Tietoa mainostajalle ›

7.10.2015

Sukupuolineutraali peruskoulu?

Sukupuoli nousi taas puheenaiheeksi pitkästä aikaa. Hesarin Vieraskynässä syytettiin poikien huonommasta koulumenestyksestä peruskoulun liiallista sukupuolineutraaliutta.



Kirjoittajat olivat mm. pahoillaan siitä, että tyttöjä ja poikia pyritään kohtelemaan tasapuolisesti jolloin heitä "ryhdytään epähuomiossa kohtelemaan jonkinlaisina sukupuolettomina perusihmisinä". Heidän mukaansa näennäisesti neutraali suhtautuminen sukupuoleen peittää ja jättää huomiotta monia tyttöjen ja poikien eroja, mikä johtaa poikien huonoon koulumenestykseen. Kirjoituksessa myös kritisoitiin, että sukupuolesta ei saa nykyään puhua.

Mistähän aloittaisin? Siis että suomalainen peruskoulu olisi liian sukupuolineutraali? Ihan vakavissaan? Minun nuoruudessani, jolloin kaikki ehkä oli vielä hyvin, ei peruskoulussa sukupuolesta puhuttu kuin kertaalleen bilsan tunnilla, jossa hihitettiin ihmisen lisääntymistä.

Kirjoitus henkiikin täydellistä ymmärtämättömyyttä koko aiheesta. Ottaen huomioon, että sukupuolen jatkumosta on Suomessa alettu ylipäätään puhua julkisesti vasta muutama vuosi sitten, en usko, että sukupuolen häivyttäminen olisi mitenkään ehtinyt päätyä käytännön toimenpiteiksi opetusohjelmassa. Voi toki olla, että epäuskoni peruskoulun ketteryyttä kohtaan on aiheetonta, mutta kirjoituskin tavallaan todistaa, että jämähtäneisyyttä ja väärinkäsityksiä esiintyy yleisesti, myös kasvatustieteiden ammattilaisilla.

Hyvin vaikea tätä väitettä on uskoa myös siksi, että sukupuolisensitiivisyyttä ei näy varhaiskasvatuksessakaan yrityksistä huolimatta. Ja jos päiväkodeissa on näissä tasa-arvoasioissa vähän petrattavaa, miten ihmeessä peruskoulussa oltaisiin jotenkin kiritty unohtamaan sukupuoli kokonaan? Minun nähdäkseni jo eskarissa tytöt ja pojat leikkivät täysin erikseen.

On myös fakta, että poikien ja tyttöjen aivot kehittyvät eri tahtiin, mutta koska ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, kuulostaa biologiaselitys vähän turhan helpolta. 

Vaikka poikien huonompi koulumenestys ei näy työelämässä, on ongelma tietenkin todellinen ja poikien syrjäytysmisriski kannattaa minimoida. Mikä koulussa mättää? Miten poikia pitäisi huomioida? Mitä ovat todelliset syyt poikien huonompaan koulumenestykseen? Miksi suuri osa pojistahan menestyy koulussa edelleen ihan hyvin?

Aina kannattaa tarkistaa tilanne Ruotsissa. Heillä nimittäin näkyy sama trendi: tytöt menestyvät koulussa poikia paremmin. Ratkaisuksi tarjotaan kuitenkin ihan päinvastaista lähestymistä. He näkevät, että ongelma on juuri poikien lokeroiminen pojiksi.

"– Om pojkar tidigt får lära sig att det inte är riktigt manligt att plugga och anstränga sig i skolan utan det är någonting som flickorna gör är det väldigt svårt att bryta det mönstret."
Ratkaisuiksi tarjotaan normikriittistä pedagogiikkaa, joka pyrkii yhdenvertaisuuteen, sekä investointeja ensimmäisiin kouluvuosiin.

Ihan yhtä lailla normikriittisyyden nimissä pitäisi selvittää, miten poikien ja tyttöjen kotikasvatus eroaa toisistaan. Millainen käytös on pojille sallittua? Millaisiin ja miten monipuolisiin harrastuksiin poikia kannustetaan? Miten poikien vastahakoisuuteen koulua kohtaan suhtaudutaan? Vanhemmat ovat ihan yhtä lailla tässä palapelissä mukana.

Voi myös olla niin, että tyttöjen kokeman syrjinnän kanssa on tehty töitä jo pitempään. Siksi vähättelevät kommentit herättävät jo huomiota ja niitä joutuu oikomaan jälkikäteen. Pärjääminen on sallittua.

Poikiin kannattaa siis ehdottomasti kiinnittää huomiota monestakin näkökulmasta, mutta ei edelleenkään kromosomitasolla. Siitä voisi aloittaa että nuoren ihmisen kohtaamiseen investoidaan lisää aikaa.

32 kommenttia:

  1. Lupaan lukea koko jutun, mutta sanon heti alkuun. Ihan höpöhöpöä. Pojat pärjäisivät koulussa siinä missä tytötkin, jos vanhemmat pitäisivät poikien pärjäämistä itsestään selvyytenä samoin kuin tyttöjen pärjäämistä ja edesauttaisivat poikiansa yhtä paljon kuin tyttöjänsä. Jännästi nimittäin ainut, missä meillä poika pärjää kehnommin kuin tytöt, on käyttäytyminen ja huolellisuus. Eikä siinäkään vika ole sukupuolessa vaan luonteessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja luettuani jatkan, että ruotsalaisten kanssa voin jo olla samaa mieltä. Mitään osaamista tai osaamattomuutta ei pitäisi selittää sukupuolella. Tytöt todellakin voivat oppia matikkaa ja pojat todellakin voivat saada kymppejä. Persoonalla on väliä paljon enemmän kuin sukupuolella ja niitä koulussa väärin ymmärrettyjä löytyy niin tytöistä kuin pojista.

      Poista
    2. Mäkin olen ruotsalaisten kanssa samaa mieltä. Ainakin sitä voisi kokeilla.

      Poista
  2. Yksi ratkaiseva tekijä on varmasti yleinen asenne ja ilmapiiri. Itse kävin yläasteen pienellä paikkakunnalla, jossa suuri osa opettajista lähestyi eläkeikää ja olivat monessakin asiassa hyvin kaavoihin kangistuneita. Minä ja muut rajoja hakevat teinitytöt saimme jatkuvasti huomautuksia, kotiin soitettiin yms. Kerran kysynkin luokanvalvojalta (55+ mies) että olisiko hän antanut huomautuslappua kyseisestä teosta pojalle. Siihen hän nauraen totesi, että no pojat nyt on poikia. Eli siis tytöiltä vaadittiin paljon enemmän käytöksen suhteen, ei ollut niin väliä vaikka pojat puuhailivat omiaan tunnilla tms. Sillä pojathan nyt on vaan poikia! Argh. Varmasti monet pojat vaistoavat, ettei heiltä odoteta paljoa. Etenkin teini-iässä tämä on heille "mahdollisuus " ja yrittämisenhalu lopahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti. Ja siihen tällä normikriittisyydellä tietysti pyritään.

      Poista
  3. Tää menee vähän aiheen ohi, mutta ainakin käsityön opetus on mennyt kohti sukupuolineutraaliutta. Esikoisella on ainakin vielä viidennellä luokalla edelleen sekä tekstiili- että teknistä käsityötä. Missään muussa en ole kyllä sukupuolineutraalisuutta havainnut isommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meillä reilu 20 vuotta sitten oli koko ala-asteen ajan käsitöitä ja puutöitä kaikilla. Ja vasta ylemmillä luokilla se tuli valinnaiseksi. Mä pidin molemmista, mut puutöitä tein mielelläni. Ja nykyään taas tarvittaessa teen villasukatkin. Mun mielestä on hyvä hallita molemmat tai edes päästä kokeilemaan molempia, koska ei sitä koskaan tiedä, mikä sopii kelle parhaiten.

      Samoin miehet joutuvat armeijassa ompelupuuhiin, jolleivat laita äitiään tai tyttöystävään töihin. Ei se ole mikään naisten yksinoikeus, vaikka vissiin kuvitellaan että naiset sitä enemmän harrastavat. Jotkut suuret muotigurutkin ovat miehiä.

      Ja aikaisempaan aiheeseen viitaten..
      En ymmärrä tätä sukupuolisuus juttua yhtään.
      Miksi sekoittaa lasten päät, jotka ovat valmiiksi jo sekaisin murrosiän höyryjen takia jollain sukupuolisuudella, et pitää olla neutraali tai ei neutraali tmv. Tai et pitää olla jokin ajatus siitä et olenko tyttö, poika vai sukupuoleton. Whaaat!! Ihan järkkyä, kyllähän se koulumenestys siitä tippuukin, kun aletaan poikkeamaan aiheesta olla vaan lapsi.

      Meillä tytöt pelaa jalkapalloa ja kiipeilevät puissa, haluavat autoja myös leluiksi siinä missä muitakin leluja, ja ovat silti ihan tyttöjä, eli haluavat myös kauniita röyhelöhameita päälleen ja pyöriä niissä ja koruja ja pinnejä, kynsilakkaa ym.
      Itse olin nuoruudessa juts samanlainen, taistelin aina veljien kanssa parhaimmista autoista, neppailusta hiekkalaatikolla ym. Mutta leikin myös nukeilla, hevosjuttuja, meikki juttuja.. Ja kyllä mun on pakko mainostaa, et ihan naiseksi itseni koen edelleen ;)

      Sitäpaitsi, rokkarit käyttää kynsilakkaa..Eikä ne silti ole sukupuolineutraaleja :O

      Miksi kaikki pitää nykyään olla liian vanhanaikaista tai sukupuolineutraalia?
      Eikö vaan voitaisi mennä niin että lapsilla on hyvä olla.

      Nykyään ollaan niin herkkiä kaikessa, pitää olla suvaitsevainen ja jos joku on erimieltä se leimataan heti rasistiksi, mihin hävisi SE suvaitsevaisuus, se vapaus olla erimieltä. Ja tuntuu, että nykyään käydään toiseen käsiksi todella helposti, tai mustamaalataan toinen netissä, vain jos se on erimieltä kuin itse.

      Ihmiset voivat olla ja ovat erilaisia, ajattelevat eritavalla, ovat erinnäköisiä, tekevät erilisia juttuja ja ovat silti ihan mukavia, ihania ja kauniita.

      Miksi siitä pitää suuttua tai leimata toinen huonoksi, jos se ei ole samaa mieltä jonkun kanssa?
      Miksi koko suomen ja kaikkien laitosten pitää olla samaa mieltä kaikesta.

      En usko että ihmiset menee rikki siitä, että ollaan erilaisia, vaan siitä että ei yksinkertaisesti anneta ihmisen olla sitä mitä ne on, koska joku suuttuu aina, silloin erimieltä olevan täytyy teeskennä olevansa samaa mieltä.
      Kaikenlaisia trendejä sitä on liikenteessä, ja nyt on trendi olla jotain muuta kuin vanhanaikanen, kyllä ne lapset saa sekaisin vähemmälläkin..

      Poista
    2. Et vissiin lukenut tuota Hesarin juttua tai tuota koululaisten koostamaa normikriittisyyskannanottoa? Kysehän on juuri siitä, että ei lokeroitaisi lapsia sukupuolen ja niihin liittyvien ennakkokäsitysten ja stereotypioiden mukaan, kuten nykyään tapahtuu - ei ole kyse mistään käsitöistä vaan paljon laajemmasta asiasta. Ihmiset eivät nimenomaan mene rikki siitä, että saavat poiketa normista ja että heitä suvaitaan sellaisina kuin ovat.

      Ja mitä tuohon eri mieltä olemiseen tulee, on ihan eri asia "olla eri mieltä" makuasioista kuin faktoista. Nykyään suvaitaan aivan liikaa aivotonta mutuilua. Toivottavasti et tarkoittanut että rasismia pitää suvaita.

      Poista
  4. Tuo koulun sukupuolineutraalius on kyllä posketon väite. Näennäisesti ehkä on, mutta käytännössä koulussa sukupuolitetaan hyvin paljon. Ja tästä on olemassa hyllymetreittäin esimerkiksi etnografista tutkimusta koulun arjesta. Mä näen poikien kohdalla ongelmaksi myös sen, että ei kiinnitetä huomiota poikien välisiin eroihin, jotka saattavat olla suurempia kuin tyttöjen ja poikien väliset erot. Osa pojista pärjää koulussa huonosti, mutta osa pärjää hyvin, ellei jopa loistavasti. Musta olisi ihan relevanttia pohtia, mistä tämä johtuu. Vähän sama asia on aikuisilla, kun puhutaan naisten ja miesten eroista eliniänodotteessa. Kun todellisuudessa miesten väliset erot eliniänodotteessa esim. koulutuksen perusteella ovat suuremmat kuin erot naisten ja miesten välillä.

    Tästä aiheesta puhuttaessa jaksan aina hehkuttaa Cordelia Finen kirjaa Delusions of gender. Harmillisesti sitä ei ole suomennettu. Siinä kumotaan paljon sukupuoleen liittyviä myyttejä ja tuodaan esiin kuinka esimerkiksi monissa aivotutkimuksissa esitellään tutkimustuloksena naisten ja miesten aivojen eroja vaikka todellisuudessa sukupuolten sisäiset erot ovat olleet suuremmat kuin sukupuolten väliset. Lisäksi kirjassa on mielenkiintoisia tutkimustuloksia liittyen tyttöjen ja naisten suoriutumiseen matematiikassa. Tutkimuksessa todettiin, että opiskelijanaiset suoriutuivat matikkatestissä heikommin, jos heille ennen testiä kerrottiin, että miehet ovat parempia matematiikassa. Suomessa on myös tutkittu, että tytöt pärjäävät matikassa ihan yhtä hyvin kuin pojatkin, mutta tyttöjen käsitys omista matemaattisista taidoistaan on paljon negatiivisempi kuin pojilla. Tytöt siis aliarvioivat taitonsa ja pojat yliarvioivat.

    Sukupuolen merkityksen pohtiminen koulussa on ihan relevanttia, mutta on vaarallista, jos johtopäätökset perustuvat sukupuolistereotypioihin. Silloin lapsesta tulee herkästi vain sukupuolensa edustaja, ei muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi jos olisi joku loistavan kommentin prenikka niin tähän nyt kiinnittäisin.

      Poista
  5. Mun mielestä peruskoulun ongelma on se, että siellä ei huomioida riittävästi erilaisia oppijoita! Siis niitä, jotka eivät ole lukijatyyppiä ja jaksa istua paikoillaan. Uskon, että se selittää osaltaan tätä poikien huonompaa koulumenestystä. Se miksi näitä "ei lukijatyyppejä" on pojissa enemmän kuin tytöissä, selittyy puolestaan monella muulla tekijällä. Yksi on ihan biologinen fakta, joka on tutkimuksissa todettu: pojat ovat (etenkin teini-iässä) fyysisesti aktiivisempia. Toinen on varmasti se, että (kuten edellisissä kommenteissakin on todettu) poikia kasvatetaan helpommin siihen suuntaan ja tytöiltä odotetaan automaattisesti enemmän kykyä istua aloillaan ja lukea.

    Olen itse ollut teininä tyttöpoika, joka ei kyennyt olemaan hiljaa tai paikoillaan. Se näkyi numeroissa. Ja siinä kuinka usein lensin tunnilta ulos ja käytävään. Istui siellä käytävässä muitakin tyttöjä, mutta enemmän ja useammin siellä oli seuranani poikia. Ehkä juuri yllä mainituista syistä. En siis sano, että pojat ovat automaattisesti jotakin ja tytöt eivät, mutta on moneen kertaan todettu, että näin ne prosentit vaan menevät. Prosentuaalisesti on enemmän niitä poikia, jotka eivät ole perinteisiä lukija-oppijoita, kuin tyttöjä. Osaksi kasvatuksellisista syistä, osaksi ihan geneettisistä syistä.

    Koen kuitenkin, että syitä olennaisempaa olisi, että peruskoulu keskittyisi tukemaan enemmän erilaisia oppijoita muutenkin ja vähennettäisiin tätä opettaja opettaa ja oppilaat kuuntelee&lukee&oppii -mallia. Väitän, että etenkin yläkouluikäisissä oppimiskäyrät muuttuisivat tämän avulla toisenlaisiksi. Onkon olennaista huomioida erilaiset oppijat, sukupuoleen katsomatta. En nimittäin usko, että poikien huonompi koulumenestys johtuu siitä, että he ovat poikia.

    Edellisen kirjoittajan kommentti on erinomaisen hyvin tiivistetty: "Sukupuolen merkityksen pohtiminen koulussa on ihan relevanttia, mutta on vaarallista, jos johtopäätökset perustuvat sukupuolistereotypioihin. Silloin lapsesta tulee herkästi vain sukupuolensa edustaja, ei muuta."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen! Puit suoraan mun ajatukset sanoiksi!

      Poista
    2. Jep, mielestäni pojat ansaitsevat paljon laadukkaampaa analyysiä kuin Vieraskynäkirjoittajilla oli tarjota. Opettajan ammattitaito on yksi merkittävä muuttuja oppimituloksissa - opettaja joka osaa esittää asiansa kiinnostavasti saa kyllä luokan kuuntelemaan.

      Tällaisia kokeiluluokkia, joissa testataan pulpetintonta luokkaa, ulkonaoppimista tai jumppapallopenkkejä, on jo. Onkin kiinnostavaa seurata millaisia oppimistuloksia niiistä saadaan!

      Poista
    3. Mielestäni tärkeää olisi myös säilyttää opetuksessa pedagogista monimuotoisuutta. Osa tunneista pulpeteissa, osa ilman, osa vaikka pihalla. Silloin erilaisilla oppijoilla olisi jokaisella muutama tunti jossa mentäisiin sillä omalla parhaalla uralla ja muutama tunti jossa sitten harjoiteltaisiin sitä eri tavoin toimimista.

      Koska onhan sekin tärkeä taito että osaa jossain määrin kompensoida myös ei-täydellisiä toimintaympäristöjä, ja mitä luontevammin sitä pääsee harjoittelemaan niin sitä parempi.

      Poista
  6. Aamen. Juuri näin se on. Meillä neljävuotiasta tyttöä on kovasti yritetty kasvattaa niin että hän saisi olla sellainen mitä on ja kiinnostua mistä haluaa. Mutta aina vaan kuulee hänen suusta kommentteja: Nuo on poikien leluja, nuo on poikien värejä...en mää voi kun olen tyttö. Siinä hoitopaikka ja lapsen leikkikaverit (kaikki poikia) tekevät koko ajan hallaa omalle kasvatukselle. Meillä on myös poikia, ja olen huomannut että ei ole helppoa kasvattaa niin että ottaa vain lapsen persoonan huomioon eikä sitä että kun sinä olet poika niin annan tämän asian mennä ns. läpi sormien. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on uskomatonta miten tarkkanäköisiä nelivuotiaat ovat. Mistä ne imevätkin nämä totuudet vaikka niitä kuinka yrittää välttää - varsinkin kun ei itse ole saanut mitään sukupuolisensitiivistä kasvatusta.

      Kasvattaminen on loppuviimeksi supervaikea tehtävä. :)

      Poista
  7. No no, ikäni lasten ja nuorten kanssa toimineena tiedän ja näen, miten erilaisia tytöt ja pojat keskimäärin ovat. Murrosikä tulee eri vaiheessa ja silloin kun yläkouluiässä pitää tehdä isoja valintoja ja satsata koulunkäynttin, keskimääräinen tyttö on keskimääräistä poikaa selvästi kypsempi ja valmiimpi tähän. Tästä syystä yliopistoissa on tyttöjen yliedustus joitain yksittäisiä aloja lukuunottamatta.

    Oma poikani ei tässä suhteessa sovi normiin, mutta väestötasolla tämä näkyy. Ei tähän asiaan huomion kiinnittäminen ole tytöiltä pois. Päin vastoin, se hyödyttää myös niitä tyttöjä, jotka eivät sovi normiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä veikkaan että jos asia olisi noin yksinkertainen ja helposti todettava sille olisi jo tehty jotain. Ja miksi rako kasvaa - murrosikähän on ollut olemassa aina. Ei ollut tarkoitus sanoa että tämä olisi tytöiltä pois - todellakin tätä pitäisi tutkia.

      Poista
    2. Se tuli silloin kun peruskoulu tuli. Oppikouluun pyrittiin jo ennen murrosikää ja vaikka moni murrosikäinen poika tuplasi luokan tai pari, tie valkolakkia kohti säilyi avoimena.

      Rinnakkaiskoulujärjestelmässä oli taas muita ongelmia, kun ei sekään ollut hyvä, että ne isot valinnat tehtiin jo kymmenvuotiaina ja että oppikoulu ei ollut ilmainen.

      Poista
  8. Omalta yläasteajaltani 90-luvulta muistan liian hyvin sen, että pojilta vaadittiin vähemmän ja siedettiin enemmän. Opettajat päästivät oppilaat läpi oppiaineista vitosilla vaikka mitään ei olisi opittu. Hyvin pärjääviä poikia pidettiin juurikin älykkäinä ja heitä kehuttiin. Hyvin pärjäävät tytöt olivat perusmassaa, joiden oli vaikea saada kymppejä, koska eivät olleet "tarpeeksi aktiivisia tms" ja "huonosta käytöksestä" läksytettiin armottomasti. Levottomien poikien (suurin osa heistä sattui olemaan poikia) häiriköinti tunnilla, ilkeä huutelu ja kiroileminen oli ihan normaalia eikä siihen juuri puututtu.

    Kuitenkin tuntui todella pahalta kuunnella yhdeksännellä luokalla poikien keskustelua siitä miten lukioon ei ollut mitään mahdollisuuksia eikä oikein osannut ammattikoululinjaakaan valita. Moni valitsi kymppiluokan mikä saattoikin olla paras ratkaisu. Nämä pojat (ja tytöt) täytyy saada havahtumaan paljon aikaisemmin koulunkäynnin tärkeydestä ja siihen tarvitaan sekä koulun että kodin tukea (ja vaatimusta). Muuten osa pojista jatkaa syrjäytymiskierrettä edelleen ihan turhaan. Ja jos on oppimisvaikeuksia yms. niin niihinkin täytyy saada tukea ajoissa, koska nekään eivät ole mikään syy päästää ketään syrjäytymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä huomioita. Tuo yläasteella tapahtuva elämän suunnan valinta on kyllä paljon vaadittu. Minulla ei ollut mitään käryä tulevaisuudesta vielä tuolloin. Oppilaanohjaus oli ainakin meidän yläasteella täysi vitsi - ehkä siihen(kin) pitäisi panostaa.

      Poista
  9. Kahden pienen pojan äitinä silmiini osui muutama viikko sitten tämä mielipidekirjoitus Helsingin Sanomista: http://www.hs.fi/mielipide/a1443496203515
    Yksi näkökulma lisää asiaan. Vaikea asia kokonaisuudessaan, missä itseäni huolestuttaa kovasti ympäristön, nimenomaan varhaiskasvatuksen ja koulujen, toiminnan lisäksi oma toiminta. Miten itse kasvatan poikiani? Voi apua, taas tämä vastuu kahdesta ihmisestä tuntuu suorastaan pelottavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Näiden kahden kirjoittajan pohdinta oli jo vähän tasokkaampaa. Tää oli kiinnostava: "Koulua merkittävämmin tyttöjen ja poikien koulutustavoitteiden eroja selittävät kotiin, vanhempiin ja tovereihin liittyvät tekijät. Yksi tärkeimmistä koulumenestystekijöistä on oppilaan itselleen asettama tiedostettu tai tiedostamaton tavoitetaso." Tuo isän osallistumisen merkitys ja esimerkki on helppo uskoa.

      Poista
  10. Mun vanhin poika, joka on seiskalla, on tässä vuosien mittaan analysoinut, että naisopettajat huomauttelevat esim. älämölöstä enemmän pojille kuin tytöille. Myöskään luokan ilmapiiriongelma ei ratkennut ennen kuin luokanvalvojaksi tuli miesopettaja, joka löysi (ja korjasi) perimmäisen syyn, tyttöjen väliset ristiriidat. Ehkä naisopettajien suurempi osuus alakoulussa vaikuttaa, en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmapiiriongelmat ovat työpaikoillakin ongelma joihin puuttuminen on ammattilaisen asia, mutta ei kai nyt niinkään voi sanoa että naisopettajat ovat huonoja ratkaisemaan ongelmia? Tuossa Svenska dagbladetin jutussa todettiin seuraavaa: "Sen arbetar vi för att fler ska vilja bli lärare, det är också något som kännetecknar de bästa skolorna i världen." Miten saataisiin miehiä opettajiksi?

      Poista
  11. Ongelmia on maisteristutkinnon molemmilla puolilla. Lukioon ja sitä kautta yliopistoon menee enempi tyttöjä ja oma usko on, että juuri siksi että monella pojalla kehitys kasilla ja ysillä on niin kesken, ettei edes hahmoteta tulevaisuutta ja toisen asteen opintoja. Toisaalta työelämässä jyrää miehet huolimatta siitä että ne eivät pääse kouluttautumaan :P

    Hesarissakin on ollut vähän älyttömän kuuloista settiä siitä, miten digitalisaatio ja sohvat parantaisivat sinällään poikien oppimista. Koska pojat tykkää tekniikasta. Ja tytöt ei? Ylipäätään tuntuu hullulta niputtaa pojat yhdeksi ryhmäksi. Kuten työelämässä näkyy, kyllä jotkut niistä pärjää oikeinkin hyvin. Kysymys kuuluu että mikä ryhmä ei pärjää ja miksi. Se että poikien poika-olemus jotenkin torjuu opin kuulostaa omiin korviin enemmän siltä, että otetaan vain eka mieleen tuleva selitys ja ruvetaan sitten puuhaamaan vain puuhaamisen ilosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä nyt vain väittäisin sen myöhemmin tulevan murrosiän olevan se oleellisin selittäjä. On tietysti poikia, jotka selvittävät tiensä läpi peruskoulun ja lukion ihan vain pelkällä lahjakkuudellaan (ja monelle tulee sitten yliopistossa matematiikan peruskursseilla ihan uutena juttuna, että tentistä läpipääsykin teettää työtä), mutta vähemmän lahjakkailla tie nousee jo peruskoulun jälkeen pystyyn.

      Poista
    2. Tämä on toki kaikki arvailua. Mä kaipaan niitä tutkimuksia - onko asiaa Suomessa ikinä selvitetty kunnolla? Minkälainen poika ei viihdy koulussa, millainen vaikutus on opettajalla, kuka syrjäytyy?

      Poista
    3. Muistelin lukeneeni uutisen, että murrosikä on viime vuosikymmeninä aikaistunut merkittävästi. Pikaisella googlattamisella löytyikin tämä uutinen: http://yle.fi/uutiset/murkkuika_voi_alkaa_jo_7-vuotiaana__lapsiin_piikitetaan_hormoneja/7252497 .
      Päähän alkoi sattua siinä kohtaa, kun uutisessa todetaan, että varhainen murrosikä on etu pojille, koska sitten he pärjäävät paremmin urheilussa. Tytöille varhainen murrosikä taas tuo psykososiaalisia ongelmia. Vanhemmat haluavat hidastaa tyttöjen murrosiän alkua. Tämä kertoo mielestäni siitä, että murrosikä on biologian lisäksi myös sosiaalinen ilmiö. Murrosikään liitetään erilaisia odotuksia ja pelkoja. Nämä odotukset ja pelot ovat sitten erilaisia tytöille ja pojille. Tuosta jutusta saa kuvan, että pojan murrosikä on ok, mutta tytön murrosikä on jotain pelottavaa, jota pitää kontrolloida.

      Poista
    4. Poikia (ja miehiä) on myös älykkyyden ja lahjakkuuden jakautumisen suhteen suurempi joukko ääripäissä niin hyvässä kuin pahassakin. Naisten/Tyttöjen vastaava jakauma on tasaisempi joten erilaiset ongelmat kasaantuvat jossain määrin pojille.

      Opettajien varaan ei mielestäni voi ihan loputtomasti laskea ainakaan nykyisillä ryhmäkoilla. Lisäksi koulumaailman raaistumisen alkamista pitäisi mielestäni ihan tietoisesti lykätä. Jo yläasteelle hakeminen on mielestäni marginaalisesti väärin, puhumattakaan sitten erikoisluokille hakemisesta jo alakouluvaiheessa. Useammastakin lähteestä on saatu tieto että pitkä lapsuus korreloi vahvasti myöhemmän elämässä menestymisen suhteen joten koko ala-aste voisi mielestäni ensisijaisesti tukea lasten lapsuutta, kilpailullisuus ja jaottelu yhtään minkään lahjakkuuden tai lahjattomuuden suhteen voisi ihan hyvin tapahtua vasta lähempänä toisen asteen koulutusta.

      Poista
  12. Myös kodilla on merkitystä poikien suhtautumisessa kouluun ja siellä menestymiseen. Meidän vanhempi poika on ollut aina hyvä koulussa, hiljainen, rauhallinen jne. Kaverit menivät kaikki lukioon, oli itsestään selvää. Ei ole tarvinnut patistaa lukemaan, hoitanut kouluhommat itse. Nuorempi pärjäsi peruskoulussa hyvin, mutta asenne oli koko ajan "koulu on ihan paskaa, äkkiä joku ammatti ja duuniin..." Kavereista osa ei päässyt peruskoulun jälkeen mihinkään ja osa meni ammattikouluun sille linjalle missä pääsee vähimmällä. Näillä seuduilla ei ammattikoulussa ole edes paljon valinnanvaraa ja pojalla ei mitään käryä tulevasta ammatista... Puhumalla puhuimme pojan menemään lukioon ja samalla miettimään mitä haluaa isona tehdä. Mies piti pitkän puhuttelun siitä, miten koulunkäynti kannattaa ja töissä ehtii olla vielä joka mielihaluun... Poika meni lukioon ja nyt pahimman murrosiän jälkeen lukee jopa kirjoja, joka ennen oli ihan nounou. Pärjää koulussa ihan hyvin, asennekin on muuttunut koulumyönteisemmäksi. Eli pointtina se, että kannattaa tsempata myös poikia eteenpäin eikä antaa alisuoriutua. Lapset ovat erilaisia olivatpa kumpaa sukupuolta tahansa.

    VastaaPoista
  13. Asiaan liittyen MRV kirjoitti toukokuulla erittäin fiksusti:
    "voisimmeko me kaikki alkaa kannustaa tuntemiamme tyttöjä ja poikia opiskelemaan sitä, mistä he itse tykkäävät? Kirjoja ei nimittäin lueta vaginalla eikä matematiikkaan tarvita penistä."
    http://www.ptfu.fi/2015/05/naisen-logiikka.html

    Saman kerroin omille lapsilleni, kovasti nauratti se kohta että pippeliä ei tarvitse laskujen laskemiseen :D

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...