Tietoa mainostajalle ›

10.5.2015

Hitaasti laulaen

Kuopus haluaa, että illan viimeinen ohjelmanumero on unilaulu. Kun hampaat on pesty ja iltasatu luettu, sammutetaan valot ja laitetaan pää tyynyyn. Lauluksi toivotaan yleensä jotain vähintään viisisäkeistöistä balladia.


Yleensä tässä vaiheessa olen jo vähän kypsä koko nukutusrituaaliin - olkoonkin että se on meidän perheessä ollut pitkään lastenhoidollisesti se helpoin osuus. Pesukoneen tyhjennys ja kirjoitushommat painavat päälle, polvet puutuvat kyykkimisestä. Eräänä iltana yritin lyhentää biisiä skippaamalla yhden säkeistön, mutta palaute tuli välittömästi. Äiti, se ei mene noin.

Ei menekään. Pistos. Olen aina ollut sitä mieltä, että on ihan sama, oletko alatiesynnyttänyt lääkkeettömästi, täysimettänyt ja luomuruokkinut. Taiteellisesta vaikutelmasta kersoilta ei saa pisteitä. Vain läsnäololla on merkitystä. Ja siinä ei ole vaihtoehtoina kuin on ja off.

Jos olen linjakas itseni kanssa, ei ole liikaa pyydetty, että laulan kerran päivässä yhden laulun ihan kokonaan, normaalissa tempossa. Aikaa jää ihan hyvin vielä toivottaa rauhassa hyvät yöt. Siniseen uneen ei mene edes viittä minuuttia.

Joku ehkä sanoisi, että ei ole olemassa liian pitkää kirjaa tai laulua, on vain liian paljon kaikkea muuta.

Mutta ei ole mitään väärää siinä kaikessa muussakaan. Ei vanhemmuus tarkoita sitä, että pitää unohtaa kaikki muu kiinnostava. Katkeraksihan siitä tulee - ja se on paljon ikävämpi tunne kun kiireisyys. Pitäisi vain lopettaa kaikkien asioiden tekeminen yhtäaikaa. Olen äitinä ihan ookoo mutta carpe diem -ihmisenä keskeneräinen.

Äitienpäivän mietteet ovat joka vuosi vähän erilaiset. Lapset kasvavat. Äidit kasvavat.

Onhan tässä vielä taaperrettavaa, mutta enää tämä juhla ei nolota. Hitaasti laulamaan opetellen.

5 kommenttia:

  1. Arvaa vaan sadattelinko moneen kertaan kun katsoin ihan internetistä joululaulun "Tonttu" sanat, ja siihen lauluunhan kuuluu jotain 138 säkeistöä. Kerran sitten heikkona hetkenä lauloin niistä sellasen 126, hyvämuistiset kersat tarttui tietenkin tähän, ja seuraavan kerran kun yritin lyhentää, niin vastalausettahan sieltä tuli molemmista sängyistä. Onneksi pääsin tontusta eroon viimeistään helmikuussa kun voimallisesti päätin, että nyt on joulun aika loppu (Palattiin Siniseen uneen). Tosin, täytyy tunnustaa, että olin aika ylpeä kun päiväkodin ope, melkein eläkeiässä oleva aivan ihanan nainen, kehui vuolaasti poikaani kun tämä niin hienosti osasi laulaa Tonttua mukana kun ope sitä itse lauloi.
    Muuten olemme miehen kanssa jakaneet tän iltahomman, eli toinen hoitaa hampaat, yökkärit ja sen sellaiset, ja toinen sitten tulee lukemaan. Ja jos laulun haluaa, niin satua ei tule. Kauhee natsimutsi. Mut joku roti iltahommillakin :)

    VastaaPoista
  2. Symppis tuo äitien päivä ohjelma!<3

    VastaaPoista
  3. Niin tuttua. Sinisestä unesta jätän lähes aina pois toiseksi viimeisen säkeistön, ja Ihme ja kumma menee noin neljän säkeistön voimin eli pari jää pois. Mietin kyllä aina välillä, että minne sitä muka on niin kiire ettei ehdi lapsille laulaa lauluja kokonaan, iltahetket kestävät kuitenkin vaan muutaman vuoden ja kohta ei todellakaan tarvitse enää laulaa... Mut ilmeisesti kiire on jonnekin kun en koskaan jaksa/viitsi/ehdi laulaa lauluja kokonaan...

    VastaaPoista
  4. Samoja aatoksia täälläkin. Ja myös meillä suosiossa Sininen uni!

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus. Pistos. Ihana päivän ohjelma, kuvastaa niin hyvin mikä lapselle on tärkeää - ei ne harrastukset ja jatkuva meno vaan yhdessä rauhassa oleilu ja läheisyys. Uusi pistos - siitä että se rauha puuttuu, kun aina on muka jotain muuta.

    Jätin muuten blogisi lukemisen (ja monen muunkin) yli vuodeksi. Blogi alkoi tuntua niin negatiiviselta ja palasin töihin, joten aikakin loppui. Nyt alkanut ottaa taas uudelleen ohjelmistoon. :)

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...