Tietoa mainostajalle ›

21.5.2015

Täysi kymppi

Olimme häämatkalla Azoreilla. Bussissa vieressäni istui mies, joka oli samassa kohteessa juhlimassa vaimonsa kanssa 10 vuotishääpäivää. Onnittelin pariskuntaa kohteliaasti, mutta salaa ajattelin, että hyvä luoja. Kymmenen vuotta! Millaistakohan on 10 vuotta kestäneessä avioliitossa?

Noh. Nythän voin sitä itse analysoida. Tänään tuli avioliittoelämää täyteen vuosikymmen.

Kymmenen vuotta elämästä on pitkä aika, vaikka suomalaisnaisen elinajanodote onkin 80 ja risat.

Enemmän kuin ala-aste ja yläaste yhteensä.
Kaksi ja puoli valtuustokautta.
Suomen elinkautinen lyhimmillään.
Palovaroittimen käyttöikä.
Kymmenessä vuodessa kasvaa myös joulukuusi mittaansa.

Ehkä voidaan sanoa, että 3650 yhteistä päivää pätevöittää kestävyyslajiin nimeltä parisuhde. Hiki on varmasti ehtinyt tulla jo useaan otteeseen ja rakkoja on kantapäissä, mutta matka jatkuu.

Yleisimmin eropaperit jätetään viiden vuoden kohdalla, siitä eroriski alkaa pienentyä voimakkaasti. Miten me sen teimme?


Tässä kohtaa yleensä kuuluu vannoa ikuisen rakkauden liekin nimeen, mutta henkilökohtaisesti näen järjen käytön kertaluokkaa tärkeämpänä tekijänä. Yhteiselo piti ottaa vakavasti.

Piti opetella kunnioittamaan parisuhdetta ja sitä koossa pitäviä voimia, puolison arvostamista, kritiikin esittämistä ilman ivaa, puhumista. Lisäksi empatia on jokaisen perheenjäsenen oikeus ja velvollisuus, vaikka olisi kuinka väsynyt, kiireinen tai ajatuksissaan.

Tähän tarvittiin käytännön muutoksia. Minun piti lopettaa mykkäkoulut ja opetella pyytämään anteeksi (ovien paiskomistakin vähensin), Koti-insinöörin taas oli luovuttava lempiharrastuksestaan jankkaamisesta ja opeteltava tekemään ruokaa. Yhdessä piti etsiä riitoihin ratkaisuja, kuten kotityöexcel. Piti oppia katsomaan kauemmas ja luottamaan siihen, että raskaiden aikojen jälkeen tulee kevyempää.

Kymmenessä vuodessa kaikki muuttuu - asuinpaikat, työmatkat, perhekoko, päiväkodit, autot. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy. Typerää kinaamista tuskin saadaan koskaan kokonaan loppumaan. Onneksi edes aiheet ovat vaihtuneet siitä, mihin baariin mennään, siihen, saako puuhaarukan laittaa astianpesukoneeseen (EI).

47 kommenttia:

  1. Onnea! Meilla samat vuodet kk paasta. Ja puuhaarukkaa ei tietenkaan saa laittaa pesukoneeseen.

    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jee, onnittelut etukäteen! Ja ei, ei tietenkään saa. :D

      Poista
    2. Ei ei ei haarukkaa astianpesukoneeseen, eika mitaan muutakaan puista :D

      Poista
  2. Ihana toi riidan aiheiden muuttuminen vuosien kuluessa. Meillä 12 vuotta avioliittoa takana ja meidän salaisuus on noin kolme viikonloppua vuodessa ilman lapsia kaksistaan (vaikka vaan ihan kotona) ja oman ajan antaminen toiselle (kummallakin omat harrastukset, joiden parissa saa yksin viettää aikaansa omien kavereiden kanssa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoja käytännön järjestelyjä meilläkin: kerran vuodessa lähdetään kahdestaan pois maasta ja molemmilla on niin paljon omia juttuja että ei ehdi kypsyä toisen naamaan. :)

      Poista
  3. Hitsi kun oli napakasti laitettu asia pakettiin! Ilman niita ikuisia liipalaapoja. Pakko laittaa korvan taakse, kun tuosta tuntui löytyvan meidan kompastuskivet, molempien. Tsemppia ja Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rehellisyyden nimissä kompastuskiviä on enemmänkin mutta ehkä tässä kuitenkin on sen verran viisastunut että osan voi pistää ihan sen molemminpuoleisen epätäydellisyyden piikkiin. Näillä mennään. :)

      Poista
  4. Onnea!
    Itse menin noin kuukausi sitten naimisiin, yhteistä taivalta on takana yhdeksän vuotta. Kyllähän sitä väkisinkin miettii, mitä kaikkea tulevat vuodet tuo tullessaan.
    -Tuulis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, teillä on tämä kymppi jo vähän niinkuin valmiiksi taitettuna. Hyvä saavutus. :)

      Poista
  5. Onnea! Pakko sanoa, etten kuvien perusteella olosi arvannut kympin tulleen mittariin. Eihän sulla oo muu muuttunu ku hiukset!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kitios! Itse kun katselin häämatkakuvia niin järkytyin että kyllä on naama huonontunut aika merkittävästi ja monella tapaa, mutta menee osastoon minkäs teet. :)

      Poista
  6. Ihanan lämpöiset hääpäiväonnittelut! ♥

    Meillä on miehen kanssa kesällä 8-vuotishääpäivä ja ihmettelen jo kovasti, että mihin nämä KAHDEKSAN vuotta on hurahtanut, kun tuntuu kuin häät olisivat olleet ihan hetki sitten. Tuntuu aivan käsittämättömältä, kuinka aika juoksee.

    Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta
    - entistä suurempi ihmetys, että MIHIN SE AIKA MENEE? :D

    Meillä on vielä se, että ollaan toistemme ensirakkaudet. Okei, ellei lasketa Backstreet Boysien Briania, johon olin täysin sydänpohjiani myöten rakastunut nuorena.. ikävä kyllä se suhde ei koskaan edennyt kaukosuhteesta mihinkään, epäilen vahvasti, ettei Brian tiennyt edes olemassaolostani! :D

    Vaan ensirakkaudesta kuulee usein sanottavan, ettei se voi kestää, se on vain "harjoittelua oikeaan parisuhteeseen". Vaan 14 vuotta on mennyt joten voin kai jo tässä vaiheessa todeta, että kyllä se voi kestää. Kuten itsekin kirjoitit, niin kymmenessä vuodessa muuttuu paljon. Kumpikin muuttuu, kasvaa, oppii. Näiden 14 vuoden aikana ollaan kasvettu yhdessä ja erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa! Tottahan ensirakkaus voi kestää (monella ei kestä) jos kaikki osuu kohdalleen kasvamissuunta on sama. Mä olen todella tyytyävinen siitä että en ole enää ekan poikkiksen kanssa, huh. :D

      Poista
  7. Paljon onnea! Meillä tuli samat kasaan helmikuussa ja paljon on tosiaan tapahtunut sinä aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä saavutus siis teilläkin! Onhan tässä jo jotain muisteltavaa kertynyt. :)

      Poista
  8. Onnea! Meillä napsahtaa parin viikon päästä 5 vuotta avioliittoa täyteen. Itsehän vietän päivän romanttisesti koulutuksessa. Ollaan suunniteltu viikonloppulomaa kaksin, vielä kun joku ottaisi tuon lapsen hoitoon... terkuin, isovanhemmat vastaavat kahden tunnin hoitokyselyihin että "no meillä on kyllä omakin elämä". Oivoi.

    En haluaisi olla katkera, mutta viimeksi eilen itkin (aikuismaista) kun luin jonkun blogin parisuhdepostauksesta, että "mä en kyl tajuu niitä vanhempia jotka selviää ilman kahdenkeskistä aikaa, meillä on vähintään kerran kahdessa kuussa yö ilman lapsia, suosittelen kaikille". No vittu jaa. Terkuin, yö viimeksi kahdestaan elokuussa 2013, sitä ennen heti siinä kyljessä kesäkuussa 2012 ja lokakuussa 2011 olemme siis saaneet lapsen. Seuraavaa yötä ollaan säännöllisin väliajoin (lue: vähintään kerran kuussa) kyselleet isovanhemmilta, mutta kun ei niin ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei isovanhemmat olekaan mitenkään velvollisia hoitamaan meidän tekemiä lapsia. Mukava tietysti, jos haluavat olla mukana. Mutta velvollisuutta ei ja syyllistäminen ei varmasti auta.

      Muutaman tunnin lapsenvahdin saa ihan maksettuakin. Se ei tule kalliiksi. Siitä on hyvä aloittaa ja pidentää, kun löytänyt hyvän tytön tai pojan, niin pidempiin iltoihin. Lapset varmasti viihtyvät hyvin nuorten innokkaiden kanssa.

      Itse aikoinani käytin hyväksi toisia samassa tilassa olevia tuttuja vanhempia. Minä hoidin välillä heidän lapsia ja he taas vastavuoroisesti tarvittaessa minun lastani niin yökyläilyssä, kun pakollisissa pankkikäynneissä ja sai rauhassa shoppailla. Lapset viihtyivät hyvin, kun sai leikkiseuraa.

      Varmasti löytyy ratkaisu, kun vähän viitsii yrittää.

      Poista
    2. Hei. Täällä ei ole MLL:n lastenhoitopalvelua tai vastaavaa. Meillä ei ole tuttuja lapsiperheitä ympärillä. Miehen veli tyttöystävineen voisi hoitaa lasta, mutta asuvat 300 kilometrin päässä ja ovat sanoneet että lomalla on kiva lomailla, joten eipä olla viitsitty pyytää kun ovat täällä olleet. Omat sisarukseni ovat ilmoittaneet että ei käy, eivät hoida yön yli. Tunnin-parin pätkiksi ottavat, samoin mun äiti jos töiltä ehtii, mutta sellaisiin harvemmin on tarvetta. Meillä ei ole teinejä lähipiirissä ja naapuruston teini kieltäytyi kauniisti työtarjouksesta.

      En tiedä mitä pitäisi viitsiä enemmän, mutta toistaiseksi aika heikolta näyttää. Miehen täti hoitaa tyttöä mielellään juuri lyhyitä pätkiä, mutta yöhoito ei vuorotyön vuoksi ole vielä toistaiseksi useista yrityksistä huolimatta onnistunut.

      Ongelma ei siis niinkään ole nuo lyhyet pätkät vaan se, että yöhoito on osoittautunut mahdottomaksi.

      Poista
    3. Missä päin asutte? Voisittehan esim. yrittää järjestää hoidon vaikka niin, että lähdette viikonlopuksi johonkin isompaan kaupunkiin. Lapsi yöksi hoitajalle, hoitajan kotiin (ainakin turun seudun lastenhoitopalvelu -fbryhmässä (tai jotain sinnepäin) tarjotaan hoitopaikkoja myös hoitajan kotona). Illalla ravintolaan tms ja yö hotellissa, seuraavana päivänä haette muksun ja teette vielä yhdessä perheenä jotain kivaa ennen kotiinlähtöä! Tämä tosin tulee aika kalliiksi, koska täytyy maksaa hotelli ja hoitaja yms..

      Poista
    4. Tiedä tuosta velvollisuudesta, mutta meidän elämässämme isovanhemmat ovat iso apu ja jos niin pitkään elän, että lastenlapsia saan, niin kyllä varmasti koen ihan velvollisuudeksi vuorostani auttaa omia lapsiani.

      Ihan samalla lailla koen velvollisuudekseni auttaa omia vanhempiani sitten, kun he eivät enää ilman apua pärjää. Ja tulee sitä apua annettua jo nyt.

      Aika kylmäksi maailma menee, jos ihmiset eivät huolehdi läheisistään.

      Poista
    5. Riitan kanssa samaa mieltä, Jos minun lapseni jaksaminen on kiinni siitä, että hoidan hänen lapsiaan (omia lapsenlapsiani) kerran puolessa vuodessa yön yli niin se ei mikään paha rasti ole. Kyllä nyt sen verran pitää voida auttaa, varisnkin kun tilanne on tuollainen. Sitten taas jos hoitajia riittää pilvin pimein, niin tilanne toinen.

      Poista
    6. Onpas kurja tilanne - meillä on enää yhdet isovanhemmat hengissä, mutta ovat kyllä innokkaita hoitajia. Ja ensi viikonloppuna ottavat jopa kolmeksi yöksi. Ollaan kyllä huippukiitollisia siitä.

      Toi oli hyvä ajatus että matkustatte lasten kanssa jonnekin, missä saatte heidät hoitoon - olisikohan joillakin laivayhtiöilläkin ollut jo lastenhoitajia mukana.

      Poista
  9. Onnea ja hatunnosto, ilo nähdä etteivät kaikki koristele erotilastoja.

    Täällä myös ollaan ihan kohta kymmenvuotinen aviopari. Nuorena mentiin, lapset saatiin, talo tehtiin, vuorotellen väsyttiin - ja kaikesta selvittiin, tähän asti ainakin. Luottamus yhdessä pysymiseen kantaa huonompienkin aikojen yli, vaikka rakkauden tunne ei joka päivä niin huumaava olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi vuorotellen väsyminen on muuten aihe, josta kukaan ei puhu mitään vaikka on aika yleistä. Täytyykin kirjoittaa siitä! Onnea ja tsemppiä teillekin!

      Poista
  10. Onnea! Et tosiaankaan näytä yhtään rupsahtaneen ajan kuluessa - niin hirmuisen hehkeä ja pirtsakka rouva :)
    Kyllä noita vuosia katsoo taaksepäin ihmetyksellä, voi kokea jopa jonkinlaista onnistumisen tunnetta.
    Meillä napsahti just siinä viiden vuoden kohdalla paha kriisi. Siitä selvittiin vaikka vaatikin muutaman vuoden että elämä muuttui siitä vakaaksi eikä itse enää epäillyt liiton jatkuvuutta vaan oikeastaan sitouduin siihen entistä vakaammin, todellakin tositarkoituksella.
    Kesällä tulee 20 vuotta täyteen giftiksessä ja olen ihan helvetin kiitollinen perheestäni ja tuosta siipastani. Kannatti sinnitellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos kovasti! Olen samoilla linjoilla siinä, että ne kriisit kannattaa potea loppuun. Parisuhde toipuu kaikenlaisita asioista jos vaan molemmat luottavat onnistumiseen.

      Poista
  11. onnea! olen mäkin ollut avioliitossa kohta 15 vuotta mutta kolmen eri puolison kanssa :D tämä viimeisin on jo ylittänyt 6 avioliittovuodellaan edellisen ennätyksen. tämän kestävyyttä ei ole aihetta epäillä, koska koko ajan ei tunnu pahalta (ensimmäistä liittoa rasitti seksittömyys ja toista alkoholismi). musta tuntuu edelleen käsittämättömältä, että kaikkiaan yli 25-vuotisen seurustelu-urani aikana minulla on viimeinkin oikea parisuhde :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mun molemmat vanhemmathan oli naimissa joku neljä kertaa, joten pidän tätä aikamoisena saavutuksena ihan siihenkin peilaten. Mutta joskushan se paranee vaihtamalla! Mä menin naimisiin vasta kolmekymppisenä, kun vihdoin tuli se ihminen vastaan, jonka kanssa oli järkevää mitään rakentaa.

      Poista
  12. Damn it, mä en varmaan koskaan pääse laskemaan aviovuosia, mut ehkä näinä edistyneinä aikoina voidaan rinnastaa siihen myös avoliitto. Yhteiset 11 vuotta takana. Siinä ajassa on muuteltu, rempattu, opiskeltu, välillä pussattu enemmän (välillä vähemmän.)On riidelty ja kirottu, oltu varmoja et yhteistä huomista ei tule. Lapsia saatu 3 (No okei se yks syntyy vasta kuukauden päästä). Ihanasti ollaan eletty reissaten, vaikka lunta on ollut tuvassa kerran jos toisenkin.

    Meillä kantava voimana on varmaan myöskin se että kumpikin on ns. vapaa elämään myös omaa elämäänsä, eikä tässä suhteessa tarvitse tehdä kaikkea ns. perheenä. Koitetaan jaksaa olla kuitenkin kiinnostuneita toisen tekemisistä ja tärkeistä asioista, unohtamatta tietty niitä arjen ihan pieniä juttuja, kuten valmista kahvia jonka kylkeen on haettu aamutuimaan huoltsikan tarjoussuklaa. ;)

    Onnea matkaan seuraavaan kymmeneen vuoteen!

    Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa hyvältä yhtälöltä! Ja yksi i-kirjain sinne tai tänne ei paina minun mielestäni mitään, jote onnittelut myös teille!

      Poista
    2. No todellakin, olette kunnioitettavan matkan jo taittaneet! Mähän en edes kuulu kirkkoon joten ei ollut tarkoitus mitennkään korostaa avioliiton merkitystä. Ihan yhtä lailla voi tietenkin olla vakavissaan ja sitoutunut avoliitossa. Ihmisistä se on kiinni.

      Poista
  13. Lämpimät onnittelut.

    Meillä tulee 16 vuotta kasaan, huh! Sitoutuminen, anteeksiantaminen, suun aukaiseminen ja asioiden ilmaiseminen provosoimatta, kuunteleminen. Noiden lisäksi joustavuutta, huumoria, toisen huomioimista. Myös kahdenkeskeistä aikaa vaikka edes iltaisin/öisin lasten nukkuessa. Mun mielestä runsas perheaikakin liimaa yhteen. Kaikkien omia menoja on niin paljon, että tekee hyvää olla perheenä yhdessä ja kokea ja jakaa asioita yhdessä. Se hitsaa perhettä mutta myös niitä perheenperustajia toisiinsa -> yhdessä on kivaa ja just me kaksi ollaan saatu jotain näin hienoa kasaan.

    Runsaasti yhteisiä tuleviakin vuosia! Teille, meille, kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä toivotus, komppaan!

      Mä olen nyt vasta parin vuoden sisään löytänyt tuon perheen yhteisen ajan palkitsevuuden. Meillä on tuo mökkeilyyn investoiminen tuonut sitä yhteistä aikaa ja tekemistä, mutta nyt voisi jo laajentaa kokemuspiiriä.

      Poista
  14. Onnea! Meillä tulee muutaman viikon päästä 18 vuotta täyteen avioelämä saavuttaa täysi-ikäisyyden. Edelleen me keskustellaan siitä saako puuhaarukoita pestä tiskikoneessa (EI).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kunnioitettava virstanpylväs! Mut mikä siinä on, että tästä puuhaarukasta täytyy keskustella?????

      Poista
    2. Laiskuutta sanon mä. Helpompaa kuin tiskata se on lykätä se salaa tiskikoneeseen ;)

      Poista
    3. Laiskuutta sanon mä. Helpompaa kuin tiskata se on lykätä se salaa tiskikoneeseen ;)

      Poista
  15. On tehty taas - täyden kympin työ!

    VastaaPoista
  16. Onnittelut multakin! Me on oltu naimisissa nyt 7 vuotta ja sitä ennen avoliitossa 7, yhteensä 14 vuotta... Joku on joskus sanonut, että rakastuminen on pelkkää tunnetta, mutta rakastaminen vaatii myös tahtoa. Sitä, että _haluaa_ rakastaa juuri sitä kumppania ja elää sitä yhteistä elämää vaikka aina ei olis niin helppoo/ihanaa/mahtavaa/muutenihquihanaa. Koska kyllähän parisuhteessa aina tulee niitä hetkiä, kun ajattelee, että olisi helpompi erota. Rakastaminen on kaiketi sitä, että päätetään jatkaa yhdessä, kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Ja se tahto on mun mielestä just sitä rationaalista selvittämistä ja pähkäilyä että miten ristiriitoja sovitellaan ja ratkaistaan. Draamailulla ei saa aikaan mitään.

      Poista
  17. 20 vuotta aviossa tuli täyteen tammikuussa ja kesäkuussa ollaan oltu yhdessä 21 vuotta. Mentiin aikanaan kihloihin 13 päivän tuntemisen jälkeen (viikko ekoista treffeistä) ja naimisiin tapaamisesta puolen vuoden päästä.

    Käsittämätön aika, en olis uskonut silloin kun naimisiin mentiin.. =)

    Kaikenlaista on suhteessa ja elämässä ollut... sairauksia, työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia ja muuta ikävää, mutta aina niistä on selvitty ja nimenomaan YHDESSÄ. Kun toiselta voimat loppu niin toinen tsemppaa ja jaksaa ja päinvastoin.

    Yhteinen kahdenkeskinen aika on ollut välillä tosi vähissä, mutta nyt on alettu taas opettelemaan sitä kun lapset on jo aika isoja. Kriisin paikka enemmänkin tuo lasten kasvaminen, vanhimmalla tyttärellä lakkiaiset lauantaina ja keskimmäisellä rippijuhlat kuukauden päästä. Missä välissä noi lapset kasvoi noin isoiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, ihan mahtavaa! Yhteistyötähän tämä on, vetovuoroja voi vaihtaa. :)

      Ja sitäkin mietin että jos me ei oteta parisuhdetta vakavissaan n-y-t niin ei ole mitään jäljellä sitten 10 vuoden päästä kun Skidi on 18.

      Poista
  18. Onnittelut! Tämä juttu sopii teemaan niin hyvin, että pakko jakaa. Kuljetin 6-v uimakoululaista kotiin, ja radiosta tuli Vesterisen Onnellinen mies. Eikös siippasi soita juuri siinä? En ole ihan varma tuosta kappaleen nimestä, mutta se mitä soitettiin perjantaina SuomiPopin listalla. Kappale loppui, ja tyttö sanoi "mä haluan onnellisen miehen", eli olisi halunnut kuulla sen uudestaan.. Mitäpä siihen muuta voi vastata, kuin että toivon ja uskon että sellaisen löydät, mutta tätä kappaletta mä en saa tulemaan täältä radiosta uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Se biisi on muuten ihan lasten suosikki, koska siinä leivotaan pullia! Mutta jos vaatimuksia tulee lisää niin spotifysta se löytyy.

      Poista
  19. Vesterisen ko. biisi on kyllä ihan loistelias! Meille tulee kesäkuussa täysi kymppi täyteen ja kyllä niitä ylä- ja alamäkiä on elossa ollut enemmän kuin vähemmän, ero vain ei ole ollut mikään todellinen vaihtoehto... En kadu hetkeäkään.

    VastaaPoista
  20. Nyt en voi olla kommentoimatta, meillä on täsmälleen sama hääpäivä! 10v on kulunut nopeasti ja typeristä asioista kinataan tässäkin taloudessa. Harkitsen kotityöexceliä, koska mielestäni mies ei ymmärrä lastenvaatemanagerointiin ja pyykkirumbaan käytettävää aikaa. Mua ripitetään jatkuvasti puuhaarukoista astianpesukoneessa. Amen.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...