3.10.2015

Gaala-ajatuksia

Gaala suoritettu!

Ihana Eiffel-torni ja mä.

Ilta oli superhauska, kiitos Miss Maailmalta näyttäneen avecini sekä muiden perhebloggaajien (kuten Mamma rimpuilee -blogin, Puutalobabyn ja Oi mutsi mutsin), joita oli koolla ilahduttava määrä. Vähän pysäytti se ajatus, kuinka paljon tekstiä tuo jengi kirjoittaa viikoittain. Rehellistä arkikuvausta, tilitystä, vinkkejä, huumoria. Vertaistukea ja jokaiselle jotain.

Siinä mammabloggajien juttuja kuunnellessa tuli pohdittua myös sitä, miksi minä tätä blogia edelleen kirjoitan. Meillä metamorfoosi lapsiperheeksi on jo tapahtunut: arki on jo hakenut uudet uomat ja uhmaikäni on talttunut. Vertaistuen tarve on paljon suurempi ihan pienten lasten kanssa.

Mutta kun asiaa vain tuntuu riittävän! Olen edelleen uuden edessä säännöllisesti, vaikka en enää niin kuistilla olekaan kuin alkuun. Lisäksi on kestoaiheita, joista näkökulmat eivät varmaan lopu ikinä. Vaikka lapsista kirjoittaminen on vähentynyt paljon, ruuhkavuosista, yhteiskunnasta ja elämästä ei ole vaikea keksiä sanottavaa. Aika on lähinnä se ainoa kirjoittamista rajoittava tekijä.



Lisäksi olen vähän koukussa keskusteluun. Siihen, että saan puhuttua jostain mieltä kuohuttaneesta, kummallisesta tai kiinnostavasta asiasta sekä samanlaisessa elämäntilanteessa olevien että aivan eri maailmaa edustavien tyyppien kanssa. Väitän, että olen paljon fiksumpi kuin olisin ilman tätä ajatustenvaihtoa.

Minulta kysytään myös usein, enkö kyllästy tähän. Totta kai välillä kyllästyn - mutta niin kyllästyn avokadoihin ja jumppaankin. Sitten into ja motivaatio taas löytyy, ihan yrittämättä. Kun on kiire, vastuu säännöllisestä bloggaamisesta on yllättävän raskas, vaikka mikään ei siihen pakota. Silloin täytyy vain hidastaa tahtia vaikka kuinka olisi juttuja käsiteltäväksi.

Nyt nostan nämä särkevät jalat rahille, hörppään lasin viiniä ja tuijotan telkkaria ilman ajatuksen häivää.


12 kommenttia:

  1. Ja sitten toivoisin lisää Seljankukkaa näin mahtavassa seurassa (siis te muut), olipa aivan tolkuttoman hauska ilta! Eiffel kiittää :)

    VastaaPoista
  2. "Vertaistuen tarve on paljon suurempi ihan pienten lasten kanssa." Pienet lapset, pienet murheet, isot lapset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on toki. Ehkä se vertaituki on siinä äitiyden alkumetreillä kaikista tärkeintä kunnes löytää sen vanhemman itsestään - joillain tämä tapahtuu hitaammin kuin toisilla. :) Isomman lapsen murheiden kanssa ei ole niin yksin.

      Poista
  3. Sitäpaitsi on kyllä äärimmäisen tärkeää, että on myös kaltaisiasi mutsibloggareita, jotka tuo ruudun tälle puolelle uskoa siihen, että jonain päivänä ei enää mene ruokailun jälkien siivoamiseen pidempään kuin itse ruokailuun tai että sinne vaellusretkellekin päässee vielä joskus ilman kantoreppua. Kiitos siis siitä! :)
    -Paula*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä kuulla, että täältä saa myös tsemppiä! Tuntuu kyllä järjettömältä iloita siitä että voi tehdä kahden kilsan metsäkävelyitä ilman että kukaan valittaa tai joku pissaa housuun. :D

      Poista
  4. Sun Eiffel torni oli kyllä hurmaava, kiitos vain mahtavasta seurasta ja taksilla suhaamisesta! Uskon että tarvitsemme kaikki välillä vertaistukea vaikka lapset kasvavatkin. Niitä yllättäviä tilanteita kuin vain ei voi välttää. Eli kiitos kun jaksat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos itsellesikin seurasta! Onneksi taksikuski löysi perille. :D

      Poista
    2. Hei Eiffelhän muuten otti juoksutaksit! Laitanpa emännälle viestiä..,

      Poista
  5. Pienlapsi vaiheen jälkeen itsekin koki, että olen seesteisimmillä vesillä, ehkäpä juuri siksi että oma varmuus vanhempana alkoi löytyä. Häränpyllyä heitettiin kun esikoinen aloitti koulun ja tuntui, että paha maailma vyöryi ovista ja ikkunoista sisään. Kun omassa kaveripiirissä silloin lapset olivat vasta muilla vauvavaiheessa oli netti oikeastaan ainoa henkinen tuki uusissa myrskyissä. Tällä hetkellä kaipaan juttuja erityisesti murrosikäisten kanssa taiteiluista. En ole vielä kivaa blogia löytänyt. Saa siis vinkata! Siun blogista taas löydän vertaistukea mm pienten koululaisten arkeen, (jälleen kerran) koska arki on osannut muuttua 7 vuodessa kännyköineen yms taas ihan toisenlaiseksi. Tykkään muutenkin kun aiheesi on monipuolisia. Jaksa ihmeessä jatkaa!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...