Tietoa mainostajalle ›

15.5.2015

Mä en leiki sun kanssa

Eräs ystäväni kertoi, että hänen lapsensa alkoi vastustaa päiväkotiin menoa ties millä verukkeilla. Oli vatsa kipeä ja pelotti. Kun asiaa tutkittiin tarkemmin, kävi ilmi, että lapsi oli vain yksinäinen. Ryhmässä oli paljon poikia ja kolme tyttöä, joista kaksi leikki keskenään. Poikien leikkeihin häntä ei huolittu mukaan.

Ei ihme, ettei varhaiskasvatus kiinnostanut. Päivät olivat pitkiä ja tylsiä.


Kaveriongelmat alkavat aika varhain ja niillä on iso merkitys päiväkodissa viihtymiseen. Snadillakin on jo ollut muutama konflikti, joita on pitänyt selvitellä kotona asti. On helppo ajatella, että tämä on ongelma vain lasten mittakaavassa, mutta sitten voi miettiä, että kuka haluaisi mennä sellaiseen työpaikkaan, jossa heti ensimmäiseksi eteisessä tullaan informoimaan, että minä teen tänään töitä vain Liisan kanssa.

Jäin taas miettimään, onko sosiaalisten taitojen kasvatus vieläkään varhaiskasvatuksessa sille kuuluvalla tasolla. Ryhmässä toimiminen kaikkine nyansseineen on kuitenkin elämässä menestymisen kannalta välttämätön taito.

Tarvitaanko yhteiset säännöt? Ja millaiset?

Meillä, varsinkin jos lapsia on käymässä enemmänkin, leikeistä neuvotellaan, lempileikkejä vuorotellaan ja tehdään kompromisseja. Lapset eivät saa keskenään päättää, kuka kenenkin kanssa on, ja mitä leikitään. Kaikkien pitää löytää mielekästä tekemistä - ketään ei voi varata, omia eikä jättää ulkopuolelle.

Sama pätee myös tarpeeseen olla yksin. Siihenkin pitää olla oikeus ilman että kukaan loukkaantuu.

Ja jos haluaa leikkiä jonkun kanssa kahdestaan, mikä on ihan hyväksyttävä toive, sitä varten täytyy varata oma aika.

Välillä tunnen itseni ihan solidaarisuushihhuliksi. Mutta kun kavereiden varaaminen on mielestäni vallankäyttöä, jota pikkulapsille ei pidä antaa.

Kaikkia ei tarvitse sydämestään rakastaa mutta toimeen pitää tulla. Sitäpaitsi niistä tyypeistä, joiden kanssa eniten riitelee, saattaa tulla hyviäkin ystäviä, jos vain joku auttaa oikealle tielle.

Olisikin kiva kuulla kokemuksianne: miten teidän päiväkodissa toimitaan?  Löytyykö leikkiseuraa ja onko säännöt samat?

60 kommenttia:

  1. Mä oon törmänny vaan äiteihin, jotka mainostaa, että "meidän lapset kyllä ottaa kaikki mukaan leikkeihin, eikä koskaan syrji" tai että "meidän lapset ei koskaan jätä ketään ulkopuolelle" tms. Ja sit paheksutaan, kun esim. meidän tyttö tekee tota. Mä ohjaan sitä, kerron että kaikki pitää ottaa mukaan ja autan leikeissä alkuun. En missään tapauksessa hyväksy syrjimistä tms. mutta en myöskään paheksu lapsia, joille asia ei tuu luonnostaan. Tuntuu välillä pahalta, kun meidän lapsi ei oo luonnostaan sosiaalinen ja kaikki hyväksyvä, mutta minkä sille voi, se pitäis muidenkin ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tarkoitatko että lapsesi ei halua leikkiä ollenkaan muiden kanssa vai varaa nimenomaan yhden kaverin itselleen? Tässä oli nyt enemmän kyse siitä, että nimenomaan autetaan ipanoita leikkimään monenlaisia leikkejä ja monessa seurassa.

      Poista
  2. Itse olen lapseni kanssa samassa päiväkodissa töissä ja kyllä sydäntä välillä särkee. Ryhmässä on sattumien kautta vain 1 tyttö (mun lapseni) ja 6 poikaa. Poikien leikit on melko rajuja ja vauhdikkaita, kun taas tyttäreni haluaisi rauhassa piirrellä, rakentaa isoja legorakennelmia, leikkiä poneilla jne. ja kaveria näihin rauhallisempiin leikkeihin harvoin on. Kotona itkee monesti aamuisin ettei tahdo päiväkotiin. Päivät sujuvat ihan hyvin ja toisinaan saadaan houkuteltua poikia mukaan tytön leikkeihin ja vastaavasti soviteltua autoleikkejä rauhallisemmiksi, mutta aina ei onnistu. Monesti tyttö onkin päivän käytännössä aikuisten kanssa, kun "pojista lähtee niin kova meteli".

    Ryhmän vaihto ei onnistu erinäisistä syistä. Sääliksi tosiaan monesti käy kun ulkona tyttö joutuu ihan yksinään rakentamaan hiekkakakkunsa eikä kukaan muu jaksa keskittyä moiseen vaan juoksevat ympyrää tai ajavat autoilla rallia.

    Syksyllä ryhmään on tulossa toinen tyttö ja yksi poika siirtyy eskariin, jospa ryhmädynamiikka muuttuisi sen verran ettei tarttis aina murehtia ja selittää lapselle miksei kukaan muu jaksa tehdä kuin puolikkaan hiekkakakun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas on epätasainen ryhmä. Isoissa päiväkodeissa on tietty se hyvä puoli että seuraa kyllä löytyy kun vähän jeesataan. Perhepäivähoidossa meille sattui pelkästään tyttöryhmä.

      Poista
  3. Meille ei varsinaista päiväkotikokemusta ole, mutta kai tuo kaupungin avoimen päiväkodin kerho varhaiskasvatukseksi luetaan ;). Isojen lasten kerhossa (alk 3 v, 3 pv/viikko, 3h kerrallaan) oli ekana syksynä vain 2 tyttöä ja loput poikia. Kerhotädit sanoivat silloin syksyn aikana monta kertaa, että ovat koittaneet saada tytöillä leikit synkkaamaan. Mitä lie tekivätkään, mutta nuo tytöt (nyt jo 5v molemmat) ovat olleet "bestiksiä" sieltä saakka. Kaverin äiti miettii jopa heidän hoitokuvioitaan, niin että kerhoilu voisi heilläkin jatkua. Meillä se jatkuu pikkuveljen vuoksi joka tapauksessa. Tahtoo siis sanoa, että fiksut hoitajat osaavat saatella lapsia yhteen. Kyllä mun kasvatusperiaatteisiin kuuluu, ettei ketään saa jättää yksin leikkimään. Pikkuveli on eri asia tässä tapauksessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos yhteinen sävel löytyi. Meillä ei saa jättää pikkusiskoakaan mutta siitä tuleekin jo hyvä koira. :)

      Poista
  4. Mulla on kokemukseni vaan taalta Turkista, missa tyttö aloitti 3v. eskarissa (koulu alkaa 6v.). Meno on koulumaisempaa kuin Suomessa ja toiminta aika ohjattua, kaikkeen puututaan aika nopeasti ja vanhemmilta vaaditaan paljon osallistumista ( hohhoijaa joskus kiiretta pitaa). Naita en leiki ton kaa draamoja on ollut muutamia mutta ne on puitu aika tarkkaan ja kun vapaata leikkiaikaa on vahemmin niin sita tapahtuu aika vahan. Negatiivisia puoliakin tassa mallissa on mutta opettajilla ja avustajilla on aika vahva ote lasten keskinaiseen dynamiikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkosuomalaisten kokemukset ovat aina kiinnostavia! Totta tuo että kun kasvatus/opetus muuttuu koulumaisempaan suuntaan, myös sosiaaliset ympyrät laajentuvat. Juuri tässä 3-5 v ryhmässä on varmaan eniten draamoja kun sääntöjä vasta haetaan / opitaan.

      Poista
    2. Meidän päiväkodissa ei saa tehdä sääntöjä, vaan sopimuksia! Mielestäni tässä mennään metsään, sillä yhteiskunnassakin on sääntöjä, joita olemme sitoutuneet noudattamaan, sopimukset taas menee uusiksi vähän väliä.

      Poista
  5. Meidän tytön päiväkotiryhmässä harrastetaan leikkikaveriarvontaa, jossa arvotut lapset leikkivät samaa (joskus arvottua) leikkiä yhdessä. Mielestäni älyttömän hyvä keino saattaa yhteen erilaisia lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, onpas kiinnostava metodi. Tykkääkö lapset tästä: ovatko tottuneet vai tuleeko kapinaa?

      Poista
    2. Meidän lasten päiväkodissa tällaista tehdään kahden ryhmän kesken (ryhmissä on saman ikäiviä lapsia). Erilaisten leikkipisteiden pikkuryhmät arvotaan, ja lapset ovat aivan innoissaan. On kuulemma toiminut hyvin, löytynyt uudenlaisia kaverikomboja ja ihan uudenlaisia leikkiversioitakin. Kun kasvattaja-aikuiset sitten pitivät muiden touhujen keskellä tästä taukoa, alkoivat lapset vaatia arvontajuttuja taas - ja sehän järjestyi! Hyvin tuntuu toimivan.

      Poista
    3. Ainakin meillä tuo leikkikaveriarvonta ei ole todellinen arvonta, vaan työntekijät tarkoituksellisesti miettivät, miten sekoittavat leikkiryhmiä niin, että tulee uudenlaisia komboja, mutta leikki silti lähtee sujumaan. On toiminut tosi hyvin, mutta vaatii aika paljon työntekijöiltä (eivät he suotta ole kasvatustiedettä opiskelleet).

      Poista
    4. Tuolla päiväkodissa konkreettisesti nostetaan nimet hatusta. Arvontoja ei ole päivittäin, mutta käsittääkseni viikoittain on. Ainakin oma lapseni on tykännyt niistä. Tasan kerran ilmoitti, että "mulla kävi tänään arvonnassa tosi hyvä tuuri, kun pääsin leikkiin X ja sain sinne kavereiksi sen ja sen". Silloin juteltiin asiasta vähän enemmän ja kävin lapsen kanssa läpi sitä, miksi arvontoja pidetään.

      Omalla lapsellani ei ole erikseen parasta kaveria vaan leikkii hyvin monen eri lapsen kanssa (niin tyttöjen kuin poikienkin). Hyvin näyttää sujuvan leikit isommallakin porukalla, sillä ainakin pihalla iltapäivisin on usein käynnissä leikki, jossa on osallisena monta lasta. Jotenkin olen tästä iloinen, sillä jää tunne, että leikkeihin mahtuu erilaisia lapsia.

      Poista
    5. Kuulostaapa hyvältä. Näillä keinoillahan saataisiin vallitseva huono leikkikavereiden sukupuolijakokin karsittua. On vihonviimeisen huono asia tämä pelkästään samansukupuolisten kanssa leikkiminen.

      Poista
  6. Vähän ahdistaa edellisissä kommenteissa tuo ongelma, että tytöllä ei ole tyttöä kaverina ja että tyttöjen leikkejä yritetään synkata. Itse olen nimenomaan toivonut päiväkotiin yhteisiä leikkejä ja synkkausta sukupuolesta riippumatta. Toteutumisesta en ole lainkaan varma. Lapseni kertoo lähes sataprosenttisesti leikkineensä jonkun tytöistä kanssa. Tässäkin huom. sukupuolen lisäksi yksikkö. Ilmeisesti leikkivät hyvin paljon pareittain, vaikka paria päivän mittaan vaihdettaisiinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin toivoisin että lapsia ohjattaisiin enemmän leikkimään sukupuolesta riippumatta. Snadilla on menossa tosi voimakas mekkokausi ja pelko että "näyttää pojalta" (en tiedä oliko joku sanonut näin), veikkaan että sekin voisi laimentua jos korostettaisiin niitä yhteisiä leikkejä.

      Poista
    2. Pienemmän lapsen päiväkodissa lapsilla lähti lapasesta prinsessaleikit. Ryhmässä on paljon tyttöjä ja päivästä toiseen leikit olivat prinsessaa. Kiitin erikseen henkilökuntaa siitä, kun he kielsivät tuomasta prinsessahörsylöitä joka päivä. Nyt käytössä on yksi viikonpäivä, jolloin kotoa saa tuoda roolivaatteita (ja leikkiä sitä prinsessaa). Sanoivat suoraan, että haluavat ohjata muihinkin leikkeihin. Suuri kiitos tästä heille.

      Poista
  7. Meidän lasten päiväkodissa on sääntö, että jos joku tahtoo leikkiin mukaan, se pitää siihen ottaa. Jos joku haluaa leikkiä yksinään, hänen pitää antaa leikkiä yksinään (ei saa väkisin tunkea mukaan). Tällä saadaan se sellainen "mä en leiki sun kaa" -säätö pois ja kaikki mukaan leikkiin, mutta samalla annetaan rauha vetäytyä hetkeksi yksin leikkimään, jos joku lapsi kaipaa hetken rauhaa.

    Syksyllä tuonne tuli uusi tyttö, joka yritti sanella muille miten leikitään ja joka halusi leikkiä aina kahdestaan joidenkin kanssa ja se sai koko ryhmän dynamiikan sekaisin. 4-6 -vuotiaiden tyttöjen keskuudessa tuo tuollainen oli myrkkyä. Kotonakin asiasta itkettiin. Onneksi hoitajat laittoivat stopin tuolle ja nyt kaikki on hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voin kuvitella. Jotenkin todella herkkää aikaa tämä. Päivän pilalle menemiseen ei tosiaan tarvita kuin se "mä en muuten leiki tänään sun kanssa" kommentti.

      Poista
    2. Loistavaa! Itse olen aina tytölleni painottanut, että kaikkien kanssa leikitään ja leikitään sitä, mitä enemmistö haluaa. En voi mitenkään ymmärtää vanhempia, jotka eivät tätä kannata. Varsinkin tytöillä tämä on joskus vaikeaa kun kaksi leikkii ja kolmas ei mahdu mukaan. Tai sitten jonkun kaverin luona 5 katsoo filmiä, mutta kuudes ei pääse katsomaan kun vanhemmat sanovat, ettei saa tulla niin montaa. Vastaavissa tapauksissa meille pääsee kaikki kaverit. Yleensä lapset eivät jaksa isolla porukalla katsoa telkkua kauaa vaan lähtevät muihin juttuihin.
      Vanhempien pitää katsoa lasten perään niin, ettei kukaan jää yksin. Se, että joku haluaa olla yksin onkin sitten eri juttu.

      Poista
  8. Meidän päiväkoti on meille paras vaihtoehto, mutta valitettavasti aika monelle muulle ns. kakkosvaihtoehto. Tästä seuraa, että moni lapseni kaveri vaihtaa päiväkotia nyt kun ikää on jo yli 3 vuotta. Oman lapsen kannalta tämä on hirmu surullista, sillä tuntuu, että kaverit vaihtuvat liian nopeasti. Vai onko väärin toivoa, että lapsellakin olisi mahdollisuus pitempiin kaverisuhteisiin, vaikka ikää onkin vasta muutama vuosi? Vähän tuntuu, että asiaa vähätellään: "nopeastihan niitä uusia kavereita sitten löytyy". Lapsella on ollut viimeisen vuoden yksi ns. "paras kaveri" joka on 10-päiväinen. Joka aamu lapseni kyselee toiveikkaasti, onkohan se kaveri tänään päiväkodissa. Kyllä siinä itsellekin tulee paha mieli, kun tietää, että myös tämä paras kaveri vaihtaa päiväkotia elokuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa. Kolmevuotiaat jo noin pääsääsntöisesti kaipaavat kavereita leikkeihinsä, mutta tässäkin asiassa kehitys on joillain nopeampaa ja joillain hitaampaa. Ainakin pitäisi tunnistaa se, jos lasta pitää tukea kaverin "menettämisen" takia.

      Poista
  9. Mä en myöskään poikalapsen äitinä hahmota, miksi niitä tyttöjä pitää synkata yhteen. Tai että miksi pojat vaan riehuu ja ajelee autoilla. Ensinnäkin; miksei sitä tyttöä voi välillä ohjeistaa mukaan ajelemaan autoilla ja toisaalta niitä poikie piirtelemään? Sukupuolirajat, haloo! Karmeeta varhaiskasvatusta jos jo tuossa iässä ohjataan noin selkeästi eri toimintoihin. Ei ihme, että meillä on tasa-arvo-ongelmia korkeammallakin yhteiskunnassa, kun lähtökohta on tämä.

    Itsellä on herkkä poika, joka rakastaa kyllä autoja mutta myös piirtämistä ja kukkia. Ei ole mikään liikunnallinen eikä tykkää riehua, eikä siten aina pärjää perinteisissä poikein puuhissa, mutta samalla lailla häntä ohjataan silti välillä juoksemaan ja temmeltämään, vaikka mieluiten istuisi yksin ja piirtelisi. Kaikkea tasapuolisesti, koska aika vaikea on muuten saada kukaan lapsista ymmärtämään, että kaikki on sallittua ja mahdollista tulevaisuudessa olitpa tyttö tai poika.

    En sinällään vähättele sitä, etteikö tyttö kaipaisi tyttöjen seuraa ja toisin päin. Onhan biologiset eroavaisuudet ihan totta. Mutta jos ryhmän ainoa tyttö on aina yksin, koska olosuhteiden pakosta muita tyttöjä ei vain ole, niin silloin vika ei kyllä ole siinä että hän on aina tyttö ryhmässä, vaan varhaiskasvattajien otteessa kuinka asiaa hoidetaan. Ja se on surullista, koska siitä kärsii ihan turhaan pikkutyttö, joka ei sitä ansaitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit sanat suustani! Muutimme syksyllä Ruotsista Suomeen ja ero tässä on valitettavan suuri. Oltuaan muutaman päivän Suomessa päiväkodissa poika tuli kertomaan että tiedätkö äiti, pinkki on vain tyttöjen väri ja että vain tytöt leikkii nukeilla. Päiväkodissa lapset eivät halua leikkiä tyttöjen kanssa, mutta naapurin tyttö on edelleen paras kaveri.

      Poista
    2. Edellinen tyttökaverin puutteesta surkutellut anonyymi hei.

      Tytärtäni ohjataan säännöllisesti aikuisten toimesta mukaan poikien leikkiin, niin että aikuinen leikkii mukana. Samoin poikia pyydetään pelaamaan/piirtämään tytön kanssa. Mutta siinä on vaan se pikkujuttu, että koko päivää ei voi ohjata yhtä leikkiä ja sitä se vaatisi, koska poikien leikit vaan menee rajuiksi. Autoilla ajetaan rallia, törmäillään, taistellaan jne. ja jos tästä yrittää ohjata pois (niinkuin jatkuvasti tehdään ja kielletään mm. seinää päin ajo) niin hetken päästä silti joku jo huutaa -> tyttö säikähtää ja poistuu paikalta. Poikia puolestaan tosiaan ohjataan pelaamaan tai rakentelemaan legoilla, mutta kärsivällisyys ei vain riitä isojen rakennelmien tekoon tai pitkiin peleihin, joten lopulta vaan ilmoitetaan etten jaksa enää tai hajotetaan rakennelmat/peli ja tytöllä harmittaa.

      Henkilökunnan yrityksestä tuo ei jää kiinni, koska tosiaan yrittävät aktiivisesti ohjailla lapsia toisiensa leikkeihin ja keksiä myös koko porukan yhteisiä leikkejä (tyyliin "tänään voisimme leikkiä kirjastoa/kauppaa/ravintolaa"), joissa aikuinen on koko ajan mukana. Näihinkään vaan harvoin saa lyhytpinnaisia poikia pitkäksi aikaa mukaan.

      Eli kyse ei siis ainakaan tässä päiväkodissa ole siitä, etteikö henkilökunta yrittäisi. Tuo vaan on haastava ryhmä, kun tosiaan yhdellä riittäisi keskittyminen vaikka mihin ja toisilla sitten kiinnostaa ihan muut jutut. Tässä nyt vaan sattuu olemaan selkeä sukupuolijako, vaikka tottakai kyse on lopulta persoonaeroista.

      Poista
    3. Hei olisi kiva kuulla tuosta Ruotsin tilanteesta ja mistä se johtuu! Mä vähän epäilen että Suomessa jo perhemalli ja kotikasvatus on niin konservatiivista että ei siinä enää varhaiskasvatus auta rotkoa kuromaan.

      Poista
    4. Suomalaisissakin päiväkodeissa taitaa olla aika suuria eroja. Vertaamatta lainkaan Ruotsiin, niin jo yhden kaupunginkin sisällä on aivan valtavaa vaihtelua jo pelkästään suhtautumisessa tyttöihin, poikiin ja ylipäänsä lapsiin. Meidän lasten päiväkodissa on erityisesti panostettu siihen, ettei tyttöjä ja poikia saa lokeroida, ohjata tietynlaiseen toimintaan tai torua/kiitellä toiminnasta sukupuolen perusteella. Toki sitten osa saa kotoa silti konservatiivista kasvatusta ja loukkaa muita lapsia todella pahasti yrittämällä pakottaa ahtaisiin ja ahdistaviin lokeroihin. Mutta ei tämäkään mikään normi tunnu (onneksi) olevan.

      Mutta kerro lisää siitä, miten näistä asioista ja tilanteista käytännössä Ruotsissa keskustellaan ja miten toimitaan! Kauhean mielenkiintoista!

      Poista
    5. Mua kiinnostaa myös valtavasti Ruotsin tämäpäivän tilanne. Siellä osattiin olla lokeroimatta lapsia sukupuolen mukaan jo 80-luvun alussa. Jotenkin ne vaan osaa paremmin tämän.

      Poista
  10. Minusta ylipäätään Suomessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota lasten sosiaalisiin taitoihin. Ollaan käyty ystäväperheellä kylässä useita kertoja, niillä on kaksi lasta, ne leikkii keskenänsä ja meidän lapsi touhuu yksin. Perheen äiti ei puutu asiaan millään tavalla. Käytiin Unkarissa kylässä, kun olemme saapuneet, perheen äiti sanoi lapsille: "Tässä on Julius, ottakaa hänet mukaan leikkiin!" Ja sitten koko konkkaronkka leikki nätisti yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on samankaltaisia kokemuksia. Mä ihan aina sanon mun lapsille, kun muita lapsia tulee kylään, että ne pitää ottaa mukaan leikkiin ja huomioida, mutta parissakin ystäväperheessä taas sitten heidän lapsensa leikkivät ihan kahdestaan eikä vanhemmat puutu ollenkaan. Tosi kiva käydä lasten kanssa (tai näissä tapauksissa mukana on ollut vain toinen - toinen ei ikänsä puolesta ole tullut mukaan, eli ei ole sisarusseuraakaan) niillä kylässä... Ollaan sitten jotenkin automaattisesti lopetettu kyläilyt näissä perheissä lasten kanssa, eikä kutsuttu heitäkään meille. Kyllä mun mielestä perus-käytöstapoihin kuuluu jollain lailla noteerata vieras (ok, ymmärrän että nämä lapset eivät mun lapsiani ole kotiinsa kutsuneet, mutta niiden äiti on, ja voisi käyttää tällaisen tilaisuuden vähän niiden käytöstapojen opettamiseen).

      Poista
    2. Jopas on outoa. Meillä lapsiperhekyläilyjen nimenomainen tarkoitus on tutustututtaa lapset toisiinsa. Jos siinä saa sanasen vaihdettua aikuisen kanssa niin hyvä, mutta pääasiassa tämä tehdään että sitten parin vuoden päästä voisi kahvitella jo rauhassa. :)

      Poista
  11. Hollannissa kiinnitetään paljon huomiota luokan (4-6vuotiaat lapset) ryhmäytymiseen. Uudelle tulokkaalle nimetään oma "kummioppilas", joka näyttää esim. missä vessa on ja mistä löytyy mitäkin ja ottaa porukoihin ja leikkeihin mukaan. Ryhmä siis ottaa uuden tulokkaan mukaan, eikä niin kuin Suomessa tyyli tahtoo olla että uuden tulokkaan pitää yrittää päästä porukoihin mukaan. (Tätä tapaa mielestäni Suomessa aikuistenkin keskuudessa vaikkapa uudessa työpaikassa tai uuteen taloyhtiöön muutettaessa.) Lisäksi Hollannissa luokan istumajärjestys vaihtuu 3-4 kertaa lukukaudessa, eli lapset joutuvat tekemisiin eri lasten kanssa säännöllisin väliajoin. Toki parhaita kavereita muodostuu, sehän on selvä, mutta ei olla pelkästään parhaan kaverin kanssa tekemisissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä tuo konseptin kääntö toisinpäin! Mä tykkään näistä kummikuvioista. Myös Skidi tykkää kovasti koulunsa kummioppilaasta jonka kanssa sujuivat myös välituntileikit.

      Poista
  12. Se on tosi harmi, että tytöillä leikit tosi usein/monella on sellaisia että vain kahdestaan voi leikkiä. Onko se jotain todella sisäänrakennettua kun sitä oli jo omassa lapsuudessa ja nyt näkee saman oman lapsen ikäluokassa? Sama kuvio jatkuu sukupolvesta toiseen! Oma tyttöni aloitti päiväkodissa 4 vuotiaana eikä tahtonut päästä päiväkodissa jo pitempään olleiden tyttöjen leikkiporukoihin mukaan. Mutta onneksi yhteinen sävel löytyi kahden pojan kanssa ja heistä tulikin tosi ihana kolmikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä! Mutta hyvä jos järjestyi tuollainen kolmikko! Mä olen itse ollut ihan sosiaalinen ummikko mennessäni kouluun, mutta ala-asteen aikana se luontevin ryhmä oli juuri kolmen porukka. Ja luonnollisesti mut sitten erotettiin yläasteella muista ja olen siitä edelleen katkera. :(

      Poista
    2. Meillä tytöllä meni päiväkodissa tosi mukavasti, kavereina oli sekä tyttöjä että poikia. Eskari on täällä koulun yhteydessä, ja sielläkin tytöllä oli kavereina myös poikia. Sitten kun tuli aika siirtyä pihan toiselle puolelle ekaluokalle, pojat eivät enää leikkineetkään tyttöjen kanssa, ja eskariryhmän tyttökaverit joutuivat eri luokalle. Uudella luokalla oli valmiiksi muodostuneita tyttöpareja/porukoita, joihin meidän reipas tyttömme ei kaikesta kannustamisesta, rohkaisemisesta ja yrittämisestä huolimatta ole kunnolla päässyt mukaan. Nyt hän on jo neljännellä, ja edelleen surraan ennen nukkumaanmenoa sitä, kun ei ole omaa luottoystävää - välitunneilla pelaillaan isommassa tyttöporukassa eikä tarvitse olla yksin, mutta vapaa-aikana "kukaan ei voi olla", kun he ovat omalle kaverilleen varattuja.
      Vaikka päiväkodissa rikottaisiin menestyksekkäästi perinteiset sukupuoliroolit, se ei siis välttämättä toimi enää koulun puolella.

      Poista
    3. Ei kai tuollaiset koskaan pelkästään mitään sissänrakennettua ole. Muistan elävästi omasta lapsuudesta kun muutettiin uuteen asuntoon ja sosiaaliset suhteet muuttui. Uudessa paikassa oli paljon lapsia, ja leikittiin myös porukalla, mutta tyttöjen kesken oli kyllä paljon sellasta, että joku jätettiin ulos. Olin siitä täysin hämmentynyt. Pojista ainoastaan yksi leikki tyttöjen kanssa (on muuten edelleen mun paras ystävä!) ja sekin oli mulle aika outoa, kun olin leikkinyt paljon esim. poikaserkkujen kanssa.

      Tulee tästä erottelusta muuten mieleen sekin, että vaikka lapset ovatkin luonnostaan eri asioista kiinnostuneita, kannattaa kannustaa kokeilemaan eri leikkejä. Esim. mä olin pieni ja tykkäsin esim. piirtää, lukea, rakentaa legoja jne, eikä liikunta ollut koskaan mun juttu. No, se johti siihen, etten uskaltanut mennä liikunnallisiin juttuihin mukaan, koska pelkäsin etten pärjää. Varmaan aikuisten kannustuksella tähänkin olisi voinut vaikuttaa.

      Poista
  13. Kaverisuhteet on niin raakoja ja vaikeita asioita. Ja kun ystävän löytää niin voi sitä onnea.
    Meille on käynyt niin että lapsen vanhemmat eivät pidä meistä vanhemmista, ja näin lapsien ystävyys sitten tuhotaan. Lapset eivät siis saa olla ystäviä, vaikka heillä synkkaisikin.
    Kotona jatkuvasti tuodaan meidät negatiivisesti esiin, ja näin siirretään joku oma trauma tai kauna seuraavallekin sukupolvelle. Ja kas, tästähän seuraa se, etteivät lapset sitten enää tulekaan toimeen, vaan mukavasti alkavat sitten olla taisteleva pari. Ja ketä tästä syytetään? No tietenkin meitä ja meidän hirveää lasta.
    Että älkää vanhemmat aina puuttuko, ohjailko, määräilkö lasten kaverisuhteita ja tehkö niistä vaikeita ja ongelmallisia ihan vaan tekemisen ilosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullista lapsille :( Meillä pojan parhaan ystävän (tytön) vanhempia tuntuu häiritsevän juuri tämä "väärä" sukupuoli siinä määrin, että tyttöä ohjeistetaan leikkimään vain toisten tyttöjen kanssa. Lapsille tämä näyttäytyy aivan outona eikä kumpikaan siitä piittaa. Mutta pikkuhiljaa moinen suhtautuminen vaikuttaa.

      Poista
    2. Tiedätkö yhtään mitä näillä toisilla vanhemmilla on hampaankolossa? Mä kyllä haluan olla hyvin perillä kaikista kaverisuhteista ja tuntea vanhemmat ihan siksikin että tuo sosiaalinen ympäristö alkaa viedä pikkuhiljaa multa valtaa pois.

      Poista
    3. Meillä on sama linja, että lasten vanhempiin/perheisiin halutaan samalla myös tutustua. Uusien kavereiden kohdalla sovitaan vaikka treffit puistoon, jotta saadaan koko lössi tavata. Meille tuo yllä mainitun tytön vanhempien hampaankolossa harmittava asia on kyllä tullut selväksi, eikä se varsinaisesti kohdistu meidän poikaamme persoonana. He vain eivät nähtävästi kykene näkemään itse ihmistä vaan keskittyvät tämän sukupuoleen - valitettavasti huomioimatta lainkaan lasten näkemyksiä tai tunteita. Lapselle tällaisen selittäminen on aikamoisen vaikeaa.

      Poista
  14. Mulla kokemusta kahdesta päiväkodista, ja kahden lapsen näkökulmasta, toinen tyttö, toinen poika. Kummassakin päiväkodissa ihan huippukasvattajat. Sekä tytär että poika ovat (ja tässähän voi myös vaikuttaa että ovat eri sukupuoliset sisarukset) tottuneet leikkimään vastakkaisen sukupuolen kanssa ja kavereita on riittänyt kaikissa ikäluokissa, kaikissa ryhmissä. Opettajat ja hoitajat ovat kierrättäneet lapsia eri kokoonpanoissa eri leikeissä ja itse menneet mukaan jos leikit eivät heti lähde sujumaan (ja vaikka lähtisivätkin). Olen lapsilta kysellyt vaivihkaa että onko kaikilla leikkikaveri ja onko ketään joka olisi pihalla yksin, niin ei kuulemma ole. Sen verran olen ollut näistä asioista (oman koulutustaustani vuoksi) kiinnostunut, että olen monesti salaa katsellut lasteni leikkejä päiväkodin pihalla ennenkuin avaan portin ja menen hakemaan. Tottahan he puhuvat. Jokaisella on joku kaveri. Lasteni kaikki ryhmät ovat myös olleet uskomattoman rauhallisia, ja kieltäydyn uskomasta, että heidän yhteensä seitsemään päiväkotiryhmään on valikoitunut pelkästään rauhallisia lapsia (eikä olekaan, kaksi kertaa on tyttäreni valittanut jonkun tönivän, ja yhdestä lapsesta on poikani valittanut - mutta ovat ystävystyneet sittemmin). Jotain ne aikuiset siellä tekevät oikein :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Mä teen samaa tarkkailua - aina silloin kun haen, yleensä olen viejäpuolella. Mikä vaikuttaakin siihen että olen kuulemassa nämä kuka leikkii kenenkin kanssa -keskustelut.

      Poista
    2. Joo mä oon myös puolet ajasta vienyt, ja siinä tulee niitä kuka leikkii kenen kanssa-juttuja, mut opettajat yleensä on puuttuneet niihin jos alkaa näyttää huonolta, eli katsovat sitten että jokaisella "pisteellä" (niillä on eri leikkipisteet aamupäivisin, yhdelle pisteelle mahtuu max 4) on lapsia ja silloin tällöin eri kokoonpanolla. En ole muuten koskaan ollut todistamassa keskustelua jossa lapset jättäisivät jonkun toisen lapsen tahallaan pois leikistä.

      Poista
  15. Valitettavasti meidän esikoisen päiväkodissa on juuri tuota tyttöjen välistä "kaverivarailua". Eräänä päivänä tyttöni ilmoitti ettei voi enää leikkiä tyttö Y:n kanssa koska tyttö X on sanonut että jos leikit, niin en kutsu sinua mun synttäreille. Yllä olevien kommenttien perusteella taidan mainita asiasta hoitajille. Tosin en tiedä vaikuttaako mitään. Ryhmä on iso jossa paljon poikia ja paljon ei-suomenkielisiä lapsia jotka tarvitsevat extra-tukea. Suomenkieliset tytöt on yleensä vaan laitettu jonnekin huoneekseen keskenään leikkimään ilman aikuista, koska osaavat olla tappelematta. Mitään ohjattua yhteistä tekemistä ei yleensä iltapäivisin ryhmässä ole. Syksyllä oli vielä puhetta aiemmin jonkun mainitsemista kaveriarvonnoista, joita pidän tosi hyvänä ideana, mutta talven aikana en ole kertaakaan kuullut että niitä olisi oikeasti toteutettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa mainita - ja ylipäätään kysellä tuon sosiaalisen kasvattamisen perään. Noi on valtavan isoja asioita tuonikäisille vaikka meistä kuulostaakin lähinnä naurettavalta.

      Poista
    2. Aargh! Toi "osaavat olla tappaelematta" on kyllä raivostuttavin peruste! Vaikkei olisi käsikähmää, voi siellä silti olla aikamoinen peli menossa ja joku koko ajan itku kurkussa.

      Poista
  16. Oon vakuuttunut että varhaiskasvatus on vähintään yhtä tärkeää kuin peruskoulu. Sitä ei vaan ihan vielä tajuta ja perinteet muuttuu hitaasti. Pienten lasten hoito on alunperin perustettu vanhempien tukemiseksi, jotta he voivat palata töihin, jolloin hoidon funktio on säilöntäpaikka päiväksi.
    Itsetuntoa ja -tuntemusta sekä empatiataitoja ja muiden huomioonottamista olisi optimaalista harjoitella ennen kouluikää. On hienoa että koulukiusaamiseen puututaa nykyään paremmin, mutta parasta olisi jos se voitaisiin ehkäistä. Ja näkisin että varhaiskasvatukseen panostaminen olisi hyvä ehkäisykeino.
    Alle kouluikäiset tarvitsee aika intensiivistä vanhempien ohjausta, ja ryhmäkoot päiväkodeissa on turhan isot. Lisäksi suomalainen päiväkoti on paljolti vapaata leikkiä, mikä on varmasti hyvä, mutta mitä on vaikeampi hallita kuin koulumaisempaa systeemiä, mikä monissa maissa alkaa peräti 3 v alkaen.
    Toisaalta meidän hyvinvointi kuitenkin perustuu tehokkuuteen myös tässä asiassa. Jokaista töihin palaavaa vanhempaa kohden ei voida palkata yhtä lastenhoitajaa tai muuta päiväkodin henkilökuntaan kuuluvaa.
    All in all tunnetaitojen harjoittelu varmasti tulisi olla intensiivisimmään päiväkoti-ikäisillä ja tähän panostaminen lisäisi hyvinvointia koko loppuelämään. Ei sovi aliarvioida päiväsäilöissä olevien lasten hoidon vaikutuksia. Jos koulussa pitää sovitella lasten kiusaamista ollaan jo tavallaan liian myöhässä - ennaltaehkäisy on aina halvempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sataprosenttisen samaa mieltä kanssasi. Ja tutkimuskin tulee sitä, että varhaiskasvatus on nimenomaan niin että tärkein koulutus minkä lapsi elämässään saa.

      Poista
  17. Niin tuttua. Yritin päiväkodissa varovaisesti ehdottaa, jos tuota leikkikaveriarvontaa voisi kokeilla tai lapsia muuten ohjata sosiaalisissa taidoissa. Vastaanotto oli todella tyly: kenenkään ei ole pakko leikkiä jonkun kanssa. Mitäs siinä sitten sanomaan. Totta kai minulla oli oma lehmä ojassa, sillä oma lapseni oli aina se, joka jäi ryhmistä ulkopuolelle ja itki ettei halua tarhaan. Mutta kyllä ylipäätään hämmästytti aikuisten ammattikasvattajien asenne sosiaalisten taitojen opettamiseen. Ilmeisesti täällä ei jotenkaan vieläkään ymmärretä, että sosiaalisetkin taidot on opeteltavia taitoja, eivät edes kasvattamisen ammattilaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me aivan hämmästyttiin, kun kuulimme lastentarhanopettajan ottaneen käyttöön uuden linjan tämän mukaanottamisen suhteen. Häntä häiritsi, että lapsia ohjattiin kysymään pääsevätkö mukaan leikkiin, koska sehän antaa periaatteessa mahdollisuuden kieltäytyä ja näin syrjiä toista laste. Hän siis muutti tämän (ja vakuutti muutkin kasvattajat asiasta). Nyt kysymys kuuluukin "mitä mä voin tehdä tässä leikissä". Poissulkeminen poistetaan yksinkertaisella metodilla vaihtoehdoista ja kuulemma tuo on toiminut hyvin. Pienillä eleillä saa ihmeitä aikaan. Toivottavasti teidän lapsellakin tilanne paranee :)

      Poista
    2. Alkuperäinen: tästä voisi ihan ottaa puhelua päiväkodin johtajalle ja kysellä miten sosiaalisia taitoja kyseisessä päiväkodissa opetellaan.

      Anonyymi, onpas hyvä idea!

      Poista
  18. Meillä on ollut onni saada huippuhoitajat kaikille kolmelle lapselle. Päiväkodin hoitajat ovat ottaneet asiakseen katsoa, että kaikkien kanssa leikitään eikä sukupuolella ole ollut kauheasti väliä. Mutta on vaatinut selkeästi sitoutumista ja määrätietoista työtä kaikilta hoitajilta ja kiitos kuuluu heille ja mahtavalle päiväkodin johtajalle, joka kannustaa hoitajia tehtävässä. Yhtenä hyväksi koettuna työkaluna tarhassa on jo vuosia käytetty leikinvalintataulua, jossa lapsen tehtävänä on valita leikkikuvan perusteella taululta mieluisin leikki ja sitoutua raivaamaan se leikin päätyttyä. Ohjaaja on etukäteen määritellyt, kuinka monta lasta mihinkin leikkiin mahtuu ja leikkijöiden määrät on ilmoitettu leikkikuvan vieressä numeroin ja/tai erilaisin merkein. Ohjaaja voi soveltaa määriä tilanteen mukaisesti ja heidän kanssaan on tarkoitus neuvotella muutenkin kaikesta tauluun liittyvästä, mutta tavoite on ohjata lapsia leikkimään myös muiden kuin parhaiden kavereiden kanssa.Lisäksi lapset tykkäävät opetella laskemista ja numeroita kyseisen taulun avulla, välillä pitää laskea mihin leikkiin mahtuu vielä osallistujia.

    VastaaPoista
  19. Tarha-koulukokemus Saksan komennukselta, siellä lapset tulivat hakemaan uuden oppilaan heti ovelta leikkeihin mukaan, mikä hiukan ujoja kielitaidottomia suomalaislapsia kauhistutti(: Mutta oikeasti oli aivan mahtava kokemus. Siinä Suomessa on vielä opettelemista, koskee myös työpaikkoja.

    VastaaPoista
  20. Meillä oli päiväkodissa leikkitaulu lasten käytössä. Siinä oli kuvia eri leikkipaikoista/leikeistä, ja lapset saivat itse käydä oman kuvansa laittamassa siihen leikkiin, johon halusi mennä. Jokaiseen leikkiin mahtui 2-3 lasta. Näin estettiin lapsien vaellus paikasta toiseen (haastavat tilat) ja kaveritkin vaihtui aamupäivällä ja iltapäivällä. Lapset tykkäsivät itse tästä leikkitaulusta ja lapsimäärä per leikkikin oli neuvoteltavissa aikuisen kanssa. Leikkejä syntyi niin tyttö, poika kuin sekapareissa/pienryhmissä. Ja yksinkin sai olla.

    VastaaPoista
  21. Tärkeää olisi opettaa lapsille myös se, että kaverille voi ja pitää uskaltaa sanoa ”ei”, jos kaverin jutut tai hommat ahdistavat pientä leikkijää. Oma lapseni ei uskaltanut tai edes osannut sanoa ei, silloin kun parhaan ystävän jutut menivät häntä väheksyväksi ja mollaavaksi. Tilanne jatkui pitkään, ja vasta kun lapseni alkoi välttellä kaverin seuraa ja jutuista lipsahdella rivien välistä itseään väheksyviä kommentteja, havahduin siihen, että kaikki ei ole ok. Tilannetta oli jatkunut pitkään meidän vanhempien vänkyttäessä sitä kaikkiapitääalkaa –hommaa. Lapsi oli niin ahdistunut ja tilanne niin pitkällä, että hän leimautui kiusaajaksi, porukastapullauttajaksi, ja asioita selviteltiin taitamatonta opettajaa ja KiVa-tiimiä myöten. Tämä koko kierre sen takia, että molemmat lapset olivat sosiaalisilta taidoiltaan raakileita, yksi ei ymmärtänyt, että hänen juttunsa pahoittivat toisen mielen, ja toinen ei osannut tai uskaltanut sanoa ei. Ei me aikuiset aina olla tilanteen tasalla, kuten on tässäkin blogissa kerrottu, ja siksi minä ainakin suhtaudun varauksella tuohon kaikkia pitää alkaa – juttuun. Silloin kun ollaan porukassa, kuten päiväkodissa tai luokassa, juu, on hyvä oppia että porukassa toimitaan, mutta en minäkään ala vapaa-ajallani kusipääkaveria, jonka sanomiset rosvoavat energiani ja saavat minut toistuvasti pahalle mielelle.

    VastaaPoista
  22. Toinen tärkeä asia, mikä liitty tuohon "kun muita lapsia tulee kylään, että ne pitää ottaa mukaan leikkiin ja huomioida". Tämä ei saa missään nimessä jäädä vanhemmilta vain sanomisen asteelle, vaan niille lapsiraakileille pitää oikeasti antaa työkaluja ja neuvoja, että miten ne erilaiset lapset otetaan mukaan ja mihin leikkiin ja minkälaiset säännöt niissä on. Vanhemmat näyttävät esimerkkiä eivätkä ala kahvittelemaan keskenään. Tämä vaatii vanhemmila aikaa ja vaivaa, mutta vain siten voi saada haluttuja lopputuloksia. Tarhassa ehkä lastenkasvattajat osaavat tämän homman, mutta vanhemmilla tämä jaä usein sanomisen tasolle, "menkääpä lapset nyt leikkimään ja ottakaa Liina mukaan". Muistan omasta lapsuudestani, miten meidän lasten piti ottaa leikkeihin Liina mukaan ja Liina on eritysilapsi. Mitään neuvoja missään vaiheessa ei annettu, että mikä olisi Liinan kanssa sopiva leikki ja miten sitä leikitään saati että kukaan vanhemmista olisi osallistunut tai auttanut asiaa millään tavalla. No riitoja ja joukosta sulkemisiahan siinä tuli, kun leikittiin niitä leikkejä, mitä osattiin eikä Liina osannut tai tajunnut niitä. Sitten tulee vanhemmilta vain toruja ja tiuskimisia ja raivoa, kun Liinaa ei otettu mukaan. Ei ne lapset osaa käsitellä tuollaisia tilanteita! Niitä pitää opettaa ja kertoa, miten Liina on erilainen ja mikä voisi olla sopiva leikki. SItä se kasvattamistyö on, ei sitä, että sanotaan vain "kaikkileikkii". Katja on mielestäni oikeilla jäljillä, jos se menee näin "Meillä lapsiperhekyläilyjen nimenomainen tarkoitus on tutustututtaa lapset toisiinsa. Jos siinä saa sanasen vaihdettua aikuisen kanssa niin hyvä".

    VastaaPoista
  23. Olipa mielenkiintoinen blogi sekä hyvää keskustelua. Kiitos kaikille.
    Tässä sitä alkoi miettimään, kuinka hyvä tuuri onkaan ollut oman lähipäiväkodin kanssa. Poikamme meni sinne alle kaksi vuotiaana ja nyt lähes kolme vuotta myöhemmin, voi sanoa olevani todella tyytyväinen tähän kunnalliseen päiväkotiin ja sen henkilökuntaan.
    Päiväkodissamme kiinnitetään erityistä huomiota kiusaamiseen. Periaatteena on, että ketään ei jätetä ulkopuolelle. Kaikki leikkii kaikkien kanssa. Ikähaarukka ryhmässä on 0 - 5, eli aika suuri. Toki suurinosa leikeistä hoidetaan oman ikäisten kanssa, mutta on meidän poika oppinut ottamaan myös pienemmät huomioon. Oma poika on välillä sanonut kotona, että olisi kiva leikkiä päiväkodissa jonkun tietyn tytön tai tyttöryhmän kanssa ja se on onnistunut kun asiasta on maininnut ohjaajille. Useimmiten kyllä leikitään sen oman ikäryhmän poikien kanssa.
    Lähinaapureissa asuu vain tyttöjä, ja he ovat joko toisessa päiväkodissa tai saman päiväkodin eri ryhmässä. Nykyään leikit sujuvat ilman ongelmia. Alkuvuodesta naapurista muutti pois yksi tyttö, joka ei halunnut poikia leikkiin ja omi kaikki tytöt leikkeihinsä. Meinasin ottaa asian hänen äitinsä kanssa puheeksi, mutta kuulin juuri ennen sitä heidän muuttoaikeistaan.
    Eli mitä tällä yritän sanoa... Jos joku asia mietityttää tai ihmetyttää, niin asiasta kannattaa puhua siellä päiväkodissa ja/naapurustossa. Kyllä ne tytöt ja pojat osaavat yhdessä leikkiä. Juuri eilen seurasin pihassa lasten leikkejä. Tytöt olivat hevosia ja meidän poika joku supersankari.

    VastaaPoista
  24. Vaikka tässä jutussa ei olekaan kyse varhaiskasvatusvaiheesta vai kouluista, mielenkiintoinen kokeilu jossa on ollut osana myös sosiaalisten taitojen edistäminen: http://teamplanet.fi/tiedote-uudenlainen-tukimalli-koululuokkien-ryhmahengen-kehittamiseksi-jyvaskylassa/

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...