21.9.2015

Mitä ruuhkavuosibarometrisi näyttää?

Lapseton ystävä kyseli Facebookissa, mitkä kaikki lapsiperhestereotypiat pitävät paikkansa. Vastaus on helppo: kaikki ja eivät mitkään. Täysin tapauskohtaista.

Kysymystä seuranneesta keskustelusta tuli kuitenkin mieleen, että ehkä lapsiperheisiin liittyvistä ennakkoluuloista voisi puhua enemmänkin. Mielikuvat eivät ole ihan tuulesta temmattuja, mutta toisaalta ei elämä lasten kanssa ole ihan niin mustavalkoistakaan.

Kokeillaanpa tällaista ruuhkavuosibarometriä, johon voi osallistua aivan anonyymisti.

Valikoin mielivaltaisesti kymmenen lapsiperheisiin yleisesti yhdistettyä väitettä, joiden paikkansapitävyyttä arvioidaan asteikolla 0-2 pistettä jossa 0 = ei pidä paikkaansa ja 2 = pitää täysin paikkansa. Kliksuttele vaihtoehdoista se, jonka tunnistat omaksesi.



56 kommenttia:

  1. Avaan pelin omilla tuloksillani.

    1. Vauvavuonna tilanne oli epästabiili, mutta nykyään jo ihan siedettävä. Herääväthän kersat aikaisemmin kuin mitä lapsettomana ikinä heräsin, mutta varsinkin lomilla molemmat voivat posottaa aamukymmeneen.

    2. Vauvat huutavat ja taaperot uhmaavat, mutta eivät koko aikaa. Möykän määrä ei välttämättä vähene vuosien mittaan, mutta pahimmat tärykalvoja koettelevat äänet syntyvät nykyään riemusta ja jännityksestä kuin pettymysvollotuksesta.

    3. Nakit ja ranskalaiset vuorottelevat makaronilaatikon kanssa? No ei ihan, mutta kyllä lapset syövät meillä tavallisia lastenruokia, eivätkä todellakaan vihersmoothieita tai sushia. Erityisesti Skidin, jonka mielestä ruoassa pahinta on maku, kanssa tappelin syömisestä monta vuotta ennen kuin luovutin. Nyt parin viime vuoden aikana on ollut nähtävissä kehitystä ja mm. edamame-pavut on jo hyväksytty ystäviksi.

    4. Tätä on vaikea arvioida sillä en koskaan näe muiden lapsiperheiden arkea! Tavallaan pitää paikkansa, etenkin eteinen on yleensä kaaoksessa ja kaman määrää inventoitava pari kertaa vuodessa. Ruokasotku on vähenemään päin, mutta en silti kauhean tarkasti katsoisi ruokapöydän mattoa Snadin päätyn kohdalta.

    5. Tässä auttaa tsägän lisäksi ikäero. Pienempi saattaa joskus väsyneenä alkaa parkua jostain isomman leikkilinajuksesta mutta fyysistä tappelemista (puremista, lyömistä tai potkimista) ei ole enää ollut pitkään aikaan, suuri kunnia tästä myös rautahermoiselle isosiskolle. Oma äitini olisi varmaankin vastannut tähän ihan eri tavalla...

    6. Tätäkin on vaikea laittaa mittakaavaan. Joillain parisuhde ei kärsi yhtään, mutta ei ole mikään salaisuus, että pienten lasten vanhemmat eroavat. Kyllä tässä tarkkana saa olla, jos haluaa, että aktiivisen ruuhkavuosiajan jälkeen on olemassa vielä onnellinen parisuhde savuavan raunion sijaan. Kuonaa ei mahdu väliin loputtomasti ja joskus on voitava myös riidellä ilman keskeytyksiä.

    7. Tämäkin paranee ajan ja immuunipuolustuksen kehittymisen mittaan - ellei sitten ole siunaantunut jotain kroonista sairautta. Kuopuksella on joku jojo nenässä säännöllisin välein, mutta vesirokko on lusittu, kunnon nuha-kuumetta (kiitos mooses nenäsuihkeista) on enää vain muutaman kerran vuodessa ja allergioan kanssakin on opittu elämään. Täitä ja kihomatoja meillä ei ole ollut. Vielä.

    8. Pienten lasten kanssa omaa aikaa on aika vähän, mutta tilanne muuttuu muutamassa vuodessa paljon helpommaksi. Arki pitää aikatauluttaa, jos mielii harrastaa tai tavata ystäviä, mutta toisaalta tilalle tulee myös perheen kanssa vietetty aika. Yksi iso ja vähän yllättävä aikasyöppö ovat lasten harrastukset, varsinkin jos niihin sisältyy kuskausvastuu.

    9. Tätä on kiusallista arvioida itse. Pyrin välttämään lapsista puhumista lapsettomien ystävieni läsnäollessa, mutta en voi väittää, etteikö välillä tulisi jaapatettua (onneksi minulla on tästä aiheesta ihan blogi!) turhan paljon.

    10. Pelkäsin lapsettomana ennen kaikkea sitä, että meillä ei olisi rahaa neljän ihmisen ruokaan. Pieniruokaisten miinuskäyräläisten kanssa olen vasta nyt alkanut huomata, että aikuisten lisäksi meillä syö joku muukin jotain. Aika, jolloin perheen talous on ollut vain toisen vanhemman varassa on molemmilla kerroilla rajoittunut alle 1,5 vuoteen, joten päiväkotimaksut ovat olleet suurin yksittäinen kuluerä. Vaatteet ostetaan kierrätettynä, ulkomaanmatkoja tehdään yksi vuodessa. Nyt harrastuksiin on nyt ruvennut menemään rahaa, mutta noin muuten lapsilla on ollut yllättävän pieni vaikutus taloustilanteeseen.

    Sain näillä perusteilla ruuhkavuosi-indeksikseni 9/20 - ja oletukseni on, että suurimmalla osalla osuu tähän keskivaiheille. Mitäs te saitte?

    VastaaPoista
  2. Hyvä kysely! 7/20 pistettä (lapset 4, 7 ja 8 v).

    VastaaPoista
  3. Mä sain 5/20, lapsia kuusi (1v, 3v, 5v, 7v, 15v ja 18v) :-D

    VastaaPoista
  4. Minulla myös 7/20 ja lapsoset 4 v. ja pian 1 v.

    VastaaPoista
  5. Mä oon viime viikkoina alkanut pohtia, voisiko lasten sukupuoli jollain tapaa vaikuttaa "lapsiperhekokemukseen". Tai ne piirteet, jotka on tietylle sukupuolelle tyypillisempiä. En mitenkään, koskaan, ikinä ole halunnut ajatella, että sukupuoli vaikuttaisi käyttäytymiseen, mutta jollain tapaa olen alistunut ajattelemaan, että jotain korrelaatiota sillä voi ehkä olla.

    Olen sattumalta jutellut juuri lapsiperhemeiningeistä tuttujen kanssa viime viikkoina. Jostain syystä poikaperheissä ollaan väsyneempiä. Ei keskimäärin, vaan poikkeuksetta (otantani on erittäin suppea). Esim. yhdellä kaverillani on kolme poikaa, joista nuorin on 11v, ja edelleen on samoja jaksamisongelmia kuin meillä, kun poika on 4v. En menisi poikani kanssa vielä ravintolaan (kokeiltu on riittävän monta kertaa). Paikat ei pysy ehjinä, vaatteista puhumattakaan. Kavereiden kanssa leikit voi hetkessä kääntyä väkivaltaisiksi ja välissä on pakko olla turvallisuuden nimissä. Se, että lapsi lukisi kirjaa hetken itsekseen, on täysin utopistinen ajatus.

    Sorry, meni nyt täysin väärille urille tämä läpätys, pointtina oli vaan sanoa, että kokemus ruuhkavuosista riippuu varmaan paljon lapsistakin. En edes odota, että meillä helpottaa vähään aikaan. Oma stau-kokemukseni tulee nimenomaan siitä jatkuvasta riehumisesta. Parisuhde, sairastelut, työt, talous jne. on ihme kyllä ihan kuosissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli hyvä läpätys ja olen miettinyt ihan samaa, täytyy ottaa tästä sukupuoliasiasta vielä ihan oma tutkimuksensa! ;)

      Ja toki kyse on aina yksilöistä, niin vanhemmista kuin lapsistakin. Tuo ruokajuttu oli ainoa, johon merkkasin kakkosen, koska kranttu esikoinen on aiheuttanut tämän yksipuolisuuden ja sen että emme aina syö lasten kanssa samaa ruokaa. Ja jotkut vanhemmat eivät kaipaa yhtä paljon omaa aikaa kuin minä, joka viihdyn erinomaisesti yksikseni ja tarvitsen yksinäisyyttä hyvinvointiin.

      Poista
    2. Tää on mielenkiintonen näkökulma ja mulle on sekä omalla kokemuksella että omissa keskusteluissani tuttavapiirini kanssa (eli myöskin hyvin suppealla otannalla) syntynyt sellanen mielikuva, että poikalapset usein valvottavat vauvavuotena enemmän kuin tyttölapset, siis yöllä herätään syömään paljon useammin. Oma poikavauvani söi 10kk:n ikään asti öisin aluksi 10-12 kertaa yössä, loppupäässä vielä 2 kertaa yössä. Tämän lisäksi vaippa oli pakko vaihtaa yölläkin kerran, koska muuten sänky olisi lainehtinut aamuun mennessä. Tämä ralli johti siihen, että äidin (jolla unentarve muutenkin korkea) väsymystila oli niin valtava, että sen tasaantuminen kesti pari vuotta vauvavuoden jälkeen. Eikä nyt 4,5vee poikalapsi siis ole mitenkään isokokoinen tmv.

      Toisaalta mitä tulee esim. melutasoon ja yleiseen riehumiseen, niin perusluonteeltaan oma poika on hyvin rauhallinen ja pystyy yksinään keskittymään leikkeihinsä pitkiäkin aikoja. Siskon molemmat tyttölapset taas ovat huomattavasti äänekkäämpiä ja vauhdikkaampia tapauksia.

      Poista
    3. Keskiarvoisesti varmasti tyttöjen perheissä on helpompaa, koska keskimääräinen tyttö on kiinnostuneempi ns passiivisista leikeistä kuin vastaavan ikäinen poika. Onhan se vanhemmille vaivattomampaa jos tenava lukee, piirtää tai sisustaa nukkekotia keskenään versus että koko kämppä on sotatantereena ja pommikoneet pudottelee legoja ympäri kämppää...

      Yksilölliset erot kuitenkin aiheuttaa sen että kohta niiden ei-keskivertotyttöjen ja -poikien vanhemmat alottaa mutta ei ainakaan meillä-keskustelun :D

      Itse totesin sukupuolierojen olevan ihan todellisuutta siinä vaiheessa kun oma kiinnostuksiltaan ja leikkitavoiltaan ei-keskivertopoikani tuli kyläilyikään...hemmetin haluttua seuraa koska rauhoittaa myös niiden touhukkaampien leikkejä + härregud sitä meininkiä kun kaverit tulee meille. Toki osa kontrastia voi olla ihan yksilapsisuudestakin johtuvaa, aika harva muksu nyt keskenään kiljuu todennäköisesti muutenkaan.

      Poista
    4. Multa myös ääni tälle havainnolle! Parit alan kirjat kahlanneena, tälle löytynee ihan kasvatuspsykologista pohjaakin. Pojat ovat _keskimäärin_ aktiivisempia, fyysisempiä ja vilkkaampia. Varmaan myös äänekkäämpiä.

      Kyllä se lapsilukukin vaikuttaa siihen lapsiperhekokemukseen. Yksi lapsi on ihan eri juttu kuin kolme lasta.

      Poista
    5. Voin uhrautua ja aloittaa ei-ainakaan-meillä -keskustelun. ;)

      Esikoistyttöni heräsi vauvavuotenaan (ja oikeastaan 4-vuotiaaksi asti) 5-20 kertaa yössä, on vilkas, aktiivinen ja liikkuvainen. Ei ole kiinnostunut ns. passiivisista leikeistä.

      Kuopustyttöni on nukkunut koko ikänsä kuin tukki, on rauhallinen ja sopuisa. Tykkää tehdä palapelejä yksin.

      Taisin saada 8/20, esikoisen ansiosta. ;)

      Elina

      Poista
    6. Lapsettomalta terveisiä. Vierestä seurattuna lapsiperhekokemuksen rankkuustasoon tuntuu liittyvän myös vanhempien suhtautuminen (lunkius/stressaaminen) esimerkiksi siisteyteen tai ylipäätään siihen, miten viimeisen päälle asioiden pitää olla. Ja tietty se, miten helposti saa hoitoapua. Yleisesti kaikkea voivotellaan siinä määrin, että perheetön miettii, mitä hyvää siinä perhe-elämässä sitten on.. Keskimäärin perheellinen kadehtii perheetöntä ja päinvastoin, ikinä ei oo meidän valittajakulttuurissa hyvä ��

      Poista
    7. Yhdyn tähän täysin! (Ja tästä lisää tutkimusta ja oma postaus, joo!) Mulla on kaksi poikaa, 2 ja 4 veet, tytöistä on kokemusta lähipiiristä.

      Poikkeuksia löytyy niin tytöistä kuin pojistakin, se on ihan selvä homma, mutta sääntö muodostuu siitä isosta enemmistöstä. Olen lukenut samasta kuin Pilami, tälle on tieteellistä pohjaakin, tänkgaad! (Muuten uskoisin kasvatustyössäni menneen jonkun pahasti pieleen.)

      Meilläkin on toinen lapsista hyvin rauhallinen, etenkin yksinään. Toinen ei pysy paikoillaan edes yksin ollessaan. Mutta yhdessä nämä kaksi pikkutestosteronilaitosta saavat aikaan käsittämättömän sotkun ja jatkuvasti sattuu ja tapahtuu. Yleensä sille kohelolle, koska toinen on varovainen, mutta never the less yhteisen kohelluksen seurauksena.

      Kun vertaan näkemääni samanikäisiin tyttölapsiperheisiin, ero on selvä. Väsymystä voi toki olla monenlaista ja monesta syystä johtuvaa, mutta jos poistetaan muut tekijät ja jätetään vain tämä, sanon että poikien vanhemmat ovat taatusti keskimääräistä väsyneempiä. Poikien iltavillit (etenkin kun niitä on enemmän kuin 2) ovat tornadoja niissä sfääreissä, että imee mehut vahvemmastakin mutsista. Joskus tekis oikeasti mieli palkata joku oikea erotuomari paikalle. :D

      Poista
    8. Meillä on kaksi poikaa, ja olen aina vähän ihmeissäni näistä poika-tyttö-stereotypioista. Ovat rauhallisia, varovaisia, fiksuja, eivät tappele ja osaavat siivota jälkensä. Leikit ovat yleensä siistejä ja keskittyvät pitkäänkin. Tunnen joitain poikia, joilla ei ole mitään varmistimia päässä, mutta tunnen joitain sellaisia tyttöjäkin. Kun vertailen näitä serkkuihinsa (joissa molempia) en osaa tunnistaa mitään erityistä tytön tai pojan piirrettä. Toki tyttöserkku enemmän leikkii jo nukkekodeilla ja piirtää hyvin, mutta siinä iässä jo alkaa ympäristökin vaikuttaa. Kaksi ekaa ikävuotta ei ollut mitään eroja leikeissä kun yhdessä leikkivät, ja leikkivät yhdessä aina edelleenkin (toisella meidän pojista oli tovin myös nukkekoti kun toivoi sitä, laitettiin kiertoon kun oli niitä leluja jotka kiehtoivat vain muiden kotona).

      Vapaamuotoiset selitykset barometrille olisivat olleet hienoja. En jaksa nyt omiani kirjoittaa, mutta kun mietin tuota sotku-kohtaa niin fakta on, että meillä on aina sotkuista ja sillä ei ole mitään tekemistä lasten kanssa :D

      Poista
    9. Kiitos empatiasta! Meilläkin poika valvotti paljon ja jos antaisin sille värikynät, se todennäköisimmin söisi ne. Ilman liioittelua.

      Juu, olen tavannut todella rauhallisia poikia ja raisuja tyttöjä, molempia löytyy ihan suvustakin. Lähinnä olen tässä miettinyt, että ehkä joitain yleistyksiä voi tehdä, vai voiko. Ja tosiaan, alkuperäiseen aiheeseen liittyen, mulla on kaikki muut nappulat kohdillaan, ja silti olen aivan finaalissa, joten jotain tässä perhedynamiikassa on, mikä pitää kiireisenä...

      Jään siis innolla odottelemaan Katjan selvitystä aiheesta, itse kun en tässä hässäkässä jaksa mitään teoriaa lukea :)

      Poista
    10. Täällä tuli 4/20. Meillä ei poika sovi normiin, mutta tuon keskimääräisyyden allekirjoitan kyllä. Vedän nimittäin partiossa poikavaltaista sudenpentulaumaa ja näistä pojistä useimmat sopivat sinne normiin.

      Poista
    11. Alkuperäiseen kommenttiin kyllä poikalapsen äitinä PAKKO kommentoida, että tuo voi olla tilanne keskimäärin, mutta ei todellakaan poikkeuksetta. On olemassa myös rauhallisia, jopa varovaisia poikia. Meillä ei ole 11 vuoden aikana kulunut edes yhtä laastaripakettia (taaperoiässä ostetut Autot-laastarit on viime kesänä siirretty roskikseen), mitään tavaroita ei koskaan ole siirretty turvaan, ja nukuttu on noin kaksiviikkoisesta lähtien erittäin hyvin. Eikä tämä meidän tapaus nyt ihan yksittäistapausihme sentään ole :)

      Poista
    12. Mulla esikoistyttö, kuopuspoika, ja meillä on poika rauhallisempi ja varovaisempi, nukkui paremmin vauvana jne... MUTTA annas olla kun sille tulee poikapuolisia kavereita kylään. Voi hyvä ihme sitä riehumista ja huutoa - pakko ne on pistää jossain vaiheessa pihalle. Ne saattaa jaksaa leikkiä nätisti tunnin, mutta sitten joku keksii jotain ampumista tai painia tai yläsängystä hyppimistä ja siinä sitä sitten mennään. Toki tyttökin osaa riehua ja rettelöidä, mutta ei läheskään niin paljon kuin pikkuveli kavereineen. Sitten taas kun pojalla on pelkkää tyttöseuraa niin leikitkin pehmenee (saattaa siis juiksennella ja hyppiä ja huutaa mutta sellainen sävyero näissä kuitenkin on).

      Poista
    13. Kaksi poikaa ja ihan saatanallinen älämölö, koko ajan. Tuttavapiirissäni sama tilanne 9/10. Muutamat poikkeuksetkin tietysti löytyy. Ja tässä väsyy ja hermostuu :)

      Poista
    14. Lapsen sukupuoli vaikuttaa lapsiperhekokemukseen varmasti myös tai mahdollisesti jopa ennen kaikkea siksi, että poikalapsiin suhtaudutaan erilailla kuin tyttölapsiin. Sitä tekevät niin vanhemmat kuin varhaiskasvattajatkin ja se varmasti vaikuttaa siihen, minkälaiset piirteet lapsissa alkavat korostumaan.

      Poista
    15. Olisikohan kasvatuksella mitään tekemistä kuitenkin asian kanssa? Tutkimustuloksia löytyy siitä, että poikia ihan vauvasta asti aktivoidaan motorisesti enemmän kuin tyttöjä. Heiltä siis odotetaan ja myös siedetään aktiivisuutta enemmän kuin tytöiltä. Eli yksilölliset ominaisuudet vielä kerrattuna näillä kasvatuksellisilla seikoilla ohjaa siihen, että poikajoukot ovat äänekkäämpiä ja levottomampia kuin tyttöjoukot.

      Poista
    16. Mä olen miettinyt kahden (keskenään hyvin erilaisen) pojan kokemuksella, että
      1) painitaanko tyttölapsiperheissä yhtä paljon
      2) ovatko kakka- ja pierujutut yhtä in
      3) sotkeentuuko vaatteet yhtä paljon kuin kuopuksella (isoveljellä ei, joten tämä on varmaan lapsisidonnaista)
      4) esikoisen perusteella voisin väittää, että poikien kanssa on rauhallista ja hiljaista, kuopuksen perusteella, että meluista ja vilkasta.
      5) oma havainto ja ehkä lähipiirinkin osalta havainto on, että pojat ovat ehkä enemmän äidissä kiinni - ja ottavat isän kanssa kovaa yhteen.

      Poista
    17. En voi olla kysymättä että miksi Anon 8.56 lasten autolaastarit heitettiin ROSKIIN?? Tää on minusta hyvinvoinnin huippu.

      Poista
    18. Kolmen tytön äitinä voin vastata kysymyksiin:
      painitaan, jos vanhemmat painittavat
      kakka ja pierujutut ovat aina in (paitsi sitten murkkuiässä, jolloin kaikki kehollinen on yök)
      sotkeentuu, jollei vanhemmat alituiseen muistuta siitä, kuinka tytön on opittava pitämään kaulukset ojennuksessa ja "mekko" siistinä
      eli edelleenkin väitän, että kasvatuksellisilla asioilla on paljon merkitystä....

      Poista
    19. Yhden tytön äitinä vastaan:
      Kyllä, painitaan paljon, tosin koska lapsia on vain yksi, yleensä toisen vanhemman kanssa. Muiden lapsien kanssa ei.
      Kakka- ja pierujutut todellakin on in, tai ainakin pieruhuumori kukkii.
      Vaatteet sotkeentuu ja hajoaa, leikeissä, ruokapöydässä, jostain syystä myös ihan vaan paikkallaan istuessa.

      Poista
    20. Voi Ano 23.19, meillä laastarinkulutus on muutenkin olematonta ja jos joskus sormeeni tulee haava, niin Autot-laastari ei ole se, jolla haluan itseni paikata. Myöskään 11-vuotiaalle ne eivät kelpaa. Oletko tosissasi, että minun olisi pitänyt etsiä jostakin joku, joka haluaa vähän käytetyn laastaripaketin? Ja jos olet, niin mikä on se kanava, jota suosittelet käyttämään potentiaalisen vastaanottajan löytämiseen? En heitä pois ruokaa enkä siistikuntoisia käytettyjä vaatteita, mutta omatuntoni ei kyllä soimaa pahasti muutaman 10 vuotta vanhan laastarin poisheittämisen takia.

      Poista
    21. Haluaisin sanoa kaikille niille vanhemmilla, joilla on se normista poikkeava lapsi, että älkää pahoittako tästä mieltänne. Jokainen taatusti tuntee poikkeuksia. Ihan varmasti. Jos ei omasta kotoa, niin lähipiiristä. Ja lukuisiakin.

      Mutta tämä yleistys siitä, että pojat ovat villimpiä riehumaan kuin tytöt on ihan tutkittu ja todistettu juttu. Sillä ei yritetä pahoittaa niiden mieltä, joiden lapsi ei sovi suureen enemmistöön. Jokainen meistä on jossakin osaamis- tai persoonallisuusalueella vähemmistössä! Ja se on ihanaa, että on poikkeuksia :)

      On olemassa erilaisia syitä miksi pojat ovat vilkkaampia keskimäärin. Ja osa niistä liittyy tottakai kasvatukseen ja siihen kuinka heitä huomaamatta kasvatetaan. Mutta tämän lisäksi muita vaikuttavia tekijöitä ovat ihan geneettiset tekijät. Tietyt asiat vain ovat näin eikä se tarkoita sitä, etteikö poikkeuksiakin olisi ja etteikö se olisi ihan ookoo, että poikkeuksia on.

      Hyvänä esimerkkinä tämä uutinen jonka kuulin tänään... Vaikka kuinka näistä pojista on yritetty kasvattaa tyttöjä, ja tarjottu vain rauhallista puuhaa, heidän on vaan tehnyt mieli potkia palloa (tehdä jotain fyysistä) ja olla poika. (Ja tämä ei tarkoita, että tytöt ei saa potkia palloa, vaan että fyysinen tekeminen viehättää luontaisesti miehiä enemmän.)

      http://www.iltalehti.fi/terveys/2015092320403615_tr.shtml

      Vaikea selittää asiaa, että en ole kiihkomielisesti sitä mieltä että kaikki pojat olisivat yhdenlaisia tai että tytöt eivät saisi tytkätä "poikein jutuista". Saa ja pitää tykätä ja tehdä kaikkea! Sen mukaan mikä ketäkin itseään kiinnostaa. Mutta näen, että biologiset faktat on biologisia eikä niitä kannata kieltää. Monet, hyvin monet pojat, ovat viehtyneitä luonnostaan koviin ääniin ja fyysiseen toimintaan. Hyvin monet tytöt hoivaavat luonnostaan (eikä ainoastaan siksi, että heitä siihen olisi kovasti painostettu). Näistä saa ja pitää poiketa, mutta ei pidä pahoittaa mieltään jos ja kun moni lapsi ei poikkea eikä halua poiketa. He ovat yhtä arvokkaita, vaikka edustavatkin sitä suurta geneerisempää joukkoa.

      Poista
    22. Mun pitää nyt kompata tätä viimeistä anoa. Meillä on tyttölapsi, joka on nähnyt äitinsä mekossa kerran, jonka hoitopaikassa oli viime vuoden pelkkiä poikia + kolme koululaistyttöä iltapäivät ja jotka leikkivät/tekivät läksyjä/lukivat jne. lähinnä keskenään, jonka kaikki lähipiirin lapset ovat poikia, jonka äiti harrastaa urheilua, jonka isä on ottanut mukaan autotalliin ensimmäistä kertaa alle kuukauden iässä...

      ...ja joka ra-kas-taa pinkkiä ja glitteriä ja kaikkea kimaltavaa, joka hoivaa pehmolelukoiria, joka rakastaa myös askartelua, pikkunäpräystä, kirjojen lukemista, piirtämistä, muovailua yms. keskittymistä vaativaa, hiljaista, pitkäkestoista hommaa, ei uskalla laskea putkiliukumäistä eikä polkea pyörällä. Vaikka siis kumpikaan vanhemmista ei moisia voi sietää (no äiti neuloo :D) ja hoitopaikassa pojat leikkii taisteluleikkejä, painii, eivät jaksa keskittyä minuuttia kauempaa askarteluihin eivätkä todellakaan pitkiin satuihin (paitsi sängyssä päikkäriaikaan) ja jonka lähipiirin lapset leikkivät autoilla, mopoilla, ninjagosupermonstertruckstarwarswhatever-legoilla.

      En halua kumota kasvatuksen voimaa, vaan päinvastoin pyrin tiedostamaan joka päivä myös töissä (olen lastenhoitaja) mm. puhetapani, sanavalintani, kaiken sen pienen mikä heijastelee tiettyjä rooleja ja odotuksia. Pojillakin on hienoja vaatteita, tytöt ovat vahvoja ja reippaita, pojat osaavat olla kauniisti, tytöt puolestaan riehuvat nyt liikaa ja sitten on näitä "vaatekorit ovat vihreitä"-juttuja, kaikkea sellaista ihan mitättömältä tuntuvaa mutta kuitenkin aika isoa, yhdessä sovittua linjaa. Mutta viimeistään oma tyttäreni on kyllä pistänyt nöyräksi; kyllä se vaan on joiltain osin sisäänrakennettua. Miten, sitä en tiedä. Ja voisihan tämänkin kuitata luonne-eroilla jos haluaisi, mutta en halua, koska olen myös toiminut ohjaajana sekä partion että urheilun parissa ja kyllä vaan tyttö- ja poikajoukkuetta valmennetaan eri keinoin. Ei siksi, että haluttaisiin kasvattaa pojista miehiä, vaan siksi, että KESKIMÄÄRIN poikiin tehoaa vähän eri konstit kuin tyttöihin.

      Poista
  6. Lopputulos 5/20 ja lapset 7v tyttö, 2x 5v pojat. Vielä kolme vuotta sitten olisin ihan varmasti saanut luvuksi 20/20.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, olisin kuusi vuotta sitten saanut varmasti paljon isomman luvun.

      Poista
  7. Meillä on yksi teini-ikäinen ja yksi 1,5v ja pisteiksi sain 4/20. Molemmat vanhemmat kuitenkin käy töissä jne. eikä meille osteta mitään palveluita (siivoojaa olen harkinnut mutta en saa aikaiseksi).

    1. Kyllä. 2 pistettä. Teinikään ei nuku kasia pitempään kuin kipeenä, kuopus herää kuudelta.

    2. Ei meillä ainakaan, ei ole koskaan ollut. Omakotitaloalueella tosin suurin mekkala taitaa jäädä pihalle.

    3. Ei, enkä suostuisi siihen. Meillä taapero siirtyi samoihin ruokiin siinä vaiheessa kun huomattiin, että mitä enemmän mausteita, sitä paremmin maistuu. Vain suolan ja nitriitin kanssa olen tosi tarkka. Vanhempi oli vähän krantumpi, mutta silloinkin syötiin koko perhe samaa.

    4. Tästä tuli 1 piste. Mua ahdistaa se pellenoksennuksen värinen muoviröykkiö olkkarissa (on niin pienet huoneet, että taaperon leikkipaikka on siinä). Eteisen voisi imuroida varmaan aamuin illoin ja mitään isompia siivousproggiksia (uuni, ikkunoiden pesu, järjestäminen) ei jaksa aloittaa kun aina on joku akuutimpi juttu edessä.

    5. Ikäerosta johtunee, että meillä ei nuo riitele vielä yhtään. Tähän voi toki tulla muutos.

    6. Zero points. En tiedä miksi, ei meillä mitään viisasten kiveä ole liinavaatekaapissa piilossa.

    7. Tästä sitten se neljäs piste. Teini sairastaa edelleen yhtä usein kuin päiväkodissa. Huonot geenit, minkäs teet. Nuorempi ei saa edes perheessä jyllääviä pöpöjä, tuntuu olevan taas aivan toista maata.

    8. Meillä ainakin on. Toisaalta kun molemmat tykkää työstään niin illalla ei tarvi mitään erityistä omaa aikaa parin viikottaisen harrastuskerran lisäksi.

    9. Meillä ei kyllä juurikaan hössötetä, ei lapsista eikä mistään muustakaan.

    10. Meillä ei ole, mutta meillä on palkkojen lisäksi myös muita tuloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä käy siivooja, mutta annoin sitli yhden sotkupisteen... :) Mutta tuosta omasta ajasta: mäkin tykkään työstäni ihan valtavasti mutta kun haluan olla *yksin*. Se on vaikea järjestää, mutta onneksi siihenkin on nyt ollut enemmän mahdollisuuksia kun lapset ovat isompia.

      Poista
    2. Ehkä olisi pitänyt avata enemmän sitä, että osasyy työn miellyttävyyteen on työskentelyolosuhteet. Ollaan molemmat tutkijoita ja kumpikin paikassa jossa kukaan ei pidä omituisena jos istuu suljetun oven takana omassa huoneessaan koko päivän. Useimpina työpäivinä saan rauhaa, tilaa ajatella ja näprätä sen mua kiinnostavan jutun kanssa niin paljon, että se "yksinolokiintiö" täyttyy. :)

      Poista
  8. Sain tuloksen 9/20 ja meillä 3,5v. tyttö. Pahimmat kuopat ovat oman ajan puute ja parisuhteen kuralla olo. Näistäkään ei voi täysin syyttää lapsiperheenä oloa, sillä itselläni ollut lapsen syntymän jälkeen joko työ+opsikelu tai kaksi työtä ja miehellä sama homma. Ja päiväkotiin lapsi laitettiin vasta 3-vuotiaana. Näistä johtuen toki rahatilanne ei ole katastrofaalinen, kodin siisteys sitä vastoin on! Onneksi meillä ei sairasteta erityisemmin, sellaiseen ei edes olisi aikaa tässä hötäkässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi useamman työn palapelit on kyllä perhe-elämässä kohtuullisen haastavia! Ja sitten jos tulee joku sairastelujakso niin kyllä turvaverkot punnitaan.

      Poista
  9. 7/20. Kiinnostava tutkimusasettelu, olisi kivaa lukea enemmänkin. Tosin meillä on vain yksi rauhallinen 3-vee poika, joten riitelyaspektista ei ole omakohtaista kokemusta ja mökääkin tulee yksin leikkimisestä vähemmän. Se herää kyllä kukonlaulun aikaan, mutta valitusoikeutta ei liene, kun se menee ennen puolta kasia nukkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa kiva jos joku *oikea* tutkimuslaitos tekisi tällaista. :D Mutta on sulla valitusoikeus: ei aamu-unista lämmitä se iltavapaa. :)

      Poista
  10. Meillä 6/20, lapsia toistaiseksi yksi kolme viikkoa vajaa 4-vuotias, marraskuulle odotetaan toista.

    Muista napsahti nollat (no, ekaan olisin voinut laittaa ehkä ykkösen... tavallaan joo ja tavallaan ei. Jos tyttö saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, niin herää n. 8-9 välillä, joskus vähän aiemmin, harvoin myöhemmin. En kutsuisi kukonlauluksi mutta nukkuisin itse mieluummin vähän pidempään :D), mutta kyllä - mökä on kamala, sotku vielä kamalampi ja rahatilanne tiukka.

    Toisaalta, mökä johtuu osittain myös kolmesta koirasta (ovat kyllä ulkona ison osan päivästä, mutta kun ovat sisällä niin se painiminen ja yleinen härvääminen on yllättävän äänekästä vaikkeivät edes hauku, ja tähän bonuksena pennun ja lapsen ei-todellakaan-hiljaiset leikit :D), samoin sotku (karvaa, karvaa, karvaa, hiekkaa, hiekkaa, hiekkaa, leluja, leluja, leluja). Rahatilanne puolestaan joo, osittain ehkä lapsi ja lapsen kulut (ja koirat ja koirien kulut), mutta kyllä enemmän laittaisin syyksi sen, että molemmat ollaan matalapalkkaisia. Jo parisataa euroa kuussa enemmän per tilipussi helpottaisi paljon, ja siltikin oltaisiin vielä matalapalkkaisiksi luokiteltavissa. Onneksi nyt päivähoitomaksu jää pois... tosin sit tulee se toinen lapsi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Koirien piikkiin voi kyllä laittaa ainakin osan sotkua. :) Ainahan näissä omissa arvioissa on sitä subjektiivisuuden varaa eli se minkä minä lasken siistiksi himaksi saattaa olla jollekin sekasotku. :) Lisäksi positiivisuuslasien vahvuus vaihtelee: olisin voinut määritellä parisuhteen tilan nollaksi mutta raivorehellinen vastaus on se yksi, koska on se huonontunut lasten jälkeen.

      Poista
  11. Vastasi vain huomatakseni että tässäkin barometrissa lapsiperhe on yhtä kuin pariskunta ja useampi lapsi. Olen vähän pettynyt. Kyllä minä ja tyttärenikin olemme lapsiperhe. Ja meillä moni väittämä pitää tasan paikkansa. Mutta ainakaan ei ole sisaruksia joiden kanssa riidellä eikä parisuhdetta joka olisi kuralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki yksinhuoltajakin on perheellinen. Tuo parisuhde on yksi niitä klassisimpia perhe-elämän valitusaiheita joten sitä oli vaikea jättää pois. Perheet, joissa vanhempi on hankkinut lapsen yksin, on kuitenkin aika harvinainen. Ja jos taas on eronnut lapsen ollessa pieni niin lasken että parisuhde on mennyt kuralle. Vai pettääkö logiikkani?

      Poista
    2. Huomasin saman kuin Pikku Square! Kuitenkin tilastojen mukaan yksilapsiset perheet ovat enemmistö (43% lapsiperheistä). Tuo tilasto on vuodelta 2013, mutta tuskin tilanne on tuosta muuttunut: http://www.stat.fi/til/perh/2013/perh_2013_2014-05-23_tie_001_fi.html

      Tuo parisuhde-kohta on sikäli tavallaan irrelevantti, että parisuhde voi olla kuralla, ei lapsista, vaan lapsettomuudesta tai ihan muista syistä johtuen... Harva voi kai sanoa, että parisuhde olisi 100% varmasti kestänyt, jos perheeseen ei olisi syntynyt kersoja.

      Poista
    3. Kuten jo postauksessakin totesin, valitsin mielivaltaisia ennakkoluuloja, joita lapsiperheisiin liitetään. Ei tämän ollut tarkoitus olla akateeminen, tieteellisen tarkastelun kestävä testi. :) Kysymykseen voi vastata myös siitä näkökulmasta tuleeko lasten kavereiden kanssa riitaa.

      Poista
    4. Miksi oi miksi tällaisista leikkimielisistä jonkun blogissa olevista visailuista pitää ottaa herne nenään?? Asian voisi sanoa myös toisella tavalla: "Vastasin tähän, mutta meillä kun on tällainen äidin ja yhden lapsen perhe, niin en voi vastata jokaiseen kohtaan"

      Poista
    5. Kai yksinhuoltajallakin voi olla parisuhde, vaikka ei olisikaan lapsen toisen vanhemman kanssa? En näe, että tämä kysymys yksioikoisesti sulkee yksinhuoltajan pois. :)

      Poista
    6. Ensimmäinen anonyymi:
      Jos yksilapsisia perheitä on 43 %, silloinhan enemmistössä ovat ne perheet, joissa lapsia on enemmän kuin yksi.

      Poista
    7. Ai kato, en ole reaagoinut. Siis ihan tosissaanko vaihtoehdot on hankkia lapsi yksin tai erota sen ollessa pieni? :D Mä kyl tulin raskaaksi parisuhteessa, mutta synnytin sinkkuna :P

      Poista
  12. Mutta niin, paikkansa pitää sotku, tiukka talous, sairastaminen ja oman ajan puute.

    VastaaPoista
  13. Sain tulokseksi 10/20. Lapsia neljä, 2v, 4.5v. 10v ja 11v.

    VastaaPoista
  14. 9/20 Meillä kolme teiniä, joten emme ehkä ole ihan sellainen lapsiperhe, kuin kirjoittaja on alunperin tarkoittanut. Esim. kukonlaulun aikaan ei herää kukaan. Mutta monet muut asiat pysyvät, vaikka lapset kasvavat, esim. hirveä mökä, nykyään se tulee kaiuttimista.

    VastaaPoista
  15. 11/20 ja lapset vielä tosi pieniä. Lisäpojoja odotettavissa mm. sairastumisesta, kun hoitorumba alkaa. Nyt se kohta vielä nollilla. En tosin laskenut tähän kroonisia sairauksia, ajattelin, että tarkoitti enemmän flunssia ym.

    Niin ja meillä kaksi vilkasta poikaa ja allekirjoitan kyllä jo nyt sen stereotypian! Keskittymiskykyä on kyllä myös, mutta eivät ne kai toisensa poissulkevia asioita olekaan?

    VastaaPoista
  16. Meillä on kaksi hyvin erilaista poikaa (eskari ja 2-luokkalainen), ja vaikka mieleni tekisi sanoa, että sukupuoli vaikuttaa, niin ehkä enemmän lasten luonne - mutta lisäksi myös vanhempien luonteet ja miten ne osuvat yksiin lasten luonteiden kanssa. Jos vanhempi on rauhallinen ja harkitseva, niin elämä vilkkaiden lasten kanssa tuntunee väsyttävämmältä kuin aktiivisesta impulsiivisesta vanhemmasta, joka itsekin tykkää mennä ja puhua pälpättää aamukuudesta lähtien :D
    *Meillä lapset heräävät viim. 7ltä, jotta voivat metelöidä, painia, riidellä, levittää legoja ja rakentaa autoratoja. Rauhallista on vain jos katsovat leffaa tai keksivät kerran viikossa jonkun superintensiivisen leikin. Akkarit kaivetaan esille vain automatkoilla... Itse jaksoin lapsena kuunnella satukasetteja uudelleen ja uudelleen, mutta omien lasten kärsivällisyys (ja kiinnostus) ei moiseen veny - paitsi automatkoilla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan tuon lasten ja vanhempien luonteen erojen vaikuttamisen jaksamiseen. Meillä esikoinen (poika, nyt 11v) on rauhallinen ja harkitsevainen kuten kumpikin vanhempansa. Kuopus, 7v tyttö, on taas lähes kaikessa meidän muiden vastakohta.

      Neidin energisyys ja kekseliäisyys väsyttävät koko perheen, myös isoveli selvästi kärsii tästä. Tytön ollessa yökylässä poika totesi "ajattele, että meillä olisi aina näin rauhallista jos siskoa ei olisi".

      Tällä hetkellä sain laskettua meille pisteitä 9/20, ikä on onneksi vähän rauhoittanut neidin menoa.

      Poista
  17. Jes! Mä sain vain 4, enkä huijannut yhtään! Lapset 3 ja 7,5. Mutta ollaankin aika tietoisesti vältelty sellaista ruuhkavuosielämäntilannetta, myös omilla asenteilla. Vaikkapa usein kauhisteltu aikaisin herääminen: Ollaan joo tosiaan herätty aikaisin nyt 7,5 vuotta, mutta se on kyllä ihan kivaa - Päiväkotiin, kouluun ja töihin lähtö sujuu helposti ja ajoissa ja viikonloput mukavan pitkiä ja leppoisia. Lapset saa silloin vastineeksi ajoissa nukkumaan, jolloin aikuisille jää omaa aikaa. En vaihtaisi toisipäin!!

    VastaaPoista
  18. Sotku, mökä, talous tiukalla ja oman ajan puute. Siinä ne, pojat 6v ja kohta 3v. Parisuhde toimii ja nukkuakin saa jo nykyään. Ei tää mitään hirmukamalaa ole, mutta kun esikoinen kertoi tänään haluavansa pikkusiskon, totesin vauvailun olevan meillä ohi. Vaikka ääni on todella kova ja talo sekaisin kuin sotatantereella (useimmiten), en tiedä osaisinko olla tyttöjen mutsi ;)

    VastaaPoista
  19. 6/20. Innostuin kirjoittamaan tuloksesta oikein oman blogipostauksen: http://www.lily.fi/blogit/karuselli/pitavatko-lapsiperhestereotypiat-paikkansa

    Perheessä kolme eri-ikäistä lasta.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...