Tietoa mainostajalle ›

12.8.2015

Mikä ihmeen kilpirauhanen?

Olen aina ollut perusterve. Siksi tunne, kun lukee jotain sairausartikkelia ja huomaa, että joka saakelin kohta oireluettelosta täsmää, pääsi yllättämään.


Minulle kävi niin tämän kilpirauhasesta kertovan jutun kanssa, johon törmäsin jonkun somelinkkauksen kautta. Aloin alkuhämmennyksen jälkeen tutkia asiaa lisää.

Väsymys.
Palelu.
Huono aineenvaihdunta.
Hiustenlähtö.
Matala verenpaine.
Muistin pätkiminen.
Kuukautishäiriöt.

Voi hyvänen aika, kerää koko sarja! Yhtään ei auttanut tieto, että vaiva diagnosoidaan yleensä yli nelikymppisillä naisilla. Eikä se, että perintötekijät vaikuttavat. Mummolla kun oli jotain kilpirauhasongelmia (en tietenkään muista mitä).

Olen hyvin tietoinen internetin avulla itsetehtyjen diagnoosien paikkansapitävyydestä. Nämä kaikki kohdat ovat selitettävissä myös geeneillä, kylmillä vuodenajoilla ja toimiston liiallisella ilmastoinnilla, keski-ikäisyydellä ja iltavirkkuudella. Kukapa nyt ei väsymystä tunnistaisi oireeksi.

Lisäksi on ihan normaalia, että en enää ole samassa tikissä kuin parikymppisenä ja kaikenlaista pientä kremppaa löytyy.

Mutta mikä ei kuulu asiaan? Missä kohtaa pitäisi terästäytyä ja mennä lääkäriin?

Jos olen (aina ollut) ihminen, jolla on synnynnäisesti vähän laiska aineenvaihdunta, onko se yhtään sen vakavampaa kuin nikkeliallergiani? Jos elämänlaatu on terveyden mittari, lähtisin ennemmin hakemaan lääkitystä vaikka pitkävihaisuuteeni kuin siihen, että palelen aina kun ulkolämpötila tippuu alle 25 C asteen.

Tunnen itseni (edelleen) terveeksi, tiedän miten saan kroppani toimimaan paremmin ja siedän huonoja puoliani. Onko juuri perusterve hemmetin huono hakemaan apua?

Olen vakaasti sitä mieltä, että neuvolakäyntejä ei pitäisi lopettaa ollenkaan tai vähintäänkin ne pitäisi aloittaa uudelleen kun ihminen täyttää neljäkymmentä. Vaihtoehtoisesti pitää lopettaa internetin käyttö.

Ps. Jotta kukaan ei loukkaantuisi: tarkoitus ei ole millään tavoin halveksia niitä, joilla on joku oikea lääkitystä vaativa sairaus, vaan pohdiskella rajatapauksia, terveyden ja sairauden häilyvää eroa.

55 kommenttia:

  1. Täällä toinen, jolla on "kerää koko sarja" kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Kilpparikokeet kuitenkin antavat luvut, jotka SUOMESSA ovat raja-arvojen sisällä. Ruotsissa niitä jo kokeiltaisiin hoitaa.

    VastaaPoista
  2. Pyydä lääkäriltä verikokeessa kilpirauhashormonin tsekkaus, se on yksinkertainen ja halpa toimenpide (aamuverikoe). Itselläni on kilpirauhasen vajaatoiminta (joka aina silloin tällöin innostuu ylitoiminnaksi kun elämä on sekaisin), ja oma kokemukseni on se, että kilpirauhanen toimii eri tavalla eri vuodenaikoina ja eri elämäntilanteissa. Itselläni stressi saa sen aina ailahtelemaan, synnytyksen jälkeen heitti täysin hevonkeikkaa.

    Jos epäilet kilpirauhasongelmia, kannattaa tosiaan käydä verikokeissa ja vähentää tofun ja kaalien syöntiä. Ne on nk. goitrogeenisia ruokia, eli ne estävät kilpirauhashormonin imeytymistä ja hidastavat aineenvaihduntaa. -Alma- https://en.wikipedia.org/wiki/Goitrogen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni soijan syöntiä kannattaisi välttää eli soijarouhe, soijanakit, soijamaito, soijajugurtit yms. yms. plus tofu.

      Poista
    2. Hei kiinnostava kokemus tuo ailahtelu, koska talvellahan musta tulee aivan elämänhaluton yksilö. Mutta oi hemmetti, en voi jättää kaaleja, soijasta viis.

      Poista
    3. Soijan syöntiä välttääkseen tulee muistaa jättää myös kaikki ei luomutuotetut liha, kala, maito ja kananmunatuotteet syömättä. Valtaosa maailman soijatuotanosta kun juuri syötetään tuotantoeläimille

      Poista
    4. Ruokavaliokin riippuu mikä kilpirauhasen ongelma on. Minulla on liikatoiminta, joten siihen suositellaan sitten taas eri asioita. Kaali taisi olla juuri suositeltava niinkuin voisi päätelläkin jos se hidastaa aineenvaihduntaa.

      Poista
    5. Niin ja tähän on vielä mainittava noista oireista, olin ihan varma, että minulla olisi ollut vajaatoiminta, yllätys oli vaan pienoinen kun tuloksista tuli liikatoiminta! Eli oirelistaakin pitää lukea vähän ylimalkaisesti, ne eivät aina 100% pidä jonkun kohdalla paikkaansa.

      Poista
  3. Kilpirauhasvaivat voivat myös periytyä, jos suvussa on muita autoimmuniteetin sairauksia. Aina ei tarvitse olla juuri sama sairaus. Tyttäreni kilpirauhasen vajaatoiminta huomattiin ajoissa rutiininomaisessa koululääkäritarkastuksessa, kun kilpirauhanen oli suurentunut. Joten itsekin olen sitä mieltä, että näistä tarkastuksista ei tulisi säästää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei pitäisi kyllä, näillä oireilla on aika iso vaikutus elämänlaatuun. Saako tytär lääkkeet?

      Poista
    2. Tytär on syönyt nyt lääkettä noin 9 kuukautta ja on selvästi piristynyt. Oireet tulivat niin hyvin hiipien, eniten ihmetytti kun entisestä kuumakallesta alkoi tulla vilukissa ja iltaisin vain oma huone kiinnosti. Oli vain vaikea tajuta oireita esimurkkuikäisellä lapsella. Onneksi koululääkäri huomasi suurentuneen kilpirauhasen.
      Lasten sisätautilääkäri näytti minulle kädestä pitäen, kuinka tyttäreni luomet olivat vielä turvoksissa, kun arvot eivät vielä olleet tarpeeksi hyvänä. Lapsilla tuo murkkuikä voi vaikuttaa vielä aika paljon oikean annostuksen löytämiseen, mutta on myös siinä mielessä "helppo" sairaus hoitaa, että verikokeissa ei tarvitse juosta koko ajan ja vain aamulääke pitää muistaa.

      Poista
  4. Itse olen vähän sillä linjalla että jos epäilty sairaus ei ole a) itsestään paheneva tai b) kovin vaarallinen ei sinne lääkäriin ole mitään erityistä kiirettä. Kyllä sitä etenkin äitinä tulee rampattua terkkarissa muutenkin niin voi sitten kysyä sitä asiantuntijan mielipidettä siinä silmätippojen hakemisen yhteydessä. Lähinnä siis että suosittelisiko hän hakeutumaan verikokeisiin/muuten hoitoon, ei niin että yrittäisi siihen kymmenen minuutin aikaan änkeä kaksi potilasta...

    Muutenkin itse pääasiassa luotan Suomen terveydenhuoltojärjestelmään, raja-arvot on aina raja-arvoja mutta en ole kuullut vielä kenestäkään jolta hoidot olisi evätty tilanteessa jossa esim. juuri kilppari haittaa normaalia elämää mutta raja-arvot ei ylity. Mielestäni on ihan hyvä vaan olla turhaan lääkitsemättä, etenkin kun kilpparin toimintahäiriöt voivat olla myös ihan stressiperäisiä tai muuten tilapäisiä. Tietty jos tilanne pitkittyy niin tilanne on eri.

    Lisäksi kilpparin oireluettelo on aika epämääräinen, kaikki nuo voi saada aikaan esimerkiksi syömällä ja nukkumalla huonosti mikä on varmasti monelle ruuhkavuosia elävälle valitettavan tavallista. Mutta kuten eräs lääkärituttavani sanoi, monet tulevat lääkäriin toivoen ihmepillereitä vaivoihin joihin auttaisi parhaihten ihan yleisesti parempi itsestään huolehtiminen. Lisää liikuntaa, riittävät unet ja monipuolinen ravinto. Mutta sitähän asiakkaat ei halua kuulla vaan asiakkaat haluaa hoitoa.

    Paitsi tietty vaihtoehtohoitojen puolelta, sieltä otetaan vastaan ihan hymyillen 80e/h hintaan perus ravitsemusneuvot ja itsensä kuuntelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itsekin tuolla kirjotiin että mistä näistä oireista tietää. Sattui vaan tuo luettelo olemaan niin yksi yhteen että alkoi kiinnostaa.

      Poista
    2. Itselläni on todettu aivolisäkkeen vajaatoiminta, jonka takia tsh-arvo ei nouse, vaikka t4 on alle viitteiden. Hus-alueella on ilmoitettu lääkäreille tiukasti, että jos ei olla yli/ali raja-arvojen, ei saa lääkitä. Omassa tapauksessani se on tietysti aivan järjetöntä mutta Valvira-juttujen jälkeen lääkärit vaikuttavat hyvin pelokkailta, eivätkä halua ohjeistusta uhmata. Autoimmuunisairauksia on minulla muitakin, joten kilpirauhasen vajaatoiminta sopisi kuvioon ja äidiltäkin se löytyy. Väsymys on sitä luokkaa, että nukun usein yli 20h/vrk ja olen ollut pitkään työkyvytön, verenpaine on 75/55-tasoa (välillä romahdellen alemmaskin jolloin pyörtyilen) ja joudun siksi liikkumaan pyörätuolilla, palelen helteilläkin, aineenvaihdunnan olemattomuus on todettu sekä viivästyneenä mahalaukun tyhjenemisenä että 40kg lihomisena tilanteessa, jossa kalorimäärät ovat ravitsemusterapeutin valvonnassa alle puolet normaalitarpeesta, hiukset ovat ohentuneet puoleen, kognitiiviset ongelmat on todettu neuropsykologisissa testeissä ja kuukautishäiriöitä ihmetellään naistenklinikalla. Ja silti ei voi lääkettä testata kun on tämmöiset säännöt... Yritän nyt saada lähetteen yksityiselle professoristasoiselle endokrinologille, joka on kirjannut kaverillenikin epikriisiin hyvin tiukasti, että lääkitys säädetään potilaan voinnin, ei labrojen mukaan. Ei sitäkään husin lääkäri usko mutta terveyskeskus on uusinut reseptit.

      Poista
    3. Hm. Kun mietittiin hoitoa minun kilpirauhasen liikatoimintaan niin lääkäri sanoi, että tämän lääke on tosiaan lääke (Tyrazol), mutta jos menee hoidon (leikkaus tai radiojodihoito) vuoksi vajaatoiminnalle niin tyroksiini on korvaushoito, ei lääke ja siten turvallisempi. No ainakin verrattuna Tyrazoliin, johon jo liittyykin oikeita riskejä varsinkin jos annostus on suuri.

      Ja joskus muinoinhan luultiin, että liikatoiminta ei olisi kovin vaarallista. Nykytiedon mukaan se ei enää pidä paikkaansa vaan esim. suurentunut syke rasittaa sydäntä ja sitä kautta riskit kasvavat sydän- ja verisuonitaudeilla. Eli on PAKKO hoitaa.

      Ja jos arvot ovat viitteiden alarajoilla, mutta olo on kehno niin jotaihan sillekin on tehtävä. Jonkun ne lapset ja arkikin pitää hoitaa jos itse ei oikein siihen kykene. On varmasti niitä, joilla johtuu muusta, mutta itse olen ainakin tähän päivään mennessä tiennyt milloin on joku "oikea vika". 40v. kun on kehossaan elänyt niin joku näppituntuma on tullut. Kaikki eivät viitsi/osaa kuunnella kroppaansa.

      Poista
    4. Unknown...olenko sokea mutta eikö tuossa lue että sulla t4 alle viitteiden ja tsh ei nouse, niin eikös silloin HUS:n mukaan kuuluisi hoitaa?? Jos eivät kerran hoida kun on viitearvoissa? Mutta myös tsh ollut alussa 0,01 ja t4 viitteiden alarajalla ja tällä kombolla liikatoiminta (toki siis otettiin myös t3 mikä aavistuksen yli viitearvojen) eikä koskaan ollut kahta kysymystäkään etteikö hoidettaisi julkisella. Tyrazol auttoi lähes heti ja palasin elävien kirjoihin. Mulla oli kanssa kuukautisissa heittoa ja kyllä mun suht vähäisetkin oireet otettiin kaikki huomioon julkisella! Mutta ihana lääkäri on mulla, ei vain ole Helsingissä kyllä...

      Poista
  5. word. mun kouluystävistä (5), eli meistä nyt yli nelikymppisistä lapsista, yhdellä todettiin pari vuotta sitten kilpparin vajaatoiminta ja toisella nyt ihan struuma, joka oli siis alkanut ilmesesti vajaatoiminnasta ja elimistö alkanut kiriä sitä kiinni, ja överiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aika hyvä prosenttiosuus. Miksiköhän tää on just naisten ongelma.

      Poista
  6. Tietyillä kymmenillä, kenellä milläkin, on mielestäni hyvä alkaa itse pitämään huolta perustutkimusten tekemisestä. Kyllä niitä verorahoja on sen verran näille "kymmenille" tullut makseltua, että vaikkei hirvittävästi vaivoja olekaan, niin voi itsestään pitää huolta. Suurin osa sairauksista selittyy sillä, että ajoittain voi heilahduksia tulla, mutta milloin se onkin sitten se "kohtalokas" heilahdus...who knows. Kilpirauhas- . kolesteroli-, verensokerikokeet saa onneksi tehtyä myös Fimlabin Oma terveys - palvelusta todella huokealla, niin ei tarvitse välttämättä itseään ängetä mihinkään terveydenhoitajan tai lääkärin juttusille, kuin vasta sitten jos niissä raja-arvot totisesti paukkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, turhaan sitä ehkä tässä kainostelee. Kävin vaan just nelikymppistarkastuksessa, mutta ei siellä kilpparia katsottu vaan kolesteroli ja sokeri.

      Poista
  7. Kyllä menisin verikokeisiin työterveyteen. Sillä se selviää. Itsekin sain kuulla, että meillä on suvussa "familiaarista torakaaliaortan aneurysmaa". Kerroin tämän työterveydessä ja asia tutkittiin. Onneksi ei ole minulla.
    Toisaalta nuo oireet ovat niin epämääräisiä, että 90 % naisista voisi sanoa niistä kärsivänsä. Siksi tutkimuksiin, mars mars.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain kumman syystä tämä arvonta on paljon helpompi vaihtoehto kuin se työterveyden ajanavaraus. :)

      Poista
  8. Itselläni on kilpirauhasen vajaatoiminta. Sen diagnosointi oli haastavaa. Työterveydestä aloitin, multa mitattiin TSH ja sen jälkeen mulle suositeltiin keskusteluapua (vaikka sanoin hyvin selvästi, että vaikka en saa mitään aikaseksi ja mikään ei huvita, en ole masentunut, vaan jotakin on pielessä). Toisaalta, onneksi työterveyslääkärini epäili mielenterveyttäni, sillä sisuunnuin niin, että menin (omin rahoin) sisätautilääkärille, joka otti oireeni vakavasti, määräsi kattavat testit (labrat ovat valitettavan kalliita, noin 300 euroa muistelisin maksoi TSH, T4-V, T3-V ja kilpirauhasvasta-aineet) ja totesi selkeän autoimmuuniperäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan. Tyroksiinin kanssa (jos annostus on kohdillaan) elo on kutakuinkin normaalia, vähän kuin ennen kuin sairastuin. Jos annos on pielessä, sen todellakin huomaa (esim. raskaus vaikuttaa tähän kovasti).

    Suvussahan tämä kulkee meillä. Äidin arvoja on vuosia tarkkailtu (TSH raja-arvojen rajoilla), hän päätyi 55-vuotiaana sairaseläkkeelle masennuksena diagnosoidun uupumuksen takia ja eli eläkkeellä sit hiljaiseloa kun ei jaksanut. Kummasti kun hän lopulta sai tyroksiinilääkityksen (kulkien yksityislääkärin kautta), katosi masennus ja masennuslääkkeen käyttötarve ja elämä muuttui aktiiviseksi. Surettaa ajatella että kuinka monta vuotta äidin elämästä tuhlaantui siksi, että lääkäri ei voinut määrätä kokeeksi tyroksiinia :(

    Näiden kokemusten perusteella suhtaudun yleislääkärien tietämykseen kilpirauhasen vajaatoiminnasta hyvin skeptisesti. Hyvin yleisesti he käyttävät diagnosointiin pelkkää TSH:ta (eivätkä edes ohjeista, että näyte pitäisi ottaa aikaisin aamulla), jota ei oikeasti voi käyttää poissulkemaan kilpirauhasen vajaatoimintaa (siinä tilanteessa että oireita on).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo ja mulla kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet eivät siis olleet se normitila, vaan kaikki nuo oirelistan oireet (ja moni muukin) olivat jotain mitä en aiemmin ollut kokenut.

      Poista
    2. Ok, hyvä tietää tämäkin kokemus! Jostain luin että kaikilta masennuspotilailta pitäisi ottaa kilpapriarvot. Tulisi varmaan halvemmaksi kuin ne työkyvyttömyyseläkkeet, elämänlaadusta puhumattakaan. :(

      Poista
    3. Meillä ainakaan työterveyslääkäri ei olisi edes hoitanut mua, ei koulutus riitä endokrinologian koukeroihin ja sen ymmärtää nyt kun on itse hieman lukenut erilaisista kilpirauhasvaivoista. Niitä kun on laajalti enemmän kuin simppelit vajaatoiminta ja liikatoiminta. Tuo yleislääkäri sanoi heti, ketä hän suosittelee ja kun tiedän kuinka pitkällisiä nämä hoitojen oikealle tasolle saattamiset voivat olla pyysinkin heti lähetettä julkiselle että ei jää rahanpuutteesta hoito kiinni. Jos omin päin menee yksityiselle, en kyllä missään nimessä sen ekan kerran jälkeen (pyytää lähetettä labraan) ainakaan menisi yleislääkärille!

      Poista
  9. Thyroxin on kiva lääke, vähensi epänormaalin väsymyksen. Jaksoin olla amkissa hereillä luentojen ajan, kotona ollessa nukuin päikkärit josta siirryin suoraan yöunille. Oli se kummallista, kun jaksoi lääkityksen alettua oikeasti tehdä jotain :). Suosittelen labraan menoa jossain vaiheessa. Myös palelu meni pois, ei tarvinnut enää villasukkia ja kahtia kalsareita koko ajan kotona viltin alla nukkuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli varmasti hieno fiilis saada elämä takaisin! Heh, kersat juoksevat pakoon jos äiti aikoo rasvata ihot jäänäpeillään. :)

      Poista
  10. http://www.huippukuntoon.fi/ravitsemus/saatko-tarpeeksi-jodia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on hyvä kysymys, en todellakaan tiedä.

      Poista
  11. Jos tunnet itsesi terveeksi, ei se mahdollinen kilpirauhasongelma voi olla erityisen paha, sanoisi ainakin maalaisjärki. Jokainen palelee joskus ja nelikymppinen, joka ei ole väsynyt suht usein, on epänormaali :D Kaverilla se väsymys oli niin paha, että vaikka nukkui vuorokaudessa noin 16h, se ei tuntunut riittävän. Lääkkeet saatuaan muuttui ihan silmissä hyvinvoivaksi ja jaksavaksi. Jos oireet selkeästi haittaavat normaalielämää, niin sitten ne kilppariarvot kannattaa tietysti tarkistuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja ei. Mua ei palellut, iho ei ollut kuiva paitsi mitä se nyt normaalistikin kuivuu talvisin, iän myötä tullut kiloja, mutta aineenvaihduntaongelma?, ei väsyttänyt, pikemminkin korkea verenpaine jne. En valittanut tämän aihepiirin asioista lääkärille, mutta työterveyslääkäri laittoi muun asian yhteydessä mut myös kilpparitesteihin ja arvot olivat pielessä. Aloitin tyroksiinin kokeilumielessä ja suurin ero lääkkeettömään aikaan on pään sisäisen sumun katoaminen. En ollut edes huomannut sumun olemassaoloa, mutta se hävisi muutamassa päivässä! En vaihtaisi elämääni tyroksiinittomaan mistään hinnasta.

      Kilpirauhasvaiva on hiipivä ongelma ja oman olon muuttuessa hitaasti, ei vaivaa välttämättä edes huomaa. Vaikka tuntisit itsesi terveeksi, saattaa lääkkeestä olla valtava elämänlaatua parantava hyöty.

      Jos mietit asiaa, niin tutkituta.

      Poista
    2. Tää on muuten hyvä pointti: paljonko nukkuisin jos voisin - mähän en voi koska perhe ja työ. Sen sumun mäkin haluaisin pois.

      Poista
  12. Mulla otettiin kilpirauhaskokeet työterveydessä kun olin lääkärissä masennuksen takia, eli voi käydä niinkin päin... Ja siis olin masentunut, kilppari oli kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että tutkivat myös tämän puolen. Toivottavasti masennukseenkin löytyi joku parannuskeino!

      Poista
    2. Onneksi sattui sillä tavalla kiva lääkäri, että otti minut todesta. Tosin jotkut ei-asiantuntijat sanoivat että näkyy naamasta kun oli niin turvonneet silmäluomet (jotkut lääkärit kuulemma näkevät siitä jo vastaanoton ovella, mutta toisaalta tämä oire voi monelta puuttua). Sitä pelkäsinkin, että jos sanoo oisko masennusta. Kyllä sen itse tietää onko masentunut vai ei. Halua ja intoa olisi ollut vaikka mihin, mutta kun olo ei antanut myöden. Keho oli veltto ja väsytti. En tiedä onko se aina näin selkeää itse kullakaan, mutta näin ainakin itse erotin että ei ole masennusta.

      Poista
  13. Itselläni todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta juostuani vuoden lääkärillä ja valohoidoissa pahan atooppisen ihottuman vuoksi. Ihotautilääkäri otatti testit kun toistuvasti itkin vastaanotolla. Sisätautilääkäri näki jo päältä, että kilpirauhanen vaivaa. Kasvoni, kaulani ja käteni olivat turvoksissa. Valokuvista olen itsekin huomannut eron jälkikäteen. Lääkityksen alettua huomasin, että oli minulla ollut noita yllä kuvattuja oireitakin ja elämä alkoi kaikin puolin helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On nää hormonit aikamoisia päättäjiä kehossa. Hyvä että sait itsesi kuntoon!

      Poista
  14. Kannattaa ehdottomasti lukea nämä kaikki neljä osaa:

    http://kaisajaakkola.com/2012/05/kaisan-kilpirauhasseikkailu/

    Lukemisen jälkeen tiedät, miksi suosittelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, olipas varsinainen seikkailu. Tajusin ehkä puolet, mutta kiinnostava aihe kyllä.

      Poista
  15. Reilu vuosi sitten diagnosoitiin kilpparin vajaatoiminta täällä ja tuli ihan puun takaa. Lääkityksen saatuani huomasin kyllä että kappas, en oo enää niin väsynyt duunipäivän jälkeen kuin aiemmin ( aiemmin kuittasin sen tyyliin näitä nyt tulee ja menee, eihän aina voi olla pirteä ) ja koska en osannut esim. kuivia hiuksia yhdistää vaivaan niin vuosia vaan manailin kuivana hapsottavaa fledaani, kokeilin kaikkia mahdollisia hoitavia aineita. Lääkitys toimii tukkapuoleen verraten hitaasti, vasta nyt hiukset näyttävät suht normaaleilta eikä lentäviltä haituvilta :)

    Ja se syy miksi alunperin hakeuduin lääkäriin ei ollut yksikään listan vaivoista vaan turvonneet, jäykät nievelet parissa sormessa. Epäiltiin nivelreumaa ja sle:tä, kaikkea muuta paitsi kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ja arvot olivat kuitenkin korkeahkot --> 18 kun viitearvot ovat 0.5-3.6.

    Tuo vajaatoiminta onkin siitä niin kenkku että oireet tosiaan ohittaa aika helposti.
    Selvyyttä ei saa kuin verikokeella ja jos flaksi käy ja arvot on todellakin persauksillaan niin se lääkityksen saaminen voikin sitten oikeesti kohtentaa oloa :)

    Vaikka niissä kontrolleissakin saattaa joutua käymään melkein vuoden, 6 viikon välein :P

    t. Meeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tämän kokemuksen jakamisesta, en tiennytkään että myös niveloireita voi olla!

      Poista
  16. Sanoisin että kannattaa käydä tarkistuttamassa nuo kilpirauhasarvot. Ihan oman mielenrauhan takia. Kuten joku yllä mainitsi, koe on halpa ja ainakin selvät tapaukset pystytään hoitamaan tyroksiinilla helposti.

    Sitten jos noista kokeista ei mitään poikkeavaa löydy tai arvot on rajoilla, niin voikin olla hankalampaa...
    Yleisesti ottaen kilpirauhasongelmista tietoisuus ja niiden hoidon osaaminen on todella vähissä Suomessa, ainakin jos puhutaan vähän vaikeammista tai erikoisemmista tapauksista.

    Itsellä on ko. arvot ihan kunnossa, mutta jonkin verran vajaatoiminnan oireita on ja lisäksi suurentunut kilpirauhanen eli struuma. Lääkärit ei tässä minun tapauksessa mitään hoitoa määränneet, mutta itsehoitona olen ottanut lisäjodia merilevän muodossa, koska toesin että en luultavasti saa tarpeeksi jodia ravinnosta nykyisellä ruokavaliollani. Sain tällä (Kelpa merilevä) hoidolla struuman kasvun pysähtymään ja jopa hiukan pienentymään. Nyt kun mulla on ollut taas joku kuukausi taukoa Kelpan ottamisessa niin huomaan sen omassa olossani.

    Ja tosiaan.... elämäntavat, stressi ja ties mitkä muut syyt vaikuttaa näihin hormooneihin (siis muihinkin kuin kilpparihormooniin) kuten joku tulla ylempänä mainitsi. Silti se ei poista sitä tosiasiaa että nämä kilpparivaivat on aika yleisiä erityisesti yli 40 kymppisillä.

    Ilmeisesti mulla on siis jodin puutteesta johtuva struuma ja kilpirauhanen kompensoi hormonin puutetta kasvamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiinnostavaa, täytyy nyt sitten tsekata tuo jodin saantikin. Ei ole mitään käsitystä mikä on tarpeeksi ja missä sitä edes on.

      Jäin sitä miettimään että kun aika monella tuntuu olevan kokemuksia tästä, miksi tämän taudin hoito on niin retuperällä? Onko jotenkin uusi juttu?

      Poista
    2. Jodiahan lisätään suolaan, mutta mä käytän nykyisin jodioimatonta suolaa... Niin ja maitotuotteista, joita niitäkin käytän aika vähän (en siis juo 0,5 l maitoa päivässä), kalasta jota pitäis syödä ainakin 3 krt viikossa.

      Noista Kelpa valmisteista on ollut välillä varoituksia, mutta olen tullut siihen tulokseen että jos yhden sellaisen ottaa päivässä jodia ei millään voi tulla liikaa, mutta sillä varmistaa riittävän jodin saannin.

      Se onkin kysymys, miksi kilppariasioiden hoito on retuperällä... mun käsitys on että lääkärit ei oikein osaa hoitaa kilpparijuttuja jos ei ole selkeä liika- tai vajaatoimintatapaus. Erikoislääkäreitäkin taitaa olla aika vähän koko Suomessa.

      Vajaatoimintaakin on kahta laatua - autoimmuunitulehduksen aiheuttamaan, joka tulee nopeasti ja sitten tämä toinen joka kai vaan johtuu siitä että kilpparin toiminta "hyytyy".
      Jooskus voi olla myös niin että kilppari toimii ok eli erittää hormoonia, mutta esim. liian vähäisen jodin saannin takia hormooni ei muunnu elimistössä oikeaan muotoon.

      Kiitos muuten kun kirjoitit... multa oli taas päässyt unohtumaan että sitä Kelpa pilleriä pitäis syödä päivittäin... täytyy hakea uusi purkki hetimmiten. =)

      Poista
    3. Suurin yksittäinen syy kilpirauhasen vajaatoiminnan huonolle hoidolle ja diagnostiikalle lienee siinä, ettei kilpirauhassairauksiin ole olemassa Käypä hoito -suosituksia, koska niiden laatimiseksi ei ole olemassa riittävästi tutkimuksellista näyttöä. Kilpirauhassairauksia hoidetaan siis ihan mutulla, jos ylipäätään hoidetaan.

      Mistään uudesta jutusta ei ole kuitenkaan ole kyse, sillä kilpirauhasen vajaatoimintaa on hoidettu jo 1800-luvulta lähtien lampaan ja sian kuivatuista kilpirauhasista valmistetuilla lääkkeillä.

      Poista
  17. Katja, käy hakemassa lääkäriltä lähete labraan, älä mieti enää. Iltapaasto tosiaan vain ja veriarvot saa nopeasti. Mä kuvittelen itselleni säännöllisen väliajoin jonkun taudin ja sain kerrankin mielenrauhan, kun kävin työnantajan luvalla otatuttamassa itsestäni koko verenkuvapaketin vedoten 40 vee ikätarkastukseen. Toivottavasti sulle käy kuten mulle, lähes kaikki veriarvot oli paremmat kuin 20-vuotiaana, jolloin olen viimeksi noita ottanut. Kasvissyönti näkyi alentuneena Hb-arvona, mutta toisaalta kolesteroliarvot olivat parantuneet huimasti. Vähäinen alkoholinkäyttö näkyi hyvinä maksa-arvoina ja kilpirauhasarvotkin olivat kunnossa. Tuli hyvä mieli, että näillä elintavoilla mä elän pitkään ellei sattuma puutu tilanteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä keski-ikäiisyydessä on puolensa, elämäntavat on mullakin terveellisemmät kuin parikymmentävuotta sitten. Mä kävin viime vuonna 40 v tarkastuksessa, mutta ei siinä katsottu kilpparia. Kaikki muut oli kunnossa, paitsi se iänikuinen sukurasite eli kolesteroli.

      Poista
    2. Kilpirauhashormonin puute, by the way, nostaa kolesteroliarvoja...

      Mulla kilpirauhanen antoi periksi raskauden aikana (en ole ihan nuori). Valitin reilut puoli vuotta kasvavaa väsymystä. Olo oli kuin juoksisi joka yö maratonin kylmiltään, kaikki lihakset lopussa aamulla, sormet ja varpaat nakeiksi turvonnet, umpijäässä ja järki seisoi. Neuvolassa vaan hymistiin, että kaikkia väsyttää ja turvottaa. Sitten en ihan oikeasti pysynyt hereillä kuin kahden tunnin pätkissä (oliko vähän noloa nukahdella töissä istualleen) ja taju lähti kun yritin sellaisia yli-inhimillisiä ponnistuksia kuin nostaa käsiä pestäkseni hiukseni. Mies lopulta kuskasi minut sairaalaan, ja kas kummaa. kilpirauhasarvot olivat ihan metsässä. Kaksi viikkoa siitä kun sain lääkityksen, oli kuin aurinko olisi noussut. Sitä aivosumua ei voi selittää ennenkuin sen on kokenut. Sitten pystyikin viettämään tosi leppoisan loppuraskauden ja lapsosen pari ensimmäistä vuotta miettien kuinka kauan tämä oikeastaan oli jatkunut, kun kilpirauhashormonin puute alkuraskaudessa aiheuttaa asioita välillä puheen viivästymä-vakava kehitysvammaisuus...

      P.s Hyvin kävi, lapsi on normaali kolmevuotias. Puhe on vähän jäljessä, mutta johtuu todennäköisemmin kaksikielisyydestä.

      Poista
  18. Kilppariongelmista puhutaan aina et ne tulee pikkuhijaa, eikä niitä huomaa välttämättöä. Minä lienen poikkeusyksilö kun minulle tämä tuli pyytämättä ja yllättäen ja nopeasti. Elämäntilanteen tuoma stressi oli laukaiseva tekijä. Muutuin parissa kuukaudessa sumussa kulkevaksi zombieksi. Paino nousi reilut 10kg ja koko elimistö kävi todella hitaalla. Verikokeessa huomattiin et kilppariarvot viittaa vajikseen. Autoimmuuni kilpirauhastulehdus on diagnoosi. Nyt odotellaan koska lääkitys saadaan kohdalleen ja olo kohenee. Sumu ja väsy on jo helpottanut, mutta paino jumittaa vielä.
    Enpä olisi uskonut, jollen itse olisi tätä kokenut et painonnousuun ei todellakaan voi aina itse vaikuttaa. Seitsemän vuotta olin saman painoinen, eikä elämäntavat ole muuttuneet kuin korkeintaan paremmiksi.

    VastaaPoista
  19. Vuonna -06 Jouluna mulla (mies +120 kg) tuli selkä kipeäksi. Työterveyteen hakeen helpotusta jäykän selän vaivoihin (kipu pois kipupiikillä). Lääkäri hoiti sitä selkävaivaa, niin kuin kuuluikin, mutta rupesi sitten ihastelemaan mun komeaa mahaa ja lätki pitkän rivin rukseja verikokeisiin.
    Verikokeissa tuli ilmi kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkäri antoi lääkityksenä thyroksiinia.
    Tämän lisäksi hän passitti minut ultraan, jossa vielä tarkistettiin, että kaikki on kunnossa (siis rutiinitoimenpide) kaulan alueella. Kilpirauhasesta löytyi puolentoista sentin klöntti, jota sitten ryhdyttiin tutkimaan lisää. Siitä otettiin kahteenkin kertaan koepala ja vihdoin tuli tuomio. Ärhäkkä syöpä.
    Se leikattiin pois toukokuussa -07. Sitten kontrolli, että ei ole levinnyt muualle (ei ollut) ja aloitettiin thyroksiinin määrän oikeellisuuden testaaminen. Tällä hetkellä verikokeet kerran vuodessa. Syöpäkontrollitkin ovat rauhoittuneet alun hässäköinnistä.
    Eli kiteytettynä, terve mies menee valittamaan kipeää selkää, asiansa osaava työterveyslääkäri löytää verikokeilla kilpirauhasen vajaatoiminnan ja jatkotutkimuksissa lisää kuraa. Toimenpiteiden jäljiltä olen taas terve mies ( miinus 1 kpl kilpirauhasta ) ja elämä jatkuu. Ja päivätorkut otan aina kun mahdollista ;)
    Ja sun tapaukseen, olennaistahan on, että nuo oireet pitää olla uusia. Eli jos sulla on aina ollu varpaat eskimopuikkojen lämpötiloissa, niin ei se kilpirauhasessa se vika ole. Tuo verikoe on kuitenkin niin pikkujuttu, että sen käy hoitamassa, niin käsitys omasta terveydestä on parempi ja pystyy keskittymään isompiin juttuihin.

    VastaaPoista
  20. Mun työterveyslääkäri totesi, että "en kyllä ymmärrä näistä yhtään mitään", kun vein sille nipun verikokeiden tuloksia, jotka olin itse omalla rahalla tilannut. Kilpirauhasarvoja nimenomaan. Että silleen, on kyllä helppoa saada hoitoa tähän sairauteen ;) Mutta perus TSH:t ne sentään osaa mitata, suosittelen kyllä käymään, koska se on halpa ja helppo koe. Kilpparin vajis on todella yleinen ja alidiagnosoitu. Lisäksi se pahenee hoitamattomana (toisin kuin tuolla joku väitti), koska väsynyt kroppa ei jaksa korjata enää itseään ja vaivat kerääntyy. Jos on kaikki OK,niin onpahan saanut ainakin mielenrauhaa.

    VastaaPoista
  21. Minulla noissa tavanomaisissa kilpirauhastesteissä (THS, T4-V) ei näkynyt mitään. Kaksi ja puoli vuotta yritin saada apua masennuksen kaltaisiin oireisiin, aivosumuun, väsymykseen ja painon kertymiseen (lihoin kahdessa vuodessa 25 kiloa tarkasta ruokavaliosta ja arkiliikunnasta huolimatta - hankin siinä samalla itselleni syömishäiriön).

    Onneksi työpaikan vaihdon yhteydessä uusi työterveyslääkäri määräsi endokrinologille (oli kolmas yksityisen puolen sisätautilääkäri jonka tapasin, ja ensimmäinen joka otti oireet vakavasti).

    Ultraäänessä todettiin kilpirauhasen osittainen tuhoutuminen, rakenteen muuttuminen sekä kasvain (hyvälaatuinen), ja tarkemmat verinäytteet (TBOAb) sitten vielä varmistivat sen että oma kilpirauhanen ei toimi enää juuri lainkaan.

    Nyt olen aloittanut tyroksiinilääkityksen, mutta ainakaan toistaiseksi mitään mullistavaa parannusta oloon ei kyllä ole tapahtunut. Olen silti luottavainen että oikea tyroksiinimäärä saadaan ajan mittaan haarukoitua. Nyt pitäisi sitten käydä sen syömishäiriön kimppuun että voisi alkaa järkevästi pudottamaan painoa...

    Tässä kilpirauhasjutussa (ja varmaan monessa muussakin tällaisessa "epämääräisien oireiden" sairauksissa) ikävintä on, että vuosien mittaan todellakin alkaa epäillä omaa mielenterveyttään, kun kerta toisensa jälkeen apua hakiessaan tulee kohdelluksi jotenkin huonosti (en nyt tarkoita etteikö esim. työterveyden lääkärit olisi olleet myötätuntoisia ja yrittäneet auttaa esim. painonhallinnassa).

    Mutta kun vajaatoimintaan ei mitkään omat konstit auta, tai elämäntapamuutokset. Sitä hormonia joko on tarpeeksi tai sitten ei. Ei ole kiva tunne, kun ammattilaiset jättävät omasta mielestään täysjärkisen, koulutetun ja asioista selvää ottaneen potilaan tuntemukset ja selvittelyt täysin huomiotta. Tai laittavat venlafaxin-kuurille, tai puhuvat lihavuusleikkauksesta, tai ehdottavat "hermolomaa" väsyttävästä työstä jonka ennen sai hoidettua isolta osin vasemmalla kädellä.

    BTW: Pääkaupunkiseudulla voi muuten käydä HUSLABissa ottamassa yksityisenkin lääkärin määräämät verikokeet, on huomattavasti halvempaa kuin yksityisten lääkäriasemien labrassa. Laskun saa kotiin.

    VastaaPoista
  22. Minulla todettiin kilpirauhasarvoissa häikkää. Onneksi sitten lopulta menin. En nimittäin oikein halunnut, kun on lukenut joidenkin lääkärien asenteesta joihinkin potilaisiin. Että tämä olisi jokin muotisairaus ja siitä haetaan syitä mihin milloinkin ja että lääkäri kieltäytyisi antamasta lähetettä labraan.

    Ja se toinen merkittävä seikka. Oireet tulivat itselleni niin vaivihkaa (samoin monelle muulle), että ei osaa pitää itseään sairaana, niihin tottuu. Toki alkoi olla sitten tiettyjä oireita, mitkä haittasivat ja ulkopuoliset sanoivat, että mene nyt sinne lääkäriin.

    Olin tosi väsynyt, nukahdin jo bussissa töistä kotiin ja sitten nukuin sen välin kun lapsi tuli kotiin. Enkä edes ehti tästä tajunnut, että ei nyt ole ihan normaalia. Tuntuu oudolta näin jälkikäteen.

    Täällä ainakin on pari yksityistä asemaa, jossa labrakokeet ovat edullisia joten ei se edes kirpaise käydä tarkistuttamassa jos siltä tuntuu.

    Eikä tosiaan meidän työterveyslääkärikään sen enempää kilpparinjutuista tajunnut enkä usko, he edes lähtevät hoitamaan tällaista potilasta kun eivät ole sen alan erikoislääkäreitä. Sain lähetteen julkiselle ja tosi kivasti on mennyt. Tämä julkisen lääkäri sanoikin, että hän nimenomaan halusi lähteä opiskelemaan aikoinaan tätä koska endokrinologia ja etenkin kilpirauhasjutut ovat niin hirvittävän monimuotoisia että haastetta riittää.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...