoa. Asiahan on melkein tabu. Sosiaalisessa mediassa jaetaan korostuneen innokkaasti vihersmoothiereseptejä mutta juuri kukaan ei postaa kuvaa perheen kalapuikkoateriasta.

Einekset ovat häpeän aihe, vaikka kaikki tietävät että elintarviketeollisuus on petrannut ja kokonaisuus ratkaisee.

Olisikohan tästä einespelottelusta jopa syntynyt ihan uusi ilmiö: lapsiperheiden väkisinkokkaaminen? Vanhemmat hikoilevat keittiössä luonnollisten raaka-aineiden parissa lasten parhaaseen liittyvien uskomusten takia. Jos vanhemmat eivät tee kaikkea alusta loppuun itse, he priorisoivat ajankäyttönsä väärin. Lapset ansaitsevat parasta, ja sitä eivät Saarioisten äidit voi tarjota.



Olisi jo aika lopettaa kaikkien einesten parjaaminen. Perheen päivällisen loihtiminen eineksistä ei vielä oikeuta minkäänlaiseen paheksuntaan. Katse pitää kohdistaa valmisruokaboksin sisällysluetteloon. Esimerkiksi klassisessa Saarioisten lihamakaronilaatikossa on käytetty seuraavia aineksia:
Makaroni (vehnä), naudanliha 18 % (Suomi), rasvaton maito, vesi, kananmuna, kuohukerma, suola, rypsiöljy, valkopippuri. 

Ei kuulosta kovin pahalta. Kotitekoisessa versiossa on meillä vaihdettu naudanliha broileriin. Ja sen kotiversionkin kylkeen pitää laittaa kirsikkatomaatteja ja jälkkäriksi mandariini.

Myös kasvishernekeitto on ihan sitä mitä pitääkin.

Vesi, herne, sipuli (17 %), porkkana (10 %), suola, mausteet (timjami, meirami).

Pakastepuolelta löytyy paljon briljantteja tuotteita kuten tämä kasviscouscous (ja saman sarjan muutkin tuotteet ovat ihan huippuja):

Keitetty couscous 39 % (durumvehnä, vesi), porkkana, linssit, parsakaali, papu, punainen paprika, paistettu munakoiso (munakoiso, auringonkukkaöljy), rapsiöljy, paistettu sipuli, valkosipuli, suola, sokeri, chilipippuri, kurkuma, kaneli, inkivääriuute ja etikka. 52 % kasviksia.

Näitä tuotteita ei voi oikeastaan kritisoida edes mausta.



Pahimmassa tapauksessa einesten kategorisella demonisoinnilla tehdään lasten terveydelle täydellinen karhunpalvelus. Riippuu nimittäin aivan kokista onko ns. luonnollinen kotiruoka yhtään sen terveellisempää kuin teollinen valmiste, jossa sentään joku insinööri on laskenut kalorit, vitamiinit, suolapitoisuuden ja ravintosisällön. Joku kotikokki osaa hommansa paremmin kuin toinen.

Jos siis tykkäät ruoanlaitosta, jatka samaan malliin. Jos taas ruoanlaittoon ei ole aikaa, voimavaroja eikä huvita pätkääkään (esimerkiksi niiden ronkeleiden kersojen takia), älä turhaan koe huonommuutta eineksistä. Katso jälkikasvun ruokaviikkoa kokonaisuutena: mitä on aamupalaksi, mitä se syö koulussa?

Ruokavalio on pielessä vasta, jos pääasiallinen ravinto on teollisia lihavalmisteita, karkkia, pullaa, limuja ja sipsejä.

Ja katso, kohtahan se on aikuinen. Silloin voi lounaaksi vetää kokousviinerin ja iltapalaksi suklaata ja punkkua.

46 kommenttia:

  1. Kiitos, mahtava kirjoitus!
    T: 2 pienen lapsen kiireinen mutsi

    VastaaPoista
  2. Aivan loistavaa. Ihanaa, että joku puhuu järjen äänellä tässä täydellisyyteen pyrkivässä maailmassa!

    VastaaPoista
  3. Voi, kun ne söisikin eineksiä. Mutta ei. Nuudelit on ainoita enkä voi tarjota niitä joka aterialla. Pitsastakin käy vain koti versio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lasken nuudelit einekseksi jos tekee siitä makupussista. :D

      Poista
  4. Ihmisistä on tullut ihme vertailijoita. Kytätään sitä mitä muut tekee ja yritetään mukautua siihen mikä milloinkin on pinnalla eikä nähdä kokonaisuutta, saati sitä, että on erilaisia tapoja elää onnellista ja hyvää elämää. Mä tykkään laittaa ruokaa, mutta en toisaalta häpeä vetää ranuja ja nakkeja uuniin silloin tällöin. Vaikka ne ei millään mittarilla ole suositeltavaa. Mutta joskus äidin mielenterveys vaatii sitä. Itse vedän stressiä muista asioista joita "kaikissa muissa perheissä" tehdään yhdessä ja laadukkaasti, mutta itsellä ei riitä paukut. Kuten vaikka laatuaika jossain kulttuuri riennoissa yhden lapsen kanssa kerrallaan. Tai iltasadusta, joka olisi niin hyvä. Tai siivous, se vasta ahdistaakin. Ite vaan vetää kuin ellun kana, kausittain ryhdistäytyen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, toi "kausittain ryhdistäytyen" on osuva. :) Mua ottaa pannuun se oman itsensä täysin katteeton ylentäminen itsekeksimillään perhearvoilla.

      Poista
  5. Jes! Kiitos, kun nostit tämän esille. Meni heti jakoon Facebookissa. :)

    VastaaPoista
  6. Olen jo kauan miettinyt, että jos teet itse ruokaa ja laitat siihen jonkun liemikuution niin etkös sinä silloin sotket siihen ruokaa kaikkia niitä pahisaineita, mitä itse ruokaa tehdessä vältellään. Kivasti saa kaikki e-aineita lisättyä oma tekemään ruokaan.

    Eräänä päivänä ruokatauvolla taukohuoneessa yksi työkaverini paheksui kova äänisesti toisen einesruokaa. Muuttui tosin hiljaiseksi sen jälkeen, kun huomautin että hänen ruokansa joka sisälsi hunajamarinoitua broileria taisi saada siinä broilerin mukana ne ihan samat aineet. mmm... Happamuudensäätöaine (E262), sakeuttamisaineet (E412, E415), ja maltodekstriini...

    Omassa elämässäni teen ruuan yleensä itse. Mutta en pelkää eineksiäkään. Finduksella on paljon keskimäääräistä parempia ruokia, mutta niiden yhden hengen pakasteruoka annoksista voi löytyä ihan ylläri paljon kaloreita :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin! Silloin kun meillä tehdään ruokaa (kuten viikonloppuisin) niin tehdään tosi pieteetillä ja laadukkaista raaka-aineista mutta niillä viikoilla kun toinen on keikoilla ja toinen kokouksissa valmispakkauksilla mennään. Ei minkäänlaisia tunnontuskia. :)

      Poista
    2. Minua myös huvitti se kohu, joka joskus nousi kouluruoan lisäaineista. Klassinen esimerkki oli perunamuusi, jossa oli *hui kauhistus* 15 raaka-ainetta. Sitä sitten kilpaa päiviteltiin, että eihän se nyt tarvii kuin perunaa, maitoa, suolaa ja voita tai margariinia. Nämä henkilöt ei ehkä ole vilkaisseet sen margariinipaketin kylkeä. Eihän margariini mikään raaka-aine ole. Se sisältää yksinään kevyesti yli kymmenen ainesosaa. Eikä ammattikeittiö voi sellaista yhtenä raaka-aineena ilmoittaa. Sama tosiaan koskee monia kotikeittiön "raaka-aineita". Allergisen lapsen äitinä tulee perehdyttyä aika tarkkaan siihen, mitä mikäkin sisältää. Ja on kiitollinen, jos löytää kaupasta edes jotain einestä, joka käy ja maistuu. Kiitos tuosta kasviscouscous-vinkistä!

      Poista
  7. Sisälukutaito (tuoteselosteet) ja terve järki, onni löytyy todennäköisesti juurikin "hybridisyömisestä". Itse lopetin lihapullien pyörittelyn, kun huomasin, että Kokkikartanon lihapullissa on tasan samat ainekset. Tosin suolaa on melkein kaikessa valmiissa turhan paljon.

    Myös vihannespakasteet on ihana asia satokauden ulkopuolella, eli Suomessa n 10 kk vuodessa.... Niissäkin on eroja, oletko Katja testannut Pirkka ohuet vihreät pavut? Muistelen että olet papujen ystävä :) Ne on ihan eri tasoa kuin perus vihreä papusilppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suolan määrä on ainakin sydänmerkillä varustetuissa tuotteissa vähän alempi. Ja siis todellakin pakastevihannekset pelastavat! Pakko tsekata noi Pirkan pavut. Edamamejakin saa pakasteena.

      Poista
  8. On myös vähän eri asia, että pistääkö keitettyjen perunoiden ja tuoreiden vihannesten pariksi lautaselle ne kalapuikot, vai onko koko annos se valmis einesateria. Ja sillä, syökö joka päivä sen valmiin aterian, vai kerran viikossa.

    Mä teen vaikka makkaratkin ite alusta lähtien, mutta veikkaan että sitten kun siihen päälle mussuttaa pussillisen hedelmäkarkkeja, niin kai siinä niitä lisäaineita tulee saman verran mitä toinen saa siitä pakastepitsasta. Että ei tässäkään ehkä kauheesti omaa sädekehää parane kiillotella.

    On totta että paljon on ihmisiä, joita on hyvä muistuttaa ja valistaa terveestä ruokavaliosta (vaikka nyt tää lihan määrä ravinnossa - ihan hyvä että siitä pidetään vähän ääntä), mutta asiat perspektiiviin: jos satunnainen tai vähän vähemmänkin satunnainen eines on oman jaksamisen hinta, niin mielummin einesäiti joka jaksaa kuin äiti jonka kapasiteetistä ihan liikaa menee ruoan pohtimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itse ihan vaan inhoan ruoanlaittoa, jaksaminen on jo ihan hvyissä kantimissa. :) Siinä olet ihan oikeassa että ruokaympyrästä pitää puhua - ja onneksi kasvisten syönti on lisääntynyt! Ps. Mä en huomaa mitään eroa einesmuussin ja omatekemän välillä (ei saa kertoa Koti-insinöörille).

      Poista
  9. Itse asiassa suolaa niissä eineksissä on edelleen usein liikaa. Mutta kyllä meilläkin niitä käytetään. Välttämättä koko ateria ei niistä rakennu, mutta osa. En todellakaan ole ruokahifistelijä, mutta moni eines vain alkaa tympiä maultaan, kun tarpeeksi niitä syö. Koska työruokailussa kilautan saarioisten/jalostan/tms ateriat mikrossa ja popsin suoraan pakkauksesta, en viitsi millään kotona enää aivan samaa. Valmiit keittojuurekset perunan kanssa yms vastaavat ovat siunattuja helppoudessaan - kuin kotona tehtyä, mutta pilkkomisen tekee joku muu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas syön töissä hyvän ja ravitsevan lounaan, joten illalla voi hyvin napata jotain einestä...

      Poista
    2. Mä syön myös töissä ihan mahtavan (kasvis)lounaan joten illalla ei ole niin väliä.

      Ulkoistettu pilkkominen = parasta. :)

      Poista
  10. Eniten itse tehdyn korostamisessa ällöttää se vaihe, kun "teen kaiken alusta saakka" -tyyppi ystävällisesti kertoo, että sori vaan, jotkut ovat vain uusavuttomia... :x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mua ärsyttää se "helppouden esittely": ostat vaan 10 kiloa lanttua, kuorit, pilkot, keität ja muussaat ja pakastat sen viikonloppuna annosrasioihin niin sitten on koko kuukaudeksi lantut valmiina. Juuh, onpa helppoa.

      Poista
  11. Hih, olin työpaikkojen välissä seitsemän viikkoa vapaalla ja tein itse kaikki ruoat. Koko perhe huokasi helpotuksesta, kun aloitin työt ja palattiin normaalijärjestykseen, missä viikolla syödään vain eineksiä.

    Päden mieluummin työpaikalla kuin keittiössä.

    VastaaPoista
  12. Vastaukset
    1. Muistanko oiekin: oliks sulla joku tutkimuslähde tuohon lasten ravitsemukseen purkkiruokaiän jälkeen?

      Poista
  13. Juuri taisi tällä viikolla olla A-studiossa siitä, ettei esimerkiksi lisäaineiden (joita on käytetty vuosikymmeniä) ole löydetty aiheuttavan mitään haittavaikutuksia. Ainoat taisivat olla se nitraatti ja virvoitusjuomien makeutusaine jota en kuollaksenikaan muista. Itse olen niin jumalattoman huono ihminen etten osaa edes vältellä lisäaineita, vaikka eineksiä meillä harvakseltaan syödäänkin, ihan siksi ettei ne omasta mielestäni maistu hyvältä. Joskus niitäkin, kokonaisuus ratkaisee. Naureskelen kyllä itsekseni niille ihmisille, jotka hulluna välttävät E-koodeja sillä perusteella, että "ne nyt vaan on yksinkertaisesti pahasta" tai "lisäaineeton ruoka on parempaa". Jokainen omalla tavallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen ohjelmaan juuri tässäkin viittasin. :) Meillä menee kaikilla maha sekaisin keinomakeuttajista joten niitä me vältellään, hyvästä syystä.

      Poista
  14. Just näin! Miljoona kertaa terveellisempää on syödä kalapuikko- tai joku muu valmisruoka-ateria kuin täyttää maha 10 voileivällä. Valmisruuat on aivan loistavia arjen pelastajia ja ärsyttää kun niiden käytöstä syyllistetään. Niissä ei edes juuri ole lisäaineita, jos joku tätä pelkää. Kaiman tapaan mua noi e-koodit ei vois vähempää kiinnostaa: jos olisivat kuolemaksi, ehkä niitä ei saisi käyttää. Ja kun syö vähän kaikkea, ei mitään e-yliannostustakaan voi tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin just. Kohtuudella kaikkea paitsi kasviksia paljon. :)

      Poista
  15. Mitenköhän lisäaineettomissa, ei pakastetuissa einesruuissa saavutetaan säilyvyys? Lasten purkkiruuissa se taitaa perustua kuumentamiseen joka tappaa pöpöt - valitettavasti myös ne hyvät joita ihminen tarvitsee. Ihan uteliaisuudesta pohdiskelen ääneen kun sattui tulemaan mieleen, en halua torpata valmisruokia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys. Kyllähän omatekemäkin ruoka säilyy kerran kuumennettuna ja sitten jäähdytettynä ihan yllättävän pitkään. Varmasti säilyvyydessä on myös tyydytty vähempään, varsinkin noissa 400 gr makaronilaatikoissa yms, jotka yleensä vedetään kerralla.

      Poista
    2. Säilyvyys saavutetaan mm. erittäin nopealla jäähdytyksellä ja siitä lähtien katkeamattomalla kylmäketjulla.

      Poista
  16. Olin einesmutsi, kunnes kolmas eli kuopus osoittautui allergiseksi maidolle, munalle ja soijalle. Ja esim. soijaproteiinia on ihanasti vaikka saatanan missä. Joten, meillä ruoka on hyvin raaka-ainepitoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä paha. Snadi on allerginen joka ikiselle maailman hedelmälle paitsi sitruksille ja niitä on kyllä aika helppo vältellä.

      Poista
  17. Rakastan kokkaamista ja hyvää ruokaa, mutta rajansa kaikella. Tai ainakin jaksamisella. Hillun mieluummin aamupäivät pihalla kakrujen kanssa ja nukun yöt ja laiskottelen illat ennemmin kuin käyttäisin sen ajan lounaan kokkaamiseen. Onneksi on olemassa hyviä ja terveellisiä valmisruokia. Pitäis kyllä rakastaa kokkaamista ihan järjettömästi, jos pienten lasten kanssa aikos kaiken kokata itse alusta alkaen...

    VastaaPoista
  18. Mä luen tuoteselosteita tarkkaan ja tosiaan eines ja eines voi erota hyvin paljonkin (ja ne marinoidut lihasuikaleet on musta eineksiä). Meidän arkieinesruuat ovat kalapuikot (koska lapsi tykkää hulluna) tai lihapullat laatuluokansa yläpäästä (ei niitä euron pullia), kaveriksi höyrytettyjä kasviksia ja ehkä muusia (jos mies) tai makaronia (jos minä), tai sit helpoin hätävara ikinä hernekeitto. Niin tai savustettu kala tai grillibroileri ja viereen kasvikset, sekin menee kutakuinkin eineskategoriaan. Paljon meillä syödään alusta asti laitettua ruokaa, mutta kun tehdään paljon kerralla voi meidän ruokaviikko olla maanantaina pasta bolognese, tiistai jauhelihakastike ja höyrytettyjä kasviksia, keskiviikko makaronijauhelihavuoka (kastikkeen jämistä)...ja sit huomataan että lapsella oli tiistaina päiväkodissa makaronilaatikko ;) Että monipuolista on :D Samaten keittokattilasta riittää hyvinkin meidän pienelle perheelle 2-3 ateriaa. Onneksi lapsi ei valita. Niin ja tosiaan aikaa siihen kun tullaan kotiin ja ruoka pitäisi olla pöydässä on noin 30 minuuttia. Siitä ehtii tehdä aterian kyllä, mutta elämä helpottuu kun (jää)kaapista löytyy valmista ruokaa jolle riittää lämmitys, oli se sit omin pienin tehtyä tai tehtaassa tehtyä.

    VastaaPoista
  19. Oma äitini on ravintolakokki ja meillä on syöty kaikenlaisia ruokia. Mutta vaikka joskus pöydässä saattoi olla hifistely-ruokaakin, parhaimpia lapsuusmuistoja ruoan suhteen on esimerkiksi kun kesäpäivinä syötiin koko perhe lounaaksi mikropizzoja ja eines-mansikkakakkua. Tai kun käytiin grilliltä hakemassa lihikset. Ja niin edelleen. Nyt kun mietin mikä näitä muistoja erottaa niistä kun oli oikeasti hienosti laitettua ruokaa ja vieraita käymässä: äiti ei ollut tuntitolkulla keittiössä vaan nämä oli rentoja hetkiä, ruoka maistui kaikille ja oli kivaa. Itsekin rakastan ruoan laittoa, mutta en snobbaile satunnaisten einesten kanssa. Oman muksun ruokia miettiessä koitan aina muistaa myös perheen aikuisten mielenterveyden merkityksen ja nuo omat lapsuusmuistoni. Todennäköisesti lapsi ei vahingoitu vaikka söisi kolme kertaa viikossa kalapuikkoja - isompi harmi on jos äiti ei ikinä ehdi edes hetkeksi hidastaa ja olla rauhasaa.

    VastaaPoista
  20. Yksi oleellinen asia einesten puolesta on myös se, että lapsen nirsoilua ei ota niin henkilökohtaisesti, jos sitä ei ole itse alusta aati valmistanut.

    VastaaPoista
  21. Minä kasvoin perheessä jossa laitettiin oikeaa ruokaa vain sunnuntaisin. Olen syönyt tarpeeksi mikropitsoja, lihapullia ja nuudeleita joten nyt aikuisena ei ikinä tulisi edes mieleen käyttää eineksiä.

    VastaaPoista
  22. Itse teen paljon helppoja ruokia, jotka saa kyllä max puolessa tunnissa joko valmiiksi tai ainakin uuniin (pastat, laatikot, keitot, uunikala jne.) ja näillä mennään ainakin arkena. Välillä tietenkin maksalaatikko tms. eines, mutta mitä tahansa eineksiä en syö jo ihan mauan takia. Itse teen myös kerralla paljon ja osan pakastimeen, koska pakastin on ja minusta se on helppoa! :)
    Minusta asiat ei kyllä ole ihan taas näin ääripääainesta että joko kokkaat yömyöhään keittiössä ja muu perhe kärsii tai sitten olet ihana, rento vanhempi, koska teillä syödään eineksiä. :D Isompien lasten kanssa voi tehdä ainakin jossain määrin yhdessä ruokaa ja samalla opettaa peruskeittiötaitoja. Esim. oma äiti kyllä teki ruokaa ja leipoi, mutta itse sai sitten kaiken opetella, kun muutti omilleen...

    VastaaPoista
  23. Mielenkiintoinen keskustelu. Minä olen opiskeluajoista lähtien tehnyt ruuat itse, halvemmalla pääsi niin aikoinaan. Sama linja jäänyt päälle, vaikka rahasta ei enää niin pula olekaan. Ainoat einekset, mitä käytetään meidän perheessä on ranskalaiset, lihapullat/soijapullat ja peruna-sipulisekoitus pakastealtaasta. Minulla ei ole mitään erityistä syytä välttää eineksiä, itsetehty ruoka vain maistuu paremmalta. Ruuanlaittoon ei kulu mielestäni kohtuuttomasti aikaa. Kun syö pari päivää samaa ruokaa, ei ruokaa tarvitse olla laittamassa jatkuvasti. Miehen kanssa jaettu ruuanlaittovuorot (parempi kokki kuin minä) ja hyvin ollaan pärjätty. Minulta kuluu viikossa yhteensä enintään 2,5 h ruuanlaittoon (muksut päiväkodissa , vanhemmat töissä) ja teemme pääsääntöisesti kaikki ruuat itse em. eineksiä lukuunottamatta. Yllättävää , että eineksiä käytetään näinkin paljon, minä olen jotenkin pudonnut koko einesmaailmasta ....

    VastaaPoista
  24. Voi veljet. Tähän voisin hifistellä että minä jopa kasvatan ruokaani itse (meiltä löytyy siipikarjaa, sikoja yms. elukoita, iso kasvimaa ja hedelmätarha hedelmäpuineen ja marjapuskineen, niistä saa pakkasen ja kellarin mukavasti täyteen). Ja emme siis ole maanviljelijöitä, vaan täysipäiväisesti kodin ulkopuolella akateemisissa ammateissa töissä. Ja meillä kokataan siitäkin huolimatta säännöllisesti myös eineksiä, kun aina ei jaksa/ehdi/huvita. Kun aikaa ja innostusta löytyy, teen ruuan itse perinteisesti ruisleivästä alkaen, mutta suurimman osan ajasta meidän viisihenkinen perhe (joista kaikki kolme muksua alle kouluikäisiä) syö taatusti eineksiä. Enkä tosiaan koe sitä ongelmana, ja harmittaa että tuommoisilla asialla ylipäätään kukaan pyrkii egoaan kiillottamaan tai muita lyttäämään. Tärkeintähän on, että perhe voi hyvin, ja syö pääsääntöisesti ravitsevaa ruokaa. Siinä ei minkään sortin ruokanipotus hyvinvointia lisää. Kiitos Katja kun puit sanoiksi sen, mitä moni varmasti ajattelee, muttei osaa ilmaista.

    VastaaPoista
  25. Ravintosuositukset ja suositus einesten välttämiseen/vähentämiseen (en tiedä, kun en katsonut ohjelmaa enkä tunne suosituksia) tarkoittanee kuitenkin sellaisten einesten vähentämistä, jotka eivät muistuta kotiruokaa ja joiden lisäksi lautaselle ei laiteta vaikka kasviksia. On perheitä joissa syödään pääasiassa ravintoköyhästi, joten heitä on hyvä herätellä tekemään itse helppoa kotiruokaa ja lisäämään kasvisten käyttöä. Sen sijaan somessa asiasta ottavat itseensä sellaiset vanhemmat, jotka jo tarjoavat lapsilleen hyvää ruokaa. Kalapuikot tai kaupasta ostettu makaronilaatikko itsessään ei ole se ongelma.

    Vähän sama mielensäpahoittaminen oli käynnissä jossakin alkoholikeskustelussa, kun idea oli kai herätellä oikeasti alkoholiongelmaisia vanhempia näkemään tilanne myös lasten kannalta. Vanhempia, jotka juovat pari lasia viiniä ruoan kanssa tai pari kaljaa lauantai-iltana, se ei koskenut.

    Tai näin minä olen asiasta ajatellut enkä ole syyllistänyt itseäni esim. perjantaina lapsille tarjotusta pakastepizzasta, jonka päälle laitoin vielä rasvaista juustoa ja samalla join itse lasillisen punaviiniä.

    VastaaPoista
  26. Kokkikartanon fetakasvispaistos rules!

    VastaaPoista
  27. Hyvä kirjoitus. Perheemme suosikkieinekset (2-3 x / vko, useamminkin voisi mielestäni olla, mutta mies tykkää kokata)

    - Saarioisten lihaperunasoselaatikko
    - Saarioisten lihamakaronilaatikko
    - pinaattiletut
    - Rainbow-fileekalapuikot
    - Apetit-siikapihvit
    - Muumi-kalanapit
    - Chipster-lohipyörykät
    - HK:n nakit
    - Oolannin ranskalaiset
    - Kokkikartanon kirjolohikiusaus

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...