13.12.2015

Juniori-istuin tarakalle

Snadi juuttui viime viikolla kiusallisesti fillarin lastenistuimeen. Uusi talvihaalari oli kahdeksan vuotta palvelleen Hamaxin vetoisuudelle liikaa. Koska irrotus oli molemminpuolin negatiivissävytteinen kokemus ja painorajakin oli tulossa vastaan, oli tehtävä nopea päätös: miten päiväkotimatkat jatkossa kuljetaan?


Olin surffannut jo läpi paljon eri vaihtoehtoja. Lapset saa pyörän kyytiin monella eri tavalla: on perävaunuja, peräpyöriä, pitkäpyöriä ja tavarapyöriä.

Meidän perheemme näkökulmasta sopivimmalta vaikutti omaan sähköavusteiseen fillariini asennettava juniori-istuin tai sylisatula.

Juniorikokoisissa istuimissa ei ole samanlaista suojausta kuin perinteisessä, nojatuolimaisessa "vauvaistuimessa", jossa jalkoja ei saa pinnojen väliin ja selkänoja on korkea.  Tarakalle kiinnitettävässä istuimessa on pehmustetun istuimen lisäksi matalahko selkänoja, vatsan yli menevä turvavyö ja (taittuvat) jalkatapit. Sylisatulassa ei oikeastaan ole mitään muuta kuin pieni lisäsatula aikuisen satulan ja tangon välissä. Molemmissa vaihtoehdoissa istumisen pitää olla jo vakaata ja joku alustava käsitys tasapainosta on välttämätön.

Suomessa ei ole juniori-istuimissa vielä paljonkaan valikoimaa - ja tavallaan ymmärrän kyllä miksi. Pitkäaikaisen kyydityksen konsepti puuttuu. Kun lapsi alkaa olla liian pieni lastenistuimeen, hän on yleensä kypsä siirtymään oman potkupyörän tai fillarin selkään. Mutta perheessä, jossa fillari korvaa autoa arkisena liikkumisvälineenä, on monipuolisuus olennaista. Laskin, että olen pelkästään tänä vuonna ajanut pyörällä jo noin 3000 kilometriä.

Vaikka siis perheen nuorimmainen tappi pysyy jo fillarilla jotenkuten pystyssä, vauhti ei päätä huimaa ja vilkkaaseen liikenteeseen ei ole mitään asiaa. Ohjeita saa papattaa kuin urheiluselostaja ja silti välillä unohtuu ohjaus, välillä jarruttaminen. Arkiliikenöinnissä tarakka kutsuukin niin kauan, kun ajaminen ei ole liikennesertifioitua.

Snadi sai Papa's bikesta myös Nutcasen vesimelonikypärän - ja pukinkonttiin päätyi uudet soittokellot.
Ihastuin myös tähän lasten fillarointisadeviittaan

Kävin Lauttasaaressa Papa's Bikessa (jossa on muuten kaupan kaikenlaista pyöräilyrekvisiittaa) tutustumassa erilaisiin juniori-istuimiin. Sieltä lähti mukaan suoraan tarakalle asennettava Polisportin Guppy juniorikokoinen istuin. Istuimen painoraja on jopa 35 kg, mutta loppuviimeksi raja riippuu aina tarakasta. Hintaa sillä oli reilu 60 euroa.

Istuimien asentaminen on aina vähän kinkkistä, joten kannattaa mennä ostoksille pyörän kanssa. Yrittäjä keksii kyllä ratkaisut, jos standardiratkaisu ei toimi - kuten minulla. Jalkatukien suojia ei saatu Helkamaan kiinni millään kauniilla ratkaisulla, joten päätimme vaihtaa toisen mallin tuet.

Testi suoritettiin tänään - ja se sujui hyvin! Snadi oli innoissaan uudesta isojen tyttöjen istuimesta. Nelivuotias, joka on istunut pyörän selässä koko ikänsä, on vakaa kyydittävä.

Skidikin pääsi kyytiin, mutta totesi testikierroksen jälkeen että ajaa mieluummin omallaan. Äidin takapuolen takaa kun ei kuulemma näe mitään. Ehe ehe.

Ps. Fillarissani on nyt alla myös ensimmäiset nastarenkaat. Tämä oli hankala päätös, sillä nastat hidastavat kulkua ja kuluvat tässä eteläisen Suomen "talvessa", mutta toisaalta ne ovat turvallisuusnäkökulmasta pakolliset sataa-pakastaa-sataa -keleillä, joita kestää maaliskuuhun asti. Testiraporttia tästäkin tulossa!

Kauheinta on se, että tekosyyni lumella pyöräilemisen välttelemiseen alkavat olla todella vähissä.

28 kommenttia:

  1. Oi, mikä hyvä idea! Muistan omasta lapsuudestani, kun istuimen ahtaaksikäyminen ja polkemisen hitaus korvattiin kuljetustavalla, jossa seisoin tarakalla kädet polkevan isän kaulan ympärillä. Joskus 80-90 -luvuilla ehkä ok menometodi, nykyjärjellä ehkä kylmiä vareitä herättävän turvaton tapa. Omassa yhden kolme ja puolivuotiaan ja kahden innokkaan arkipyöräilijän taloudessa tämä vaikuttaa kerrassaan lupaavalta seuraavalta askeleelta Hamaxin käydessä ahtaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehhehhe, nämä lapsuuden kuljetusratkaisut ovat kyllä pettämätöntä materiaalia nykystandardeilla. :)

      Poista
  2. Näyttää napsältä. Peräpyörä voisi olla seuraava. Se toimi meillä hyvin siinä välivaiheessa kun lapsi osasi ja jaksoi jo pyöräillä jonkin verran, mutta liikennetaidot ei ihan riittäneet itsenäiseen pyöräilyyn. Se on aikuiselle kevyempi kuin tarakkamatkustaja, lapsikin saa liikunta, mutta saa kuitenkin tarvitsemaansa vetoapua ylämäissä. Niistä on sekä sitä versiota, jossa lapsen ja aikuisen pyörät kiinnitetään toisiinsa välikappaleella (jolloin lapsen voi laskea vapaaksi kun maasto sen sallii tai muuten tarpeen mukaan) että yksipyöräistä mallia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi välikappale oli uus tieto! Mä mietin tuota peräpyörää myös, mutta kun jatkan päiväkodilta fillarilla duuniin, se ei ole kovin kätevä. Ja kun mulla on tuo mottori apuna niin ei tule ongelmia jyrkissäkään mäissä. :)

      Poista
    2. Se on follow-me tandem.

      Poista
    3. Jos puhutaan samasta follow-me:sta, niin unohda se. Meillä käväisi sellainen aikoinaan. Oli tolkuttoman hankala kiinnittää aikuisen pyörään, painaa kuin synti ja on ja pysyy siellä aikuisen pyörän perässä oli lapsi kyydissä tai ei. Sähköavusteisen pyörän kanssa ylimääräinen painolasti perässä ei toki ole niin suuri riippakivi, mutta ei se kiva ole silloinkaan. Plus että lapsen pyörä oman fillarin perässä tekee karavaanista tosi pitkän ja erityisesti kaupunkioloissa hankalan ja vaarallisen. Peräpyörät jäävät vähän lyhyemmiksi ja ovat sikäli kätevät. Tsekkaa Roland add+, joka on tarakkaan kiinnitettävä peräpyörä. Tarakka pitää vaihtaa, mutta kuvan perusteella sun filon kanssa voisi hyvinkin onnistua. Se on helppo ja nopea irrottaa ja jättää sinne päikylle odottelemaan.

      Poista
  3. Meillä potkupyörä oli oiva kuljetusväline 2-3.5-vuotiaalle, joka halusi itse kulkea päiväkotimatkat (noin 1km suuntaansa) turvallista hiekkapolkua heti kun kynnelle kykeni. 3.5-vuotiaana vaihdettiin suoraan polkupyörään (ilman apupyöriä!) ja samana päivänä oppi pyöräilemään. Onneksi talvi on ollut lauha, lapsi kulkee vieläkin pyörällä itse. Pikkupyörään emme ole valitettavasti löytäneet nastarenkaita, joten liukkaammalla joutunemme keksiä toisen kuljetusmenetelmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Potkupyörän siunaus on tuo tasapainon kehittyminen ihan itsestään! Niin siistiä. :)

      Poista
  4. Meillä on isäni itse vanhasta lastenpyörästä rakentama peräpyörä. Ainoa ongelma on sen kanssa vain se, että jos se on kiinni tarakassa, ei pikkuveljen istuinta enää voi tarakalle asentaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omatekoinen peräpyörä, whoa! Meniskö teillä peräkärry? Voisi toimia jos lapsilla pienempi ikäero kuin meillä.

      Poista
  5. Menee vakavaan harkintaan! Kohta viisi vuotiaan päiväkotimatka pitenee sen verran ettei sitä viitsi enää kävellen taivaltaa niinkuin tähän asti on tehty. Ja kun itsellä on yleensä hoidettavana vain yksi suunta niin istuin ja peräpyörä lienee ne vaihtoehdot.

    Sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käykää testaamassa! Sijoituksena aika edullinen eikä häiritse omaa ajamista samalla tavalla kuin vauvaistuin, joka on kovalla tuulella ihan merkittävä purje...

      Poista
  6. Suosittelen kyllä lumella ajamista. Kunnon pakkaslumi on paljon helpompi kuin musta jää. Jos oikein innostut niin kannattaa hankkia Lobster-hanskat niin ei tule kylmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tänään pääsin vähän lunta kokeilemaan ja ai että kun ne nastat puri kivasti. Ei tarvinnut mutkissa jarrutella. Mä käytän sellaisia paksuja nahkarukkasia ajohanskoina, koska vihaan jäätymistä. Naama on ainoa johon pitäisi kehittää joku ratkaisu.

      Poista
    2. Mä ostin Prismasta sellasen pyöräilijän kypärämyssyn, mustan, ja ajattelin sen olevan hyvä kypärän alla semi-kylmille ilmoille mut se olikin ninja-päähine :D Eli siinä näky vaan silmät. Poika otti sen välittömään käyttöön, koska mä en niille +5 keleille ihan noin järeetä asetta tarvinnut. Mutta talvipyöräilyssä on varmaan bueno.

      Poista
    3. Minulla on käytössä kaksi buffia, yksi kaulassa vedettynä korvien yli takaraivolle ja toinen pipona kypärän alla. Vastaa siis sellaista lasten kypärämyssyä. Kovilla pakkasilla on vielä niiden alla silkkinen kypärämyssy, mutta sitä ei tarvitse ennen kuin on oikeasti kylmä ja pitää saada posketkin suojaan.

      Poista
  7. Juma nainen, mutta sä oot ahkera pyöräilijä. 3000 kilsaa!! Siinä sais autoileva käydä jo aika monella spinning-tunnilla :-)

    Mä en ees tiennyt että tuollasia juniorisatuloita on. Tosi kätevä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin mä laskin kun oon helmikuun lopulta fillaroinut 80 kilsaa viikossa. O_o Toki on ollut viikkoja että on tullut kasaan vain puolet mutta tuossa ei ole sitten vapaa-ajan fillarointia mukana ollenkaan.

      Poista
  8. Meillä on Bobike Junior, tällainen: http://www.usjcycles.com/accessories/bike-touring-carriers/bobike-classic-junior-carrier-5-10-years-old/

    Sen ehdoton plussa on lisävarusteena saatavat pinnasuojat (joita ei noissa kuvissa kyllä näy). Tässä mallissa istuimen paino ei ole tarakan varassa. Selkänoja myös taittuu alas kun istuin ei ole käytössä, mutta istuin on kyllä helppo ja nopea irrottaakin tarpeen vaatiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää pätevältä! Ja taisi tuolla Papa's bikessa olla myös Bobiken ja Yeppin istuimia. Tuossa Guppyssa oli myös pinnasuojat mukana mutta ei saatu kiinni kun piti vaihtaa ne jalkatapit.

      Poista
  9. Onpahan hieno! Olen vasta aloittanut lapsen kanssa fillaroinnin - täällä eteläranskalaisilla kujilla mua on pelottanut ärhäkkä ja arvaamaton liikenne olemattomista säännöistä nyt puhumattakaan. Mutta nyt mennään! Mitään noin hienoa en ole kyllä nähnytkään. Olen sitä paitsi ihan kade noista sinun kilometreistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oujee, mä olen kateellinen siitä, että teillä on AINA pyöräilykelit! Muuten mites tuo pyöräilyn megatrendi näkyy siellä: onko siellä fillarointi lisääntynyt?

      Poista
  10. Pyöräilyaiheiset bloggaukset on parhaita, halusin vain sanoa! t. toinen työmatkapyöräilijä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos! Kyllä mä mielelläni tästä aiheesta kirjoitan.

      Poista
  11. Yhden talven poljin nastarenkailla. Sähköpyörässä ne ehkä menee, mutta tavan pyörässä eieieiei... Nyt on varastossa keräämässä pölyä.

    VastaaPoista
  12. Missä sä kuljetat kaikkia kamoja, kun tarakan päällä on istuin ja reppu lapsen nenässä ei ole kiva? Itse välillä sidon kangaskassin istuimen koloista roikkumaan ja yritän jokaisesta heijastavasta pinnasta tarkistaa, onko kassi vielä kyydissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on pieni reppu, ei osu pahaasti naamaan. :D Ja sitten olen haka roikottamaan tangossa kahta kauppakassia. Sellainen sivulaukku olis kyllä kätsä.

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...