18.12.2015

Hyvät kasvatusneuvot - ja kuinka mokata ne kaikki

Vastuullisen aikuisen larppaaminen on välillä aika haastavaa.



Varsinkin uhmaikäinen on erikoishenkilö, jonka käsittelyyn kaipaa usein ulkopuolista apua, joko kasvatusoppaista tai toisilta vanhemmilta. Kun aloin kelata kaikkia kuulemiani kasvatusneuvoja, huomasin, että olen jollain tapaa mokannut niissä kaikissa.

1. Mitä NYT tapahtuu?


Aikakäsitys. Pikkulapset ovat pääsääntöisesti täysin epätietoisia siitä, mitä kello on, mikä viikonpäivä on, miksi pitää pukea päälle ja miksi olet menossa töihin. Päivän ohjelmaa pitääkin pajattaa ääneen ihan Mertarantana, jos lapset eivät diggaa yllätyksistä. Erityisesti Snadi haluaa tietää pilkuntarkasti, kuka tulee hakemaan päiväkodista, mitä Pikku Kakkosen jälkeen tapahtuu ja milloin pitää lähteä kylästä kotiin - vaikka tämä kaava toistuisi joka kerta samanlaisena. Ilmeisesti kersa on hyvin spotannut, että olemme vanhempina niin kassalla, että tämä kertaus on tärkeää ihan kaikkien takia.

Toim. huom. Älä vaan tee virhettä. Mikäli et ole vastauksesta satavarma (jos päiväkodista hakeekin Mummin sijaan Vaari!!), kannattaa olla sanomatta yhtään mitään ettei siitä nyt sitten tule oma katastrofinsa.

2. Sanoita. Puhu. Ymmärrettävästi. Hitaasti.


On välillä raskasta olla elämän aliaksessa ikuinen selittäjä - varsinkin kun vastapuolella on keskenkasvuinen henkilö, jolta puuttuu konteksti, sanavarasto ja elämänkokemus. Siirry käyttämään selkokielisiä päälauseita selkeästi artikuloiden, vaikka kuinka tekisi mieli korostaa sanomaansa sanoilla irrationaalinen ja absurdi.

Toim. huom. En edelleenkään tiedä, miten hemmetissä pitäisi sanoittaa kilarit siitä, että menin vaihtamaan peiton vauvakoosta juniorikokoon. "Öö, jostain syystä vaikutan mielestäsi seinähullulta sekopäältä, joka pöllii peiton ja kivat pussilakanat, vaikka oli tarkoitus vain pitää sinut öisin lämpimänä."

3. Pistarit


Kun olet selittänyt, sanoittanut ja esittänyt vielä asiasi modernin tanssin keinoin, tarkista a) kuuntelivatko ne ja b) mitä ne ymmärsivät. Ikinä ei nimittäin tiedä, missä vaiheessa rikkinäinen puhelin alkaa. Ja pääsääntöisesti neljän vuoden elämänkokemuksella ei vedetä mitään muita kuin vääriä johtopäätöksiä.

Toim. huom. Koska et mitenkään tajua selittää kaikkia itsestäänselvyyksiä, joudut aina välillä huutoarvoitusten eteen. Muuttohan tarkoittaa tietenkin sitä, että kaikki meidän kamat jätetään entiseen kämppään, joten niiden perään ulvominen on asianmukaista. Sarkasmi menee yleensä kersoilta ohi, mutta itseään voi ilahduttaa kysymällä että mitä varten arvelit muuttolaatikoiden olevan.

4. Nälkä, jano, väsy?


Rutiinien tärkeydestä vallitsee konsensus. Ole näiden kanssa tarkkana erityisesti, jos genetiikka tukee ärtymisherkkyyttä: muuttuuko jompikumpi vanhemmista suohirviöksi, jos ei syö kolmen tunnin välein tai nukkuu alle kuuden tunnin yöunet? Takerru rutiineihin kuin viimeiseen oljenkorteen ja pidä käsilaukussa nenäliinojen lisäksi pähkinöitä, rusinoita ja pillimehua.

Toim huom. Kun nelivuotias sitten ulvoo kylvyssä, että ei ole yhtäääääään väsynyt - haukotus - ja että jos aiot laittaa hänet nukkumaan niin hän pomppaa sieltä ylös aina uudestaan niin onnittele itseäsi: opit juuri että rutiineissa pysyminenkään ei ole mikään takuupaperi onnistumiseen.

5. Demokratia ei toimi


Unohda osallistaminen ja interaktiivisuus silloin kun vaihtoehtoja on oikeasti vain yksi. Jos lapselta kysyy, hän haluaa laittaa hiihtolenkille päälle Frozen-asun ja syödä puuron kanssa nutellaa. Jos ennen automatkaa on käytävä vessassa, nukkumaan on mentävä yhdeksältä ja aamupala syötävä niin ipanan kantojen tiedustelu on lähinnä hämäävää. Ei vanhemman tarvitse olla huolissaan kannatuksestaan.

Toim. huom. Yksi täysin turhaan parjattu vastaus on "Koska minä sanon niin". Sehän on äärimmäisen yksinkertainen, napakka ja selkeä perustelu. Lasten kanssa väitteleminen päättyy muutenkin aina henkiseen häviöön, joten saman tien voi käyttää sitten tätä.


6. Älä esitä uhkauksia, joita et voi toteuttaa.


Joskus kuulee, että ei saisi uhkailla kiristää tai lahjoa. Totta kai saa. Olisihan se hienoa, jos lapsi olisi rationaalinen ja yhteistyökykyinen olento, mutta kun ei ole. Tässä pitääkin olla varovainen mutta ihan eri syystä: auktoriteetin nimittäin menettää turhilla ja liian laimeilla uhkauksilla.

Toim. huom. Kannattaa myös muistaa hämäys. Lelujen laittaminen jäähylle on ihan been there done that, mutta Elsa-mekon tunkeminen sekajätteeseen eskaloi riidan ihan uusille urille, jolloin alkuperäinen riidan syy unohtuu.

7. Johdonmukaisuus on myytti


Tiedätte: johdonmukaisuus luo turvallisuuden tunnetta ja tekee arjesta loogista ja ennakoitavaa. Sääli vain, että se on mahdotonta. Meillä ei katsota arkiaamuina telkkaria, koska se johtaa vatulointiin -- paitsi jos äiti on hukannut puhelimensa, avaimensa ja lompakkonsa. Jälkkäriä saa, jos on hyvä syy kuten se, että on vaikka raskaan viikon torstai tai autopesu, jossa saa suklaapatukan. Iltatoimet alkavat 19:45 ellei sitten unohduta hoilottamaan joululauluja. Mutta nukutukseen sisältyy vain yksi satu ja yksi laulu ja laulun aikana ei saa tehdä pilaversiota tai se loppuu siihen paikkaan.

Toim. huom. Pätee tietenkin vain lapsiin. Itse voi kyllä syödä karkkipussin lounaaksi ja ronkkia ruoasta pois sellerit. Ja luonnollisesti isin kanssa ja Mummilassa on aivan eri säännöt.

8. Kaikki menee välillä päin persettä.


Uhma on kaikesta järjettömyydestään huolimatta (raivostuttava) vaihe, joka jostain evoluution erheestä kuuluu edelleen kasvuprosessiin - sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se välillä loukkaavalta tuntuukin. 

Välillä on kiire, nälkä, väsymys ja vitutus. Huudat ja marmatat pienistä. On masentavaa huomata, miten typeriin kinoihin lasten kanssa ajautuu, vaikka kuinka yrittää olla järkevä aikuinen. Mutta positiivisen kautta: riitelemäänkin pitää opetella ja huomenna on uusi mahdollisuus kokeilla taitojaan kasvattajana.

Toim. huom. Kun tulee tunne, että alkaa sujua, tarkista, asuvatko kersat enää himassa. Ja 18 vuoden jälkeen uhmaa saakin jo kutsua muutosvastarinnaksi.

24 kommenttia:

  1. "Äiti, mitä minä teen huomenna?"
    "Äiti, mitä minä teen ylihuonenna?"
    "Äiti, mitä minä teen ylihuomisen ylihuomenna?"
    "Äiti, mitä minä teen kahdensadan ylihuomisen päästä?"
    "Äiti, mitä minä teen ylihuomenna?"
    kuluu hetki
    "Äiti, mitä minä teen ylihuomenna?"

    Näitä keskusteluita meillä käydään useampia joka päivä. Yleensä jaksan jopa vastata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti, mitä mä teen sitten kun olen viisivuotias?
      - Sä menet vieläkin päiväkotiin ja osaat pukea nopeasti :D

      Poista
    2. Miksei tässä ole tykkäysnappia?!? :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Tavallaan olen tyytyväinen että muillakin tätä.

      Poista
  3. Yllättävän moni näistä pätee suoraan myös teineihin.

    Paketti tuli perille ihan ehjänä, kiitos vielä :)

    VastaaPoista
  4. Meillä arjen hahmottamisen pelastus on kuvakalenteri josta lapset näkee viikon kulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, haluan tähän tarkennuksen - millainen teidän kalenteri on?

      Poista
    2. Meillä on ruokailutilan vieressä iso liitutaulu, johon on kirjoitettu (ja piirretty ymmärtämisen edistämiseksi) perheen viikon aikataulu ja tulevat matkat yms. Siitä keskustellaan usein ruokapöydässä. Viime viikolla 4v kauhisteli piirtämääni tikkupikkutyttöä ja neulaa: hänellä oli aika rokotukseen. Itse joskus kauhistelen omia piirroksiani :D

      Poista
    3. Me askarreltiin lapsen kanssa kalenteri päiväkodin mallilla. Niillä on viikonpäivät paritettu eläimiin (majava maanantai, tiikeri tiistai, kettu keskiviikkot yms) ja kalenterissa on viikonpäivien kohdalla nuo eläimet ja lapsi kuljettaa sinitarralla kulkevaa viikonpäivämerkkiä kalenterilla. Noiden eläinten alla on ruudukko, johon voidaan sitten laittaa pitkän tähtäimen juttuja joiden avulla lapsi hahmottaa, että kahden kettukeskiviikon päästä lähdemme Ruotsiin ja olemme kolme yötä reissussa. Viime kesänä pojalla oli myös oma lukollinen päiväkirja johon se lähinnä piirsi juttuja, mutta johon me tehtiin sille lunttilista lomajutuista kun huomattiin, että lapsi stressasi sitä koska ollaan muumimaailmassa ja koska mökillä ja koska hän jää mummin kanssa mökkeilemään vanhempien palatessa töihin. Viisivuoitaalla aikataulunatsilla tuo ainakin toimii. Se, että aikajana on nähtävissä on poistanut aika monet kilarit meidän perheestämme.

      Poista
    4. Toi kalenteri kuulostaa ihan mahtavalta, voisi toimia meidän 5-vuotiaan kanssa. Mutta mitä tulee torstaina? Torakka? Pe-su sentään keksin jotain muutakin kuin pesulaa ja sukkulaa.

      Poista
    5. Toi kalenteri kuulostaa ihan mahtavalta, voisi toimia meidän 5-vuotiaan kanssa. Mutta mitä tulee torstaina? Torakka? Pe-su sentään keksin jotain muutakin kuin pesulaa ja sukkulaa.

      Poista
  5. Nää on niin näitä. Meillä yksi ikimuistoinen Kohtaus syntyi siirä, kun olinkyllä kertonut lapselle, että isä palaa töihin, mutta jättänyt kertomatta, että jatkossa hänet hakeekin päiväkodista äiti. Nelivuotias meni aivan tolaltaan ja sylissäni kökötti itkuinen yksivuorias, jolla oli eka hoitopäivä takana.

    Tällä kertaa päiväkodilta löytyi työntekijä, joka osasi auttaa eikä vain pyöritellyt silmiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän kivasti alkoi. Välillä on vaikea ymmärtää tätä dramatiikkaa.

      Poista
  6. Huoh. Peesi varsinkin viimeiseen.
    Toiset päivät on vaan paskempia kuin toiset.
    Toisina päivinä voi vaan ihmetellä neljäveen logiikkaa ja järjenjuoksua.
    Muun perheen puhuessa salibändystä urheiluna, neljävee miettii mitä biisejä tarhan salibändy esitti!?
    Kävi ilmi että päiväkodilla oli esiintynyt seurakunnan bändi tarhan jumppasalissa. Tiettyhän se on tarhan salibändi. Dorkat ja rajoittuneet vanhemmat kun ei meinaa tajuta.

    VastaaPoista
  7. Oivoi, en melkein malta odottaa... Nyt 1,5 vuotias on esittänyt ensimmäisiä Voimakkaita mielipiteitään, joten sitä varsinaista uhmailua en varsinaisesti innolla odota. Neidin temperamentti on toki ollut nähtävissä laitokselta asti.
    Ja viimeinen toim.huom. :D !!
    Terveisin yökukkuja

    VastaaPoista
  8. Käytän yhä tuota kysymysparia "toistaisitko mitä sanoin juuri?" ja "kertoisitko nyt omin sanoin mitä sinun mielestäsi pitäisi seuraavaksi tehdä?" mieheeni ja 10-vuotiaaseen poikaani. Mikäli syytetään nalkuttajaksi, niin ilmoitan vain jättäväni heille muistijäljen aiheesta "triggeriksi", jotta osaavat toimia tarvittaessa oikein.

    VastaaPoista
  9. Mä otan kyllä sata kertaa mieluummin vaikka parit raivarit per päivä, kun sitä tasasta kitinää ja narinaa ja vänkäämistä, mitä meidän lapset harrastaa...

    VastaaPoista
  10. Ahh, miten tuttua �� Ja mahtavasti kirjoitettu, niin kuin aina ����

    VastaaPoista
  11. Kiitos tästä, tuli tarpeeseen. 2,5-vuotias Belsebuubi vie mehut..

    VastaaPoista
  12. Musta on AIVAN epäreilua, ettei lapset ymmärrä sarkasmia! Mun huumorin helmet valuu aivan hukkaan, kun kaikki "no sepä meni nyt hyvin"-kommentit otetaan kirjaimellisesti! ("Ai äiti, mikä meni hyvin? Oliko she hyvin tehty?" "Joo, ei TODELLAKAAN!")

    Joskus kouluiässä vissiin alkavat tajuta ton sarkasmin päälle. Menis ny vielä ainakin neljä vuotta aika liukkaasti.

    VastaaPoista
  13. Mä olen niin samaa mieltä amman kanssa! Sarkasmi on elämäni suola ja sitten sitä ei saa käyttää ipanaan, kun se ei sitä vielä ymmärrä. Noo, ipana omaksunee sarkasmin salat jossain vaiheessa ja saa äitinsä toivomaan, ettei olisi koskaan sitä Pandoran lipasta avannut..

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...