Tietoa mainostajalle ›

18.6.2015

Leffassa: Sulamisen arvoinen Frozen

"Äiti, toivoisin, että olisi kokko ja tietokone, jotta voimme tarvittaessa katsoa Frozenin."

Kuva Disney
Ipanoiden toiveet juhannuksen viettoon olivat selkeät. Juhannussääteemaan sopivasti osuva Frozen-huuma on vallannut meidänkin kersat. Ja pakko myöntää: tämä satu kolahti myös tähän mutsiin.

Tulemme hieman (no okei, vuosia) jälkijunassa.

En ole suostunut lukemaan perinteisiä prinsessasatuja, Tuhkimoita ja Ruususia, koska niissä on lähtökohtaisesti kaikki väärin. Tarinat ovat lähinnä hohhoijaata karmivilla yksityiskohdilla höystettynä ja hahmot stereotyyppisiä ja yksiulotteisia uuvatteja. Opetus on ehkä se, että kannattaa olla prinssi.

Toki olin kuullut Frozenista, mutta en uskonut, että prinsessasadut ikinä pystyvät uudistumaan. Taivuin lataamaan koneelle Frozenin olosuhteiden (koko perheen nuhakierre) pakosta, ja kas, tässä tarinassahan on jo paljon modernimpi ote! Tykkäsin leffasta monestakin syystä.

1. On vahvoja prinsessoja. Kun kysyin ipanoilta, mikä heitä tässä viehättää, nuorempi vastasi että voimat. Elsa ja Anna ovat peruskonseptin mukaisesti kauniita kuninkaallisia, mutta myös aktiivisia toimijoita, voimakastahtoisia, rohkeita ja kekseliäitä. Ja silti epätäydellisiä: pullossa kasvaneilla lapsilla on omat ongelmansa ja traumansa. Vahvuutta osoittaa se, että joskus täytyy olla valmis muuttumaan itse: "Älä ole se hirviö, jona sinua pidetään."

2. Tarinan vetovoima perustuu psykologiaan. Hahmot on rakennettu hyvin, joten heidän ratkaisunsa ovat hyväksyttäviä ja logiikassa ei ole kauheita aukkoja. Ja silti loppu yllättää.

3. Pahis on uskottava. Tarinan ilkimys ei ole tultasyöksevä lohikäärme tai meressä möykkäävä häijy mustekala -- eikä paljastu heti. Pahiksen motiivikaan ei ole pelkkä synnynnäinen pahuus vaan hyvin humaani luonteenpiirre.

4. Keskiössä on sisarussuhde. Vaikka tarinassa on heteronormatiivinen loppu, rakkaus nähdään vähän laajempana käsitteenä kuin pelastavan prinssin muodossa.

5. Teemoja on enemmänkin. Vaikka päällimmäisenä on sisarusten välinen tunneside, myös hienovaraisempia kaikuja löytyy. Erilaisuutta käsitellään suoraan päähenkilön eikä sivuroolin kautta, ja sanomaa löytyy myös oman itsensä hyväksymisen, pelon voittamisen, toisten auttamisen ja sinnikkyyden kautta.

6. Elsan biisi (Taakse jää - Let it go) on hemmetin hieno. Itse asiassa koko soundtrack on erinomainen.

7. Sidekickilläkin on painavaa sanottavaa. Lämminsydäminen, hassu lumiukko Olaf, joka rakastaa kesää, on kertakaikkiaan rakastettava hahmo. Ja lapsikin tajuaa hahmon ristiriidan.



Että hyvä, hyvä Disney! Tämä oli onnistuminen, vaikkakin kaipaan edelleen näistä sitä nössö-cut versiota ilman susia, lumimöhkälehirviöitä ja taisteluja.

Kyllä tämän voi katsoa sen sadannen kerran juhannuksenakin, jos tulee taivaan täydeltä vettä. Leffa muistuttaa että voisi olla huonomminkin.

Ps. Jatko-osa on tulossa ensi vuonna. Toivottavasti siinä jatketaan freesillä linjalla.

Ps2. Onko pojille olemassa mitään vastaavaa?

79 kommenttia:

  1. Pojille vastaavaa? Meidän pojat on ainakin ihan myytyjä tästä prinsessasadusta. Kukaan ei oo tainnu muistaa kertoa niille, että tämä on "tyttöjen leffa" ;) Tosin se on meidän 6v:n suussa "prousen" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa! Ryhmä eskari-ikäisiä poikia piti tätä juurikin "tyttöjen leffana" mutta sehän saattaa olla että eivät olleet katsoneet sitä! Hyvä tarina tietenkin mitataan juuri sillä, että se vetoaa iästä ja sukupuolesta huolimatta.

      Poista
    2. Sorry, että tartun tähän, mutta kun itse kovin paljon nostat esille sitä että ei ole tyttöjen tai poikien juttuja sellaisenaan, niin vähän särähti korvaan tuo, että tämä olisi vain tytöille ja kysyt olisko pojille mitään vastaavaa. Emmepä me tietysti kukaan ole vapaita näistä stereotypioista, että prinsessat ja pinkit värit tytöille, pojille sitten sinistä ja autoja ja lentokoneita. ;)

      Me ei kyllä olla katsottu tätä eikä niitä Autojakaan, kun mua nyppii näiden ympärille rakennettu kaupallisuus. Toistaiseksi olen aika hyvin onnistunutkin tavoitteessani - lapset eivät erityisesti fanita mitään hahmoa tai juttua. Tai sitten on niin tsäkä päiväkodin suhteen että sielläkään ei ole ketään hard core fanittajaa näiden suhteen.

      Poista
    3. Meillä poika (ja isä) tykkää Frozenista vähintää yhtä paljon kuin tyttö (ja äiti). Katjalla ei ole omia poikia, joten hänellä on todennäköisesti vähän stereotyyppisempi käsitys pikkupojista kuin meillä poikien äideillä.

      Poista
    4. pilami, kuten tuossa yllä juuri kommentoin kuulin ensimmäistä kertaa Frozenista nimenomaan eskari-ikäsiiltä pojilta ja heidän näkemyksenä oli yök, tyttöjen juttuja. :) Juuri siitä syystä olisikin hienoa, jos näille pojille, jotka eivät näitä juttuja diggaa, olisi tarjolla jotain *vastaavaa* esim. se hirviö, joka on erilainen ja haluaa auttaa muita. Korostan, että pidän yksilön arvostamista ihan yhtä tärkeänä kuin aikaisemminkin. :)

      Riitta, henkilökohtaista kokemusta minulla ei tosiaan poikien äitinä olemisesta ole, mutta en osaa sanoa onko käsitykseni "todennäköisesti" pikkupojista sen stereotyyppisempi kuin kellään muullakaan, poikia kun on nähdäkseni yhtä erilaisia kuin tyttöjäkin. Poikien vanhemmat voivat hyvin olla vielä stereotyyppisemmin ajattelevia, esim. eivät suostu tulemaan juhliin, joissa on pelkkiä tyttöjä.

      Ja sanottakoon vielä, että minusta on tosi hienoa, jos ja kun löytyy poikia, jotka ovat jo sen verran vapautuneita ympäristön (kuten lelukauppojen ja vaatevalmistajien) laatimista stereotypioista, että hyvä tarina on hyvä vaikka siinä olisi päähenkilönä kaksi prinsessaa eikä He-man.

      Kaupallisuus ei oikeastaan mua häiritse, eihän sitä roinaa tarvitse ostaa.

      Poista
    5. Ja juuri tajusin että pojillehan ON olemassa vastaavaa: muita pelastavia poikahahmoja, joilla on voimia mutta myös heikkouksia. Hämis, Teris ja Batman! Noiden suosiohan on ihan mieletön ja kantanut jo vuosikymmeniä, mutta vahva tyttöhahmo on nähdäkseni puuttunut.

      En nyt tarkoita sitä että tytöt eivät saisi kuvitella olevansa Batmaneja ja pukeutua hämähäkkimiesasuihin vaan sitä, että lapsille kannattaa tarjota monenlaista samaistumisen kohteita.

      Poista
    6. Niinniin, mutta kun miksi se että huutelee pojille hyvää piirrosseikkailua eroaisi yhtään siitä että huutelee pojille sinisiä vaatteita?
      Haluaisin myös tuoda esiin että löytyy todella paljon sellaisia poikia jotka ovat erilaisia kuin mihin stereotypiat heitä yrittävät istuttaa. Tai ehkä ennemminkin heidän vanhempansa ja lähipiirinsä ovat näistä vapaita. Mutta juuri nämä tämänkaltaiset kommentit ylläpitävät näitä stereotypioita: "frozen on tytöille, saisko pojillekin jotain tällaista".

      Poista
    7. Nyt en seuraa. Kuka on huudellut sinisiä vaatteita?
      A) Iloitsen siitä, että vihdoinkin on tytöille hyvät samaistumisen kohteet.
      B) Totta kai on poikia jotka eivät istu tyypillisen pojan muottiin.
      C) En sanonut, että Frozen on vain tytöille.
      D) Kysyin onko pojille suunnattua vastaavaa kattausta hyvää tarinaa ja ristiriitaisia hahmoja. Vastaus on kyllä ja ne ovatkin poikien keskuudessa erittäin suositttuja - siinäkään en näe mitään väärää. Oli aikakin että tytöille saadaan samantyyppisiä hahmoja.

      Poista
    8. Kirjoituksiesi perusteella olet jäänyt mieleeni henkilönä, joka esim. ei pidä siitä että tietyn väriset vaatteet olisivat just joko pojille tai tytöille. Se että jo lähtökohtaisesti kokee jonkin piirroselokuvan olevan joko pojille tai tytöille rinnastuu mielestäni samaan kuin että tietyt värit ovat joko tytöille tai pojille. Tämän ristiriidan kirjoituksissasi nostin esiin. Mielestäni lauseesi "onko pojille jotain vastaavaa" on täysin tulkittavissa siten että et näe frozenin olevan pojille. Just toi nyt häiritsee että yhtäkkiä on ihan fine nähdä ohjelmat ja sankarihahmot joko pojille tai tytöille suunnattuina kun muuten olet antanut kuvan että olisit tällaisia stereotypioita vastaan taisteleva.

      Poista
    9. Ok, ymmärrän mitä ajat takaa, mutta tarkoitus oli kyllä ihan päinvastainen. Koen että prinsessasadut on ensisijaisesti suunnattu tytöille ja batmanit pojille (ja tästä ilmeisesti olemme eri meiltä?) koska ymmärtääkseni lapset alkavat noin viisivuotiaina kiinnostua omasta sukupuolestaan ja samaistuvat mm. samaa sukupuolta olevaan vanhempaan. En ole yhtään perehtynyt pojille suunnattuihin sisältöihin, joten kysyin onko pojille tarjolla samantyyppisiä kiinnostavia hahmoja ja monitasoisia, yllättäviä tarinoita, koska silloin saadaan myös pojillekin tarjoiltua laajempaa roolia kuin perinteiset mallit tarjoavat. Oli hyvä kuulla että ainakin osalle pojista tämä satu toimii ihan yhtä lailla, vaikka henkilökohtainen kokemukseni kertoi että se toinenkin ryhmä on olemassa.

      Noin yleisesti mä näen, että sukupuoli sinänsä on biologisesti olemassa oleva asia, joskin siitä voidaan tehdä (mm. yksipuolisella viihde- ja harrastussisällöllä) isompi asia kuin se on, lisäksi yksilöille pitää tarjota mahdollisuuksia olla juuri sellaisia kuin ovat. Että ei tässä nyt sen kummempaa luokittelua ollut takana.

      Poista
    10. Jep. Kyllä mäkin olen sitä mieltä että sukupuolet ovat erilaisia mutta pyrin vain toimimaan siten että en lapsen puolesta päättäisi mikä on kiva juttu ja mikä ei luokittelemalla valmiiksi asiat tyttöjen ja poikien asioiksi. Tämä sama esim. Lego friendsien osalta. En millään tavalla leimaa niitä tyttöjen legoiksi. Eikä ne sitä kyllä mun mielestä edes ole. Moni asia on näin pojan äidin näkökulmasta sellaista että on muka tyttöjen jutut ja sitten molempien sukupuolien jutut. On jotenkin hybäksyttävämpää olla "poikamainen" tyttö (esim vaikka hameita boikotoiva ja puissa kiipeilevä nukkeja kammoksuva) kuin "tyttömäinen" poika eli hameita pitävä ja nukenrattaita työntelevä. Soisin että lapsi voisi itse valita kiinnostuksenlohteensa ilman ympäristön asettamia ennakko-odotuksia.

      Poista
    11. Noista sarjakuvista vielä sen verran että on suorastaan hämmentävää miten ihan laadukkaassakin sarjakuvassa kauankin rakennetut naishahmot voivat yllättäen kuolla täysin absurdeilla tavoilla jotta miespäähenkilölle saadaan vähän draamaa tai tragedioita tarinaan. Asialle oli ihan omistautunut nettisivukin joka näitä oli listannut, en nyt kuollaksenikaan muista mikä se oli mutta koitan kaivaa kun pääsen vähän uskottavamman netin ääreen.

      Supersankaritarinoissa useimiten on niitä toimijoinakin kunnostautuneita naisia, mutta jostain syystä ne tuppaavat jotenkin kuohiintumaan elokuva tai sarjaversioista ja jäljelle jää vaan jonkinlainen outo jämä joka näyttää hyvältä ja sillä on sama nimi. Hyvänä esimerkkinä x-men sarjan Storm. Pelkkien leffojen perusteella hahmo jää ihan paperinohueksi vaikka hänellä on ihan yhtä kattavat motiivit ja taustatarinat olemassa kuin vaikkapa Wolverinella, joka nyttemmin on käsittääkseni saanut oman spinoff-leffankin...

      Jotenkin tuntuu että näiden kirjoittajilla on paljon luutuneemmat käsitykset lasten (tai nuorten) samaistumiskyvystä ja kiinnostuksenkohteista. Itse kersampana katoin hämähäkkimiestä ihan sen hämähäkkimiehen takia enkä siksi että hämiksen tyttis (aika hämmentävän perinteinen neito hädässä..) olisi jotenkin vetänyt minua puoleensa olemalla samaa sukupuolta.

      Poista
    12. Kommentoin tähän vielä mediamaailman näkökulmasta: jokaiselle sisällölle mietitään aina kohderyhmä samalla kun tuotantopäätös tehdään, ja se on yleensä sukupuolen ja iän mukaan määritelty - ja mä tuottajana en osaa olla miettimättä kenelle tämä on tarkoitettu. Frozenin markkinointi tehtiin kuitenkin ovelasti: http://www.forbes.com/sites/scottdavis/2014/01/15/what-marketers-should-learn-from-disneys-frozen/

      Värit ei musta liity tähän keskusteluun millään tavalla (ne ovat vain värejä, joiden symboliikka vaihtelee kulttuureittain eivätkä liity biologisiin taipumuksiin) mutta Lego friends oli jo hyvä rinnastus. Mä tiedän, että ne on tarkoitettu tytöille, koska seuraan markkinointialaa. Eihän poikia ole niitä kielletty ostamasta tai katsomasta, poikien vanhemmat ne valinnat tekevät. Ja kuten jo totesitkin emme ole vapaita stereotypia-ajattelusta.

      Siitä olen ihan samaa mieltä että pojat tuntuvat olevan nykyään tiukemmassa aitauksessa kuin tytöt ja sen aiheuttavat tietenkin aikuiset ohjaamalla tiettyihin harrastuksiin, leluihin ja mediasisältöihin. Ehkä maailma kuitenkin muuttuu hiljalleen avoimempaan suuntaan esim. Lennin tapauksen myötä.

      Poista
  2. Kyllä Frozen vetoaa myös poikiin: 5-v poikani sai juuri eilen valita juhannukseksi kaksi uutta värityskirjaa, toinen oli Salama McQueen ja toinen Frozen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, upposi meidän 5-ja 7 vuotiaisiin poikiin. Ja meillä kyllä muutenkin katsotaan ne prinsessasadut ja Helinä-keijut, ei meillä ole poikien ja tyttöjen leffoja. Barbie-leffatkin ovat kuule hyviä! Niissä on vahva toimintahahmo ja klassista musiikkia, esim Barbi ja Joutsenlampi on huippu. Jäin kiinni omista ennakkoluuloistani ko hahmoa kohtaan. Mun mielestä esim Transformerit ovat paljon köyhempiä kuin prinsessahahmot. Suosittelen muuten Prinsessa ja Sammakko-elokuvaa myös, sekään ei ole mikään perinteinen löyhän tyttöhahmon satu ja siinä on upea jazz-musiikki. Woodoo-hahmot voivat ehkä vähän pelottaa kyllä snadia, ne ovat parissa kohtauksessa turhan hurjia.

      Poista
    2. En edes tiennyt että on olemassa Barbie-leffoja! Meillä ei nuo barbiet ole kovin pop, kyllä niillä aina silloin tällöin leikitään mutta eivät ole samalla tavalla inspiroivia. Mitäs Prinsessa ja Sammakossa tapahtuu?

      Poista
    3. Barbiet löytyvät Netflixistä. Meillä siitä tykkäävät kaikki, isä, äiti, lähes 5v poika ja 3v tyttö. Kovin sarkastinen, ja ei yhtään semmoinen mitä odotettiin. Lapset räkättää ainakin ääneen niiden kommelluksia.
      Frog Princess perustuu pussaa-sammakkoa-tarinaan, mutta vähän erilaisella twistillä. Frozenin tapaan vahvoja naishahmoja. Ja loistavaa musiikkia. New Orleans on tapahtumapaikkana. Suosittelen kovasti!! Myös
      Toinen mitä suosittelen, on Brave. Merida on kova likka.
      Frozen pyörii meillä myös jatkuvasti telkkarissa. Sekä poika että tyttö pitävät.

      Poista
    4. Ehkä niissä perheissä, joissa on tyttöjä sekä poikia, on muita helmpompaa saada kaikki katsomaan ja tykkäämään kaikista leffoista ilman sukupuolirajoja.

      Minä olin myös todella yllättynyt Barbie-leffoista: niissä tyttö yleensä pelastaa prinssin eikä toisin päin.

      Poista
  3. Meillä myös uppos pojalle ihan yhtä hyvin kun tytöllekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa! Kommenteista päätellen tämä on siis vielä astetta kovempi onnistuminen kuin kuvittelin!

      Poista
  4. Meillä uppos kans koko perheeseen! Pikkuvelikin haluaa olla Elsa :D Mutta ihaninta on lämmin sisarussuhde, pahoja sisar- ja äitipuolia on nähty ihan liikaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin onkin! Mua häiritsee myös tuo että isät ovat välinpitämättömiä, äitipuolet haluavat lapsen sydämen pahvilaatikossa ja sisarpuolet simputtavat. O_o

      Poista
    2. Mutta nuo sadut ovat ikivanhoja. Jos miettii millainen yhteiskunta oli muutama sata vuotta sitten, nuo roolit ovat olleet ihan totta. Ei niitä voi lukea kirjaimellisesti tässä ajassa, kun yhteiskunta on ihan erilainen.

      Poista
    3. Juuri näin. Tuhkimot ja Lumikit kertovat yhteiskunnasta, missä monet äidit kuolivat lapsivuoteisiin ja tyttären ainoa pelastus oli hyvä avioliitto (samasta asiasta kertoo Jane Austen vähän toisella tyylillä).

      Frozen kertoo sitten enempi täsä maailmasta missä me elämme. "Kuka voi olla niin hölmö, että haluaa naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka on just tavannut???"

      Poista
    4. Juuri tätä tarkoitin: vanhat sadut kuvastavat juuri sitä aikaa, jolloin ne on tehty ja tämä pätee tietenkin muihinkin kuin prinsessoihin, Dumbo piti jättää kesken koska se oli niin kamala.

      Poista
  5. Mielenkiintoista, että Tuhkimon, Ruususen, mutta myös Pepin seurassa lapsuuden viettäneistä nykyisistä nelikympisistä on kuiteskin kasvanut kohtalaisen täyspäisiä ja itsenäisiä naisia ja miehiä. Minua jotenkin häiritsee se vanhojen satujen ja tarinoiden ah niin muodikas lyttääminen. Liian sitä ja liian tätä..
    Ja Frozen on hyvä tarina mitä sitä kieltämään.
    Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mun nähdäkseni jokainen nelikymppinen on terapian tarpeessa! :D Mutta mä en jaksa noita vanhoja satuja juuri sen takia, että ne eivät sovi enää tähän maailmaan samalla tavalla kuin enää ei uskota että maapallo on litteä. Nuo sadut ovat ehkä tarjonneet jotain olennaista tulkintaa silloin, mutta nykyään ne ovat lähinnä karmivia. Onneksi.

      Poista
    2. Vanha satuhan tämä Frozenkin on, perustuu Hans Christian Andersenin satuun Snow Queen.

      Poista
    3. Siis Lumikuningatar? Mutta eihän se mene ollenkaan noin, siinähän on peilinpalaisa silmässä sun muuta.

      Poista
    4. Hyvin löysästi perustuu Lumikuningattareen... Hyvin löysästi ;)

      Poista
    5. Joo siis siinä making of -levyllä kerrotaan idean lumikuningattaresta hahmona olleen taustalla, mutta lähinnä se näkyy sen lumisen linnan ja Elsan ulkonäössä..

      Poista
  6. Mä oon lapsena lukenut niitä sensuroimattomia Grimmin satuja ja oon vähän sitä mieltä, että lapsen mieli suojelee sellaiselta, jota se ei ole valmis käsittelemään. Ihan tyynesti vasn ohitin esim. sellaisten henkilöiden silpomiset, joiden ainoa rikos oli, että heitä oli luultu joksikin toiseksi. On hienoa, että nykyaikaiset sadut on nykyaikaisia, mutta itse en lähtisi suojelemaan lapsiani historialtakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä sitä historiaa on liian vaikeaa selittää nelivuotiaalle satujen kautta, opetusmielessä pitää olla jo paljon enemmän maailmassa kiinni.. Eihän pikkulapsi edes tiedä mitä yhteiskunta tarkoittaa.

      Poista
  7. katsokaa myös Brave! Aivan mahtava tarina siitä kun prinsessa ei haluakaan olla prinsessa siinä perinteisessä mielessä.

    -Sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi Rrave on vaan aivan sairaan pelottava! Jotenkin tummansävyinen ja synkkä.

      Poista
    2. Brave kertoo äidin ja tyttären suhteesta, miten tytär ei sovi siihen rooliin, mihin äiti häntä valmistaa. Lopulta äiti muuttuu.

      Poista
  8. Hei, mullakin vähän yllätti tuo kysymys eikö pojille ole mitään vastaavaa, kun meillä on tyttö 6v ja poika 4v ja yhdessä katsovat sikinsokin Frozenia, Autot- ja Lentsikat-elokuvia, Viirua ja Pesosta, Helinä-keijuja, Madagasgar ja Pingviinit-elokuvia, muumit Rivieralla, Mikko Mallikas.. Eli samat elokuvat uppoaa molempiin. Mutta siis jos elokuvasuosituksia kaipaat, niin Frozenin kanssa ehkä vähän saman tyyppistä vahvempaa naiskuvaa löytyy Kaksin karkuteillä-elokuvasta, kertoo siis Tähkäpäästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla yllä jo vastasinkin tähän. Minun kokemukseni mukaan samat leffat ei automaattisesti uppoa molempiin sukupuoliin eli noin yleisesti näkisin että prinsessasadut on suunnattu tytöille (en ole yhdenkään pojan kuullut hehkuttavan Ruususta) kun taas Madagascar, Viiru ja Pesonen, Muumit etc ei-prinsessakama on ns. "sukupuoletonta". Toki vanhemmat ne valinnat aina tekevät ja sen tietää myös markkinointijengi. Olen kuitenkin älyttömän iloinen siitä, että vihdoin on tehty prinsessasatu, joka uppoaa lapsiin sukupuolesta riippumatta.

      Ja oikeastaan juuri vastasit tuohon kysymykseeni: onko Autot ja Lentsikat elokuvissa tarjolla monenlaisia hahmoja?

      Poista
  9. Mistä sen saa ladattua? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Google playsta taisin käydä lataamassa maksua vastaan, varmasti muualtakin saa. :)

      Poista
  10. Tällaisessa perheessä, missä toinen lapsista ei ole ihan normaali (no kukapa olisi?), tämä leffa upposi ihan täysillä:

    http://pikkuisenparempaa.blogspot.fi/2014/05/ei-saa-kertoa-kellekaan.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon! Täytyy oikein nostaa hattua käsikirjoittajalle että Elsan hahmo on niin monipuolinen.

      Poista
  11. Täällä myös Frozen uppoaa myös 10v pojalle, kuten myös My little Pony, Littles Pet Shop, Muumit jne. Ja ihan vastaavasti tytöt (7v, 3v) katsovat myös Avatarta, Pokemonia, Transformersia, Ninjagoa. Ja leikit menevät ihan yhtä mahtavasto sekaisin.

    Ja itse rakastan vanhoja Disneyleffoja. Pitäisi hommata edes DVD-versioina, kun 18v vanha VHS-soitin alkaa vedellä jo viimeisiä. Ihan yhtälailla tykkään myös näistä uusista elokuvista. Ja molemmat laadut uppoavat myös lapsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä annan noiden katsoa lähinnä pikku kakkosta! :D Ja jos jännitystä kaipaavat laitan Avaran luonnon. ;)

      Poista
    2. Mulla on sama! Syksyllä tulee lapsilla lasiin 3 ja 5v eikä ne saa katsoa moniakaan yllämainituista :D Onko Frozenissa kelvattavia kohtia? Eli taisteluita? Pienempi ei varsinkaan uskalla katsoa sellaisia yhtään.

      Poista
    3. Kelvattavia, voi morjes. Kelattavia.

      Poista
    4. No on siellä kyllä muutama, susikohtaus, lumimöhkälehirviö ja yksi linnataistelu, aika lyhyitä onneksi. Ja loppu on tietysti tosi jännä - Snadi ei ole kovin herkkä ja sensuroi itse piiloutumalla tyynyn taakse. En suosittele pienemmälle, varsinkin jos on herkkis.

      Viisivuotiaallekin saattaa vielä olla haastavaa tajuta noita psykologisia jännitteitä juonen kannalta. Kannattaa katsoa yhdessä ja tarkistaa aika ajoin onko ipana vielä mukana. Skidi tajusi jo kyllä miksi Elsa lähti, mutta Snadin ymmärrys riitti lähinnä Olafin vitseihin. :)

      Poista
    5. Eikö kukaan noudata ikärajoja? Frozenkin on K-7, eli 5-vuotias voi katsella aikuisen kanssa, nuorempi ei lainkaan.

      Poista
    6. Tuo kielletty alle 7-vuotiailta tarkoittaa ainakin Finnkinon mukaan että aikuisen seurassa sallittu 4 vuotta täyttäneille. Koska isompi on herkempi kuin nuorempi, katsoimme kotikoneelta (pieni screeni, äänet normaalitasolla ja valmiina kelaamaan jos tuli pelottavia kohtia.

      Poista
    7. Siis ei meillä tuo nuorin katsomalla katso noita alussa mainittuja (Risto Räppääjä on suosikki), ennemmin tarkoitin että kaksi isompaa katsovat (toki nuorinkin näkee niitä, ilmoittaa kyllä jos ei ole hänen makuunsa). Ja ei, en noudata täysin ikärajasuosituksia. Tunnen lapseni ja tiedän mitä voivat katsoa.

      Poista
  12. Frozen on huippu, allekirjoitan kaiken mitä siitä kirjoitit! Vieroksun itsekin perinteisiä prinsessasatuja, mutta annan lasteni mielihyvin katsoa Frozenia, Kaksin karkuteillä ja Urhea -satuja, joissa prinsessat ovat vahvatahtoisia rohkeita naisia. He eivät tarvitse ketään pelastamaan itseään, vaan tekevät sen ihan itse. Kaikki edellämainittujen satujen prinsessat pärjäävät myös fyysisesti tarinoiden mieshahmoille, arvostan sitäkin. Urhea-elokuvan kipeä äiti-tytärsuhde on riipaisevaa katsottavaa! Suosittelen, vaikka siinä todella ne karhut on hetkittäin hemmetin pelottavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua myös ottaa pannuun se ainainen pelastaminen. :D

      Poista
  13. Meilläkin poika ja tyttö (5 ja 8) fanittaa molemmat Frozenia. Poika enemmän Olafia, tyttö taas Elsaa. Laulua hoilaa molemmat.
    Tähän poikien ja tyttöjen leffakeskusteluun voin sanoa, että meillä tosiaan nuo katsovat ristiin ihan mitä vaan, mutta poikaan eivät ole uponneet Lumikki ja Prinsessa Ruusunen. Kaikkea muuta piirrettyä katsoo. Kun tyttö ilmoittaa haluavansa katsoa Lumikkia niin toinen huutaa "EIIIIIIIIIIIIIII!!!" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olaf. <3 Jäin vielä miettimään tuota samaistuttavaa poikahahmoa (ei siis lumiukko, leijona tai auto), joka olisi voimakas mutta jollain tapaa ristiriitainen ja tuli tällainen ajatus: eivätkös kaikki superhahmot (batman, teris ja hämis) ole jollain tapaa myös heikkoja? Ehkä se vahva hahmo on puuttunut vain tytön muodossa.

      Ja ihan kiinnostuksesta: voitko kysyä, miksi Lumikki ei kelpaa pojalle? En nimittäin itse kestä Lumikkia ollenkaan. :D

      Poista
    2. Katja olet aivan oikeassa, enemmän pojille suunnatut supersankarit, kuten Hämähäkkimies tai Teräsmies on tuhat kertaa kiinnostavampia, koska ne ovat ristiriitaisia, epävarmoja ja heikkojakin ja lisäksi elävät kokonaisessa maailmassa, jossa on uhkia, ristiriitoja, elämää ja arkea ja joka kehittyy ja jonka mukana voi elää.

      Ehkä tämä johtuu siitä, että ovat nimenomaan sankareita ja enemmän osa nykykulttuuria, eivät osa opettavaisiksi (?) tarkoitettuja historiallisia kertomuksia.

      Lisäksi Hämis ja teräsmies ovat alun perin sarjakuvia, ja huonosti lukevalle, mutta visuaaliselle lapselle (jollainen meillä asuu) sarjis kannustaa lukemaa. koska tarinaa voi seurata myös kuvista.

      Että siis olen kaivannut sarjakuvaa, jonka naissankari tarjoaisi kiinnostavan samaistumiskohteen pienille ja vähän suuremmillekin tytöille.

      Meillä luetaan vähän mangaa, Aku Ankkaa, Pokemonia, Ninjagota ja jotain omituisia vampyyri/cheerleader-teemaa yhdistäviä kirjoja, mutta olisi ihanaa, jos olisi joku todellinen naissupersankarihahmo.

      Osaakohan kukaan suositella?

      Poista
    3. Joo totta, mä en muistanutkaan että ne alkoivat sarjakuvasta! Ja tiedän sarjiksista vielä vähemmän kuin leffoista.

      Lastenkulttuurin tarjonta on kyllä todella kiinnostava keskustelunaihe. Haluaisin tietää lisää ainakin tuosta historiallisesta aspektista että mitä vanhoilla saduilla haluttiin sanoa ja tietty siitä onko satujen sukupuoliroolien laajentumisella vaikutusta lasten käsitykseen itsestään ja omasta sukupuolestaan.

      Poista
    4. Ehdottomasti Shrek! Todellakin vahva ja ristiriitainen, ja inhimillinen, hahmo!

      Poista
    5. Suosittelen myös Shrekiä. Niin pojille kuin tytöille. Meillä poika 6-vuotiaana katsonut. Ja äitikin jaksoi katsoa!

      Lumikki on mielestäni elokuvana pelottava eli voi pieni poika siksikin olla katsomatta. Oma kummityttöni ei alle kouluikäisenä halunnut sitä katsoa.

      Poista
  14. Meidän lapset nyt 12 v tyttö ja kohta 8v poika. Katsottiin Frozen silloin leffassa. Siitä tehty traileri oli hauska, eikä ollenkaan prinsessamainen. Poikakin sitä katsoi ihan mielellään, mutta ei hoilannut lauluja eikä leikkinyt Elsaa. Ja tytär oli sen verran vanha, että ei leikkeihin yltänyt tuo leffa. Lego-movie-elokuvaa ei oltaisi menty ehkä katsomaan, jos perheessä olisi ollut vain tyttöjä, nyt mentiin katsomaan koko perheenä ja tytär (silloin 10 tai 11v) sanoi, että paras leffa pitkästä aikaa ja milloin tulee jatko-osa. Siitä jäi kyllä laulut pyörimään pitkäksi aikaa ja tietyt hokemat ovat vieläkin käytössä tässä perheessä. Suosittelen sitä leffaa kyllä.
    Poika on kieltäytynyt päättäväisesti ainoastaan Barbie-elokuvista. Niitä tosin ei enää tuo esikoinenkaan halua katsoa.
    Nyt aletaan olla jo siinä vaiheessa, että juniori käy neuvotteluja, milloin saa katsoa mm. Harry Potteria. Esikoinen onkin ne kaikki leffat jo nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa iässä alkaa olla jo aika paljon valinnavaraa kun ei tarvitse olla a) lällyä ja b) dubattua. :) Jäin muuten itsekin miettimään että olisinko mennyt Lego-elokuvaan - olisin ehkä päättänyt trailerin perusteella. Ehkä.

      Poista
  15. Suosittelen myös Disneys Prinsessa ja sammakko elokuvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolle tulikin jo suositus ylempänä tuolla kommenttiketjussa, joten jos huomenna sataa samaan malliin kuin tänään, otetaan leffa agendalle!

      Poista
  16. How to train a dragon ja sen jatko-osa on ihania piirrettyjä! Päähenkilö on poika, mutta mukana myös vahvoja naishahmoja. Voivat olla pienille lapsille tosin liian hurjia, en oikein lapsettomana osaa arvioida. Oon katsonut 10 v kummitytön kanssa, joka tykkäsi :) -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä noi on katsottu pieneltä ruudulta ekaluokkalaisena. Poika ainakin tykkäsi eikä pelännyt (pelkäsi Frozenia tv-ruudulta silloin kun se ilmestyi! tosin nyt kun täältä luin, että perustuu löyhästi Lumikuningattareen, niin ehkä johtuu siitä, että päiväkodissa sen nähtyään näki jatkuvasti painajaisia eikä leffan nimeä saa mainita edelleenkkään)

      Poista
  17. poika serkku on kehittany niin ison obsession frozeniin etta vanhemmat on kieltany koko elokuvan. Tyttoni kattoo tosi harvoin, Lightning McQueen ja planes on kuulemma parempia. ja kaikki toy stoyt on ihania. aitinkin mieleen. Brave oli kans hyva, mutta ehka vanhemmalle kun 3 vuotiaalle. Tia B

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toy storyt on jääny multa kokonaan katsomatta, ehkä pitäisi tutustua!

      Poista
  18. Mä kaipaisin lisää toisenlaisia päähahmoja lastenelokuviin ylipäänsä. Siis onko päähenkilöiden aina pakko olla (vähintäänkin lopulta) rohkeita, reippaita, sankareita? Elsa, Batman, you name it. Meillä kun asuu kaksi lasta, joista toinen on kyllä klassista sankarityyppiä ja toinen se, joka pelastetaan. Miksi päähenkilöt eivät voisi olla vähän nössömåiä ja silti saada jotain hienoa aikaan? Mielestäni Batman, Hämis, tai Frozen prinsessat, eivät ole nynnyjä nähneetkään.

    Lapset (kuten me aikuisetkin) ovat kovin monenlaisia. Eivätkä kaikki oo reippaita ja puheliaita sankareita. Eivät edes lopussa, kun rohkaistaan. Ja silti voivat saada merkkittäviä asioita aikaan, koska ovat herkkiä toisille ihmisille. Sellaisia hahmoja minä kaipaisin. Ja siis joo, niitä leffaja, joita ei tarttis kelata, koska kohtaukset on niin rajuja. Meillä on 4-v joka on jaksanut ja halunnut katsoa kokonaisia elokuvia (myös elokuvateatterissa) jo tukevasti yli vuoden. Mutta kaikki (etenkin leffateatterielokuvat) on suositeltuja reippasti yli 5 veelle, jopa aikuisen seurassa. KYRSII! Onko niissä AINA pakko olla jotain äksöniä niin paljon, että pienemmät katsojat jää vaille? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, ehkä nössö ja herkkä sankari vielä puuttuu. :) Musta kyllä ainakin Hämis on aika ilman asuaan hintelä ja hiljainen, ei siis mitään perussankarityyppiä.

      Musta näistä leffoista saisi todella helposti koko perheen version ihan vain lyhentämällä ja poistamalla joitain kohtauksia. Siis pelkällä jälkieditoinnilla. En ymmärrä miksi niin ei tehdä.

      Poista
  19. Jälkijunassa työnnän vielä oman lusikkani tähän soppaan sanoen että olen samaa mieltä joidenkin edellä kommentoineiden kanssa että meidän sukupolvemme olisi myös hyvä kohdata omat ennakkoluulomme näitä elokuvia kohtaan. Olen samaa mieltä että monet tästä ikäluokasta lyttäävät joitakin asioita aivan turhaan. Yksi niistä on juuri Disneyn prinsessa-elokuvat. Sanottakoon että itse lapsena kultaisella 80-luvulla olin vaaleanpunaisten Barbien ympäröimä ja äitini tuskinhiki otsalla yritti jouluisin pähkäillä Stockkalle oliko se prinsessa-Barbi vai unelma-Barbi mikä minulle piti lahjaksi saada :D Tästä huolimatta: A) Usein kavereiden kanssa niillä barbeilla ei itse asiassa leikitty sellaisia leikkejä kuin mitä olettaa saattaa, vaan barbit saattoivat olla jätemaalla asuvia erikoisuuksia tai usein esimerkiksi huippu-ratsastajia ja B) Leikit eivät koskaan rajoittuneet kuitenkaan näihin vaan niiden vastapainoksi oli paljon muutakin. Silloin esimerkiksi leikittiin vielä paljon kerrostalo-alueiden pihoilla kaikkien muiden kakaroiden kanssa hyvin sukupuolettomia leikkejä. Itse en lapsena koskaan tykästynyt senaikaisiin Disney-elokuviin vaan elämääni lopulta vaikutti enemmän 6v vanhemman veljeni minulle tunkemat Crocodile Dundee ja Indiana Jones :D Aikuisena minusta tuli tohtorintutkinnon omaava tiedenainen joka tällä hetkellä parantaa maailmaa ns. kolmannessa maailmassa. Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat vuorollaan eläneet "prinsessa-vaiheen" ja olen katsonut paljon pahemmaksi kieltää sen heiltä kuin hyväksyä. Kun ensimmäistä tytärtä odotin, olin kuitenkin näiden samojen ennakkoluulojen pauloissa minäkin. Ajattelin mm. että en koskaan pue tyttöä vaaleanpunaiseen. No, esikoisen synnyttyä melkein kaikista näistä ennakkoluuloista on päästy ja mukaan on tullut joustavuutta. Minusta onkin nykyään vain plussaa mitä ahkerammin yhdessä tutkimme kaikenlaisia erilaisia naisrooleja, historiassa tai nykyään. Disney-elokuvista olemme nähneet ne "pahiksetkin" ja niissäkin on oikeastaan monta tasoa, niitä ei tarvitse tulkita vain yhden rajoittuneen kaavan mukaan. Uusissa Disney-elokuvissa taas on mielenkiintoisella tavalla yhtymäkohtia nykyaikaan. Meillä suosikkina ovat olleet myös Tähkäpää (Rapunsel)-elokuva, Mulan, Brave, Frozen, ja Pocahontas. Lisäksi tietenkin mittavasti ihan kaikkea muutakin. Tällä hetkellä esikoiseni lempikirja on esimerkiksi Marikki. Marikki on siitä erinomainen kirja, että vaikka se sijoittuu entisaikaan niin se ei sensuroi elämän ongelmia, vaan käsitellään naapurin sedän alkoholismia jne. Sen takia en voi todellakaan allekirjoittaa tätä minun sukupolveni tendessiä sensuroida kaikkea (viittaan nyt esimerkiksi niihin ohjeistuksiin lastenlehdissä ja julkisuudessa että kun uutisissa kerrotaan jotain kamalaa, vanhempia neuvotaan sanomaan "ne tapahtuvat vain jossain kaukana, eivät täällä Suomessa". Minusta tämä on haitallisuuden huippu). Minusta tämä jos mikä antaa eväitä omille tyttärilleni kohdata maailmaa laajemmin ja määritellä myös itseään laajasti ja monipuolisesti, elämää, historiaa ja nykyaikaa ymmärtäen: He voivat löytää itsestään sen prinsessan ja paljon muuta sen lisäksi. Kukaan meistä kun ei ole yksioikeinen, mustavalkoinen persoona. Ja toisaalta, omaan kokemukseen viitaten, tiedän että ne silmät millä minä katson barbeja tai prinsessoja, eivät ne ole silmät millä lapset niitä katsovat. Kuten sanottu, minun lapsuudessani barbeista ei tullut lokeroivia vaan ne olivat vain leikkivälineitä muihin maailmoihin mitä vanhempani eivät varmaan olisi voineet kuvitellakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta näiden prinsessasatujen ongelma on se, että niitä kulutetaan liian nuorina ymmärtämään mitään historiaa, yhteiskuntaa tai naisen asemaa. Minä haluan että ipanat voivat katsoa viihdettä ilman että minun täytyy selittää että tuo oli tapana sota-aikana. Parempi jättää kokonaan pois.

      Sama pätee uutisiin. Niiden tulkitsemiseen tarvitsee valtavasti taustatietoa, joka tuutista tullutta lentoturmaakin sai selittää ennen lomamatkaa ihan tosissaan. Maailman kohtaaminen laajemmin ei ole vielä kouluikäisenkään juttu. Mutta voimme olla näistä ihan hyvin eri mieltä. :)

      Poista
    2. Juu, ei minulla ole mitään ongelmaa siinä että on erilaisia mielipiteitä; useimpiin asioihin kun yleensä on monta pätevää totuutta. Ja kuten sanottu, voin ymmärtää oikein hyvin näkökulmasi koska kuuluin itse pitkään siihen joukkoon. Oma elämänkokemus on vain laajentanut tätä perspektiiviä sikäli että olen tullut kriittiseksi liiallista, yksisilmäistä sensurointia kohtaan missä haiskahtaa tulkintojen mustavalkoisuus, oli se sitten vedetty puoleen tai toiseen (kts. muuten aihetta liipaten Asta Sepän tämän päivän Hesarin kolumni koskien Jane Austenin ajan avioliittoja). Joka tapauksessa, korostan nyt vielä että pitkän sepustukseni yksi tärkein pointti oli nimenomaan elokuvien ja kirjallisuuden laaja skaala: _Pelkkien_ prinsessa-elokuvien näyttäminen olisikin sitten jo ongelmallista. Se olisi jo ohjausta johonkin malliin. Pointti oli se että prinsessa-elokuvista tuskin muodostuu isoa mörköä kun katsottavia elokuvia on muitakin, erilaisia. Härkäsestä kärpänen. Kuten tuolla yllä sanottiin, Barbien ja prinsessojen lisäksi meidänkin sukupolvemme kuului yhtä lailla Peppiä ja Muumeja ja Pikku Myytä, Marikkia, Pikku Lottaa jne. Kun skaala on laaja, kyllä ne lapset kaikenlaisia omia ajatuksiaan saa, elämä laajenee, vaikkei itse ryhtyisi opettajaksi ja kaiken halki-selittäjäksi. Vaikka sinänsä mielestäni on hyvä kun isompien lasten kanssa katsotuista elokuvista kuten kirjoistakin keskusteltaisiin. Siinä niitä eri tulkintojakin tulee esiin :) Mukavaa viikonloppua!
      PS: Ja kyllä, minusta maailman kohtaaminen nimenomaan on kasvuiän tärkeimpiä asioita, ikään sopivalla tavalla toki, kyse ei siis taaskaan ole mistään mustavalkoisesta tai aggressiivisesta tyrk-tyrk meiningistä. Maailmaa ei voi pimittää lapsilta, se on epätervettä eikä mahdollistakaan luultavasti missään muualla kuin Suomen pumpulissa. Omat lapseni kasvavat ns. kolmannessa maailmassa missä ei isoja asioita voi lakaista matonalle kun ne ovat silmien alla koko ajan. Heidän koulussaan onkin se ote, että otetaan niitä sopivasti lasten ikäluokan mukaisesti käsittelyyn, kasvatetaan autonomisia ja yhteisöllisiä ihmisiä, jotka aktiivisesti hakevat ratkaisuja maailman ongelmiin. En ole omissa lapsissani (iät 8 ja 3) nähnyt mitään suurta ahdistusta vaan tervettä monipuolista kasvua jossa ei paeta ongelmia mutta yritetään ymmärtää niitä ja löytää positiivisia vaihtoehtoja ja uskoa että jokainen voi vaikuttaa, yhdessä ja yksin. Tällaisiksi nuoriksi aikuisiksi kokemukseni mukaan myös muut tästä koulusta valmistuneet ovat kasvaneet. Siksi nimenomaan on alkanut pistää silmään tämä Suomen sensurointi-meininkin aika omalaatuisena eikä välttämättä kovin terveenä vaihtoehtona, koska jos ei jo lapsesta opi vähitellen ja sopivasti kohtamaan maailmaa, mitenkäs sen tempun oppii sitten aikuisena? Eikö se nimenomaan aiheuta ahdistusta kun silmille törmää maailman pahuu eikä ole välineitä sen käsittelyyn? Itse asiassa 70- ja 80-luvuilla Suomessa meininki olikin vielä toinen, eli meikäläisten lapsuudessa, ei aina välttämättä paras mahdollinen (joitakin juttuja olisi silloin voinutkin sensuroida), mutta en voi sanoa että tämä nykyinen toinen ääripääkään olisi hyvä. Mutta kukin tyylillään toki.
      Nyt menee jo överi-runolliseksi mutta kun tämä niin hieno runo Kahlil Gibranilla on ja jotenkin tähänkin teemaan sopii:
      ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
      He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
      He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
      ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.
      Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
      sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
      Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
      sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
      jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
      Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
      mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
      sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.
      Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
      Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
      taivu riemulla.”

      Poista
    3. Minulla oli kova tarve varjella lastani maailmalta kunnes hän kolmasluokkalaisena otti ja luki kaikki Harry Potterit. Niissä on sen verran rankkoja juttuja, että panikointi lööppien vuoksi, tms. menetti merkityksensä.

      Meillä lapsen yksi lempparisaduista on Tuhkimo. Aika usein tarinan luettuamme kysymme, että mitä siinä Frozenissa sanottiinkaan, eikö olekin tyhmää mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka on kerran tavannut. Lapsi naurahtaa ja pyytää taas seuraavana iltana Tuhkimon - tai Frozenin. Kyllä kuusivuotiaskin tajuaa, että sadut ovat satuja.

      Poista
    4. Sadut ovat myös todella hyvä keino antaa lapselle sanat niille ikäville tai oudoille asioille joita elämässä väkisinkin tulee esiin. Esimerkiksi avioliittovalinnoista tai jonkun ilkeydestä on helpompi keskustella varhaiskonkreetin kanssa kun tarjolla on sopivan arkielämästä etäisiä esimerkkejä eikä siinä vaiheessa kun rakas pirkkotäti laittaa yllätyshääkutsut ja esittelee kuukausi sitten tapaamansa markun häävastaanotolla. Koska siellä häävastaanotolla on äiteen ruumiinkieli varmasti erilaista kuin frozenia katsoessa. Eikä se tarinan opetus välttämättä tule ihan saman kahden tunnin sisään...

      Poista
  20. Sun täytyy katsoa Happyish-sarjan S1 / E8 :D Vähän eri ajatukset tuosta leffasta.

    VastaaPoista
  21. http://nyt.fi/a1305965030714

    Tuolla myös aiheesta!

    VastaaPoista
  22. Huh, kuinka myöhään tulen kommentoimaan, mutta Lentiskoissa tää päälentskari lähtee tekemään jotain muuta kuin sitä, mihin hänet on luotu ja (vaikka miespuoleinen), niin voittaa itsensä. Menossa mukana sekä stereotypiaa että jotain muutakin. Lentsikat kakkosessa (Pelastajat) ollaan sitten tulipalojen sammutuksessa ja siellä ollaan ehkä hieman miehisemmissä piireissä vrt. ykköseen.
    Autoissa taas Salama McQueen pudotetaan jalustalta alas ja se oppii tervettä nöyryyttä. Autot kakkosessa sitten käsitellään ystävyyttä ja sitä, miten hyväksy' toinen sellaisena kun se on, eikä tuomita.
    Uppoaa meidän kolmeveehen kuin veitsi voihin, eikä vanhemmilla ole ollut valittamista.

    VastaaPoista
  23. Onkohan tätä mainittu? 90-luvun Disney-tuotannosta löytyvä Mulan voisi olla myös katsomisen arvoinen.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...